Puhutaan hieman positiivisesta vahvistamisesta koulutuksessa. Olen kiinnostunut kouluttamaan saksanpaimenkoiran pentuni täysin positiivisen vahvistamisen kautta. Ideahan on kaikille tuttu: palkataan koiraa vain kun se toimii halutulla tavalla. Kun se ei toimi halutulla tavalla, jätetään palkkaamatta ja/tai huomiotta. Ai miksikö? No koska se vain on hyvän ja humaanin tuntuinen menetelmä ja toisaalta ihan vaan kokeillakseni. Minulla on ollut sakemanneja aikaisemminkin ja ne olen kouluttanut enemmän tai vähemmän vanhan mallisesti, eli kovalla kädellä ja kurilla. Toimii kyllä ihan hyvin, mutta koirista tuppaa tulemaan semmoisia flegmaattisia nöyristelijöitä, ja minä haluan koirani olevan reipas, itsevarma eikä vähääkään pelokas ja nöyristelevä.
No teoriahan on hieno, mutta onko kukaan kouluttanut sakemannia tällä tavalla? Itselleni tulee mieleen helposti monia esimerkkejä, joissa positiivinen tapa voi olla hieman hataralla pohjalla. Esim. jos sakenanni täydessä vietissä lähtee jahtamaan kissaa sisällä, ei sitä voi odotella että se rauhoittuu (syötyään ensin kissan) ja sen jälkeen palkata sopivasta käytöksestä. Luultavasti siinä kohtaa pitää käyttää sitä vanhaa P-alkuista metodia ja ehkä jopa tukkapöllyä.
Voiko sakemannin kouluttaa 100% positiivisesti? Kokemuksia, mielipiteitä?
No teoriahan on hieno, mutta onko kukaan kouluttanut sakemannia tällä tavalla? Itselleni tulee mieleen helposti monia esimerkkejä, joissa positiivinen tapa voi olla hieman hataralla pohjalla. Esim. jos sakenanni täydessä vietissä lähtee jahtamaan kissaa sisällä, ei sitä voi odotella että se rauhoittuu (syötyään ensin kissan) ja sen jälkeen palkata sopivasta käytöksestä. Luultavasti siinä kohtaa pitää käyttää sitä vanhaa P-alkuista metodia ja ehkä jopa tukkapöllyä.
Voiko sakemannin kouluttaa 100% positiivisesti? Kokemuksia, mielipiteitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minkä tahansa koiran voi kouluttaa positiivisesti. Jotkut tosin puoltaa että positiivisessa pitäisi hyödyntää myös negatiivista vahvistetta eli käyttää molempia. Tiedän sakuja jotka on pennusta asti opetettu positiivisesti ja työskentely on iloista sekä varmaa. Sitten on näitä joilla on käytetty negatiivista ne ovat jakautuneet eli toiset on pelittäviä ja toisista on tullut arkoja kentällä.
Jos haluat varman ja iloisen tekijän niin voit mennä positiivisella vaikka kuinka pitkälle. Muista opettaa myös kehon kieltä ja äänellä kulkemaan. Eli käden nosto tarkoittaa seis, vinkkaus tänne ja heilautus hidasta jne. Esimerkiksi :)
Negatiivinen ja positiivinen vahviste:
http://www.youtube.com/watch?v=FwOFhjywqKY
Positiivinen:
http://www.youtube.com/watch?v=dWb9_ZvsLbo
En usko että pystyy kouluttamaan, täysin ilman kieltoa ja pakotetta. Riippuu tietysti koirasta ja tavoitteista, jotkut näyttelylinjaisista voi olla flekmaattisia nöyristelijöitä ilmankin.
Tottelevaisuusliikkeet pystyy kouluttamaan täysin ilman pakotteita, operantisti, palkkaamalla oikeasta ja olla huomioimatta väärä.
Mutta arkielämässä vaatii hirveätä ennakoimista että ihan kaikki maailmassa eteen tulevat asiat opetetaan koiralle etukäteen. Onko tähän aikaa ja mahdollisuuksia? Opetat koiran ensin kaukana sietämään eläimiä, ihmisiä, autoja ym ja hakemaan kontaktia aina asioita kohdatessaan. Tämä ei vaan ole aina mahdollista, se naapurin kissa, orava, harakka sattuu lentämään siihen koiran eteen juuri kun olet kouluttelemassa koiraasi, tarvit vähintään hihnapakotteen estääksesi koiraa juoksemaan niiden perässä auton alle.
Makupalapalkka on paras että saat oikeanlaisen vahvistetiheyden alkuopetuksessa, mutta entäs jos koira onkin huono syömään ja haluaisi kovasti leikkiä? Leikin avulla saat paljon ilmaiseksi, mutta helposti koiran vietin kasvaessa tarvit jonkinlaisia pakotteita edes sitä hihnaa tms koiran toppuutteluun.
Omaa sakemanniani koulutan varsin positiivisesti ja alkuopetus täysin positiivisesti, mutta opetan myös kieltosanan, koira lopettaa kaiken tekemisen, esim ruuan varastamisen pöydältä kieltosanalla. Ei-sanan opetan ihan pienelle pennulle juurikin kielletyllä makupalalla pöydän reunalla. Omani eivät ole mitenkään nöyristeleviä, saatikka flekmaattisia. Tukkapöllyä ei tarvi, jos koira tietää mitä ei-sana tarkoittaa.
Avainsana lienee sovellus.
Eli käyttämällä eri metodeja sekaisin päästään haluttuun lopputulokseen.
Positiivinen palaute sopii useimpiin tilanteisiin,mutta tosiaan äkillinen hyökkäys vaikkapa kissan perään tarvinnee toisenlaista otetta.
Joissakin tilanteissa tämä Cesar Millanin metodi tehonnee,eli käytetään samaa kuin emokin käyttäisi epätoivotussa tilanteessa; Näykkäisy/murahdus= napautus sormilla ja äännähdys,jonka koira on mieltänyt tarkoittamaan kiellettyä asiaa.
Eri koulutusmedoteja luovasti käyttämällä saadaan aikaan haluttu lopputulos.