Yks päivä sitä, toinen tätä. Varsinaista teatteria kohta koko elämä.
Polku pidentyy, labyrintti kasvaa. Vuoristorata vie mennessään.Sama toistuu, aina vaan uudestaan ja uudestaan, kunnes mieli ei enää tiedä mihin uskoa. Päässä sumenee, rinnassa hakkaa. Järki vie toisaalle, tunteet toisaalle. Risteyksiä edessä, mihin suuntaan edetä? Sydän tietää, mutta jalat ei kanna. Yksin on vaikea päättää, sanat katosivat jo aikojen alussa.
Polku pidentyy, labyrintti kasvaa. Vuoristorata vie mennessään.Sama toistuu, aina vaan uudestaan ja uudestaan, kunnes mieli ei enää tiedä mihin uskoa. Päässä sumenee, rinnassa hakkaa. Järki vie toisaalle, tunteet toisaalle. Risteyksiä edessä, mihin suuntaan edetä? Sydän tietää, mutta jalat ei kanna. Yksin on vaikea päättää, sanat katosivat jo aikojen alussa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
niinhän se menee ,jos mullekin aikaanaan olisi puhuttu ,eikä lyöty luuria korv........niin tätä prosessia ei olisi ehlä tarvittu .mä huusiin joka kertaa perään mut aina vaan varattu numero soi korvassa