Jätetty,koska rakkaus loppui vai bipo vie miestä?

Parempi sulle näin. Usko pois.

Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö rakasta sinua. Masennus on sellanen että tunteet voi kadota. :(

Mulla ollu kaksi mt-ongelmaista miestä: ensin 13-v. pitkässä liitossa aviomies, joka sairastui yhtäkkisesti maniaan - ja "rakkaus loppui". Toinen tuoreempi miessuhde kesti vain puoli vuotta. Hän kertoi jo monista ongelmistaan suhteen alussa, ja niitähän riitti. Diagnoosin sai vasta juuri ennen suhteemme päättymistä. Siinä mm. narsismi, posttraumaattinen stressihäiriö, masennus/ahdistus ja mahd. mielialahäiriö. Silti rakastin häntä - ja kaikki päättyi, kuten arvata voit.

Lopulta hyvin äkkinäisesti suhde päättyi hänen narsistisessa romahduksessaan - mielialan/persoonan heilahdus laidasta toiseen oli ällistyttävä äärimmäinen läheisyys muuttui kauheaksi etäisyydeksi.

Olin kannatellut häntä sen verran kauan, että stressiä oli kuukausien ajalta, lisäksi taustalla oli äkkinäisestä avioerosta aiheutuneet traumat.

Vaikka se on vaikeaa, lähde pois, irrottaudu. Sinun elämäsi ei parane siitä, että jäät hänen rinnalleen. Et pysty parantamaan etkä auttamaan häntä. Minulla on kokemusta jo kahdesta tällaisesta.

On vaikeaa lähteä / tulla "jätetyksi" mt-potilaan puolelta, mutta suhteen päättyminen on sinulle hyväksi. Elämänne tn. olisi enemmän tai vähemmän kärsimystä jatkossa. Parisuhteeseen ei voi kyetä mt-ongelmainen, jos minäkuva yms. häilyvät koko ajan.

Mene ja rakenna oma elämäsi. Vaikka nyt tuntuu tyhjältä, tn. jos jäät roikkumaan, kärsit vielä enemmän.

Jep OLEN SAMAA MIELTÄ EDELLISTEN KANSSA JA SIKSI TEKSTINI MYÖS HUUTAA!!
Mielenterveysongelmaisilla on taipumus koukuttaa läheisensä syyllistämällä ja he saavat sinussa esiin syviä hoivaamisviettejä ja jos vielä jäät et ole enää vapaa ja voit sairastua i´tsekkin näin kävi minulle. Siis tarkoitan näillä persoonallisuushäiriöisä ja bipoja.

Ajattele ja lähde kun näköjään vielä pääset. Minä en päässyt ja hän tuhosi elämäni. No siitä viis mutta sitä kadun kun jäin ja näinollen hän tuhosi myös lasteni elämän.

Pahoitteluni kohtalotoverille (edellä).

Edellisen kanssa samaa mieltä, että mt-häiriöiset, varsinkin pers.härlset, saavat sinut sairastumaan itsekin. Lähde pois, kun vielä pääset omin jaloin. Mitä kauemmin olet, sen enemmän sitoutumisesi tekee tuhoa ja saat kestää kaikkea mahdollista.
En suosittele.

surullinen tilanne.miehellä vakava loppuelämän sairaus,kyllä se hiljaiseksi vetää vahvemmankin äijän.kaiken lisäksi masennus päällä.mä luulen että sun vain on nyt järkevintä pakata kampsut niin pian kuin voit.et voi häntä pakottaa suhteeseen.ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut noin äkkiä,nyt se vain hieman lepää kun mieli tekee työtään parantuakseen.olen itse bipo ja tiedän ettei tämä ole helppo sairaus.se yllättää joka kerta niin läheisen kuin sairastuneenkin,kerta toisensa jälkeen.se todella uuvuttaa.ehkäpä hän haluaa suojella sinua ja siksi työntää nyt pois..tämä sairaus on hyvin surullinen..jospa voisitte sopia tauosta?totuttelisitte tilanteeseen omillanne jonkin aikaa.jos hän ei halua niin..ikävä kyllä ero tapahtuu.voimia sulle,nyt niitä tarvitset.

mä en halua suhdetta koska mulla bipo.riittää kun sössii omat asiansa,sekoilee ja masistelee ihan itekseen.en halua aiheuttaa mitään mielipahaa sairaan mieleni takia kenellekkään.sun miehesi on henkisesti sairas,sinä et,vielä.sekava ilmapiiri tarttuu ja se on tuhoavaa.rakkaus muuttuu lopulta vihaksi ja katkeruudeksi.suosittelen luovuttamista,miehestäsi ei ole nyt rakastamaan ehkäpä ei ole enää koskaan.saat varmasti itsellesi asunnon.aikasi hapuilet ja ikävöit,se kuuluu asiaan.älä tuhlaa ainokaista elämääsi.

Aloittaja jatkaa.... Eli pari kuukautta on mennyt, kun tänne tuntojani vuodatin...
Tilanne on muuttunut monellakin tavalla... MInä ostin oman asunnon, jonka vuoksi olen joutunut asumaan vielä hänen talossaan näinkin pitkään...Remontin teon jälkeen eli hyvin pian pääsen pois täältä exäni talosta...
Viimeiset pari kuukautta ovat olleet järkyttävää hapuilua ja tuskaa... on ollut kaikenlaista säätöä exän kanssa, eletty kuin oltaisiin edelleen parisuhteessa, minä sillä toivolla, että toisen tunteet palaisivat ja läheisyyden kipeänä...
Noh, toinen ei ole sen enempää tunteitaan osoittanut minua kohtaan eikä edelleenkään rakasta tai halua minua enää....
Muuten mies on kyllä selvinnyt masennuksen syövereistä, menee ja tulee ja jaksaa tehdä kaikenlaista, vaikuttaa ihan terveeltä ja omalta itseltään, sillä erotuksella että on tosiaan aika kylmäkiskoinen ja tunteettoman oloinen ollut koko tämän ajan minua kohtaan... mies, joka ennen oli niin herkkä ja tunteellinen...
Eli miehen elämä hymyilee ja sainpa selville, että on jo uutta matoa koukussa... Muutaman kerran kuulemma tapaillut uutta naista, jonka tuntenut joitain kuukausia...
Se rikkoi minut lopullisesti... ei jumalauta ole häpyä odottaa sen vertaa, että on entinen suhde saatu alta pois, niin jo uutta viritellään...
Pistää miettimään kyllä myös mitkä olivat hänen todelliset motiivit eron suhteen... Mua oksettaa ja itkettää yhtä aikaa, sillä en tunnista exääni enää... hän on täysin toinen mies kuin oli silloin kun meillä oli asiat ja suhde kunnossa... Käsityskyky ei riitä, miten voi muuttua ihminen niin totaalisesti...
Noh, siinä mielessä tuo uuden naisen kanssa säätö on helpottanut mun tunteiden muuttumista rakkaudesta ja kaipuusta lähinnä inhoksi ja sääliksi ex-miestäni kohtaan... Mutta olo on todella loukattu ja nöyryytetty...
Onneksi aivan pian pääsen omaan kotiini ja kun hänen talonsa oven suljen, en halua kuulla exästäni enää ikinä mitään.... sen verran pahasti on tämä, kerran niin ihana, tärkeä ja rakas mies, loukannut minua...

Broken heart, miten voit ?

Tarinasi kuulostaa tutulta ja siksi karmivalta. Minut on myös juuri jätetty ja ilmeisesti uutta naista on viritelty jo sopivasti valmiiksi. Mies alkoi noin kuukausi sitten osoittaa maanisia piirteitään ja juoda reippaammin, sitten tulikin jäätävä kylmyys ja vieraantuminen minusta.

Tuntuu kuin olisin hajoamaisillani tuskasta, mutta yhtä aikaa tämä on helpotus, ja mahdollisuus (vielä lähteä kun voin). Yhteinen aika oli niin yllätyksellistä ja epävarmaa hänen puoleltaan. Katoamista, juomista, sekoilua, häpeää.

Nimimerkki Elämä on kirjoitti hyvin kauniisti ja näin epäilen että on miehenikin laita: "ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut noin äkkiä,nyt se vain hieman lepää kun mieli tekee työtään parantuakseen.olen itse bipo ja tiedän ettei tämä ole helppo sairaus.se yllättää joka kerta niin läheisen kuin sairastuneenkin,kerta toisensa jälkeen.se todella uuvuttaa.ehkäpä hän haluaa suojella sinua ja siksi työntää nyt pois..tämä sairaus on hyvin surullinen.."

Kaunista kesää kaikille.

ei voi muuta sanoa kuin että hoitamaton sairaus on hyvin surullinen. tai sitten se ei edes ole sairaus, meidän on vain helpompi uskoa ettää toinen on sairas eikä hirviö. Minut hajotettiin myös. täysin. ja epäilen että täälläkin on uusi mato koukussa. minulla taas kasvaa hänen lapsensa. mutta elämä on ja sitä voi "jatkaa valehdellen tai myöntää totuuden!!" Uskon silti vielä rakkauteen.

odottakaas vain kun se mania päättyy, sitten sitä itketään, kadutaan ja rukoillaan anteeksiantoa.

Broken heart: minulla on samanalainen kokemus bipo-miehestä. Oli niin rakastunut (muka) kolmisen kuukautta. Sitten hänellä alkoi pinna kiristyä ja alkoi huutamaan minulle.- Sanoin että tuota en sulata enkä halua kuulla, pitää osata puhua niin kuin ihminen---Siihen loppui suhde. Sanoi vaan että se on loppu. Minusta maniassa tehty päätös. Puhuttiin aika pitkään vielä sitten suhteesta, mutta hän ei näe siinä mitään hyvää eikä jatkamisen arvoista...Minua on loukattu ja minut jätettiin , kaiken sen rakkaudella hehkuttamisen jälkeen---kai se sit sairauden piikkiin menee---.... . Ei tuollainen ole vastuullisen ihmisen toimintaa.....kauhean petetty ja surullinen olo...
Epäilen myös että hänellä on toinen vaikka toisaalta se on epätodennäköistä.
Sinun tarinasi kyllä vahvistaa näkemystä, että ero pa kuitenkin paras ratkaisu. Tuollaisessa suhteessa menee oma terveys....

Kuulostaa surullisen tutulta.

Lähtekää suhteesta kun vielä pääsette!

Surullista mutta totta.

Rakkaudella!

Näin se on, meitä kaksisuuntaisia on hyvin vaikeaa kestää. Juotattaa, panettaa ja rahaa palaa tai sitten ollaan niin maassa ettemme kestä ketään lähellämme, mutta on meillä hyvätkin puolemme rakastamme syvästi, olemme yleensä hyvin luovia ja mielikuvitusrikkaita.

Hyvällä lääkityksellä, kun se vihdoin löytyy, oireet pysyy kutakuinkin kurissa.

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt tällaisen suhteen joka on kestänyt tuulet ja tuiskut yli 10 vuotta.

Noi lääkkeet vie tunteet ihmiseltä.. ja se onkin tarkoitus tulla kuuliaiseksi tasapaksuksi työläiseksi. romantiikkaa kehiin jotain mitä hän ei ole kokenut ja muistaa taas rakastavan sinua, hyvä olisi jos mies lukisi lääke selosteesta haitta vaikutukset... tällänen häiriö ny o jokasel enempi tai vähempi ku tuomitaan vialliseks paranemin hoituu yleensä itsensä ylittämisellä.

Sensibus: paskana ja paskana.....tiedä häntä.- Kauhean surullinen juttu se kuitenkin oli. Hän on ilmeisesti (tai mistä minä tiedän ) nnyt sitten masentunut ; tai mitä se sitten onkaan.....koska ei halua tavata suurin piirtein ketään eli on ollut mökillä toukokuun alusta lähtien yksin. Sen kauhen keväisen puheripuli / pälpätys-kauden jälkeen on kuulemma hyvä olla hiljaisuudessa. Ota hänestä selvää.....
Ei siis kestä muita ihmisiä ja on hyvä ettei asiat ole siinä käsillä. Siis vaikeat asiat tietenkin eli jonkinlaista todellisuudesta pakoa.... Olemme tavanneet vielä muutamia kertoja mutta eip' jutusta enää mitään tule..

Moikka, mua jäi mietittyttämään että miten aloittajankaltaisessa tapauksessa käy tälle miehelle. Sen jälkeen kuin toinen on jätetty tavalla jota on vaikea sulattaa ja käsitellä ja kun miehellä on jo pian uusi nainen. Miten tämä kuvio etenee sen uuden naisen kanssa? Voiko se suhde olla yhtään parempi, vai oppiiko mies itsestään sen verran että uudella suhteella on paremmat ennusteet (toki muutkin asiat vaikuttaa). Kuinka kauan kestää että ongelmat alkavat uudestaan..Kyllähän se syö jos ihana suhde kariutuu "olosuhteiden kaaoksesta" joka normaalisti ei olisi iskenyt päin kasvoja. Jotenkin katkeran suloista, vaikea edes sanoin selittää.

mulle bipo teki paskat jekut 3-vuoden välein ja uskoin ne mutta kolmatta kertaa ei tule.

Ihminen on sairas jos voi ja kykenee käyttämään toista rakkauden nimeen!

Nimimerkille Uuteen suhteeseen... ketjun aloittaja olen ja voin kertoa, että minun tuntemuksissani tässä tilanteessa ei ole koko aikana ollut mitään suloista.. Sydän on rikki ja ikävä ja kaipuu painavat rintaa edelleen vaikka olen kohta kuukauden asunut yksin omassa kodissani... Päivittäin exäni on vielä mielessäni, mietin onko hän nyt onnellinen, onko hänellä tosiaan jo se uusi kumppani, meneekö heillä hyvin jne... Turhaahan sitä on tuollaisia miettiä, kun pahan olon niistä vaan saa, mutta ihmismieli on siitä kumma juttu, ettei niitä estääkään voi... Kai ne ajan kanssa loppuvat, kuten myös kaipuu ja rakkaus toista kohtaan... Niin se rakkaus voi vaan näköjään loppu äkisti toista kohtaan vaikka aiemmin on vannoi rakkauttaan ja tosiaan puheillaan ja teiollaan osoitti, että olin hänellä tärkein, rakkain ja oikeasti suunnitteli tulevaisuutta, pitkää kanssasi... Sen kaiken hajoaminen yhtäkkisesti, ilman, että minä pystyin tilanteeseen millään tavalla vaikuttamaan on ollut kaikken raskainta... Itse olisi halunnut pysyä toisen rinnalle kaksisuuntaisesta huolimatta ja rakastaa ja olla tukena, mutta se ei enää kelvannut... Kyllä tässä vielä pitkään tulen keräilemään sydämeni palasia ja odotan vain sitä päivää kun en enää häntä kaipaa ja ikävöi...

Olen tosi pahoillani särkyneen sydämesi puolesta. Onneksi kaikesta selviää ajan kuluessa. Kurja kuulla, että jotkut käyttäytyvät noin, vaikka pettäminen tuntuukin olevan suhteissa nykyään valitettavan yleistä oli sitten kakssuuntasta tai ei.

Diagnoosi on aina iso järkytys ihmiselle ja ihmiset reagoivat siihen hyvin yksilöllisesti. Se on oma prosenssissa ja sen hyväksyminen kaikkine puolineen.

Voi tulla myös semmoinen tunne ettei ansaitse toista ja halua rasittaa toista, vaikka toisen ihmisen pitäisi ehkä saada päättää se haluaako olla mukana kaikesta huolimatta. Vaikka tämä on kurja sairaus. Tämän kanssa voi myös oppia elämään mukavaa elämää, kun vain sitoutuu lääkehoitoon, ei käytä alkoholia , pitää huolta riittävästä unesta ja levosta ja omien rajojen tunnistamisesta sekä siitä että ei yli rasitu. Elämä voi ehkä tuntua tylsältä joskus, mutta itse olen iloinen siitä, että voin viettää normaalia elämää.

Vielä haluaisin lisätä että, ei me kaikki olla "hirviöitä". Itse en ole koskaan pettänyt ketään esim. maniassa tai muuten. Halu mennä baariin mennä vetämään pää täyteen ja harrastamaan seksiä on ollut tosi kova. Sen yhden kerran kun minulla mania on ollut. Mutta olen tapellut kaikin voimin vastaan, koska tahto rakastaa toista on kovempi. Itse uskon tahtoon ja mielen lujuuteen. Tärkeintä on oppia tunnistamaan ensi oireet ja hakemaan tuolloin apua.

Voimia sulle ja muista aika parantaa.

Kun katson sinuun, näen sinut
Olet mitä ihanin ihminen,
iloinen, huomaavainen ja ystävällinen.
Minun sielunkumppani,
rakkaani,
viholliseni.

Opetit minulle mitä on elää vuoristoradassa
tuntea elämän iloja ja suruja
hetki kerrallaan,
kaikista niistä nauttien.

Tosinaan vihasin sua rakkaudella.
Vihasin hetkiä, kun joku vei sinut minulta.
Se lamaannutti kehosi, toi terävän pistäviä sanoja suuhusi
ja vei sielusi mukanaan pimeyteen.
Romuttaen uskon todellisuuteen,
rakkauteen.

Pian en tiennyt miten rinnallasi tulisi olla
Yhtenä hetkenä olin kaikkesi,
seuraavana hetkenä täysi nolla.
Missään ei ollut mitään järkeä,
vain sinä olit minulle tärkeä.

Kosketit syvemmälle sydämeeni kuin kukaan muu.
Revit, raastit ja rakastit sen puhki,
niin loppui molempien puhti.
Jättäen jäljelle rakkauden,
jolle ei annettu tilaa eikä ymmärrystä.

Niin ajauduimme kohti katkeransuloista rakkauden satamaa,
jossa aikamme soudimme ja huopasimme.
Lopulta päästit minut vapauteen
sillä niin olisi minulle parempi
tiesit minua enempi

...samaa rataa tuntuu mun ex:llä menevän kuin edellisten kirjoittajien bipo-kumppaneilla...: on uusi kumppani jo löytynyt..Kuukausi eron jälkeen.Ehdin jo hiukan toivoa uutta alkua, koska jonkun kerran tapasimme kesän aikana. .- Mutta
uusi onni taitaa jo kukoistaa hänellä.
tuntuu todella pahalta.-

Sama on fiilis täällä, ymmärrän todella mistä puhutte .On se vaan niin kivaa olla parisuhteessa henkilön kanssa jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin suunnitellaan jo pitkään yhteistä tulevaisuutta, naimisiin menoa perhettä ynnä muuta. Sitten kertoo että, on alkanut masentua ja että, hänen on pakko mennä takaisin englantiin saamaan hoitoa. Sovitaan että tehdään asiat niinkuin on parasta hänelle ja aloitetaan sitten yhteinen elämä siellä ja hän kertoo että haluaa mennä kihloihin heti kun rupeaa voimaan paremmin. Ei mene kun alle viikko muutosta ja puhelimessa sanoo et tää oli nyt tässä, hän on niin ahdistunut että ei halua enää jatkaa ei ole kuulemma tunteita siihen enää. Vielä tämän jälkeen hän kääntää perheensä ja kaverinsa minua vastaan jotka syyttävät että kaikki on minun syytäni että, hän on sairas. Vaikka olen hänen eteensä kirjaimellisesti kaikkeni täällä suomessa tehnyt ja häntä täällä puolivuotta elättänyt. Enää ei halua olla missään tekemisissä, sulkenut minut täysin pois elämästään. Kyllähän sitä on tullut netistä paljon luettua tästä sairaudesta mutta, ei sitä oikeen tahdo ymmärtää vaikka kuinka yrittäis. On se vaan kova pala kun matto vedetään jalkojen alta janiin saatanan kovaa. Ei voi muuta sanoa että, kyllä vituttaa!!!!!!! Toi vaan oon niin rankkaa ymmärtää että ollaan niin rakastuneita tekee minut maailman onnellisemmaksi ihmiseksi. Tekee kaikkensa minun ja meidän eteen suunnitellaan että mennään kohta kihloihin koska on jo sormuskin ostettuna. siitä ei mene kuin muutoma päivä niin enää ei halua olla yhdessä, ei missään tekemisissä ja sitten vielä on se koska toinen muutti eri maahan, niin todella on sellainen fiilis että, toinen olisi kuollut koska yhdessä hetkessä sinulta kaikki riistettiin :(

Huvittaa miten täällä bipo palstalla katkerat eksät (en tarkoita nyt aloittajaa, voimia hänelle!) vuodattavat entisistä suhteistaan.. Jos rakkauden loppuminen, pettäminen, valehtelu kertoo bipolaarisuudesta niin joka ikisellä maailman ihmisellä on se.

Entäs kun mä olen bipo ja mun eksäni pilasi mun elämäni? Onko hänkin?

Pitäisi vaan osata hyväksyä se että parisuhteissa, kuten muissakin ihmissuhteissa tulee usein yhteentörmäyksiä, pahojakin sellaisia. Ne ei kaikki voi olla kaksisuuntaisen mielialahäiriön syytä. Bipolaarinenkin ihminen voi lopettaa rakastamisen, ihan niinkuin normaali ihminenkin. Myöskin normaali ihminen voi olla katkera ja tehdä hulluja asioita rakkauden takia, ei pelkästään bipot. Jos maaniset vaiheet pysyy kurissa (ei siis ole avoimen maaninen tai psykoottinen) niin useimmiten bipo on oma itsensä.

Lisäksi sinulle joka sanoit että entiselläsi oli diagnosoitu "narsismi", anteeksi, mutta multa tuli huutonaurua tuon kohdalla. "Narsismia" ei voi diagnosoida. On toki olemassa "narsistinen persoonallisuushäiriö" jota ei kyllä tautiluokituksessa ole, vaan se merkitään diagnosoituna muuksi persoonallisuushäiriöksi.

Jos teillä on bipolariaa sairastava puoliso, ja nämä jättämiset tapahtuu MANIASSA - siis selkeästi huomattavassa mielenterveyden häiriössä, tekee tosi outoja juttuja, kukkuu läpi yöt ja vierailee kaikkien tuttujensa luona, ostaa olemattomilla rahoilla loma-osakkeita, autoja tai asuntoja tai ottaa muuten velkaa niin silloin puolison pitäisi tajuta hommata toinen osapuoli HOITOON eikä tulla tänne suomi24:n valittamaan..

Tiedän että on kamalaa kun toinen on joskus sellainen mutta luuletteko että kun ihminen palaa todellisuuteen niin se on heille helppoa tai kivaa tai ei kalva ollenkaan?

Kirjoitin tänne kesäkuussa koska olin syvästi masentunut ja pettynyt suhteessani ja luin paljon teidän kirjoituksianne. Sillä hetkellä olin vakuuttunut että miesystävälläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniajakso päällä jonka seurauksena hän lähti omille teilleen ja jätti minut oikeastaan ilman mitään selkeää syytä. Asiasta oli vaikea kertoa muille koska hyvin harva ymmärsi mistä todella oli kyse.

Palasin takaisin kirjoittaakseni teille että epäilykseni osui oikeaan. Vaikka ystäväni ja läheiseni epäilivät vahvaa tunnettani siitä että miesystäväni vielä palaisi niin kuitenkin kävi. Hän soitti ja pyysi anteeksi ja palasi luokseni erittäin heikossa kunnossa, toimitin hänet suljetulle ja koko epäselvyyksien vyyhti aukeni. Hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja määrättiin lääkitys joka muutti kaiken.

Elämämme on tällä hetkellä onnellista ja hyvää. Miesystäväni tunnusti minulle että oli arvellut olevansa maanisdepressiivinen jo vuosia muttei itse ollut osannut hoitaa tilannetta, asia oli aivan liian vaikea myöntää. Se että päätin järjestää hänet pakolla hoitoon oli hänen pelastuksensa. Vaikka tunnen siitä toisinaan huonoa omaatuntoa että "riistin hänen vapautensa viikoksi" on ollut liikuttavaa että nyt hän kiittää minua siitä.

Lainaan aikaisemmassa kirjoituksessani toista kirjoittajaa : "...Tämä sairaus on hyvin surullinen", mutta haluan uskoa että on Toivoa. Hyvää jatkoa kaikille.

Miten sä sait järkättyä miehes pakkohoitoon? Siis miten se koko prosessi meni alusta loppuun? Mitäs nyt sitten, mikä lääke tepsi ja miten hoito jatkuu?

Toinen näkökulma/kokemus: minulla on bipo 2 ja seurustelin ihmisen kanssa joka pahoinpiteli minua fyysisesti.

Minä jätin bipo miehen,koska en jaksanut . Emme koskaan onneksi asuneet yhdessä. Hulluksi sellaisen kanssa tulee. Paras paeta.

Minä hengasin bipon kans vuosia.. Hänellä on alko/porno/rahapeli riippuvuudet. On eläkkeellä,vaikka on vähän yli 50v. Osti esim auton,vaikkei ole aina varaa maksaa ajoissa osamaksua siitä. Lisäksi oli sahaamassa asunnosta häädön,mutta maksoi sitten viime tipassa vuokrarästit. Väittää,ettei ole varaa lääkkeisiin,mutta samaan aikaa ostaa olutta lavoittain. Ja sanoi joskus,ettei ole vara ostaa uusia farkkuja,mutta samana ilta kiskoi olutta...Samoin vaihtelee sävy miten minulle kommunikoi. Hyvin ilkeä pystyy olemaan ja toisena hetkenä lässyttää rakastavansa,en tosin usko,että oikeasti rakastaa tai välittää. Hyvin narsistinen ja itsekäs tapaus. Että näin. Asumme lähekkäin,ja nään punaista kun näen vilauksenkaan hänestä!! Tervehdimme toki,vaikkemme ole yhdessä enää.