Anarkismin ongelma ei ole mielestäni se, että mitä ihmiset tekisivät anarkiassa, sillä asiat kyllä järjestyisivät silloinkin jotenkin ja mahdollinen kaaos olisi vain välivaihe. Sen sijaan mikä on ongelma, on se että haluavatko ihmiset anarkiaa? Haluavatko anarkistitkaan oikeaa anarkiaa eli tilaa missä valtahierarkioita tai valtioita ei olisi?
Ihmiskunta on elänyt valtaosan tunnetusta historiastaan alistuneena jonkinlaisille valtahierarkioille. Joskus ne ovat olleet selkeämpiä joskus taas vähemmän selkeitä. Uskonnotkin perustuvat monesti Jumalan tahtoon alistumiseksi. Tämä osoittaa mielestäni sen, että ihmisillä on luontainen kaipuu johtajiin ja valtarakenteisiin. Syynä on ehkä turvallisuus tai vastuunpakoilu; on parempi etten minä joudu tekemään keskeisiä päätöksiä. Vastuu ulkoistetaan ja se luo helpotusta. Lisäksi jos on valtarakenne, jonka huipulla on johtaja, niin tekee tämän totteleminen elämästä yksinkertaista. Ei joudu aina miettimään mitä haluaa kun joku käskee.
Luulen että anarkismin yksi perusviehätys on kapina eikä niinkään anarkia itse. Tämän vuoksi anarkia vetoaa usein etenkin nuoriin, jotka haluavat kapinoida vanhempiaan vastaan. Mutta auktoriteettejä vastaan toimiminen on yleisesti viehättävää ja mielenkiintoista, sillä se on hiukan vaarallista ja luvatonta. Mutta entä jos tulisi anarkia? Jos kapina onnistuisi? Luulen että monet anarkistit tylsistyisivät ja masentuisivat. Sen vuoksi ajattelen että anarkismi on olemassa vain yhtä kauan kuin valtarakenteet.
Valtarakenteet ja anarkismi tarvitsevat toisiaan, anarkismi sen vuoksi että olisi kapinan kohde, valtarakenteet sen vuoksi että olisi syy vallankäyttöön sitä uhkaavia ihmsiiä kohtaan.
Joten anarkismi on oikeastaan vain ajatusleikki ja nautintoa tuova yritys joka ei saa onnistua, koska onnistuessaan anarkisti menettäisi nautinnollisen syyllisyyden tunteensa ja elämänsä tarkoituksen eli valtahierarkioiden onnistumisen. Ja mitä tekee ihminen joka kokee ettei hänen elämällään ole enää tarkoitusta?
Anarkistit, kapinoikaa vaan, mutta älkää itsenne vuoksi onnistu.
Anarkismin oikea ongelma
5
159
Vastaukset
- P=NP
"Ihmiskunta on elänyt valtaosan tunnetusta historiastaan alistuneena jonkinlaisille valtahierarkioille. Joskus ne ovat olleet selkeämpiä joskus taas vähemmän selkeitä. "
Ihminen on luonnostaan laumaeläin, laumoissa vallitsee yleensä hierarkiat, mutta päälliköt ym. ovat asemansa yhteisössään oikeasti ansainnut, tai jos päällikkö ei osoita pätevyyttä, se on luonnollisesti ollut lupa syrjäyttää. Nykyisen järjestelmän valtarakenteet perustuvat keinotekoisesti saavutettuihin asioihin. Rahaan, valtaoikeuksiin ja niiden perimiseen, laitoksiin ja instituutioihin, jotka tuottavat työvoimaa ja sen kurissapito mekanismeja. Järjestelmä on vaihtoehdoton ja liki pakollinen, sillä nykyinen maailma on jo kokonaan omittu muutamille suvuille ja heidän "lakinsa" ulottuvat maailman joka kolkkaan ja sen toteutumista valvotaan aina tarkemmin (teknologia).
"Uskonnotkin perustuvat monesti Jumalan tahtoon alistumiseksi."
Uskonnot ovat samanlaisia sepitetarinoita kuin esimerkiksi "kansallistunne". Tarve uskonnoille syntyy kun pieni ihmisjoukko johtaa suurta joukkoa tai pyrkii siihen, nimenomaan massojen hallintaa varten. Olen ketjun http://keskustelu.suomi24.fi/node/11371322 aloittaja. Esimerkiksi Rooman kirkko omaksui jeesuksen, juutalaisen anarkistin, teot omiin agendoihin sopiviksi vedotakseen kansaan toimimaan kirkonmiesten eteen. Katolisuus, oli valtava investointi, jonka maata omistanut eliitti omaksui pönkittääkseen omaa asemaa ja saadakseen uskollista työvoimaa raatamaan mailleen. On syytä muistaa että papisto on se joka käyttää uskontoa kansaan ja on perinteisesti omistanut suurimman osan maista. Minkä tahansa hierarkia perustuu "uskontoon", porvareille tyypillistä on näiden uskontojen sokea uskominen totuuden kustannuksella. Siksi kapitalismi ja kirkko kulkevat yleensä käsikädessä.
"Vastuu ulkoistetaan ja se luo helpotusta. Lisäksi jos on valtarakenne, jonka huipulla on johtaja, niin tekee tämän totteleminen elämästä yksinkertaista."
Kautta aikojen vanhemmat sukupolvet ovat pyrkineet muovaamaan jälkeläisiään itselleen sopiviksi. Tätä varten on juuri kehitetty massojen hallintaa, sääntöjä ja rangaistuksia pelolla hallintaa varten. Jokainen tekee itsenäistyessään arvovalinnan: nöyrtyykö vai lähteekö omille teilleen. Siihen vaikuttaa taasen se miten tyyväinen yksilö on synnyinjärjestelmäänsä. Jos yksilö ei koe sitä järjestelmää omaksi johon on syntynyt, hän irtisanoutuu siitä tavalla tai toisella, ottaen vallan ja vastuun itsensä omiin käsiin. Valtarakenteet ja integraatio yleensäkin muodostuu pitkälti (väliaikaiseksi) työkaluksi kriisitilanteita ja uhkia varten, valta kuitenkin turmelee, eikä siitä enää tahdo luopua jos siihen on tottunut. Se mahdollistaa vallan väärinkäytöset ja pitkässä juoksussa muiden orjuuttamisen omiin agendoihin. Vallan makuun päästessään, sitä aletaan haalimaan aina enemmän ja enemmään, aivan kuten ruokaakin ahmitaan, se plavelee omaa selviytymistä ja muiden kustannuksella.
Jatkuu...- P=NP
...Jatkuu
"Tämän vuoksi anarkia vetoaa usein etenkin nuoriin, jotka haluavat kapinoida vanhempiaan vastaan. Mutta auktoriteettejä vastaan toimiminen on yleisesti viehättävää ja mielenkiintoista, sillä se on hiukan vaarallista ja luvatonta."
Anarkia vetoaa nuoriin, sillä he ovat itsenäistymässä ja hakevat omaa paikkaansa maailmassa, joka on täysin vanhempien ja heidän "uskontojen" hallinnoima. Ihminen on utelias. Hän haluaa kuulla, nähdä, kokea ja seikkailla. Siitä johtuu nuorisokulttuurit, jengit, värväytyminen ja muutkin seikkailut. Heillä ei ole myöskään vakiintunutta asemaa ja valtaa eikä niin sanotusti "mitään menetettävää". Toiset ovat valmiita luopumaan vallastaan itseensä ja sopeutuvat järjestelmään, toiset eivät. Kapinointi syntyy sitten siitä kun jälkimmäistä ihmisryhmää pyritään suitsemaan eikä sille haluta antaa liikkumatilaa, sehän on valtaapitävien kannalta haitallista. Toki siitä mielihyvähormonejakin saa kun voi aistia suurta vapautta ilman rajoja tai kapinoidessa järjestelmää varten. Kipinä sille kuitenkin syntyy tyytymättömyydestä, kellään ei ole tarvetta kapinoida onnellisuutta vastaan.
"Mutta entä jos tulisi anarkia? Jos kapina onnistuisi? Luulen että monet anarkistit tylsistyisivät ja masentuisivat."
Anarkistit alkaisivat yksinkertaisesti rakentamaan itselleen toimivampaa järjestelmää ja ottavat vastuun tavalla tai toisella. Itseasiassa tätä tapahtuukin hieman joka sukupolvessa. Nuorisokulttuurit ym. on aina vanhan uudentieltä raivaamista. Näin luonto toimii. Siksi anarkia on ikuista. Valtarakenteet syntyvät päälle mutkien kautta. Kyse on tahtojen taistelusta, siitä kuka seuraa ja ketä seuraa. Esimerkiksi aikanaan hipit olivat kapinallisia, osa jäi sille tielle, toiset loivat menestystarinoita. Kapina onnistuu aina sikäli, että nuoret perivät maapallon vanhemmiltaan ja luovat lopulta omat sääntönsä. Anarkismi on kulttuuri evoluution polttoainetta.
"Sen vuoksi ajattelen että anarkismi on olemassa vain yhtä kauan kuin valtarakenteet."
Aina ensiksi muodostuu kahden toimijan välille valtasuhde, anarkismi ja kapinointi seuraavat tyytymättömyydestä. Valtarakenteet syntyvät tarinoita sepittämällä nuorille ja tietämättömille. Toimijoiden kuuluisi toimia keskenään vapaasti pitäytyen totuudessa, ilman että toisella on enemmän valtaa, siihen anarkisti pyrkii, tai ainakin minä.
"Joten anarkismi on oikeastaan vain ajatusleikki ja nautintoa tuova yritys joka ei saa onnistua, koska onnistuessaan anarkisti menettäisi nautinnollisen syyllisyyden tunteensa"
Aina kun käsitteillä pelataan tahtojen taistelua, kyseessä on ajatusleikki. Anarkismi on kulttuurin evoluution kannalta tärkeä uudistava voima. Uudistukset tulevat lähes poikkeuksetta ulkopuolelta. "Syyllisyyden" tunne katoaisi (jos sellaista edes on, riippuu kuinka paljon satusetiä on kuunnellut), mutta tilalle tulee vallan ja vastuun tunne. Sitä kaikki anarkistit kaipaavat. Toiset pystyvät pysymään totuudessa, toisilla tulee halu pukea kapitalistin kravatti.
"Ja mitä tekee ihminen joka kokee ettei hänen elämällään ole enää tarkoitusta?"
Ryhtyy jälleen anarkistiksi, palaa juurilleen, aina riittää paranneltavaa.
- Janne.
"Ja mitä tekee ihminen joka kokee ettei hänen elämällään ole enää tarkoitusta?"
Elää vapaana ja onnellisena. - Kumoaaitsensä
"Haluavatko anarkistitkaan oikeaa anarkiaa eli tilaa missä valtahierarkioita tai valtioita ei olisi?"
-> Jos eivät osaa aavistaa, että siellä ei ole hippileiri vaan julma kaaos.
"Ihmiskunta on elänyt valtaosan tunnetusta historiastaan alistuneena jonkinlaisille valtahierarkioille."
-> Noin 100 ihmisen laumassakin on johtaja. Alistunut merkitsee, mitä merkitsee.
"Luulen että anarkismin yksi perusviehätys on kapina eikä niinkään anarkia itse."
-> Varmasti.
"Mutta entä jos tulisi anarkia? Jos kapina onnistuisi?"
-> Mielenkiintoinen hyppy ihmisen kulttuurievoluutiossa. Seuraus olisi tehoton ja hallitsematon yhteisö, jossa neuvottelujen ja työn sijasta vallitsisi oman edun tavoittelu pienlaumoissa. Yhteistä ei olisi muussa kuin sanoissa. Kaikki joutuisivat töihin. Ongelmia tulisi, kun itsensä julistajiksi arvottavat alkaisivat elää työtä tekevien elättäjiensä siivellä ja nämä kyllästyisivät.
"Joten anarkismi on oikeastaan vain ajatusleikki ja nautintoa tuova yritys joka ei saa onnistua, koska onnistuessaan anarkisti menettäisi nautinnollisen syyllisyyden tunteensa ja elämänsä tarkoituksen eli valtahierarkioiden onnistumisen."
-> Anarkismi on mahdoton käytännössä, koska 1) Se kumoaa itse itsensä käsitteellisesti, sillä anarkistilla ei pidä olla mitään auktoriteettia, mutta anarkismi on itse sellainen elämää ohjaavana aatteena. 2) Anarkismi voi toteutua vain välivaiheena vallanvaihdosten välillä, sillä ihmisyhteiskunnat pyrkivät järjestykseen, josta hyötyvät myös sossutukia imuroivat anarkistit. 3) Tuottavat ihmiset (työtä tekevät) saavat tarpeekseen suutaan aukovista loisista. - Moguli
No tuotahan voi testata laittamalla halukkaat anarkistit jollekin saarelle, missä pystyy elämään ja toteuttamaan omaa politiikkaansa.
Hyvää tosiTV-draamaa tuosta varmaankin tulisi.
Miksei? True anarchy, season 1 :D
Ei tarvi valmiiksi munattua yhteiskuntaa enempää munata.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Onks sulle väliä, jos jokin kaivattusissa
ei ole täydellistä? Esim. venytysmerkit, arvet, selluliitti, epäsymmetriset rinnat, vinot hampaat jne?864559- 1273978
Shokkiyllätys! 31-vuotias Hai asuu vielä "kotona" - Anna-vaimon asenne ihmetyttää: "No ei tämä..."
Hmmm, mitenhän sitä suhtautuisi, jos aviomies/aviovaimo asuisi edelleen lapsuudenperheensä kanssa? Tuore Ensitreffit-vai332531Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta
Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu1971555Wiisaat Lappajärvellä iät.
Nyt nimiä listaan menneistä ja nykyisistä Wiisaista Lappajärveläisistä. Itseäkin voi tuoda esille kaikessa Wiisaudessa.121286Missä Steffe hiihtää?
Missä reppuli luuraa? Ei ole Seiskassa mitään sekoiluja ollut pariin viikkoon? Onko jo liian kylmä skulata tennistä ulko221253Olet elämäni rakkaus
On ollut monia ihastumisia ja syviäkin tunteita eri naisia kohtaan, mutta sinä olet niistä kaikista ihmeellisin. Olet el361198Ratkaiseva tekijä kiinnostuksen heräämisessä
Mikä tekee deittikumppanista kiinnostavan? Mitä piirrettä arvostat / et arvosta?621193Milloin nainen, milloin?
Katselet ja tiedän, että myös mieli tekee. Voisit laittaa rohkeasti viestin. Tiedät, että odotan. Ehkä aika ei ole vielä611153Olen menettänyt yöunet kokonaan
Nytkin vain tunnin nukkunut. En tiedä johtuuko se sinusta vai tästä palstasta. Olis mukava nähdä oikeasti eikä arvuutel171065