Mä oon jo pitkään miettinyt, että voisko mulla olla jonkunlainen paniikkihäiriö tai joku muu.. En yhtään tiedä, oon yrittänyt lukee, mutta se ahdistaa niin paljon..
Tässä vähän "oireita":
- En pysty yhtään syömään isossa porukassa tai jos joku katsoo muhun päin.
- Mua pelottaa kaikki uusi, aina mä ajattelen, että mitä siitä seuraa yms ja mun sydän alkaa hakkaan tuhatta ja sataa.
- Mun ajatukset lähtee välillä ihan muualle ja keskittyminen on siis niin vaikeeta!
- Mun on välillä ihan pakko katsoo taakse, ettei kukaan vaan seuraa mua tai sit mä katson joitakin ihmisiä tosi pitkään ja mietin, että mitä ne tietää musta ja ajattelen, että mitä niiden päässä liikkuu. (Tekeekö ne mulle mitään, mitä ne ajattelee musta.)
Mutta sitten myös mulla on monia pakkomielteitä. Ihan pieniä sellasia, esimerkiksi nyt vaikka että mun on pakko nielasta just sillon kun päätän niin tai jotakin tommosia turhia. Osaisko joku kertoo miten mä pääsen näistä eroon...? Pitäskö mun oikeesti hankkia apua vai miltä tää teidän mielestä kuulostaa?
Pliis, toivon oikeesti kunnon vastauksia, ja sellasia mitkä mua auttaa. Mua pelottaa, itkettää ja ahdistaa aivan koko ajan.
Terv. Nuori apua kaipaava nainen
Tässä vähän "oireita":
- En pysty yhtään syömään isossa porukassa tai jos joku katsoo muhun päin.
- Mua pelottaa kaikki uusi, aina mä ajattelen, että mitä siitä seuraa yms ja mun sydän alkaa hakkaan tuhatta ja sataa.
- Mun ajatukset lähtee välillä ihan muualle ja keskittyminen on siis niin vaikeeta!
- Mun on välillä ihan pakko katsoo taakse, ettei kukaan vaan seuraa mua tai sit mä katson joitakin ihmisiä tosi pitkään ja mietin, että mitä ne tietää musta ja ajattelen, että mitä niiden päässä liikkuu. (Tekeekö ne mulle mitään, mitä ne ajattelee musta.)
Mutta sitten myös mulla on monia pakkomielteitä. Ihan pieniä sellasia, esimerkiksi nyt vaikka että mun on pakko nielasta just sillon kun päätän niin tai jotakin tommosia turhia. Osaisko joku kertoo miten mä pääsen näistä eroon...? Pitäskö mun oikeesti hankkia apua vai miltä tää teidän mielestä kuulostaa?
Pliis, toivon oikeesti kunnon vastauksia, ja sellasia mitkä mua auttaa. Mua pelottaa, itkettää ja ahdistaa aivan koko ajan.
Terv. Nuori apua kaipaava nainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
En ole ammattilainen ja tuskin sellainenkaan pystyy tekemään diagnoosia ja määrittelemään tuoolasen lyhyen kuvauksen perusteella. Useilla varsinkin nuorilla on tuollaisia jaksoja, mutta kun oireet vaivaavat sinua noin elämää rajoittavkasti niin pitää saada apua.
Sain käsityksen. että olet kärsinyt jo pitkään noista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä peloista ja kun tilanne jätkuu niin ja asioita hautoo ja pihtaa mielessään niin psyyke väsyy ja sitä alkaa vain pyörimään ja pyörimään kehää ja ongelma kasvaa lumipallon tapaan.
Yleensä annetaan neuvoja että pitää vain rohkeasti mennä mukaan ja voittaa pelkonsa, mutta itse olen kyllä sitä mieltä että paras olisi selvittää alkujuuret - mistä ongelma on saanut alkunsa.
Sinulle on tapahtunut ehkä joskus, että ole mielestäsi mokannut, sinua on nolattu, onko kiusattu. Oletko joutunut lapsuudessa tai nuorena olemaan paljon varuillasi ja suoriutumaan liian haastavista tilanteista. Onko sinulla tunne, että asiit menevät mönkään, jos sinulla ei ole koko ajan asiat omassa hallinnassa. et luota että elämä kantaa?
Tällaisia syitä voisi olla ongelmien takana.
Muuten se on helpotus kun voit alkaa puhumaan ystävilles, että sinua jännittää, pelottaa ja antakaa minun vain olla jos näyttää että en voi hyvin. Varmaan rämä kirjoittaminen on jo keventänyt taakkaasi. Aika yleisiä ovat kuvaamasi oireet. Joten et ole kummajainen.
Minusta tuo viimeisenä kuvailemasi oire viittaa kyllä siihen, että kannattaisi keskustella jonkun ammattilaisen kanssa.
Aikalailla sosiaalisten tilanteiden pelolta kuulostaa. Itse kärsin myös siitä, itseasiassa ollu koko elämän. Mullakin jotain samanlaisia vaivoja.
- Ei uskalla tehdä mitään ihmeellistä toisten nähdessä
- Saatan useasti katsoa taaksepäin kävellessäni
- En rupea mihinkään juttuun vaan saa kyllä kunnolla suostutella tai pakottaa, et uskallan.
- En uskalla soittaa tai vastata tuntemattomille numeroille.
- Kun ovikello soi, alkaa mulla sydän hakata aika kovaa.
- Heti kun mokaan, alkaa nolottaa ja pelkään, et kaikki näkijät nauraa mulle. Muutenkin pelkään mokaavani asioita, nii siks jätän niit tekemättä.
- Päivisin mietin, et mitäköhä toikin mua ajattelee.
Siin on jotain. Jotenkin kuvittelen, et siel joku murhaaja tai jotain sinne päin vainoomas. Liikaa penskana katsoin noit k15-sarjoi.
Ehkä se ainoa keino parantua on jutella jollekkin asiasta. Psygiatrit tai sitten miekkarit (koulussa käyviä mielenterveyteen perehtyneitä henkilöitä, samanlainen kuin terkkari, mut eri terveysala). Jos on kovinkin paha, voi siihen pyytää lääkitystä. Se ei niin sallittua, varsinkaan alle 18vuotialle, mut pakon edessä varmaan saapi semmosenkin.
Toivottavasti sä paranet tästä. Itseä tympii tää sairaus aivan älyttömästi, mut itse en voi asialle mitään. :(