Toinen lapsi vai töihin?

kiitos näkemyksestäsi! Ja en siis ole neuvoa niinkään kysymässä,vaan haluan kuulla muiden kokemuksia asiasta. Olen kylläkin ammatissa,jossa kynnys palata töihin kasvaa ja sekin tässä mietityttää.Mitalia en ole keneltäkään vailla.

Miten tekisin? kirjoitti:

kiitos näkemyksestäsi! Ja en siis ole neuvoa niinkään kysymässä,vaan haluan kuulla muiden kokemuksia asiasta. Olen kylläkin ammatissa,jossa kynnys palata töihin kasvaa ja sekin tässä mietityttää.Mitalia en ole keneltäkään vailla.

Lue lisää

No, tuo mitali oli sarkasmia. Kyselit, että onko väärin työnantajaa kohtaan ja mä halusin kärjistää. Voishan sitä ajatella niinkin, että työnantajalle olisi helpompi, että olet putkeen poissa ja sitten keskityt työhön? Jos asiaa ihan tarkkaan pohtii, ei ole hyvää aikaa saada lasta, joten pitäisikö sekin jättää väliin.. Tiedän, että et hae tätä tällä keskustelulla ja taas kärjistän.
Kun pointti on se, että älä anna syyllisyyden tai velvollisuudentunnon ajaa oman hyväsi edelle. Oli se sitten kumpi ratkaisu vaan! :)
Mulla tuohon kynnykseen liittyy myös se, että äitiyden lisäksi olen myös ylpeydellä identiteetiltäni alani ammattilainen. Eli väheksymättä elämäni ihaninta asiaa, saan myös hyvää mieltä työstäni, enkä halunnut kadottaa sitä. Näin ajattelin, en sitten tiedä olisiko tuo mihinkään kadonnut, vaikka olisinkin saanut lapseni putkeen.
Tsemppiä pohdintaan! :)

:):):):) kirjoitti:

No, tuo mitali oli sarkasmia. Kyselit, että onko väärin työnantajaa kohtaan ja mä halusin kärjistää. Voishan sitä ajatella niinkin, että työnantajalle olisi helpompi, että olet putkeen poissa ja sitten keskityt työhön? Jos asiaa ihan tarkkaan pohtii, ei ole hyvää aikaa saada lasta, joten pitäisikö sekin jättää väliin.. Tiedän, että et hae tätä tällä keskustelulla ja taas kärjistän.
Kun pointti on se, että älä anna syyllisyyden tai velvollisuudentunnon ajaa oman hyväsi edelle. Oli se sitten kumpi ratkaisu vaan! :)
Mulla tuohon kynnykseen liittyy myös se, että äitiyden lisäksi olen myös ylpeydellä identiteetiltäni alani ammattilainen. Eli väheksymättä elämäni ihaninta asiaa, saan myös hyvää mieltä työstäni, enkä halunnut kadottaa sitä. Näin ajattelin, en sitten tiedä olisiko tuo mihinkään kadonnut, vaikka olisinkin saanut lapseni putkeen.
Tsemppiä pohdintaan! :)

Lue lisää

Kiitos selvennyksestä ja anteeksi että ymmärsin ajatuksesi hieman väärin :)Tekstiä on joskus hankala tulkita.. Luulenpa,että tässä asiassa pitää tehdä juuri niin kuin neuvoit eli ajatella itseään :)

Hetkinen... Siis minkä ikäisiä lapset ovat olleet, kun ovat menneet hoitoon? Vai onko isä jäänyt hoitovapaalle?

Ootko tosissasi vai herättämässä tunteita? Hyviä pointteja joka tapauksessa! Se on aika surullista, että lasten saaminen ajaa naisia pähkäilemään näitä moraalijuttuja ja lojaaliutta työnantajaa kohtaan, koska sitähän sen ei pitäisi olla.

Ymmärrän kyllä, että esim. yhden työntekijän työllistävälle yrittäjälle äitiysloma (pahimmassa tapauksessa äitiysloman sijaisenkin äitiysloma) voi olla tosi iso juttu. Mutta sen ei pitäisi kaatua myöskään työntekijän niskaan.

Ja jos oikeasti teet lapsesi, koska et halua mennä töihin, niin kannattaisi tosiaan miettiä uudelleen tuota työkuvioita...

Sen verran voin kertoa itsestäni, että työskentelen myöskin naisvaltaisella alalla eli hoitoalalla. Vakipaikka minullakin kiireisellä vuodeosastolla. Työporukka on aivan ihana ja sitä ikävöinkin kovasti, mutta jestas sentään, sitä jatkuvaa kiirettä ei ole ikävä! Ja tällä alallahan palkka ei todellakaan vastaa työn raskautta ja vaativuutta, että eipä tuo ehkä niin hirveää olisi, jos sitävähän omaan pussiin pelaisikin ;)

Ja siis olen kuullut montakin tapausta, jossa hoitoalalla työskentelevät tekevät lapsia ihan jo sekin takia, että pääsevät pidemmäksi aikaa pois töistä. Itse en tämän syyn takia ole lastani tehnyt, mutta pakko myöntää, että en yhtään ihmettele, miksi jotkut näin toimivatkin.

Kun olet noin kauan kotona lapsia hoitamassa niin ammattitaitosi ja koulutuksesi ovta auttamatta vanhemtuneita ja kun menet töihin niin voi olla lopputili odottamassa koska äityslomalaista ei voi irtisanoa mutta kun tulee päiväksikin töihin niin sitten voi ja sinulla taitaa olla isopalkkainen mies jos viittii elättää sinua kun kotoan oleilet lapsien kanssa. Onneksi vain yksi lapsi minulla ja naisellani ja hänkin jo 18v eikä paljon tartte enää hirveesti huolehtia ja voidaan naseni kanssa touhuta kahdentaan vaikka mitä juttuja eikä joka reissuun tarvitse ottaa lasta mukaan. Eläkkeesikin on iaka huono kun noin kauaan pois työelämästä ja kyllä se työnantaja sinut muistaa vaikka et töissä olekkaan ja sitten se totuus paljastuu kun töihin palaat.

Itse olen miehelleni suorastaan tyrkyttänyt vanhempainvapaata ja hoitovapaata jotta voisi olla lapsen kanssa ja minä menisin töihin. Taloudellisesti täysin epäkannattavaa koska mies tienaa paljon enemmän, mutta oppisipa hoitamaan vauvaa ilman äidin ohjeita ja selustatukea.

Siis mies ei tähän suostu, pitää vain isäkuukauden ja isävapaa menikin jo. Isäkuukauden aikana on tarkoitus rakentaa taloa.

kannattaa toki lisää lapsia tehdä kun pää ei kestä..En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miten jonkun pää ei kestä omia lapsia.

mietityttää kirjoitti:

kannattaa toki lisää lapsia tehdä kun pää ei kestä..En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miten jonkun pää ei kestä omia lapsia.

Kyllä vanhemmatkin kaipaavat välillä lapsistaan vapaata ja aikuisempaa seuraa.

Tuohan on vähän sama,kuin jos naimisiin mennessä joutuisit kaiken aikasi viettämään puolisosi kanssa..ihan vain koska olet kerran itse halunnut naimisiin mennä. Eihän toki silloinkaan sää pää hajota siihen mieheen/vaimoon?!

Itse ainakin tein hoitovapaalla aina välillä pari tuntia töitä ja kyllä kummasti taas jaksoi kotona paremmin.

mietityttää kirjoitti:

kannattaa toki lisää lapsia tehdä kun pää ei kestä..En kyllä ole koskaan ymmärtänyt miten jonkun pää ei kestä omia lapsia.

Enpä sanonut missään etteikö pää kestäisi lapsia. "Pää ei kestäisi olla kotona koko aikaa", huomaatko? En oikeastaan harrasta mitään ja muutenkin lapset on aina mukana jos jossain käyn. Tekee hyvää käydä jossain itsekseenkin ja nähdä muita ihmisiä.