Istutko sä minun vieressäni

Jaahah, ja mikäs tuo oli ;)

Minä olen rakastunut siihen varjooni, tosin, ei se ole Jungin varjon kaltainen vaan kyseessä on vaan ihminen joka istuu ihan hiljaa.

joka kiinnostui tästä, ehkä kerrot enemmän tai linkität tuon tekstin?

taisi löytää ajatuksen, niinhän se.
Varjosta valoon – tiedottomasta tietoisuuteen

”Sydän näkee parhaiten”

Varjo seuraa aina mukanamme. Sen suuruuden määrää valon voimakkuus ja valon suuntautuminen kohteeseen. Samalla tavalla tiedostamattomamme seuraa meitä niin valveilla ollessamme kuin nukkuessamme. Sigmund Freud kiinnitti jo ensimmäisessä julkaisussaan (Breuer & Freud 1895) huomionsa ihmismielen monimutkaisuuteen ja taipumukseemme varastoida kaikki kokemamme muistiin, josta se vaikuttaa koko ajan enemmän tai vähemmän tietoisesti tietoisuuteemme, tekemiimme valintoihin, asenteisiimme, toimintatapoihimme ja koko persoonallisuuteemme. Muistissa ovat aktiivisina tai passiivisina kaikki kokemukset, joita hallitsee monimutkainen tunteiden defenssijärjestelmä. Muistiin palautuminen tapahtuu ajankohtaisen stimulantin vaikutuksesta tiedostamattomasti, ja toimintaa säätelevät elämänvoimien ja kuolemanvoimien väliset lainalaisuudet. Näiden järjestelmien struktuurit ovat kollektiivisia, mutta niiden käyttömenetelmät ovat yksilöllisiä.

Mitä paremmin yksilö on tietoinen omista emootioistaan, sitä paremmin hän kykenee tiedostamaan menneisyytensä vaikutuksen nykyisyyteen. Mitä tuskallisempaa on olla nykyisyydessä, sitä enemmän menneisyys saa valtaa mielessä. Mieli toimii niin, että menneisyyden ja nykyisyyden välillä on jatkuva kanssakäyminen, tietoinen ja tiedostamaton. Muisti työntää tietoisuuteen koko ajan muistikuvia, jotka muuntavat nykyhetken todellisuutta ja estävät sen reaalista havainnointia. Mieli pyrkii ratkaisemaan traumaattisia kokemuksia yhä uudelleen saadakseen mieltä tyydyttävän ratkaisun. Toistamispakon vaikutus on merkittävä ja se jää usein huomaamatta. Yksilö voi yhä uudelleen kokea, miksi minulle taas kävi näin vaikka halusin aivan muuta. Varjossa oleva tuleekin eletyksi ja vasta myöhemmin todennetuksi. Uuden vastaanottaminen ja sen muokkaaminen vaatii aktiivista mielen toimintaa ja pohjautuu aina aikaisemmin opittuun. On olemassa koko ajan konflikti elettävänä, koska samalla joudutaan luopumaan vanhasta ja totutusta ja muuttumaan. Kamppailua voidaan kutsua vastarintatyöskentelyksi. Tapahtumaketju jatkuu syntymästä kuolemaan. Samanaikaisesti kun mieli muuttuu, muuttuu maailmankatsomuskin.

Varhaislapsuudessa olemme sisäistäneet primaarit objektisuhteet, äidin ja isän, joita suhteita erilaisina variaatioina työstämme koko elämämme ajan. Uudet ihmissuhteet ovat aina jossakin määrin toisintoja sekä työohjaussuhteissa että työyhteisönkin ihmissuhteissa. Tämä vaikuttaa kaikkiin mielikuviimme. Fantasiamaailma omassa minässä on laaja-alaisempaa kuin realiteettimaailma. Työnohjauksen tehtävänä on realiteettien vahvistaminen. Se voidaan toteuttaa mielikuvamaailmaa hyväksikäyttäen eli varjosta valoon - tiedostamattomasta tietoisuuteen. Vastarinta on työväline, joka tekee mahdolliseksi tiedostaa, mitä realiteettia ei haluta vastaanottaa..

(kirjoittaja Ritva Pölönen)