Kaikki puhkesi tämän vuoden alussa. Syksyllä tää mun ahdistumisen alku oli muhinut, mua kiusattiin ja ym. mutta yritin kestää ja en puhunut kenellekkään, mutta kaikki siis puhkesi tämän vuoden alussa.
Oon 14-vuotias poika, ja tämän vuoden alussa sain kuulla, että minun henkilökohtaisia asioita oli yritetty selvittää minun ystävieni kautta mm. uhkailemalla ja väkivallan avulla. Sain kuulla sen, ja järkytyin siitä todella pahasti, joka ajoi minut viiltelemään. Tammikuun toisena viikonloppuna viiltelin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin, yli 25 haavaa. Äitini kuitenkin sai tämän selville sisareni kautta, enkä sen jälkeen ole viillellyt niin pahasti. Masennus muhi ja muhi, ja lopulta päätin mennä juttelemaan koulukuraattorin kanssa. Se oli varmaankin helmikuun alkua ja kerroin siellä asioistani. Koulukuraattori on auttanut, mutta silti minua kiusataan ja itsetuntoni on laskenut jopa jokaisesta pikku sanasta. Koulunkäyntikään ei ole maistunut, ja kaikki on lähtenyt laskemaan tämän ahdistuksen puhettua. Harrastuksissa ahdistaa, itken usein ja koulunkäynnin kanssa on pahoja ongelmia. Ennen suurinpiirtein kaikki numeroni olivat kiitettäviä. Olen jopa koulumme oppilaskunnan jäsen. Mutta ahdistuksessa nyt kaiken kruunasi se, kun ehkä sairastuin nyt maaliskuun alussa bulimiaan. Kyllä, olen lihava, ja yritin paastota maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta syntymäpäivillä repsahdin syömään, ja kotona oli sitten pakko oksentaa. Tätä kierrettä on jatkunut ilman paastoa. Joku asia ahdistaa, pakonomainen tunne syödä (=''Nyt mun on pakko syödä''). Koulukuraattori ja äiti on vähätellyt syömishäiriötäni. Vaikka sitä ei ole diagnosoitu, minusta tuntuu, että 75% varmuudella sairastan syömishäiriötä. Olen siis todella maassa. Mitä minun pitää tehdä? Jos joudun osastohoitoon, miten minun koulunkäynnille käy? Miten harrastuksille käy? Millaista osastolla on? Millaiselle osastolle voin joutua? JOKU VOIS OIKEASTI VASTATA
Oon 14-vuotias poika, ja tämän vuoden alussa sain kuulla, että minun henkilökohtaisia asioita oli yritetty selvittää minun ystävieni kautta mm. uhkailemalla ja väkivallan avulla. Sain kuulla sen, ja järkytyin siitä todella pahasti, joka ajoi minut viiltelemään. Tammikuun toisena viikonloppuna viiltelin koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin, yli 25 haavaa. Äitini kuitenkin sai tämän selville sisareni kautta, enkä sen jälkeen ole viillellyt niin pahasti. Masennus muhi ja muhi, ja lopulta päätin mennä juttelemaan koulukuraattorin kanssa. Se oli varmaankin helmikuun alkua ja kerroin siellä asioistani. Koulukuraattori on auttanut, mutta silti minua kiusataan ja itsetuntoni on laskenut jopa jokaisesta pikku sanasta. Koulunkäyntikään ei ole maistunut, ja kaikki on lähtenyt laskemaan tämän ahdistuksen puhettua. Harrastuksissa ahdistaa, itken usein ja koulunkäynnin kanssa on pahoja ongelmia. Ennen suurinpiirtein kaikki numeroni olivat kiitettäviä. Olen jopa koulumme oppilaskunnan jäsen. Mutta ahdistuksessa nyt kaiken kruunasi se, kun ehkä sairastuin nyt maaliskuun alussa bulimiaan. Kyllä, olen lihava, ja yritin paastota maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, mutta syntymäpäivillä repsahdin syömään, ja kotona oli sitten pakko oksentaa. Tätä kierrettä on jatkunut ilman paastoa. Joku asia ahdistaa, pakonomainen tunne syödä (=''Nyt mun on pakko syödä''). Koulukuraattori ja äiti on vähätellyt syömishäiriötäni. Vaikka sitä ei ole diagnosoitu, minusta tuntuu, että 75% varmuudella sairastan syömishäiriötä. Olen siis todella maassa. Mitä minun pitää tehdä? Jos joudun osastohoitoon, miten minun koulunkäynnille käy? Miten harrastuksille käy? Millaista osastolla on? Millaiselle osastolle voin joutua? JOKU VOIS OIKEASTI VASTATA
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että kannattaisi mennä poliisille noiden uhkailijoiden suhteen. Väkivallalla uhkaileminen ja muutenkin noin pitkälle menevä ahdistelu - tai miksi sitä halutaankaan kutsua - on sen verran vakava asia, että poliisia ihan oikeasti voisi kiinnostaa. Jos ei poliisille niin vanhemmille, opettajalle tms.
Tiedän erittäin hyvin, että "kantelemiseen" liittyy häpeää ja kiusaajat haluaisivat sen jälkeen kostaa kahta kauheammin, mutta todellisuudessa kiusaaminen loppuu usein juuri siihen kanteluun, koska kiusaajat eivät enää uskalla tehdä mitään. Näin tämän itse aikoinani yläasteella, vaikken itse ollutkaan hommassa mukana.
Noihin osastoasioihin en osaa vastata, pahoittelen. En kuitenkaan usko, että olet joutumassa osastolle, ellet sitten tee jotakin todella dramaattista. Psykologille voit hyvinkin päätyä eli keskustelet siellä sitten asioista jonkun ammattilaisen kanssa, jotka ovat ainakin oman kokemukseni mukaan oikein mukavaa porukkaa. Itseasiassa jopa suosittelen, että ainakin kokeilet psykologille puhumista (siis psykologi, ei tarvitse olla psykiatri) vaikkei sinua sinne väkisin vietäisikään. Siitä voi hyvinkin olla apua.
Opettajille ja reksille heti kertomaan kiusaamisesta, mahdollisesti myös poliisille (jollei koulu ole valmis asiaa viemään eteenpäin, tai vaikka sittenkin).
Osastolle ei noin vaan pääse, tunkua on. jos olisit siinä kunnossa, että olisit osastolle pääsemässä masennuksentakia, et jaksaisi huolehtia harrastuksista yms. Eli et ole vielä ihan pohjalla, jos käännetään positiivisemmaksi. :)
Paastollahan ei laihduteta, vaan kunnollisella ruokavaliolla (riittävän monta kertaa ruokaa päivässä, puhdasta lisäaineetonta ruokaa ja karkit, sipsit ja limut pois) ja liikunnalla. Paasto on enemmän kehon puhdistusta ja jos haluaa henkisiä asioita ajatella, niin sellaista sisäänpäin kääntymistä, hiljentymistä, yhteyden etsimistä omaan sisimpään. Sen verran kylläkin paastosta voi ottaa laihdutuksen tueksi, että juot riittävästi vettä ja syöt reilusti tuoreita hedelmiä ja kasviksia.
Itsetuntemus ja itsetunto on nyt se, mitä sinun pitää kerätä ja se kuraattori on sitä varten. Aikaahan se vie, mutta vaikutat päättäväiseltä. Ja koulua nyt on tänä keväänä jäljellä enää kaksi kuukautta, vaikka hampaat irvessä kannattaa pinnistellä se, että luokalta pääsee...