itsemurha

se on hyväksyä molemmat. Ei ole onneksi kokemuksia omasta lähipiiristä (suvussa on yksi tapaus, mutta kauan ennen kuin olen syntynyt). Olen vaan sitä mieltä, että jos joku todellakaan ei halua elää, niin ei kai voi pakottaakaan. Tietysti olisi kamalaa, jos joku läheinen tekisi itsemurhan, mutta kai sen pitkän ajan kuluessa voisi ymmärtää ja hyväksyä. Ei kenenkään tarvitse elää ainakaan minulle.

Hyppään kiikkuun lähiaikoina...Vaimo kaunis ja sexikäs, mutta ei ole antanut mulle enää pariin kuukauteen...Asiallinen keskustelu asiasta ei auta...Joutuu vaan tuskissaan kärvistelemään,kun haluistaan ei pääse eroon...Kiikkua olen harkinnut nyt jonkin aikaa ja ajatellut,että joutaahan täältä,kun elämästä loppui erotiikka uuden vaimon myötä.

Eutanasia täysin hyväksyttävä, tämä nyt on juttu joka tehdään siinä vaiheessa kun ei mitään toivoa enää ole.

Samaan kastiin laitan itsemurhan, parantumaton sairaus tai vamma ja siihen liittyvät suuret ongelmat tai/ja odotettavissa oleva tuskallinen kuolema ovat sellaisia jotka tekevät jutusta ymmärrettävän. Hyväksyminen on vähän huono sana, ennemminkin sanoisin että jokaisen oma asia, mitä sitä toisten hyväksyntää siihen sekoittamaan.

Koskaan en ole ymmärtänyt ihmisiä jotka itsentä pistävät kylmäksi rahahuolien tai muiden lievien syiden takia. Maailmassa nyt pärjää aina, mikään ei voi olla turhempaa kuin velkojen takia, SAATI perinteisen suomalaisen syyn eli suhteen loppumisen takia tehty itsemurha. Tai mikä tahansa muu kuin se että tosiaan on terveys jo niin peruuttomattomasti mennyt ettei ole jäljellä mitään. Kaikki muut syyt ovat tekosyitä, vasta fysiikan pettäminen on lopullista.

Ei mikään ihme et itsemurhia tehdään niin paljon kun yhteiskunta on tälläinen. Paljon on yksinäisiä ihmisiä joista ei välitä kukaan. Mielenterveysongelmia on melkeen joka toisella. Velkojen takia itsemurhan tekemistä en tajua, tai jos on tottunut niin kalliiseen elämiseen, ettei se persaukisena onnistu niin siitä vaan. Toisaalta maailma ois niin paljon parempi ilman ihmisiä, että kaikki narun jatkoks vaan! Mä voin olla ensimmäinen.

omasta elämästään, joten hyväksyn itsemurhan henkilön omana ratkaisuna. En kuitenkaan hyväksy, että päätetään toisen henkilön elämästä kuten Porvoon tapauksen äiti teki.

Eutanasia pitäisi tehdä lailliseksi. Tällöin säästyisivät ulkopuoliset henkilöt paljolta esim. tapauksissa joissa ajetaan päin rekkaa tai heittäydytään junan alle...

Eräs mieshenkilö ei saanut hoitoa kipeään selkäänsä vaan joutui itse päättämään kipunsa ampumalla haulikolla päähänsä.

On tekopyhää kieltää eutanasia, kun ihmisiä jätetään joka päivä hoitamatta ja heidän kivuistaan viis veisataan. Kun ihmiselle ei ole varaa antaa hänen kipeästi tarvitsemaansa hoitoa, niin toinen "yhteiskunnalle halvempi" vaihtoehto pitäisi tarjota. Vaihtoehto on julma, mutta niin on hoitamatta jättäminenkin.

Näkemykseni suomalaisesta tyypillisestä itsemurhasta

Suomlainen kulttuuri ja nykyiset elämän arvot suorastaan yllyttävät heikkoja ihmisiä päättämään päivänsä, sillä yhteiskuntamme arvot kovenevat vuosi vuodelta. Ihmistä ei mielestäni arvosteta enään itsenään vaan sen kautta mitä hän edustaa eli työn, koulutuksen ja omaisuuden kautta. Monella Suomalaisella on edelleen huono itseluottamus varsinkin miehillä. Niimpä yhteiskunnasta syrjäytymisen tunne itsensä tarpeettomaksi ja epäonnistuneeksi tunteminen on varsinkin nuorille miehille hyvin tuhoisaa.

Uskallan väittää että suurin osa suomalaisista kokee elämänsä aikana eri tasoisia masennusjaksoja, osa lyhyitä esim. vuoden aikojen vaihtelusta johtuvia, jotkut taas hyvin syviä ja pitkiä. Suomalainen mies ei kovin helposti suostu psyykkisiä ongelmiaan myöntämään saati lähteä niistä apua hakemaan, sillä suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sisäänpäin kääntyneisyys eli otetaan kaikki negatiiviset asiat itseensä ahdistuksenmuodossa.

Itsemurhaan päätynyt ihminen on yleensä syvästi ahdistunut ja masentunut, sitten kuin jotain ikävää tapahtuu joka hajoittaa elämän peruspilareita suomalainen mies turvautuu yleensä kriisi tilanteessa alkoholiin.Yleisimmät itsemurhan syyt ovat avioerot, alkoholisoituminen/huume-ongelmat/lääkkeet, työttömyys, taloudelliset ongelmat esim. konkurssi sekä vanhemmilla ihmisillä terveyteen liittyvät seikat. Siinä alkavatkin olla peruspilarit suomalaiseen itsemurha coktailiin valmiina.



Mielestäni eutan asia pitäisi ehdottomasti sallia sillä jos elämä ei ole vakavan sairauden vuoksi enää elämisen arvoista miksi sitä pitäisi turhaan pitkittää.

Useampi palstalle kirjoittanut ei ymmärtänyt syytä miksi joku tekee taloudellisten ongelmien takia itsemnurhan.

Suomessa on yksi ammattikunta johon kuuluvista liian moni tuottaa merkinnän vuositasolla Suomen erittäin synkkään itsemurha tilastoon ja he ovat yksityisyrittäjät. Eli heidän ammattikunnassa tehdään eniten itsemurhia heti vankejen/entisten vankejen jälkeen.

Yksityisyrittäminen suomessa vaatii yleensä isoja investointeja. Käytännössä monet ovat korviaan myöten veloissa, yleensä henkilökohtaiset takaukset.He paiskivat ympäripyöreitä päiviä kovien paineiden ja stressin alla jolloin on myös loppuunpalamisen vaara ja jos asiat alkaa mennä huonosti syvä masennus iskee helposti. Suomessa rehellisessä konkurssissa menee yleensä koko omaisuus luottotiedot maine sekä kunnia. Konkurssin tehneitä ei arvosteta niin kuin esim. Usassa. Taloudellisetongelmat ja nöyryytykset usein koko elämäntyönsä menettäneelle henkilölle on liikaa joka on yleensä erittäin masentunut hyvin draumaattisen kokemuksen jälkeen, niimpä useat ex-yrittäjät eivät näe muuta ratkaisua.

Suomessa myös palkkajohtajat tekevät paljon itsemurhia samoin lääkärit eli stressaavassa työssä olevat henkilöt joilla on suuri vastuu, altistuvat helpommin itsemurha vaaraan.

mielestäni itsari on silloin täysin hyväksyttävä ja jopa suositeltava, kun sen tekee joku narkkari

jotain muuta? Käy vaikka lääkärissä, meneekö huonosti? Miksi ajatella tällaisia. Narun jatkoksi vaan älä tänne huutele!

kiitos kaikille asiallisesti vastanneille! olitte suureksi avuksi tutkimuksessani!

Minulla on omakohtaista kokemusta..ikävä kyllä.
Sulhaseni teki itsemurhan noin puoli vuotta sitten.Hänellä oli mitä ilmeisimmin todella huono olla ja hän halusi pois.Tottakai olisin toivonut ja pitänyt parhaana että hän olisi sinnitellyt vaikka väkisin ja pysynyt kanssani, mutta tämä oli hänen päätöksesnä enkä voi asialle mitään.Rakastan häntä ja tiedän että hän rakasti minua hyvin paljon.En tajunnut ajoissa kuinka hirveän paha hänen olonsa oli,en edes silloin kun hän hyvästeli minut.Luulin että se menee ohitse niinkuin aiemminkin samanlaisissa tilanteissa mutta seuraavana päivänä kultani löydettiin kuolleena.
En tiedä mitä muuta sanoa tai onko tästä sinulle mitään hyötyä mutta tässä tiivistettynä minun surullinen kokemukseni.

Ahistaa, niin ranteet auki vaan!! Sillä siitä pääsee.

se on se hetki kun ei nää mitään ulos pääsyä, ei nää sitä pientä puuta metsän takaa, sitä juuri versovaa uuden alkua mitä on pitkään etsinyt! väsyttää paska olo hetki jona viillät itseäsi olet helpottunut ei enää tätä paskaa ei enää mitään! katumus mikä on niin pahaa että tämä pitää tehdä ! ei mikään älä sulje itseesi asioita! mieti elämääsi! mulla kaksi poikaa mahtavia ! kaiken paskan olen niellyt, en kenellekkään puhunut ,mutta sain ulkopuolisen ihmisen joka kuunteli ja sanoi että " et nää metsää puilta"

Hei. En tiedä lukeeko näitä enää kukaan, mutta haluan kertoa oman tarinani.
Olen 25-vuotias tyttö, minulla on seitsemän vuotta nuorempi sisko ja perhe-elämämme oli perus keskiluokkaista. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, mutta pinnan alla kupli vuosien perheriidat ja isän alkoholismi. Keväällä 2010 siskoni oli saamassa lakin, ja vanhempien avioero oli lopullisesti astumassa voimaan. Kun käräjäoikeuden kirje tuli äidille kotiin, hän jätti paperin allekirjoittamatta ja meni autotalliin kaasuttaen itsensä. Siskoni löysi hänet tuona iltana.
Tapahtuneesta on kulut reilut 9 kuukautta, mutten tunne itseäni vieläkään ehjäksi. En voi ymmärtää, miksi äiti halusi jättää meidät lapset tänne! "Äiti meni taivaaseen, me muut menemme taivaaseen helvetin kautta."
Ikävöin, rakastan, vihaan, nauran, itken, olen toivoton ja taas toiveikas.
Ihmisen itsemurha, etenkin tapauksessa, jossa elämä olisi voinut jatkua, on itsekkäin teko jonka voi läheisilleen tehdä. Tiedän, että äiti oli väsynyt. Toivon, että hänellä nyt on hyvä olla, vaikka sydämeni vuotaa verta. Hyvää syntymäpäivää Äiti.
Mom 121256-010410