On kummallista tykätä olla yksinään tässä iässä. Kaikki vaan menottavat, kuuntelevat p*skaa jumputtavaa musiikkia ja näyttävät klooneilta. Onko meitä moniakin jotka mielummin istuvat kotona lukien kirjaa / pelaillen entä viilettävät kaupungin yössä tuhlaamassa viimeiset pennoset baariin ?
23v tyttö.
23v tyttö.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kun on pelannut tarpeeksi, niin kaikki pelit alkavat toistamaan itseään... Itse en ainakaan löydä mitään uutta enään peleistä. Vaikka onhan se välillä kiva pelata
Minä en niinkään yksinäisyydestä nauti. Taidan vaan olla aika erilainen ikätovereihin nähden, välillä tuntuu etten kuulu lainkaan tähän maailmaan tai olen syntynyt väärälle aikakaudelle tjn. Minua kiinnostaa ihan erilaiset asiat kuin nuoria yleensä. Lähden mielummin metsään kävelemään, kun baariin bilettämään. Kirjoja tykkään myös lukea :) Pelitkin on ihan jees, jos niissä on jtn ideaa.
Jep. Väkijoukot tai laaja sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Riittää, että on yksi tai kaksi tarpeeksi läheistä ihmistä jossakin, ettei tarvitse kokea olevansa kokonaan yksin. Olen 22-vuotias mies.
Häpeäkseni täytyy sanoa, etten ole kirjoihin juuri hurahtanut, koska en voi koskaan olla etukäteen varma, että tulen pitämään kirjasta. Laatuleffoja sen sijaan olen jo pitkään etsiskellyt ja katsellut oikein asioikseni. Pelejä tulee myös pelattua aika tuntuvasti, vaikka nykyinen peliteollisuus tuottaakin lähinnä massoille suunnattua, liian helppoa ja läpinäkyvää kuraa.
On mainittava, etten ole ainoastaan introvertti, vaan myös huomattavan ujo. Täten sen vähäisen sosiaalisen elämän luominen ja ylläpitäminen on melko vaikeaa.
I feel you bro. :) Samassa tilanteessa saman ikäinen mies. Joskus tunsin suurta häpeää kun porukka aina vinoili kun en käy missään tai tee mitään [heidän mielestään]. Mutta nykyään olen ylpeä siitä että viihdyn itseni kanssa kotona paljon enemmän entä jossain ulkona viihteellä.
1-2 Ystävää kelpaisi, mutta sen enempää en halua.
Kirjoihin en todellakaan osaa uppoutua. Mutta leffat ja pelit.. niihin se aika uppoaa.
Havaitsen ketjun täynnä rumia, hikisiä nörttejä, jotka taputtelevat toisiaan selkään vakuutellen, että on tämä meidän elämä ihan hyvää näinkin. Sisimmässänne kuitenkin toivotte, että olisitte juuri sellainen halveksimanne kloonattu lippatukka.
Ei sitä niin vaan muututa sosiaaliseksi luonteeksi, jos sellaista ei ole luonnostaan. Jos on luonnostaan enemmän introvertti, täytyy pelata niillä korteilla sitten. Esim. viikonloppuna oon ennemmin kotona ku vaikka baarissa. Baarit on ahdistavia paikkoja.
Ohhoh. Onpa katkeraa tilitystä joltain aknenaamaiselta bensalenkkarilta. Mene töihin nolla.
Tämä on todiste siitä, että toiset ihmiset yksinkertaisesti syntyvät huonompina yksilöinä.
Nope. Olen itseasiassa urheilullinen ja hyväkuntoinen nuori mies, jolla sattuu olemaan todella huono sosiaalinen elämä.
Siihen en kehtaa mennä ottamaan kantaa, olenko ruma vaiko en. Olen saanut sen verran huomiota vastakkaiselta (ja hieman häiritsevästi myös samalta) sukupuolelta, että veikkaisin kuitenkin olevani ihan ok.
Sinussa sen sijaan voidaan havaita surkea trolli, joka tulee yksinäisyyspalstalle boostaamaan omaa itsetuntoaan potkimalla maassa makaavia.
Tämähän on ihan siitä kiinni, miten asiaa tarkastellaan. Sinun mielestäsi hiljaiset ja epäsosiaaliset ovat huonompia. Ok.
Minun mielestäni taas ne jatkuvasti puhuvat, vain ja ainoastaan ääneen ajattelevat ja jatkuvasti seuraa kaipaavat laumaihmiset ovat ärsyttäviä ja ennen kaikkea pinnallisia. Äärimmäisissä tapauksissa tuntuu, ettei heillä ole lainkaan omaa sisäistä elämäänsä. He ovat kykenemättömiä viettämään aikaa omassa seurassaan, koska heidän mielenmaisemansa on niin mitäänsanomaton, etteivät he kykene viihdyttämään edes itseään.
Näiden "parempien" ihmisten seurassa sitten pitäisi itse viihtyä.
Nuff said.
Voi kuule satoja jos ei tuhansia.
Luin juuri kirjasta "Introversion voima - miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi" (Laurie Helgoe), että uusimpien tutkimusten mukaan introvertteja on väestöstä enemmän kuin 50 prosenttia. No ei sillä määrällä niin väliä, mutta kantsii lukea noita kirjoja missä oppii tuntemaan itseään paremmin ja hyväksymään oman luonteensa sellaisena kuin se on ja saa ehkä vinkkejä moneen elämän osa-alueeseen. Toinen ihan OK opus oli Susan Cainin Hiljaiset - introverttien manifesti.