Vaikeaahan se on rakastaa yksin mut olen alkanu oleen tässä pian kolmen vuoden paikkeilla enenevästi kiitollinen. Tuska tuntuu kaikonneen. Välillä se oli aivan ylitsepääsemätöntä. Ihana ihminen jota saan rakastaa. Hyväksyn asian näin. Meistä ei edes tulis hyvä pari. Hienoa jos tää on pysyvästi näin. Kiitollisuus.
Aikuistunko mä?
kipuillut
0106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.