Isä ja sektio

Tuolla on paljon synnytyskertomuksia. Selaat läpi niin siellä on kyllä niitä sektiokokemuksiakin.

http://www.huvitutti.net/vapaa/synnytyskertomukset/synnytyshaku.shtml

Myös jos selaat läpi noita vanhoja juttuja niin sieltä löytyy myös. Selaa niitä, niissä on myös muutakin kuin pelkkiä kokemuksia. Tässä muutama linkki niihin;

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000004179367

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000003480106

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000003071729

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000003035556

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000002633529

Varaa aikaa ja jää pikkuisen kanssa osastolle odottelemaan äitiä, jolla menee oma aikansa heräämössä. Mikään ei ole äidille niin ihanaa kuin nähdä lapsi isin sylissä huoneeseen päästyään.

Ei tarvitse pelätä mitään! On varamsti vaimollesi erittäin tärkeää että olet mukana leikkauksessa! Mulla on sama asia edessä; olen vk 32 ja synnytystapa-arviointi on vk. 36 ja olen puhunut sektiosta ja mieheni on myös luvannut tulla mukaan. Arvostan asiaa enemmän kuin mitään muuta silä hänen läsnäolonsa on ainao mikä minu arauhoittaa, vaikka olisi kuinka kokeneet läkärit jne. mukana. Sun paikkasi salissa tulee olemaan vaimosi pään vieressä, masua et näe sillä siihen laitetaan "seinämä" jonka takana kaikki sitten tapahtuu. Tietääkseni saat kuitenkin leikata napanuoran? Siitä en ole varma. Mutta kun lapsi on onnellisesti saatu ulos niin hänet näytetään äitille ja sinulle, sitten äiti jää tikattavaksi ja sinä saat menneä hoitajan ja lapsen kanssa vauvaa siistimään! (näin olen ainakin kuullut, en tiedä onko sairaaloissa sitten eri käytäntöjä; vaihteleeko tavat?) Ja sitten odottelet äitiä heräämössä laspenne kanssa :) Monesti miehet murehtivat kun näkevät että vaimoon sattuu eivätkä voi tehdä paljoakaan heitä auttaakseen normaalisynnytyksessä. Mutta tässä ei tarvitse sitä pelätä. TOSIN; sitten leikkauksen jälkeen alkaa toipuminen, se kestää n.viikosta-neljään viikkoon ja olet tärkeä snä aikana lapsenne hoidon auttamisessa ja ihan kotitöiden auttamisessa. Mitä enemmän äiti saa levätä; sen äkkiämmin hän paranee! Kaikki raskas nostaminen ja muu "riehuminen" on kiellettyä jotta haava paranee nopeasti eikä tulehduksia tai revähdyksiä tule. Myös on tärkeää ettei "kiinnikkeitä" tule haavaan että voinnin mukaan voimistelee varovasti tms.; lääkäri antaa siihen ohjeet ja niitä kannattaa noudattaa. Zemppiä sinulle ja tosiaan; meillä on sama edessä tuossa lokakuun puolivälin jälkeen joten et ole yksin tässä tilanteessa! Rohkeutta!

Meillä on vähän pettyneet fiilikset kun lapsi on yhä perätilassa ja ilmeisesti sektioon täytyy sitten mennä. Miehestä tuntuu, että hän on siten vähemmän mukana synnytyksessä kuin "luomusynnytyksessä", tiedä sitten miten käytännössä. Tuntuuhan se tylsältä mennä tiettynä aikana "hakemaan" vauva.