Aihe

Jätetty,koska rakkaus loppui vai bipo vie miestä?

Broken heart

Eli pari vuotta kerkesimme seurustella miehen kanssa... Hän rakasti minua kovasti, oli hellä, rakastava, olin parasta mitä hänelle on tapahtunut.
Meidän suhteemme oli hyvä, täynnä rakkautta ja onnea, läheisyyttä ja suurta kiintymystä ja halua jakaa tulevaisuus toistemme kanssa.
Miehellä todetiin vähän aikaa sitten tyypin 2 bipo, sitä ennen hoidettiin vakavana masennuksena.
Nyt mies haluaa erota, minun pitää muuttaa pois, koska talo, jossa asun on hänen.
Ei ole ilkeä tai tehnyt minulle mitään pahaa, ei vaan rakasta minua kuulemma enää.... Tunnen itseni niin petetyksi ja surulliseksi, mihin rakkaus muka katosi n. kuukaudessa?
Muutenkin mies vaikuttaa hyvin masentuneelta, ei ole tunne-elämää suuntaan eikä toiseen. Mitään muuta vaihtoehtoa ei näe kun eron... Onko kellään käynyt vastaavaa?
Mietin, että oliko tämä pari vuotta yhteistä aikaamme hänen hypoa jonka seurauksena luuli rakastavansa minua ja nyt ikäänkuin todellisuus on astunut esiin kun on lääkkeet ja hoidot ja diagnoosin saanut?
Sydämeni itkee verta, koska rakastan häntä kovin ja tuntuu käsittämättömältä, että kaikki mitä meillä oli, oli vain harhaa tai että nyt tämä vaikea masennusjakso on vienyt miehen kyvyn tuntea mitään ja ero tulee sen vuoksi...

43

2151

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • itketäänvaan

      Parempi sulle näin. Usko pois.

    • lindaus

      Ei se välttämättä tarkoita sitä etteikö rakasta sinua. Masennus on sellanen että tunteet voi kadota. :(

    • kokemusta on

      Mulla ollu kaksi mt-ongelmaista miestä: ensin 13-v. pitkässä liitossa aviomies, joka sairastui yhtäkkisesti maniaan - ja "rakkaus loppui". Toinen tuoreempi miessuhde kesti vain puoli vuotta. Hän kertoi jo monista ongelmistaan suhteen alussa, ja niitähän riitti. Diagnoosin sai vasta juuri ennen suhteemme päättymistä. Siinä mm. narsismi, posttraumaattinen stressihäiriö, masennus/ahdistus ja mahd. mielialahäiriö. Silti rakastin häntä - ja kaikki päättyi, kuten arvata voit.

      Lopulta hyvin äkkinäisesti suhde päättyi hänen narsistisessa romahduksessaan - mielialan/persoonan heilahdus laidasta toiseen oli ällistyttävä äärimmäinen läheisyys muuttui kauheaksi etäisyydeksi.

      Olin kannatellut häntä sen verran kauan, että stressiä oli kuukausien ajalta, lisäksi taustalla oli äkkinäisestä avioerosta aiheutuneet traumat.

      Vaikka se on vaikeaa, lähde pois, irrottaudu. Sinun elämäsi ei parane siitä, että jäät hänen rinnalleen. Et pysty parantamaan etkä auttamaan häntä. Minulla on kokemusta jo kahdesta tällaisesta.

      On vaikeaa lähteä / tulla "jätetyksi" mt-potilaan puolelta, mutta suhteen päättyminen on sinulle hyväksi. Elämänne tn. olisi enemmän tai vähemmän kärsimystä jatkossa. Parisuhteeseen ei voi kyetä mt-ongelmainen, jos minäkuva yms. häilyvät koko ajan.

      Mene ja rakenna oma elämäsi. Vaikka nyt tuntuu tyhjältä, tn. jos jäät roikkumaan, kärsit vielä enemmän.

      • suck_it

        Narsistinen ja harhainen kirjoitus. Ilmeinen trolli.


    • 98989999999999999

      Jep OLEN SAMAA MIELTÄ EDELLISTEN KANSSA JA SIKSI TEKSTINI MYÖS HUUTAA!!
      Mielenterveysongelmaisilla on taipumus koukuttaa läheisensä syyllistämällä ja he saavat sinussa esiin syviä hoivaamisviettejä ja jos vielä jäät et ole enää vapaa ja voit sairastua i´tsekkin näin kävi minulle. Siis tarkoitan näillä persoonallisuushäiriöisä ja bipoja.

      Ajattele ja lähde kun näköjään vielä pääset. Minä en päässyt ja hän tuhosi elämäni. No siitä viis mutta sitä kadun kun jäin ja näinollen hän tuhosi myös lasteni elämän.

    • kokemusta on

      Pahoitteluni kohtalotoverille (edellä).

      Edellisen kanssa samaa mieltä, että mt-häiriöiset, varsinkin pers.härlset, saavat sinut sairastumaan itsekin. Lähde pois, kun vielä pääset omin jaloin. Mitä kauemmin olet, sen enemmän sitoutumisesi tekee tuhoa ja saat kestää kaikkea mahdollista.
      En suosittele.

    • elämä on

      surullinen tilanne.miehellä vakava loppuelämän sairaus,kyllä se hiljaiseksi vetää vahvemmankin äijän.kaiken lisäksi masennus päällä.mä luulen että sun vain on nyt järkevintä pakata kampsut niin pian kuin voit.et voi häntä pakottaa suhteeseen.ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut noin äkkiä,nyt se vain hieman lepää kun mieli tekee työtään parantuakseen.olen itse bipo ja tiedän ettei tämä ole helppo sairaus.se yllättää joka kerta niin läheisen kuin sairastuneenkin,kerta toisensa jälkeen.se todella uuvuttaa.ehkäpä hän haluaa suojella sinua ja siksi työntää nyt pois..tämä sairaus on hyvin surullinen..jospa voisitte sopia tauosta?totuttelisitte tilanteeseen omillanne jonkin aikaa.jos hän ei halua niin..ikävä kyllä ero tapahtuu.voimia sulle,nyt niitä tarvitset.

    • parempi yksin

      mä en halua suhdetta koska mulla bipo.riittää kun sössii omat asiansa,sekoilee ja masistelee ihan itekseen.en halua aiheuttaa mitään mielipahaa sairaan mieleni takia kenellekkään.sun miehesi on henkisesti sairas,sinä et,vielä.sekava ilmapiiri tarttuu ja se on tuhoavaa.rakkaus muuttuu lopulta vihaksi ja katkeruudeksi.suosittelen luovuttamista,miehestäsi ei ole nyt rakastamaan ehkäpä ei ole enää koskaan.saat varmasti itsellesi asunnon.aikasi hapuilet ja ikävöit,se kuuluu asiaan.älä tuhlaa ainokaista elämääsi.

    • Broken heart

      Aloittaja jatkaa.... Eli pari kuukautta on mennyt, kun tänne tuntojani vuodatin...
      Tilanne on muuttunut monellakin tavalla... MInä ostin oman asunnon, jonka vuoksi olen joutunut asumaan vielä hänen talossaan näinkin pitkään...Remontin teon jälkeen eli hyvin pian pääsen pois täältä exäni talosta...
      Viimeiset pari kuukautta ovat olleet järkyttävää hapuilua ja tuskaa... on ollut kaikenlaista säätöä exän kanssa, eletty kuin oltaisiin edelleen parisuhteessa, minä sillä toivolla, että toisen tunteet palaisivat ja läheisyyden kipeänä...
      Noh, toinen ei ole sen enempää tunteitaan osoittanut minua kohtaan eikä edelleenkään rakasta tai halua minua enää....
      Muuten mies on kyllä selvinnyt masennuksen syövereistä, menee ja tulee ja jaksaa tehdä kaikenlaista, vaikuttaa ihan terveeltä ja omalta itseltään, sillä erotuksella että on tosiaan aika kylmäkiskoinen ja tunteettoman oloinen ollut koko tämän ajan minua kohtaan... mies, joka ennen oli niin herkkä ja tunteellinen...
      Eli miehen elämä hymyilee ja sainpa selville, että on jo uutta matoa koukussa... Muutaman kerran kuulemma tapaillut uutta naista, jonka tuntenut joitain kuukausia...
      Se rikkoi minut lopullisesti... ei jumalauta ole häpyä odottaa sen vertaa, että on entinen suhde saatu alta pois, niin jo uutta viritellään...
      Pistää miettimään kyllä myös mitkä olivat hänen todelliset motiivit eron suhteen... Mua oksettaa ja itkettää yhtä aikaa, sillä en tunnista exääni enää... hän on täysin toinen mies kuin oli silloin kun meillä oli asiat ja suhde kunnossa... Käsityskyky ei riitä, miten voi muuttua ihminen niin totaalisesti...
      Noh, siinä mielessä tuo uuden naisen kanssa säätö on helpottanut mun tunteiden muuttumista rakkaudesta ja kaipuusta lähinnä inhoksi ja sääliksi ex-miestäni kohtaan... Mutta olo on todella loukattu ja nöyryytetty...
      Onneksi aivan pian pääsen omaan kotiini ja kun hänen talonsa oven suljen, en halua kuulla exästäni enää ikinä mitään.... sen verran pahasti on tämä, kerran niin ihana, tärkeä ja rakas mies, loukannut minua...

    • Kivireen vetäjä

      Broken heart, miten voit ?

      Tarinasi kuulostaa tutulta ja siksi karmivalta. Minut on myös juuri jätetty ja ilmeisesti uutta naista on viritelty jo sopivasti valmiiksi. Mies alkoi noin kuukausi sitten osoittaa maanisia piirteitään ja juoda reippaammin, sitten tulikin jäätävä kylmyys ja vieraantuminen minusta.

      Tuntuu kuin olisin hajoamaisillani tuskasta, mutta yhtä aikaa tämä on helpotus, ja mahdollisuus (vielä lähteä kun voin). Yhteinen aika oli niin yllätyksellistä ja epävarmaa hänen puoleltaan. Katoamista, juomista, sekoilua, häpeää.

      Nimimerkki Elämä on kirjoitti hyvin kauniisti ja näin epäilen että on miehenikin laita: "ei se rakkaus ole mihinkään kadonnut noin äkkiä,nyt se vain hieman lepää kun mieli tekee työtään parantuakseen.olen itse bipo ja tiedän ettei tämä ole helppo sairaus.se yllättää joka kerta niin läheisen kuin sairastuneenkin,kerta toisensa jälkeen.se todella uuvuttaa.ehkäpä hän haluaa suojella sinua ja siksi työntää nyt pois..tämä sairaus on hyvin surullinen.."

      Kaunista kesää kaikille.

    • hajonnut morsian

      ei voi muuta sanoa kuin että hoitamaton sairaus on hyvin surullinen. tai sitten se ei edes ole sairaus, meidän on vain helpompi uskoa ettää toinen on sairas eikä hirviö. Minut hajotettiin myös. täysin. ja epäilen että täälläkin on uusi mato koukussa. minulla taas kasvaa hänen lapsensa. mutta elämä on ja sitä voi "jatkaa valehdellen tai myöntää totuuden!!" Uskon silti vielä rakkauteen.

    • been_there_done_that

      odottakaas vain kun se mania päättyy, sitten sitä itketään, kadutaan ja rukoillaan anteeksiantoa.

    • parempi näin

      Broken heart: minulla on samanalainen kokemus bipo-miehestä. Oli niin rakastunut (muka) kolmisen kuukautta. Sitten hänellä alkoi pinna kiristyä ja alkoi huutamaan minulle.- Sanoin että tuota en sulata enkä halua kuulla, pitää osata puhua niin kuin ihminen---Siihen loppui suhde. Sanoi vaan että se on loppu. Minusta maniassa tehty päätös. Puhuttiin aika pitkään vielä sitten suhteesta, mutta hän ei näe siinä mitään hyvää eikä jatkamisen arvoista...Minua on loukattu ja minut jätettiin , kaiken sen rakkaudella hehkuttamisen jälkeen---kai se sit sairauden piikkiin menee---.... . Ei tuollainen ole vastuullisen ihmisen toimintaa.....kauhean petetty ja surullinen olo...
      Epäilen myös että hänellä on toinen vaikka toisaalta se on epätodennäköistä.
      Sinun tarinasi kyllä vahvistaa näkemystä, että ero pa kuitenkin paras ratkaisu. Tuollaisessa suhteessa menee oma terveys....

      • sensibus

        Siis teil oli 3 kuukauden suhde ja oot paskana siitä? Voi elämän kevät. Oikeesti? Kyllä mua ainaki alkais ihmetyttää jos ukko alkais heti hehkuttaa rakkauttaan ja suhde ois kestäny vaan hetken.


      • F31.1

        Tuota...pitäisköhän sun VÄHÄN miettiä omia ongelmias? Kukaan terve ihminen ei hajoa kolme kuukautta kestäneen seurustelun loputtua. Kukaan terve ei edes kutsu kolmen kuukauden suhdetta parisuhteeksi. Sun ongelmasi EI ole "sairas bipo-exä" vaan sun erittäin vakava läheisriippuvuutesi. Sun itsetunnossas on vikaa ja totta puhuakseni sun käyttäytymisesi on jo pelottavaa! Melko varmasti "exälläsi" on jo uus nainen, sillä pitää olla todella hullu jos ryhtyy parisuhteeseen kaltaisesi tukahduttavan riippakiven kanssa. Hoida ittes kuntoon, hanki apua tohon vainoamiseesi.


    • selviytynyt ..jo

      Kuulostaa surullisen tutulta.

      Lähtekää suhteesta kun vielä pääsette!

      Surullista mutta totta.

      Rakkaudella!

    • tuuliviiri2

      Näin se on, meitä kaksisuuntaisia on hyvin vaikeaa kestää. Juotattaa, panettaa ja rahaa palaa tai sitten ollaan niin maassa ettemme kestä ketään lähellämme, mutta on meillä hyvätkin puolemme rakastamme syvästi, olemme yleensä hyvin luovia ja mielikuvitusrikkaita.

      Hyvällä lääkityksellä, kun se vihdoin löytyy, oireet pysyy kutakuinkin kurissa.

      Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt tällaisen suhteen joka on kestänyt tuulet ja tuiskut yli 10 vuotta.

    • 1+024o156

      Noi lääkkeet vie tunteet ihmiseltä.. ja se onkin tarkoitus tulla kuuliaiseksi tasapaksuksi työläiseksi. romantiikkaa kehiin jotain mitä hän ei ole kokenut ja muistaa taas rakastavan sinua, hyvä olisi jos mies lukisi lääke selosteesta haitta vaikutukset... tällänen häiriö ny o jokasel enempi tai vähempi ku tuomitaan vialliseks paranemin hoituu yleensä itsensä ylittämisellä.

    • parempi näin

      Sensibus: paskana ja paskana.....tiedä häntä.- Kauhean surullinen juttu se kuitenkin oli. Hän on ilmeisesti (tai mistä minä tiedän ) nnyt sitten masentunut ; tai mitä se sitten onkaan.....koska ei halua tavata suurin piirtein ketään eli on ollut mökillä toukokuun alusta lähtien yksin. Sen kauhen keväisen puheripuli / pälpätys-kauden jälkeen on kuulemma hyvä olla hiljaisuudessa. Ota hänestä selvää.....
      Ei siis kestä muita ihmisiä ja on hyvä ettei asiat ole siinä käsillä. Siis vaikeat asiat tietenkin eli jonkinlaista todellisuudesta pakoa.... Olemme tavanneet vielä muutamia kertoja mutta eip' jutusta enää mitään tule..

    • uuteen suhteeseen

      Moikka, mua jäi mietittyttämään että miten aloittajankaltaisessa tapauksessa käy tälle miehelle. Sen jälkeen kuin toinen on jätetty tavalla jota on vaikea sulattaa ja käsitellä ja kun miehellä on jo pian uusi nainen. Miten tämä kuvio etenee sen uuden naisen kanssa? Voiko se suhde olla yhtään parempi, vai oppiiko mies itsestään sen verran että uudella suhteella on paremmat ennusteet (toki muutkin asiat vaikuttaa). Kuinka kauan kestää että ongelmat alkavat uudestaan..Kyllähän se syö jos ihana suhde kariutuu "olosuhteiden kaaoksesta" joka normaalisti ei olisi iskenyt päin kasvoja. Jotenkin katkeran suloista, vaikea edes sanoin selittää.

    • paskaeihaisejoseipöy

      mulle bipo teki paskat jekut 3-vuoden välein ja uskoin ne mutta kolmatta kertaa ei tule.

      Ihminen on sairas jos voi ja kykenee käyttämään toista rakkauden nimeen!

    • Broken heart

      Nimimerkille Uuteen suhteeseen... ketjun aloittaja olen ja voin kertoa, että minun tuntemuksissani tässä tilanteessa ei ole koko aikana ollut mitään suloista.. Sydän on rikki ja ikävä ja kaipuu painavat rintaa edelleen vaikka olen kohta kuukauden asunut yksin omassa kodissani... Päivittäin exäni on vielä mielessäni, mietin onko hän nyt onnellinen, onko hänellä tosiaan jo se uusi kumppani, meneekö heillä hyvin jne... Turhaahan sitä on tuollaisia miettiä, kun pahan olon niistä vaan saa, mutta ihmismieli on siitä kumma juttu, ettei niitä estääkään voi... Kai ne ajan kanssa loppuvat, kuten myös kaipuu ja rakkaus toista kohtaan... Niin se rakkaus voi vaan näköjään loppu äkisti toista kohtaan vaikka aiemmin on vannoi rakkauttaan ja tosiaan puheillaan ja teiollaan osoitti, että olin hänellä tärkein, rakkain ja oikeasti suunnitteli tulevaisuutta, pitkää kanssasi... Sen kaiken hajoaminen yhtäkkisesti, ilman, että minä pystyin tilanteeseen millään tavalla vaikuttamaan on ollut kaikken raskainta... Itse olisi halunnut pysyä toisen rinnalle kaksisuuntaisesta huolimatta ja rakastaa ja olla tukena, mutta se ei enää kelvannut... Kyllä tässä vielä pitkään tulen keräilemään sydämeni palasia ja odotan vain sitä päivää kun en enää häntä kaipaa ja ikävöi...

    • vastuullisuus

      Olen tosi pahoillani särkyneen sydämesi puolesta. Onneksi kaikesta selviää ajan kuluessa. Kurja kuulla, että jotkut käyttäytyvät noin, vaikka pettäminen tuntuukin olevan suhteissa nykyään valitettavan yleistä oli sitten kakssuuntasta tai ei.

      Diagnoosi on aina iso järkytys ihmiselle ja ihmiset reagoivat siihen hyvin yksilöllisesti. Se on oma prosenssissa ja sen hyväksyminen kaikkine puolineen.

      Voi tulla myös semmoinen tunne ettei ansaitse toista ja halua rasittaa toista, vaikka toisen ihmisen pitäisi ehkä saada päättää se haluaako olla mukana kaikesta huolimatta. Vaikka tämä on kurja sairaus. Tämän kanssa voi myös oppia elämään mukavaa elämää, kun vain sitoutuu lääkehoitoon, ei käytä alkoholia , pitää huolta riittävästä unesta ja levosta ja omien rajojen tunnistamisesta sekä siitä että ei yli rasitu. Elämä voi ehkä tuntua tylsältä joskus, mutta itse olen iloinen siitä, että voin viettää normaalia elämää.

      Vielä haluaisin lisätä että, ei me kaikki olla "hirviöitä". Itse en ole koskaan pettänyt ketään esim. maniassa tai muuten. Halu mennä baariin mennä vetämään pää täyteen ja harrastamaan seksiä on ollut tosi kova. Sen yhden kerran kun minulla mania on ollut. Mutta olen tapellut kaikin voimin vastaan, koska tahto rakastaa toista on kovempi. Itse uskon tahtoon ja mielen lujuuteen. Tärkeintä on oppia tunnistamaan ensi oireet ja hakemaan tuolloin apua.

      Voimia sulle ja muista aika parantaa.

    • Kiitos kaikesta!

      Kun katson sinuun, näen sinut
      Olet mitä ihanin ihminen,
      iloinen, huomaavainen ja ystävällinen.
      Minun sielunkumppani,
      rakkaani,
      viholliseni.

      Opetit minulle mitä on elää vuoristoradassa
      tuntea elämän iloja ja suruja
      hetki kerrallaan,
      kaikista niistä nauttien.

      Tosinaan vihasin sua rakkaudella.
      Vihasin hetkiä, kun joku vei sinut minulta.
      Se lamaannutti kehosi, toi terävän pistäviä sanoja suuhusi
      ja vei sielusi mukanaan pimeyteen.
      Romuttaen uskon todellisuuteen,
      rakkauteen.

      Pian en tiennyt miten rinnallasi tulisi olla
      Yhtenä hetkenä olin kaikkesi,
      seuraavana hetkenä täysi nolla.
      Missään ei ollut mitään järkeä,
      vain sinä olit minulle tärkeä.

      Kosketit syvemmälle sydämeeni kuin kukaan muu.
      Revit, raastit ja rakastit sen puhki,
      niin loppui molempien puhti.
      Jättäen jäljelle rakkauden,
      jolle ei annettu tilaa eikä ymmärrystä.

      Niin ajauduimme kohti katkeransuloista rakkauden satamaa,
      jossa aikamme soudimme ja huopasimme.
      Lopulta päästit minut vapauteen
      sillä niin olisi minulle parempi
      tiesit minua enempi

      • Minulla on ikävä

        Kaunis runo. Tuli itku sitä lukiessa. Niin tuttua kaikki. En ymmärrä miten näihin bipomiehiin jää niin kiinni. Ainut elämäni rakkaus oli eksäni. Kesti vuosia toipua erosta. Vieläkin joskus ikävä. Ja toisaalta taas vihaan häntä joskus. Miten hän tuhosi elämäni ja miten itse annoin sen tapahtua.


    • parempi näin

      ...samaa rataa tuntuu mun ex:llä menevän kuin edellisten kirjoittajien bipo-kumppaneilla...: on uusi kumppani jo löytynyt..Kuukausi eron jälkeen.Ehdin jo hiukan toivoa uutta alkua, koska jonkun kerran tapasimme kesän aikana. .- Mutta
      uusi onni taitaa jo kukoistaa hänellä.
      tuntuu todella pahalta.-

      • F31.1

        Mitäs kaikkea sä ehdit puuhata KOLME KUUKAUTTA kestäneen suhteenne aikana? Hetikö ensimmäisten treffien jälkeen hankitte yhteisen asunnon, muutitte yhteen ja ryhdyitte suunnittelemaan tulevaisuutta? Kuis pian ekoista treffeistä esittelitte toisenne ystävillenne ja sukulaisillenne? Mites toi yhteiselo ja tutustuminen meni käytännös?

        Tässä tämmöinen olettamuksiin perustuva matemaattinen kaava: 3kk= 2160 tuntia. Tosta ajasta ainakin toinen teistä nukkuu 630 tuntia (7h/vrk). Jos edes toinen teistä käy työssä tai opiskelee, voi tosta yhteisestä ajasta vähentää em toimiin menevää aikaa karkeesti 480 tuntia. Pelkästään vessassa asioimiseen ihminen käyttää n.30min päivässä, eli ellette ole yhdessä istuneet paskallakin vei toi vessassa asiointi 45 tuntia yhteisestä ajastanne. Oot myös kertonut että "exäsi" vetäytyi omiin oloihinsa ja viritteli uutta suhdetta jo "seurustelunne" aikana, eli hänellä oli omaa elämää joka oli tietty sulta pois.

        Mä kysyn, koska en vaan tajua, et missä ihmeen välissä sä ehdit oppia tuntemaan "exäsi"? Ai sen NELJÄNKYMMENEN PÄIVÄN aikana jota ette edes viettäneet yhdessä? Ja ilman psykiatrin koulutusta sä teit tossa ajassa jo varman diagnoosinkin? Voi morjens...Laitahan nimes tänne et voin ehdottaa sua seuraavan lääketieteen Nobelin saajaksi.


      • ihan rauhassa
        F31.1 kirjoitti:

        Mitäs kaikkea sä ehdit puuhata KOLME KUUKAUTTA kestäneen suhteenne aikana? Hetikö ensimmäisten treffien jälkeen hankitte yhteisen asunnon, muutitte yhteen ja ryhdyitte suunnittelemaan tulevaisuutta? Kuis pian ekoista treffeistä esittelitte toisenne ystävillenne ja sukulaisillenne? Mites toi yhteiselo ja tutustuminen meni käytännös?

        Tässä tämmöinen olettamuksiin perustuva matemaattinen kaava: 3kk= 2160 tuntia. Tosta ajasta ainakin toinen teistä nukkuu 630 tuntia (7h/vrk). Jos edes toinen teistä käy työssä tai opiskelee, voi tosta yhteisestä ajasta vähentää em toimiin menevää aikaa karkeesti 480 tuntia. Pelkästään vessassa asioimiseen ihminen käyttää n.30min päivässä, eli ellette ole yhdessä istuneet paskallakin vei toi vessassa asiointi 45 tuntia yhteisestä ajastanne. Oot myös kertonut että "exäsi" vetäytyi omiin oloihinsa ja viritteli uutta suhdetta jo "seurustelunne" aikana, eli hänellä oli omaa elämää joka oli tietty sulta pois.

        Mä kysyn, koska en vaan tajua, et missä ihmeen välissä sä ehdit oppia tuntemaan "exäsi"? Ai sen NELJÄNKYMMENEN PÄIVÄN aikana jota ette edes viettäneet yhdessä? Ja ilman psykiatrin koulutusta sä teit tossa ajassa jo varman diagnoosinkin? Voi morjens...Laitahan nimes tänne et voin ehdottaa sua seuraavan lääketieteen Nobelin saajaksi.

        Tosi hienoa lukea kun tosi BIPO kirjoitaa niin että sylki lentää
        Tunneto olevasi ylivertaisen älykäs?
        Älä huoli
        Et sitä ole.


      • arvaa harmittiko ;)
        ihan rauhassa kirjoitti:

        Tosi hienoa lukea kun tosi BIPO kirjoitaa niin että sylki lentää
        Tunneto olevasi ylivertaisen älykäs?
        Älä huoli
        Et sitä ole.

        Tietenki me ollaan ylivertaisen älykkäitä. Harmittaako?


      • F31.1
        ihan rauhassa kirjoitti:

        Tosi hienoa lukea kun tosi BIPO kirjoitaa niin että sylki lentää
        Tunneto olevasi ylivertaisen älykäs?
        Älä huoli
        Et sitä ole.

        Hoks, hoks! En ole ylivertaisen älykäs. Mulla vain on pikkaisen enemmän TIETOA ja KOKEMUSTA kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, kuin näillä keittiöpsykologeilla jotka täällä tehtailevat diagnooseja. Sympatiat jengille jotka ovat joutuneet oikeasti kärsimään mt-sairaan läheisenä, mut nää SEURUSTELIN KOLMEKUUKAUTTA BIPON KANSSA JA NYT TIEDÄN KAIKEN KAKSISUUNTAISESTA MIELIALAHÄIRIÖSTÄ-tyypit vois tosiaan harkita niitä lääkiksen jatko-opintoja ennen kuin tulevat tänne jakamaan faktatietojaan.


      • eikaksisuuntainen

        Kolme kuukautta bipon kanssa vastaa kolmea vuotta "normaalin" kanssa.


    • pettynyt28

      Sama on fiilis täällä, ymmärrän todella mistä puhutte .On se vaan niin kivaa olla parisuhteessa henkilön kanssa jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ensin suunnitellaan jo pitkään yhteistä tulevaisuutta, naimisiin menoa perhettä ynnä muuta. Sitten kertoo että, on alkanut masentua ja että, hänen on pakko mennä takaisin englantiin saamaan hoitoa. Sovitaan että tehdään asiat niinkuin on parasta hänelle ja aloitetaan sitten yhteinen elämä siellä ja hän kertoo että haluaa mennä kihloihin heti kun rupeaa voimaan paremmin. Ei mene kun alle viikko muutosta ja puhelimessa sanoo et tää oli nyt tässä, hän on niin ahdistunut että ei halua enää jatkaa ei ole kuulemma tunteita siihen enää. Vielä tämän jälkeen hän kääntää perheensä ja kaverinsa minua vastaan jotka syyttävät että kaikki on minun syytäni että, hän on sairas. Vaikka olen hänen eteensä kirjaimellisesti kaikkeni täällä suomessa tehnyt ja häntä täällä puolivuotta elättänyt. Enää ei halua olla missään tekemisissä, sulkenut minut täysin pois elämästään. Kyllähän sitä on tullut netistä paljon luettua tästä sairaudesta mutta, ei sitä oikeen tahdo ymmärtää vaikka kuinka yrittäis. On se vaan kova pala kun matto vedetään jalkojen alta janiin saatanan kovaa. Ei voi muuta sanoa että, kyllä vituttaa!!!!!!! Toi vaan oon niin rankkaa ymmärtää että ollaan niin rakastuneita tekee minut maailman onnellisemmaksi ihmiseksi. Tekee kaikkensa minun ja meidän eteen suunnitellaan että mennään kohta kihloihin koska on jo sormuskin ostettuna. siitä ei mene kuin muutoma päivä niin enää ei halua olla yhdessä, ei missään tekemisissä ja sitten vielä on se koska toinen muutti eri maahan, niin todella on sellainen fiilis että, toinen olisi kuollut koska yhdessä hetkessä sinulta kaikki riistettiin :(

    • qwertyuuiop

      Huvittaa miten täällä bipo palstalla katkerat eksät (en tarkoita nyt aloittajaa, voimia hänelle!) vuodattavat entisistä suhteistaan.. Jos rakkauden loppuminen, pettäminen, valehtelu kertoo bipolaarisuudesta niin joka ikisellä maailman ihmisellä on se.

      Entäs kun mä olen bipo ja mun eksäni pilasi mun elämäni? Onko hänkin?

      Pitäisi vaan osata hyväksyä se että parisuhteissa, kuten muissakin ihmissuhteissa tulee usein yhteentörmäyksiä, pahojakin sellaisia. Ne ei kaikki voi olla kaksisuuntaisen mielialahäiriön syytä. Bipolaarinenkin ihminen voi lopettaa rakastamisen, ihan niinkuin normaali ihminenkin. Myöskin normaali ihminen voi olla katkera ja tehdä hulluja asioita rakkauden takia, ei pelkästään bipot. Jos maaniset vaiheet pysyy kurissa (ei siis ole avoimen maaninen tai psykoottinen) niin useimmiten bipo on oma itsensä.

      Lisäksi sinulle joka sanoit että entiselläsi oli diagnosoitu "narsismi", anteeksi, mutta multa tuli huutonaurua tuon kohdalla. "Narsismia" ei voi diagnosoida. On toki olemassa "narsistinen persoonallisuushäiriö" jota ei kyllä tautiluokituksessa ole, vaan se merkitään diagnosoituna muuksi persoonallisuushäiriöksi.

      Jos teillä on bipolariaa sairastava puoliso, ja nämä jättämiset tapahtuu MANIASSA - siis selkeästi huomattavassa mielenterveyden häiriössä, tekee tosi outoja juttuja, kukkuu läpi yöt ja vierailee kaikkien tuttujensa luona, ostaa olemattomilla rahoilla loma-osakkeita, autoja tai asuntoja tai ottaa muuten velkaa niin silloin puolison pitäisi tajuta hommata toinen osapuoli HOITOON eikä tulla tänne suomi24:n valittamaan..

      Tiedän että on kamalaa kun toinen on joskus sellainen mutta luuletteko että kun ihminen palaa todellisuuteen niin se on heille helppoa tai kivaa tai ei kalva ollenkaan?

    • Kivireen vetäjä

      Kirjoitin tänne kesäkuussa koska olin syvästi masentunut ja pettynyt suhteessani ja luin paljon teidän kirjoituksianne. Sillä hetkellä olin vakuuttunut että miesystävälläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja maniajakso päällä jonka seurauksena hän lähti omille teilleen ja jätti minut oikeastaan ilman mitään selkeää syytä. Asiasta oli vaikea kertoa muille koska hyvin harva ymmärsi mistä todella oli kyse.

      Palasin takaisin kirjoittaakseni teille että epäilykseni osui oikeaan. Vaikka ystäväni ja läheiseni epäilivät vahvaa tunnettani siitä että miesystäväni vielä palaisi niin kuitenkin kävi. Hän soitti ja pyysi anteeksi ja palasi luokseni erittäin heikossa kunnossa, toimitin hänet suljetulle ja koko epäselvyyksien vyyhti aukeni. Hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö ja määrättiin lääkitys joka muutti kaiken.

      Elämämme on tällä hetkellä onnellista ja hyvää. Miesystäväni tunnusti minulle että oli arvellut olevansa maanisdepressiivinen jo vuosia muttei itse ollut osannut hoitaa tilannetta, asia oli aivan liian vaikea myöntää. Se että päätin järjestää hänet pakolla hoitoon oli hänen pelastuksensa. Vaikka tunnen siitä toisinaan huonoa omaatuntoa että "riistin hänen vapautensa viikoksi" on ollut liikuttavaa että nyt hän kiittää minua siitä.

      Lainaan aikaisemmassa kirjoituksessani toista kirjoittajaa : "...Tämä sairaus on hyvin surullinen", mutta haluan uskoa että on Toivoa. Hyvää jatkoa kaikille.

      • se on vaan näi

        Hyvä jos joku uskaltaa luottaa nappien varassa olevaan ihmiseen
        Minä en
        Bipo haluaa sitä makeaa ennemin tai myöhemmin


      • tätäkö sie tark.
        se on vaan näi kirjoitti:

        Hyvä jos joku uskaltaa luottaa nappien varassa olevaan ihmiseen
        Minä en
        Bipo haluaa sitä makeaa ennemin tai myöhemmin

        Ai niinkö fazerin sinistä?


      • juoksee makian peräs
        se on vaan näi kirjoitti:

        Hyvä jos joku uskaltaa luottaa nappien varassa olevaan ihmiseen
        Minä en
        Bipo haluaa sitä makeaa ennemin tai myöhemmin

        Mäki luotan enemmän bippoloon joka ei oo nappien varassa. Oikeessa oot tosta makiasta. Nytkin oon lähössä kauppaan ostaa herkkuja.


    • F31.2

      Miten sä sait järkättyä miehes pakkohoitoon? Siis miten se koko prosessi meni alusta loppuun? Mitäs nyt sitten, mikä lääke tepsi ja miten hoito jatkuu?

    • jjggxf

      Toinen näkökulma/kokemus: minulla on bipo 2 ja seurustelin ihmisen kanssa joka pahoinpiteli minua fyysisesti.

    • Anonyymi

      Minä jätin bipo miehen,koska en jaksanut . Emme koskaan onneksi asuneet yhdessä. Hulluksi sellaisen kanssa tulee. Paras paeta.

      • Anonyymi

        Oikea ratkaisu. Minun suhteeni bipo 2 -tyypin mieheen päättyi n.puolitoistavuotta sitten. Onneksi kaikki päättyi ja jätti minut rauhaan.


    • Anonyymi

      Minä hengasin bipon kans vuosia.. Hänellä on alko/porno/rahapeli riippuvuudet. On eläkkeellä,vaikka on vähän yli 50v. Osti esim auton,vaikkei ole aina varaa maksaa ajoissa osamaksua siitä. Lisäksi oli sahaamassa asunnosta häädön,mutta maksoi sitten viime tipassa vuokrarästit. Väittää,ettei ole varaa lääkkeisiin,mutta samaan aikaa ostaa olutta lavoittain. Ja sanoi joskus,ettei ole vara ostaa uusia farkkuja,mutta samana ilta kiskoi olutta...Samoin vaihtelee sävy miten minulle kommunikoi. Hyvin ilkeä pystyy olemaan ja toisena hetkenä lässyttää rakastavansa,en tosin usko,että oikeasti rakastaa tai välittää. Hyvin narsistinen ja itsekäs tapaus. Että näin. Asumme lähekkäin,ja nään punaista kun näen vilauksenkaan hänestä!! Tervehdimme toki,vaikkemme ole yhdessä enää.

      • Anonyymi

        Ihmisellä on vain yksi elämä. Ei sitä kannata tuhlata jonkun hankalan ihmisen kanssa.
        Helposti löytyy aivan ryhdikkäitä tavallisia kansalaisia, joiden kanssa voi aloittaa keskustelun tai parisuhteen tai ainakin kiihkeän kesäromanssin.
        Tunnen monta tapausta, missä nk. "hyvä ihminen" on koettanut parantaa toisen väkivallan kierteestä tai huumeista tai alkoholismista, mutta siinä on käynyt juuri päinvastoin eli parantaja on sortunut tai tullut sekopäiseksi. Parantajan pitää olla henkisesti poikkeuksellisen vahva jotta tuo kaavailtu "parantaminen" onnistuisi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa Torpan raskausuutisesta...

      Maisa Torppa ilmoitti olevansa raskaana. Yksi asia ihmetyttää ja on ihmetyttänyt aikaisemminkin: Maisa Torpan Instagramissa tykkääjissä/kommentoijiss
      Kotimaiset julkkisjuorut
      198
      11686
    2. Stefun Sofialle tarjoamat luxuskyydit maksamatta, velkaa niistä jo yli 17 000 euroa.

      Seiskan mukaan limusiinikyyteihin erikoistunut yritys hakee Stefun yritykseltä oikeusteitse yli 17 000 € maksamattomista kyydeistä. Useat ajoista ova
      Kotimaiset julkkisjuorut
      177
      2710
    3. Maisa otti raskauskirtin esille

      Viimeinen oljenkorsi.... Miten "yllättävää".. .. :D
      Kotimaiset julkkisjuorut
      143
      2077