Mikä opiskeluala hiljaiselle?

Teknillinen tai luonnontieteellinen ala, saa aika pitkälti tehhä omassa rauhassa hommia. Pitkä matikka avaakin aika hyvin ovia näille suuntautumisaloille. Fysiikkaa kannattaisi varmaan ottaa, ehkä myös kemiaa ja biologiaa

psykologia, jos olet hiljaisuudesta ja hyvä kuuntelija ja ihmiset kiinnostaa.

Ryhdy ekonomistiksi. Sitten saat olla tekemisissä matematiikan ja yhteiskunnan kanssa.

Tekniikan alat, tietojenkäsittelytiede, puhdas/teoreettinen matematiikka/fysiikka/kemia, biologia tai sitten ihmistä tutkivat tieteet, kuten se psykologia. Filosofia, jos olet työelämän ja oman hyödyllisyytesi kannalta uhkarohkea (koska filosofian opeista löytyy kovin vähän käytännöllistä tai formaalia tietoa, esim. se puhdas matematiikka on tähän paljon parempi vaihtoehto pääaineeksi ja esim. filsaa sitten sivuaineena).

En lähtisi humanistisille yhteiskunta-aloille, paitsi jos ne kiinnostavat yli kaiken muun, koska erityisesti matematiikka (kuten myös osaltaan tekniikka ja luonnontieteet) avaavat kyllä yhteiskuntaankin merkittäviä, realistisia ja testattuja näkökulmia ja esim. matematiikka ja tilastotiede tarjoavat yhteiskunnan tutkimiseenkin välineet.

Aika paljon kyllä valinta riippuu siitä, miten pääsi toimii eli oletko enemmän teoreetikko/loogikko vai kiinnostaako käytännön rakentelu, vai oletko vain kiinnostunut jostain tietystä aihealueesta. Kas kun, jos lähtee opiskelemaan sellaista, johon ei vain syystä tai toisesta taivu tai joka ei kiinnosta riittävästi, niin ei hyvää seuraa.

Kauppatieteilijät ovat käsitykseni mukaan melko ekstroverttiä porukkaa. Ja sitähän heidän käytännön työtkin pitkälti vaativat. Numeroiden pyörittelyyn kun on ihan toiset alat, mutta kaupantekoon, bisnekseen, yritysjohtamiseen ja myymiseen/markkinointiin jne. taas ei.

Ryhdy prostutoiduksi. Saa hommat hoidettua paremmin kun toinen ei kälätä.

kaupallinen ala olis kyllä hyvä jos matikka ja yhtis kinostailee mutta kun kuten joku jo sanoi niin sopii paremmin ekstroverteille

siispä luonnontieteet varmaan aika hyvä

Suosittelen teatteria taikka laulamista. Pääset turhasta hiljaisuudesta eroon.

Mene alalle, jossa riittää osata hommat eikä tarvitse kilpailla tai muuten pitää melua itsestä. Unohda yrittäminen ja talous, ihmiskeskeiset alat, tutkijan ura ja taide. Vältä sellaista, missä menestystä ja huippuyksilöitä palvotaan. Esiintymistä (esim. opettajan työ) ei tarvitse pelätä, kun se on jokapäiväistä eikä kilpailua. Insinööritieteet, soveltavat luonnontieteet, tietojenkäsittelyoppi, laki ja kirjanpito ovat aloja, joissa asiat osaavaa tarvitaan aina. Hämmästyt vielä, miten hyvin sinut hyväksytään omana itsenäsi yliopistossa ja työpaikalla.

Luonnontieteet on oikea valinta

Psykologia sopii hiljaiselle ihmisille, jos on kuitenkin ihmisistä kiinnostunut ja yhteistyökykyinen. Matematiikkaa tarvitaan psykalla. Lääkärinä voi tehdä uran tutkijana, mutta siinä työssä oikeati joutuu esiintymään, toimimaan tutkimusryhmissä ja jonkin verran verkostoitumaankin. Lääkiksen opiskeluaika voi olla raskas hyvin hiljaiselle, kun pitää olla potilaiden kanssa tekemisissä.

Jos matikka luistaa edes kohtuullisesti, on hieman hiljaisempi ja rauhallisempi luonna eikä ajoittain hieman yksipuolinen työnkuva haittaa, niin itse ainakin suosittelisin laskentatointa pääaineeksi. Kirjanpitäjän ja "controllerin" hommia on aina tarjolla ja palkatkin ovat erittäin hyvät ja työssä pärjää vaikkei olisikaan niitä kaikkein ylisosiaalisimpia ja puheliaimpia ihmisiä.

Edellä olevaan mainioon keskusteluun viitaten kannattaisi tosiaan harkita vaikkapa tilastotieteen tai taloustieteen opintoja.

Jos yhteiskuntaoppi kerran maistuu, kehotan miettimään myös oikeustiedettä. Alalla on aika paljon erilaisia korkean asiantuntijuuden valmistelevia tehtäviä, joissa hiljaisempikin luonne pärjää. Oikiksessa on tietty joukko juuri näitä itsestään meteliä pitämättömiä ihmisiä, joista suurin osa päätyy valtiolle turvattuihin ja sangen hyvin palkattuihin töihin.

Varmaan sille alalle, joka kiinnostaa.

Minä suosittelisin sinulle jotain alaa, jossa et voisi olla hiljaa. Haastaisit itsesi ja kohtaisit pelkosi. Kuulostaa todella surulliselta, että haluat taata voivasi olla hiljaa ja välttää kontakteja, etkai todella tahdo tuuduttautua siihen? Haasta itsesi, opi uutta ja kehity.

Jos olet kiinnostunut matematiikasta ja sinulla on siihen lahjoja, niin nykyisen työllisyystilanteen aikana koeta valita jokin sellainen oppiaine, joka sivuaa matemaattista lahjakkuutta, kuten luonnontieteet.

Hiljaisuudesta tulee nimittän yhteiskuntatieteiden opiskelun jälkeen rasite, sillä alalla on todella kehno työllisyys. Joutuisit "myymään" osaamistasi työnantajille, koska kyeiseltä alalta ei valmistu mihinkään varsinaiseen ammattiin.

Mun vastaus on, että koeta hankkia itseluottamusta. Sitä saa elämän edetessä, mutta voit vauhdittaa itseluottamuksen karttumista omilla teoillasi -tee asioita, joita pelkäät/jännität.
Mene kavereiden mukana uusiin paikkoihin ja tutustu uusiin ihmisiin. Jos kavereita ei ole paljoa, niin muista että lääkäriltäkin saa apua. Esimerkiksi jännityksen oireisiin (hikoilu, käsien ja äänen tärinä, sydämen jyskytys) on helpottavaa lääkitystä, mikä ei kuitenkaan ole millään tavalla huumaavaa tai riippuvuutta aiheuttavaa.

Itse olen tehnyt ensimmäisen tutkintoni luonnontieteellisellä alalla, mutta "oikeiden", pidempikestoisten töiden puuttuessa vaihdoin alaa. Nyt olen asiakaspalvelutyössä. Itse aikoinani hain opiskelemaan biokemiaa (=eka tutkintoni) mm. siksi, että pelkäsin sosiaalisia kontakteja. Omasta mielestäni nykyinen työni asiakaspalvelussa ns. tavallisten ihmisten kanssa on helpompaa kuin työni tutkimuspuolella aikaisemmassa ammatissani. Tutkijat toki tekevät paljon itsenäistä ja itsekseen työtä, mutta toisaalta on oltava valmius esittää työnsä tuloksia ja tulokset esitetään luonnollisestikin englannin kielellä, koska monet tutkimusryhmät ovat kansainvälisiä ja niissä on myös ulkomaalaisia jäseniä. Itse koin aikoinaan tuollaiset tilanteet varsin haastavina, koska itse työ oli haasteellista (vaikeaa) ja siihen päälle sitten vielä asioiden läpikäynti alan asiantuntijoiden kanssa, jotka olivat auktoriteettejä (ja usein vielä englanniksi).

Tee asiat kuten parhaaksi näet, kukaan ei voi antaa valmiita vastauksia. Muistutan kuitenkin, että jokunen välivuosi töissä (ns. hanttihommissa) ei välttämättä ole huono juttu. Työelämän onnistumisista saa itseluottamusta ja negatiivisista kokemuksista oppii aina (myös jotain itsestään). Ainakin monet luonnontieteellisten alojen hommat on sellaisia, että niiihin täytyy itse itsensä markkinoida. Se voi olla aika stressaavaa hiljaisemmalle tyypille, koska työpaikat on niin kiven alla, että kilpailukin on kovaa. Tosin, jos olet luonnontieteellisissä aineissa kovin lahjakas ja opit helposti, niin sitten ongelmaa ei ole. Lahjakkaat saavat aina töitä, mutta kaikki eivät ole keskimääräistä lahjakkaampia, vaikka fiksuja ja ahkeria ovatkin.

Lisäksi alalla kuin alalla on aina helpompi päästä töihin, jos on edes jotain työkokemusta, myös työkokemus jostain muusta kuin kyseisestä alasta on eduksi. Itse aikoinaan pelkäsin turhan paljon välivuosia opinnoissa. Osaltaan tämä johtui siitä, että lukioaikoina minua neuvoneet henkilöt olivat niitä, jotka eivät ihan tainneet ymmärtää, että nykyisin homma ei pelaa niin, että akateeminen tutkinto=varma työpaikka. Asia ei nimittäin todellakaan ole niin.