Tässä sitä ollaan vaihdevuosissa, oireita on jo jonkin verran.
Nuorena naisena ja vähän varttuneempana kävin säännöllisesti gynen tarkastuksissa enkä osannut jännittää käyntejä mitenkään, kun kaikki oli aina hyvin.
Äitini on aina ollut sellainen syövällä pelottelija. Aina kaikesta pienestäkin nuhastaan toteaa, että se on varmaan syöpää.
Iät ja ajat on minuakin pelotellut jos on huomannut inulla jonkun näpyn, olen valittanut selkää tai ollut väsynyt. Sanoo aina että kyllä sunkin kannattais mennä lääkärinn, sitä ei kuule tiedä vaikka olis syöpä.
No sitten kävi niin että tuli avioero, johon äiti sekaantui ja sotkeentui täysin rinnoin ja ihan 24/7. Piti vääntää kättä ex miehen kanssa, yrittää pitää lapsille arkea turvallisena ja normaalina, käydä töissä entiseen malliin ja vielä yrittää pitää äitimuoria etäällä ja estellä ettei kokoajan ole siinä arjessa mukana häsläämässä. Äiti yritti ottaa isännän paikkaa kodissamme.
Siinä kaikessa kävin jotenkin niin niin pohjalla että aloin pelätä omia lääkärikäyntejä. Ja kun olin ahdistunut ja uupunut, tunsin vaikka mitä oireita ja sitten pelkäsin. Pelkäsin todella että jos tosiaan oliskikin syöpä siellä ja täällä, kuka tätä arkea sitten veisi eteenpäin. Yhden työstä saamani allergian vuoksi olisin joutunut tietysti kattaviin tutkimuksiin työterveyslääkärin toimesta, verikokeita, magneettikuvauksia, kivuliaita toimenpiteitä, mutta pistin jarrut päälle jo alkuunsa. Kun voisi tulla löydöksiä ja niitä sivulöydöksiä, syöpää tietysti.
Nyt on uusi mies ja äiti on tietysti keksinyt soitella ihan asiaa tehden, että kannattais käydä gynellä koska mistä sitä tietää mitä sitä on kun on miestä vaihtanut, vaikka syöpä kehittymässä. Ihan uskomatonta puuttumista ja että kehtaakin puhua tällaisia ääneen, inhottaa.
Mutta pelon siemen on alkanut itää, koko iän pelottelu on tuottanut tulosta. En todellakaan uskalla mennä esim.verikokeisiin tai gynen vastaanotolle.
Hammaslääkärillä usklallan käydä, samoin silmälääkärillä ja terveydenhoitajalla mutta en missään sellaisessa jossa alettaisiin enemmän tutkia.
Onko kenelläkään muulla näin hullua pelkotilaa ja ihan hullusta lähtökohdasta alkanutta?
Nuorena naisena ja vähän varttuneempana kävin säännöllisesti gynen tarkastuksissa enkä osannut jännittää käyntejä mitenkään, kun kaikki oli aina hyvin.
Äitini on aina ollut sellainen syövällä pelottelija. Aina kaikesta pienestäkin nuhastaan toteaa, että se on varmaan syöpää.
Iät ja ajat on minuakin pelotellut jos on huomannut inulla jonkun näpyn, olen valittanut selkää tai ollut väsynyt. Sanoo aina että kyllä sunkin kannattais mennä lääkärinn, sitä ei kuule tiedä vaikka olis syöpä.
No sitten kävi niin että tuli avioero, johon äiti sekaantui ja sotkeentui täysin rinnoin ja ihan 24/7. Piti vääntää kättä ex miehen kanssa, yrittää pitää lapsille arkea turvallisena ja normaalina, käydä töissä entiseen malliin ja vielä yrittää pitää äitimuoria etäällä ja estellä ettei kokoajan ole siinä arjessa mukana häsläämässä. Äiti yritti ottaa isännän paikkaa kodissamme.
Siinä kaikessa kävin jotenkin niin niin pohjalla että aloin pelätä omia lääkärikäyntejä. Ja kun olin ahdistunut ja uupunut, tunsin vaikka mitä oireita ja sitten pelkäsin. Pelkäsin todella että jos tosiaan oliskikin syöpä siellä ja täällä, kuka tätä arkea sitten veisi eteenpäin. Yhden työstä saamani allergian vuoksi olisin joutunut tietysti kattaviin tutkimuksiin työterveyslääkärin toimesta, verikokeita, magneettikuvauksia, kivuliaita toimenpiteitä, mutta pistin jarrut päälle jo alkuunsa. Kun voisi tulla löydöksiä ja niitä sivulöydöksiä, syöpää tietysti.
Nyt on uusi mies ja äiti on tietysti keksinyt soitella ihan asiaa tehden, että kannattais käydä gynellä koska mistä sitä tietää mitä sitä on kun on miestä vaihtanut, vaikka syöpä kehittymässä. Ihan uskomatonta puuttumista ja että kehtaakin puhua tällaisia ääneen, inhottaa.
Mutta pelon siemen on alkanut itää, koko iän pelottelu on tuottanut tulosta. En todellakaan uskalla mennä esim.verikokeisiin tai gynen vastaanotolle.
Hammaslääkärillä usklallan käydä, samoin silmälääkärillä ja terveydenhoitajalla mutta en missään sellaisessa jossa alettaisiin enemmän tutkia.
Onko kenelläkään muulla näin hullua pelkotilaa ja ihan hullusta lähtökohdasta alkanutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
voi kauheaa jos et vielä tuossa iässä ole päässyt äitisi talutusnuorasta irti.
Sinähän sitä sun elämää elät eikä äitisi. sano sille suorat sanat ja kerro sekin, miten hän on aiheuttanut sulle turhia pelkoja. Jos hän itse on halunnut elää jatkuvassa syövän pelossa niin eläköön, mutta sairastahan tuo on toisen elämää rasittaa.
Sitten, jollet pääse eroon pelostasi niin, että uskallat lääkäriin, hae kiireellä ammattiapua ja jos lääkäriin pääset ilman apua, kerro lääkärillekin peloistasi. kun puhuu asioista jollekin, pelot jo siinäkin vähenevät.
Ymmärtäähän sen, että pelottaa, kun on tullut vastoinkäymisiä elämässä, niinkuin kaikille tulee. Nuorena uskaltaa. Mutta jos ajattelisit niin, että jos syöpä on, se ei parane itsestään. Mitä myöhemmin se löydetään, sen hankalammat hoidot edessä. Siksi kannattaa mennä pian. Useimmiten ei syöpää löydy, mutta jotain muuta hoidettavaa voi olla ja kaikki kannattaa hoitaa ajoissa. Esim. hammaslääkärillä kannattaa käydä säännöllisesti, niin ei tule suurta remontiia.