Sille miehelle mä olen varmaan ollut aina niin asiallinen ja sanoisinko että toverillinen. Mä olen hänelle ollut aina vähäsanaisempi kuin kellekään muulle. Pelkään ja ymmärrän että hän pitää minua hiljaisena, vakavana tosikkona. Sellaisena, joka ei ole kiinnostunut hänestä muuta kuin kaverina.
Mulla on sellainen ongelma, että mä oon yltäpäältä yllinkyllin rakastunut häneen.
Ja kun mä oon rakastunut, mä oon sitä kokonaan. Hänen läsnäolo saa mun sydämen hakkaamaan, perhoset vatsaan, hengitystä ahdistaa ja pää lyö ihan tyhjää, ei yhtään järkevää ajatusta tai luovuutta.
Pahinta että mä kiihotun. Siis mä huomaan että pöksyt on märkänä! :( Ei tarvi kuin puhua puhelimessa hänen kanssaan... Häpeän sitä itsessäni! Mä en voi mitenkään sitä kontrolloida. Siksi mä välttelen näitä asioita. Mä en oikein saata pitää yhteyttäkään kun mä niin rakastan ja haluan ja oon kaiken kanssa ihan kipsissä.
Ja tää kaikki tapahtuu vain hänen kanssaan, ei kenenkään muun. Se vaivaa ja ahdistaa mua hirveän paljon. Tällaisten asioiden hämmennyksessä mä yritän vaan puhua niitä näitä ja jotenkin selvitä siitä tilanteesta.
Mä en todellakaan uskalla hänelle puhua tästä. Tää mies ei ole minusta enää kiinnostunut, joskus kai oli. Ja minusta kiinnostuvat ne, joita kohtaan en pysty mitään tuntemaan koska heille olen oma itseni.
Onko muita jotka kärsivät samasta?
Mulla on sellainen ongelma, että mä oon yltäpäältä yllinkyllin rakastunut häneen.
Ja kun mä oon rakastunut, mä oon sitä kokonaan. Hänen läsnäolo saa mun sydämen hakkaamaan, perhoset vatsaan, hengitystä ahdistaa ja pää lyö ihan tyhjää, ei yhtään järkevää ajatusta tai luovuutta.
Pahinta että mä kiihotun. Siis mä huomaan että pöksyt on märkänä! :( Ei tarvi kuin puhua puhelimessa hänen kanssaan... Häpeän sitä itsessäni! Mä en voi mitenkään sitä kontrolloida. Siksi mä välttelen näitä asioita. Mä en oikein saata pitää yhteyttäkään kun mä niin rakastan ja haluan ja oon kaiken kanssa ihan kipsissä.
Ja tää kaikki tapahtuu vain hänen kanssaan, ei kenenkään muun. Se vaivaa ja ahdistaa mua hirveän paljon. Tällaisten asioiden hämmennyksessä mä yritän vaan puhua niitä näitä ja jotenkin selvitä siitä tilanteesta.
Mä en todellakaan uskalla hänelle puhua tästä. Tää mies ei ole minusta enää kiinnostunut, joskus kai oli. Ja minusta kiinnostuvat ne, joita kohtaan en pysty mitään tuntemaan koska heille olen oma itseni.
Onko muita jotka kärsivät samasta?
Vastaukset 17
Vanhimmat
PS Olen jo 25-vuotias joten tää mulla ei oo mikään teini-iän ongelma!
kiinnostunut niin ei kannatakkaan mennä sanomaan että taas on pikkarit märkänä )
Mitäs hävettävää tuossa on?
Eikö se ole normaalia että rakkauden kohde saa tuntemaan noin ja tulee noita normaaleita fysiologisia asioita.
Se on ikävää että jos hän ei tunne samoin tai ei kehtaa myöntää sitä. Oletko koskaan jutellut hänelle työpaikan ulkopuolella jolloin paikalla on vain sinä ja hän?
Ehkäpä ongelmanne on se että ette ole jutelleet kahden.
Aurinkoa päivääsi. :)
???
m.unan puutettahan tuo on, selkeesti.
Taitava oot kirjoittamaan ja heti huomaa että on provo
No, voi mahoton. On siul propleemat. No, näihän tää mänöö. On rakastunut miäs ja tsupuna.No rakkauttakin ja lempee pittäs löytää. Tää on niin tätä nykyaikee tai sillee..em mie tiiä..RAKKAUVEN VOIMA ON MAHOTON! Sen mie siulle sanon..että tälleen..hihhih!
Tai sitten tää on miehen kirjoittama, joka toivoo naisen ajattelevan hänestä näin
Miksihän et vois olla oma ittes sille johon oot rakastunut?..hah!
kyllä jotkut yli 25v kirjoittelee ja tuntee noin...onhan niitä yli 30v kokemattomia tyttönaisiakin. Henkisesti teinejä.
On niin tuttu tunne tuo, että olisin voinut kirjoittaa kaiken itse, paitsi että en ehkä oo aina niin vähäsanainen hänen kanssaan, vaan tulee joskus höpöteltyä ihan jotain ihmeellisiä, kun on ne tunteet sellaisia.
Mä joudun koko ajan pitämään itseäni hillinnässä enkä tee mitään mikä yhtään lisäisi tunteita sitä miestä kohtaan ja ne on näin pahat vaikka oon kaikkein viileimmin niiden kanssa... ei toivoakaan saada mitään järkeä omiin tuntemuksiin...
Se kiihottuminen on niin pahinta. Se on todella pahaa eikä sellaista oo ikinä ollut kenenkään muun kanssa tai ketään toista kohtaan. Saatetaan jutella jostain ihan muusta ja huomaan että oon kiihottunut ja se on ihan järjetöntä enkä tiedä miten pitäisi suhtautua. Sama jos hän sanoo mitään mitä voi tulkita jotenkin eri tavalla, niin heti lähtee mielikuvitus vaeltelemaan. Mutta se on niin järjetöntä kun jutellaan keskenämme hieman läheisemmin, niin sille kiihottumiselle ei tule vaan mitään loppua. Se on ajatuksissa sellainen asia mistä tekisi mieli parkaista epätoivossa kun sitä ajatteleekin. Miten jollain voi olla sellainen vaikutus. Kiihottuminen on siis luokkaa että valun omille reisilleni vain hänen kanssaan juttelusta.. yritä siinä sitten edes hengittää.
Ja hävettää. Ei hävettäisi yhtään, jos se olisi jotain normaalia tasoa, mutta kun se on ihan kamalaa...
Mahtava että joku edes tajuaa, edes yks, että mä en oo ihan yksin tän kanssa... Se on tosi kamalaa. Ja joo olen puutteessa, olen tietenkin. En mä vaan pysty tunteen näin ketään muuta miestä kohtaan. En mä rupea paneen ketään semmosta miestä, jota kohtaan en koe tätä.
Tarkotin että kukaan muu mies ei tunnu yhtään miltään :( Ja se ainoa ketä haluan, ja joka halusi ja tykkäs minusta, sen olen karkoittanu tällä hirveellä ahdistuksella pois :(
Kaksi ekaa kappaletta vois olla mun kirjoittamia, siitä eteenpäin ei
Ai jaa. Niinpä tietenkin. Mites muutenkaan.. Virtuaalin ja Illuusion voimalla, niinpä niin.
Olet siis pahankerran rakastunut! Ja jos mies tuntee samoin, teillä on luvassa hieno ja rakkaudentäyteyinen suhde, jos ei asia on aivan eri. Ehkä täytyisi tutustua mieheen, jutella jne. Toki jossain vaiheessa on hyvä avoimesti kertoa "ongelmasta" mutta tuskin heti ettei mies juokse karkuun
Ei tuo minun mielestäni ole ongelma eikä mikään! Minä miehenä olisin otettu, jos tietäisin jonkun naisen haarovälin kostuvan voimakentässäni. Se olis tosi kiihottavaa...