Lapsi asuu äitinsä kanssa. Lapsi myönsi, että pelkää kysyä asioita äidiltään. Haluaisi olla enemmän isän kanssa. Lisäksi kun isä soittaa lapselle, niin jos äiti on kotona, lapsi kuulostaa suurinpiirtein masentuneelta, eikä puhu juuri mitään puhelimessa. Vastailee vain ei tai joo. Jos on yksi kotona, juttua tulee niin kauan kuin jaksaa puhelimessa olla. Oma epäilys on että äiti jollain lailla manipuloi lasta. Sen tiedän, että ko. henkilön ollessa paikalla, usea aikuinen on sanonut, että joutuu miettimään koko ajan sanojaan, ettei ko. henkilö suutu. Mitä tehdä?
Lapsi pelkää puhua
Äsi
6381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minkä ikäinen lapsi? Miten muuten menee hällä, koulu esim., onko harrastuksia ja kavereita? Vaikea sanoa mitään varmasti, tilanne joko on OK tai ei ole.
vaikea sanoa..meillä oli aikanaan toisin päin..lapsi isällä ollessaan ei ees uskaltanut soittaa minulle vaikka olisi halunnut, vannotti minua etten soittaisi tai toivottaisi hyvää yötä ees viestillä kun ei halua alkaa isälleen selittää mitä minun kanssa olisi puhunut tai mitä viestissä lukee ja kun toinen oli kova tentaamaan muutenkin mun elämästäni..ja lapsihan on lojaali molemmille, eikä halua että kummallekkaan tulee paha mieli..
vaikea sanoa, itse olen hyvin puhelias henkilö, mutta puhelimessa en sano muuta kuin juuta tai jaata jos muita on paikalla.... Jos olen yksin niin juttelen niin että pian toinen jo kyllästyy.
Tottakai lapsi haluaa olla enemmän isän kanssa! Meilläkin tahtovat, tosin silleen että voi samaan aikaan olla äidin kanssa. olet lapselle se puolet elämää...
Lapset pelkää vanhempien riitoja. Lapselle tulee paha mieli ja ahdistaa jos vanhemmat riitelee. Lapsesi saattaa juuri siksi olla vähäpuheinen puhelimessa. Varmista että lapsesi tietää että ei ole hänen vika jos äiti tai isä on toisilleen tai vaikuttaa olevan vihaisia! Toista tämä usein ja jatkuvasti!
Meillä on niin, että aluksi lähivanhempi koitti erilaisin elein ja puhelujen jälkeen tapahtunein säälinkerjäämisten avulla ohjata lapsia siihen, että eivät soittais/vastaisi etävanhemmalleen. Oli irvistelyä ja keskisormen näyttelyä sekä taustalla huutelua puhelujen aikana yms. Puhelun jälkeen tuli vetoomus lapsille:"te puhuitte sen kans noin kauan ja mä olin ihan yksin.." No, tämä ei auttanut kun lapset alkoivat liikkua puhelimen kanssa eri huoneeseen.Seurasi mielettömät raivarit kun yrittivät rauhassa puhua ja puheet siitä että "mitä te oiken sen kanssa salailette, ettekö rakasta mua enää". Lapset alkoivat käyttäytyä puhelimessa juuri alakuloisesti ym. Lopulta heidän soittonsa vähenivät ja vastailut minun soittoihini myös. Sitten eräässä sossutapaamisessa lapset kertovat kun kysytään millaista on olla lähivanhemman luona, että "ei o kivaa kun se takavarikoi puhelimet". Ja näin kuulemma tekee ja on siitä ylpeä. Koska minun soittoni lapsille, tai päinvastoin, saa heidät käyttäytymään oudosti ja ihan selvästi he eivät halua kanssani puhua..!!! Tämän kun lukee ajatuksella, niin miksiköhän? Hieman sama kun eräs kouluaikainen kaverini teki omasta miehestään eron jälkeen insestisyytteen, joka myös tutkittiin. Kun oli aiheettomaksi todettu ja kaverini tyttöä lääkäreissä juoksutettu ja nöyryytetty, totesi tämä kaverini miehelleen tehneensä syytteen ihan vaan piruuttaan. Ja nyt tuo kaverini, en tiedä onko muuten enää, nauttii siitä kun pääsee huomauttamaan exälleeen siitä että heidän tyttönsä ei käy exän luona suihkussa. ÄLÄ!
Tuo on juuri sitä hidasta väsyttämistä ja hyvät esimerkit siitä, kuinka vieraannuttaminen käytännössä tapahtuu. Usein tällaisen lähivanhemman luomien mielikuvien vangeiksi jääneet lapset ovat todellakin hukassa mitä aikuisemmiksi tulevat. Pahin tilanne on sellaisissa eroperheissä, joissa vanhemmat ovat olleet ns. tasavertaisesti mukana lasten arjessa ja osallistuneet muutenkin yhtälailla kaikkeen.
Näyttöä tuollaisesta on vaikea saada. Pidempi terapia lapsille voisi saada heidät avautumaan ammattiauttajalle ja ehkä asiat siitä lähtisivät rullaamaan?
Tärkeää on että ei itse alennu tuollaiselle tasolle ja henkiselle väkivallalle, sillä sisimmässään lasten turvapaikka on juuri sen vanhemman luona, joka ei pelaa tuollaisia pelejä vaan antaa lasten muodostaa vapaasti eron jälkeen oma kuvansa asioista. Lapset kyllä vaistoavat mikä on oikein ja mikä väärin, mutta saattavat luonnollisesti pelätä toista vanhempaa.
Aikuisena saattavat katkaista täysin välit tuollaiseen lähivanhempaan, eivätkä välttämättä uskalla luoda mahdollisesti uutta suhdetta toiseen vanhempaansakaan. Jäävät täysin heitteille,eivätkä ole oppineet normaali ihmissuhdetaitoja saati käsitystä vanhemmuudesta. Ole ehdottomasti viimeistään silloin paikalla, jos vaikka välinne katkeavat välillä vallan!