Radiosta tuli järkyttävä haastattelu sijaisäiti Helenasta.
Nainen osasi puhua kuin poliitikko: puhua paljon sanomatta mitään ja käyttää orwellilaista asioita kaunistelevaa ja peittelevää uusiokieltä. Eli puhua väkivallan kieltä.
Sain oikein pinnistellä saadakseni kiinni naisen ajatuksen langasta, jota ei sitten ollutkaan. Nainen puhui selvästi roolissa ja roolista. En huomannut mitään aitoa, autetenttista persoonaa, joka olisi tuottanut aitoja havaintoja tai tunteita sijaisvanhemmuuden todellisuudesta.
Kaikki oli tarkasti laskelmoitua; artikulaatio, sanavalinnat, tauot. Aivan kuin olisi kuunnellut puhekonetta. Huomasin ajattelevani, että tämä haastateltava on aikavaras ja juuri kun olin vaihtamassa kanavaa kuulin mestarillisen pelitaktisen vedon.
Sijaisäiti siirsi kuulijoille omat ala-arvoiset ennakkoluulonsa ja ilkeän vihjeen vakuuttaen samalla omaa eettisyyttään ja luotettavuuttaan. Se tapahtui tällä tavalla:
"En koskaan kerro sijaislasteni huostaanottosyitä" ( joita sijaisäiti tuskin edes tietää ja joita ei Suomessa edes tutkita).
" Sen sijaan sanon uteleville, ettei minulla ole lupa kertoa salassapitovelvollisuuden alaisista asioista, joihin huostaanottosyyt kuuluvat mutta voin toki keskustella päihde- ja mielenterveysongelmista yleisesti. "
Hieno pelitaktinen suoritus. Ja arvattavasti uppoaa tietämättömään yleisöön kuin kuuma veitsi voihin.
Nainen osasi puhua kuin poliitikko: puhua paljon sanomatta mitään ja käyttää orwellilaista asioita kaunistelevaa ja peittelevää uusiokieltä. Eli puhua väkivallan kieltä.
Sain oikein pinnistellä saadakseni kiinni naisen ajatuksen langasta, jota ei sitten ollutkaan. Nainen puhui selvästi roolissa ja roolista. En huomannut mitään aitoa, autetenttista persoonaa, joka olisi tuottanut aitoja havaintoja tai tunteita sijaisvanhemmuuden todellisuudesta.
Kaikki oli tarkasti laskelmoitua; artikulaatio, sanavalinnat, tauot. Aivan kuin olisi kuunnellut puhekonetta. Huomasin ajattelevani, että tämä haastateltava on aikavaras ja juuri kun olin vaihtamassa kanavaa kuulin mestarillisen pelitaktisen vedon.
Sijaisäiti siirsi kuulijoille omat ala-arvoiset ennakkoluulonsa ja ilkeän vihjeen vakuuttaen samalla omaa eettisyyttään ja luotettavuuttaan. Se tapahtui tällä tavalla:
"En koskaan kerro sijaislasteni huostaanottosyitä" ( joita sijaisäiti tuskin edes tietää ja joita ei Suomessa edes tutkita).
" Sen sijaan sanon uteleville, ettei minulla ole lupa kertoa salassapitovelvollisuuden alaisista asioista, joihin huostaanottosyyt kuuluvat mutta voin toki keskustella päihde- ja mielenterveysongelmista yleisesti. "
Hieno pelitaktinen suoritus. Ja arvattavasti uppoaa tietämättömään yleisöön kuin kuuma veitsi voihin.
Vastaukset 44
Vanhimmat
On ilo kuulla, että tällä palstalla riittää asiantuntemusta noinkin syvällisiin analyyseihin radiohaastattelusta. On myös likuttavaa, että expertit läpi yön vaivojaan säästämättä tutkimustyönsä tuloksia iloksemme tänne kirjoittavat. Todella uhrautuvaista.
Tuo haastattelu on lastensuojelubisneksen tilaustyö.
Tuo sijaisäiti saa n. 1300-1600 € / huostattu. Ja huostattuja useita, joten tulot ovat turvatut. Kahden viikon Pridekoulutuksella on hyvä antaa laadukkaita lausuntoja
ja toimia kasvatuksen asiantuntijana ja verhota koko toiminta suuren salaisuuden "Salassapidon" alle. Ja raha liikkuu !
" ammattikasvattaja 2"
29.3.2013 11:29
" Tuo sijaisäiti saa n. 1300-1600 € / huostattu. Ja huostattuja useita, joten tulot ovat turvatut. Kahden viikon Pridekoulutuksella on hyvä antaa laadukkaita lausuntoja
ja toimia kasvatuksen asiantuntijana ja verhota koko toiminta suuren salaisuuden "Salassapidon" alle. Ja raha liikkuu ! "
10* 1300-1600€ / kk kulukorvaukset. No johan ymmärtää huostaanottohalukkaiden määrän!
LS:n tilaisuu'dessa myyntitykki julisti, että peruskoulussa 'bio-vanhemmat eivät tule toimeen' koulun/opettajien kanssa ja tästä syntyy näitä huostaanottoja. Vanhemmat eivät kunnioita opettajia tarpeeksi (ts. nuoleskele).
Siis yhteiskunnan napahenkilöitä opettaja, pappi ja p...
Epäilenpä, että ihmiset eivät pääsääntöisesti itse tarjoudu näihin ohjelmiin hasstateltaviksi. Joku sen ohjelman, haastattelun tai muun haluaa tehdä ja sitten etsitään uhri, joka suostuu.
Jos salassapitovelvollisuutta lähdetään purkamaan, osa tähänkin osioon kirjoittavista ihmisistä luultavasti kokee kovia. Osa kirjoittajista taitaa olettaa, että salassapitovelvollisuus suojelee vain viranhaltijoita. Sehän ei ole ainoa totuus.
Olisi mielenkiintoista tietää, millä tavalla haastateltavan olisi pitänyt käyttäytyä, jotta tässä osiossa olisivat ihmiset tyytyväisiä. Epäilen, ettei sellaista toimintatapaa löydy - ellei haastateltava olisi suoraan alklanut haukkua itseään ja kaikkia muita sijaisperheitä.
Varmasti kokee ja kovia kokeekin. On mielenterveyshaittaa, kaljaa, yksinhuoltajaa.
Ainoa totuus kun ei ole se mikään totuus. Aina löytyy jotakin mistä emme tiedä.
Eipä tässä tiedä että kuinka päin olla jotta antaa oikean kuvan sijaisvanhemmasta.
Ne kuuluu ne tyypittelyt sinne biovanhempien puutteisiin. Ne tykalut ja vehkeet.
Surullisin osanen tätä todellisuutta on se, että sjaisvanhempia tarvitaan. Ideaalimaailmassa heitä ei olisi olemassakaan. Työ on kovaa ja itse en helposti touhuun lähtisi. On oikeastaan melkoisen surullista, että täälläkin sijaisvanhemmat luokitellaan lähes rikollisiksi, jotka ryöstävät toisten lapset.
Varsinkin eettisesti oikein toimivia sijaisvanhempia. Valitettavasti osa lapsista päätyy ala-arvoisiin sijaishuoltopaikkoihin.
Vai mitä herassherppa?
Onkohan se nyt ihan täysin väärin, jos huomataan, että sijaisäidissä on yksi suurempi vika kuin itsessä jollakin alueella? Tottakai on. Side puuttuu ja sitä pitää jollain yrittää paikata. Se puuttuu ja se aito ymmärrys tuleekin puuttumaan...
Eihän kukaan ole tuossa rikolliseksi luokitellut ketään. Tuo luokittelu on ihan jossain muualla. Kukaan biovanhempi ei omaa lastaan ole luokitellut varmastikaan niin loukaten kuin lapsen asioihin puuttuvat virka-into-aikuiset. Ei koskaan oma vanhempi ole niin julma omalle lapselleen. Väitän näin!
Minä väitän, että sijaisvanhempien joukossa on sairaita ihmisiä. Jos on tiettyjä piirteitä, eri rikollinen toiminta, eli lasten kaltoinkohtelu ole lainkaan poissuljettu.
Missä tahansa ihmisryhmässä voi olla niitä "sairaita" tyyppejä. Koko ihmisryhmän leimaamista en oikein ymmärrä.
Ei tuo leimannut kaikkia.
No ei varsinaisesti leimaakaan. En oikeastaan usko, että sijaisvanhemmissa suurin määrin niitä sairaita tyyppejä olisi. Tuskin kukaan haluaa hirveästi korostaa biovanhempienkaan ongelmia, vaikka moni lapsi on pois kotoa jouduttu ottamaankin.
Surullista on se, että sijaisvanhempia tarvitaan. Siis oikeasti tarvitaan.
"Kukaan biovanhempi ei omaa lastaan ole luokitellut varmastikaan niin loukaten kuin lapsen asioihin puuttuvat virka-into-aikuiset."
Tuota noin. Jo puhuminen esim. erityislapsista on juuri sitä luokittelua.
Siis juuri niin. Se on äärettömän surullista, että tarvitaan perheyrittäjyyttä mistä kakskyt vuotta sitten ei osattu kuvitella.
Ajat muuttuu.
Kotoa on vain otettava joskus lapsia pois. Se ei ole mikään ilon aihe, mutta kuten Katainenkin sanoo: Nää ei ole mukavia asioita, että leikataan oikeesti perusturvaa kun perusturvaa ei ole annettu kuin lakipykälissä vain tähän saakka ja turvaraha on annettu perheyritysten pystuttämisiin.
Nyt näillä yrityksillä on kovasti tarvetta...ei kiva.
Jep. Mutta ne huonolaatuiset sijaispereet pitää lopettaa. Sairasta touhua. Vain hyviä tarvitaan.
Sitä luokittelua vaatii esim. kela, koulu, päivähoito ja terveydenhoito.
Paljon mitään apua ei saa, jos diagnoosia ei ole.
Onhan asioilla kuitenkin aina useampia puolia.
Korjausfirmojen kirjo laatutasoltaan on mitä lavein. Niitä kuitenkin tarvitaan kuten lasten korjaamisiakin.
Kun lapsi kokee koulussa pelkoa, on vanhempien rohjettava kääntyä asiantuntijoiden puoleen, esim kun lapsi ei kykene sanomaan takaisin ilkkujalle. Pärjääminen on katoava taito, tarvitaan sitä Teflonkuorta ainakin vähäsen ja kataluuttakin! Jos ei omaa edes juonittelun aakkosia, on ihan oikein, että lapsi siirretään turvalliseen ympäristöön, missä viimeistään oppii pettymysten kautta ne rajat joita ilman ei pärjää.
Sijaiskodissa ikäänkuin tuotetaan "hoidollisia pettymyksiä" jos kodeissa on totuttu lärpättämään joutavia kuulumisia eikä laiteta lapselle joko-tai -tilanteita
:)
-Tai jos kodeissa peräti luotetaan lapseen niin kyllä kannattaa jo huolestua:O
Luokittelu on on osa maailmanmenoa. Ei siitä mininkään pääse. Maailma on muuttunut entistä byrokraattisemmaksi resurssien ollessa tiukilla.
Esim. koulumaailmassa tarvittavia resursseja ei kuntapuolella saa ilman diagnoosia vaikkapa henkilökohtaisen avustajan tarpeesta. Edes diagnoosi ei aina riitä, kun ainoa kriteeri on kustannusten euromäärä.
Ei pääse ei, mutta jos lapsella on esim. joku sairaus, vanhemmista suurin osa sen varmasti itsekin huomaa.
Väärää luokittelua olisi varmasti toivottavaa tilastollisen enemmistön mielestä syytä välttää. Vääränlaisen, asioista tietämättömien viranhaltijoiden ei pitäisi saada mennä tekemään psykologisia luokitteluja lapsesta. Lapsi, joka on täysin keinoton virkakoneistoa vastaan, luokitellaan monesti ammattitaidottoman toimesta. Leimaamisella on kauaskantoiset seuraamukset tämän yksilön elämässä. Kuka antaa mahdollisuuden, jos lapsi on luokiteltu valmiiksi paketiksi, mistä mitään ei voi muuttaa. Tai jos, lapsi on luokiteltu yhden virheen perusteella esim. aggressiiviseksi ja sitten moniammatillinen työryhmä laukkaa pelastamaan lapsen tältä "ongelmalta".
Miten käy lapsen, jolla aletaan hoitamaan ongelmana yksittäistä käytöspiirrettä?
Mielestäni kaikki luokittelu ei ole kaikissa tapauksissa ja tilanteissa oikein! Vastustuskyvytöntä kohtaan ei saisi olla niin raaka, mitä monesti olen nähnyt. Tällaiseen pitää puuttua, eikä hymistä mukana.
Luokitellaan me aikuiset vaikka toisiamme, mutta jätetään lapsipsykologia siihen paremmin perehtyneille.
Kirjoitin, suurin osa vanhemmista...
Et ole ilmeisesti nähnyt millaisiksi narratiivisiksi olennoiksi monet lapset sosiaalitoimen papereissa muuttuvat. No, minä olen kuunnellut nuoria, enkä usko, että kaikki heidän kertomansa olisi valhetta. Olen todistanut näitä kirjaamismenetelmiä. Sosiaalityöntekijän diagnoosi muuttuu papereissa faktatiedon kaltaiseksi. Katso esim, eilinen nuoren kirjoitus seuraavasta linkistä:
http://www.polisi.fi/phpbb/viewtopic.php?t=6378
Moniammatillisia työryhmiä on muuallakin kuin koulussa. Näissä arvioidaan edellisten arviointien ja kirjoitetun informaation pohjalta esim. nuorta. Tämä tehdään näkemättä edes nuorta, vaikka näin ei saisi olla. Voi, kun joka koulussa ohjattaisiinkin tutkittavaksi, niin asioista päästäisiin selvyyteen. Näin ei aina valitettavasti ole, vaan ensimmäiseksi käännytään lastensuojelun puoleen. En nyt puhu vain omasta puolestani...
Meidän kohdallamme oli lähipiirissä sattunut kuolemantapaus, jonka jälkeen lapselleni työnnettiin koulussa jatkuvasti väkisin keskusteluapua vs. koulun sosiaaliohjaajan toimesta. Kun lapseni murrosiässä ei heti, siis heti, halunnut ottaa tuota apua vastaan, hänestä nousi pelkästään tällä perusteella huoli. Lisäksi lastani hävetti välitunneilla perässäkulkeva sosiaaliohjaaja, mikä alkoi näkymään huuteluna tuolle ohjaajalle. Lapseni ei sitten halunnut mennä enää kouluun, alkoi lintsaaminen. Kierre alkoi ja johti lastensuojelun asiakkuuteen. Tässä kohtaa moni lapsi ajattelee varmastikin olevansa jotenkin outo, mikä näkyy käyttäytymisessä taas.
Aina ei ole kyse pysyvistä, ylitsepääsemättömistä olosuhteista. Aina ei samanlainen "auttaminen" toimi kaikkien yksilöiden kohdalla. Koulussakin voi olla sellaisia viranhaltijoita, jotka eivät täysin päteviä ole.
Yksittäinen käytöspiirre tottakai huomataan, pitääkin. Tarkoitin, että sellaista ei pitäisi alkaa hoitamaan heti ONGELMANA. Tällaistakin valitettavasti tapahtuu.
Tarkoitin lasta pitäisi suojella aikuisen leimaamiselta, jos tällainen tapahtuu leimaajan omien ennakkoluulojen ja muiden luulojen pohjalta. Muistetaan, että mikään ammattiryhmä ei ole vapaa kaikilta virheiltä. Olen jostain psykologian julkaisusta lukenut, että vain tunne-elämän hätätilanteissa aivojen korkeammat keskukset alistuvat limbisen järjestelmän valtaan, ja että yksilön joutuessa sosiaalisen ryhmänsä voimakkaamman jäsenen hyökkäyksen kohteeksi, jota hän ei voi voittaa, hän vetäytyy. Tällaisen ihmisen taholta tullut leimaaminen saattaa aiheuttaa jopa masennuksen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus kannattaisi kaikkien lukea. Lapsella on oikeuksia, ja sopimus suojaa näitä.
Jos lapsi leimaa toisen, suunta on helpompi kääntää. Toiset lapset eivät monestikaan luokittele lopullisesti ketään. Lapset hyväksyvät myös muuttuneen käytöksen uudestaan monesti helpommin, kuin me asioita enemmän olettavat aikuiset.
Kyllä kai me muutkin lapsista voimme jotakin tietää, vaikka kasvattaminen ei ammattina olekaan.
Koulunne on hieno, jos siellä kaikki toimii. Peräänkuuluttaisin silti sitä, että muuallakin kuunneltaisiin lasta ja vanhempiakin, ennenkuin tehdään liian nopeita johtopäätöksiä. Kaikki ei ole aina sitä, miltä ensin näyttää ja välillä ei nähdä metsää puilta.
Kirjoitat asiaa ja vastaat ilmeisesti tekstiini, jonka joku on jo poistattanut. Täytyy näköjään jättää itselle kopio ihan kaikista vähänkin pitemmistä teksteistä..,.
Jokainen ihminen on altis virheille. Jokainen järjestelmä on samoin epätäydellinen. Suomalainen koulujärjestelmä on osin hyvä, joiltakin osin taas ei.
Erityisoppilaiden tai "tavallisten" oppilaidenkaan kanssa työskenneltäessä ei ole olemassa yhtä ja ainoaa toimintatapaa, joka kaikkien kanssa toimisi. Se, mikä yhden kanssa toimii, ei olekaan hyvä toisen kanssa. Samoin, jokainen lapsiryhmä on oma lukunsa ja ryhmien noudattamat "lainalaisuudet" vaihtelevat.
Ihmiset - niin aikuiset kuin lapsetkin - ovat erilaisia. Tämän päivän lasten ja nuorten ääripäät ovat kaikin tavoin jatkuvasti kauempana toisistaan. Tämä näkyy kouluissamme monin tavoin ja pelkkä ryhmien ohjaaminen ja oikeiden toimintatapojen löytäminen on vaativaa kaikille meille, jotka ohjaamme lapsi- ja teiniryhmiä.
Sen enempää kukaan meistä lasten kanssa työskentelevistä ammattilaisista kuin vanhemmistakaan ei ole täydellinen. Paineita ja ristivetoja on moniin suuntiin. Kiire ja monet muut asiat aiheuttavat ongelmia. Opettajien ja muiden ammattiryhmien näkökulma on aina väkisinkin toisenlainen kuin vanhempien, vaikka samoja asioita ainakin periaatteessa tavoitellaan. "Leimaaminen" koskee niin opettajia kuin muitakin ihmisiä. Ihan aina esim. se kuva, jonka vaikkapa oppilailta tai toisilta vanhemmilta saa koulusta ja jostakin opettajasta ei olekaan oikea - tai ainakaan ainoa oikea. Sama koskee opettajien mielikuvia vanhemmista.
Uskon puhumiseen ja kontaktiin niin lasten kuin vanhempienkin kanssa. Sen kuitenkin jossain määrin ymmärrän, että osa opettajista ei siihen jaksa laajalti ryhtyä. Sama koskee valitettavasti myös vanhempia. Kun asioita ei kunnolla käydä läpi, moni juttu jää ilman perusteluja ja väärinkäsityksille jää tilaa. Siitä seuraa ongelmia.
Sinulle rakas tekstieni poistattaja. Jos toteutat itseäsi poistattamalla mainion Ylläpidon tuella tämän tekstini, ole hyvä vain - niin toimii Todellinen Keskustelija. Tallensin tästä kopion itselleni.
Oikein hyvä kirjoitus. Perinteistä lastensuojelumantraa päihde- ja huumeperheistä.
Sitä tuttua ja turvallista, jota jauhetaan vuodesta toiseen. Lapsia haetaan pakkohuostaan vanhemmilta, joiden tukimuodot ovat lähinnä irvikuvia koko sanasta. Ne ihan oikeat huume-ja päihdeperheet saavat pitää lapsensa.
Jokunen päideperheen lapsi ehkä haetaan turvaan ja saa apua kuten se hieno tv-haastattelu kertoi. Lapsi, äiti ja sisjaiperheen äiti oliva toimineet hyvin yhdessä. Mutta näitä tapauksia on vähän.
Suomessa vanhemmuutta ei tueta, lastensuojelu on ensisijainen tukimuoto. Bisnes pyörii ja omilta, ilman mitään tukea jääneitä vanhemmilta pakkohuostataan lapset saamaan uuden äitihahmon rakkautta. Ja raha liikkuu.
Lastensuojelubisnes on turvonnut hallitsemattomaksi kaaokseksi.
Kun tuttavani lapset huostattiin kiireellisenä, tiesi sijaisäiti kertoa lääkärille seuraavana päivänä, että lapset ovat olleet vailla hoitoa ja vanhemmat päihdeongelmaisia. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, mutta papereista niitä ei pois saa. Eikä sossujen olettamuksia ja pelkoja mikään korjaa. Hallinto-oikeuskin vain siunaa sossun kirjaukset. Vanhempia ei kukaan kuuntele ja heidät jätetään traumassaa täysin yksin. Lisäksi rajoitetaan tapaamisia, jotta lapset juurtuisivat nopeasti sijaisperheeseen. Lapsia saa tavata harvemmin kuin murhasta tuomittu vanki, josta kertova artikkeli oli mennäviikolla Turun sanomissa. Miten omista vanhemmista tehdään vaarallisia omille lapsillleen, siinä tuhannen taalan kysymys? Murhasta tuomittu ei ole vaarallinen eikä mielenvikainen. Sijaisvanhemmissa on hyviä sekä huonoja, kuten biovanhemmissakin. Kukaan ei ole täydellinen eikä sitä pitäisi tavisperheiltäkään vaatia. Oikeuden pitäisi aina toteutua. Nykykäytäntöä ei voi todeksi uskoa.
Millä kouluasteella sinä huolestunut ope teet työtä?
Just samaa ihmettelen.
Tää "osio" on Ammattikasvattajan ja ranttalikan toimi-
aluetta. Täytyy laittaa faktatietoa pöytään eli annas kuulua: Mikä on kouluasteesi?
Onko tästäkään ketjusta kukaan edes kuullu koko ohjelmaa?? Onko toi ap niin tuttu tyyppi kaikille että te tiedätte että kun se arvioi jotain niin asia on sitten niin?
Jos te otatte AK:n jutut vittuiluna, niin en minäkään ihmettele että teillä muutamalla on ongelmia auktoriteettien ja viranomaisten kanssa.
Voisitko selittää hänen juttujen tarkoitusperiä paremmin :)
Lukekaa hyvät ihmiset mitä te kirjoitatte ja miettikää sitten mitä se kertoo teistä. Tuolla tavallako te laitatte niiden lastenne asioita kuntoon???
Miettikää ihmeessä.
Teistä kertoo tosi paljon se miten kirjotatte!
Ei ole varmaan tullut katsottua peiliin.
Lasten asiat on ainakin meillä kunnossa.
Ihan turha sinun on syyllistää palstalaisia yhtään mistään.
No, ei se Turku niin kaukana Suomesta ole.
Lapset pois huonolaatuisista sijaisperheistä. Viimeistä myöten.
Muistatteko ensimmäisen keskusteluohjelman Eerikan kuoleman jälkeen jossain ajankohtaisohjelmassa.
Tuo kuvaus sopii just eikä melkein siinä mukana olleeseen pariin sijaisvanhempaan. Mutta ajatelkaa, miten varovaisia heidän raukkojen on oltava, on otettava huomioon sossujen mielipiteet, liittosa mielipiteet, sekä yleinen mielipide ls:sta oli se miten valheellinen tahansa. Eikä mitään noista em:sta saa loukata ja rikkoa.
Lapsesta viis tietysti ja etenkin hänen vanhemmistaan. Ja tuo lopun möläys on tietysti piste iin päälle siinä teennäisessä esiintymisessä.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Valtavan jäykkä ja teennäinen esiintyminen ei tosiaan luottamusta herätä. Kun henkilö ei pysty käyttäytymään normaalin vapautuneesti jossakin roolissaan (esim. sijaisvanhempana), menettää hän uskottavuutensa koko puhumaansa asiaan.
Ja se on totta, että lapsen taustoista sijarit eivät yleensä tiedä kuin oman mielikuvituksensa tuotteet.
Sijaisvanhemmat eivät tiedä lapsen taustoista. Tässä tullaan melko mielenkiintoiseen kohtaan lapsien ja biologisten vanhempien kantilta suhteessa sijaisvanhempiin.
Mikäli sijaisvanhemmat eivät tiedä mitään lasten taustoista ja annetaan heidän vain ymmärtää mitä kaikkea kauheaa on tapahtunut, niin kuinka se voi olla lapsen etua tavoittelevaa toimintaa? Ei missään muodossa. Sijaisvanhemmat eivät voi suhtautua biovanhempiin luontaisella tavalla saati sitten lapsiin. Nämä kaksi asiaa jo rikkoo lapsen edun turvaamisen. Ollaan vaan kuin ei oltaiskaan tapaamisissa ja lapsi vaistoaa kireän tunnelman. Nämä kaksi rakastavaa puolta eivät lapsen aistiman mukaan tule toimeen keskenään!!!!
Jos halutaan rakentaa luottamuksellista suhdetta ja lapsen kehityksen kannalta hyvää vuorovaikutussuhdetta mihin aina vedotaan lastensuojelussa, niin lasten asioita tulisi kertoa vanhempien myötävaikutuksella myös sijaisvanhemmille. Luottamuksellisen suhteen syntyminen lasten parasta ajatellen olisi nyt täysin bion ja sijaisvanhempien yhteistyön kantimilla ja lastensuojelu häviäisi taustalle. Näin se todennäköisesti on joskus ajateltukin toimivan, mutta valitettavasti lastensuojelun henkilöstö on edelleen kouluttamaton ja lasten kengissä vielä asteleva. Kouluja voi käydä loputtomiin, mutta sydämen sivistyksen mallia vielä odotellessa voi monet perheet joutua sellaisen jyrän alle mistä monikaan ei ole koskaan edes kuullut.
Se, että ls:sta ei tiedetä riittävästi, on sotkenut monia hyväksi tarkoitettuja asioita ls:ssa. Nimenomaan oikeaa tietoa olisi kaivattu jo kauan. Koska sitä ei ole ja sijarit eivät tiedä lasten taustoja, on niin helppo siirtää selitykseksi vain perinteiset päihde-, väkivalta-, mt-ongelmat. Sehän aloituksessakin kävi hienosti esille.
Koulusivistys on tosiaan eri asia kuin sydämen sivistys, hyvä oivallus sijaishoidon yhteydessä tämä edellisellä.
Huonolaatuiset sijaisperheet pois käytöstä! Joka lapsi turvaan!
Olen ottanut tämän ketjun loppupäähän kantaa jo useampia kertoja, mutta joku näköjään ei kestä sitä. Ihmeellistä.
Ymmärtääkseni sijaisvanhemmille kyllä kerrotaan lasten taustoista. Olisi hölmöä, mikäli ei kerrottaisi, sillä lasten hoitaminen voi suorastaan edellyttää sitä.
Olisi erittäin toivottavaa, että lapsen vanhemmille kerrottaisiin sijaisvanhempien toústoista. Esim. onko sijaisperheessä kuollut lapsia, kuinka moni on karannut, onko suhteet hyviä lasten sukulaisiin, vai sijoitetaanko paikkaan sellaisia, joilla ei ole sukulaisia (isä esim. kuollut).
Jotkut firmat kuulemma sijoittavat huonolaatuisiin paikkoihin lapsia ja nuoria, joilla ei ole verkostoa, ettei kukaan kysele, vaikka mitä tapahtuu.
"Sanahelinä
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sanahelinä on argumentaatiovirhe, jossa pyritään voittamaan väittely puhumalla paljon mutta sanomatta mitään. Sanahelinä on tyypillisesti merkityksettömiä ja asiaan liittymättömiä, kieliopillisesti oikeita, kukkaiskielisiä lauseita, jotka eivät ilmaise mitään. Sanahelinä tunnetaan myös nimellä argumentum ad eloquantiam (argumentaatio kaunopuheisuudella). Usein sanahelinä sisältää vaikeatajuisia sivistyssanoja tai täysin merkityksettömiä, keksittyjä sanoja. Sanahelinän äärimmäisin muoto on pekoraali, jossa käytetään semanttisesti ja grammaattisesti oikeita mutta täysin merkityksettömiä sanoja (flati voci). Postmodernisteja on usein syytetty sanahelinästä. Termi ”sanahelinä” on peräisin Paavalin lausumastakenen mukaan?: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” (I Kor. 13:1)
Luokka:
Argumentaatiovirheet"
Äitipuolia syytetään yhä lemmenkipeiksi miestennielijöiksi, biologien äiti koetaan uhkana.
Voisiko tämä sama ilmiö toistua myös huostaanotoissa ja perheen ulkopuolelle sijoitettujen biologisten äitien ja sijariäitien välillä?
YLE uutiset 8.4.2013.
http://yle.fi/uutiset/aitipuolia_syytetaan_yha_lemmenkipeiksi_miestennielijoiksi/6568813
----------------
Lapsi kokee suuria muutoksia uusperheissä, joissa lapsen asema on erilainen, kuin perheen aikuisten, jotka solmivat suhteen vapaaehtoisesti.
Lapsille uusperhe tarkoittaa sitä, että hän joutuu hyväksymään elintilaansa ihmisiä, joita hän ei ole itse valinnut.
Samoja tunnetiloja lapset kokevat ehkä myös sijaisperheessä, tai lastenkodissa.
Lue lisää Väestöliiton sivulla, selaa myös muuta aineistoa.
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/lapsi_uusperheessa/
---------------