Olen lukenut joitakin viestejäsi ja kiinnostuin, kun kuvailit omaa ääntäsi pieneksi. Kerroit tehneesi kuitenkin laulajan hommia jo 11 vuoden ajan.
Omaa ääntäni on haukuttu liian hennoksi ja pieneksi, ja lannistuin asian vuoksi niin paljon että olen lähes lopettanut laulamisen. Viestisi kuitenkin ovat kuitenkin rohkaisseet ehkä tulevaisuudessa jatkamaan laulua.
Millainen ohjelmisto sinulla on, jos saan olla utelias? Entä millainen bändi? Toivottavasti vastaat, mutta jos et, olen kuitenkin kiitollinen rohkaisusta.
Kapakkalaulajalle!
Pieniääninen
61
4070
Vastaukset
- kapakkalaulaja
Mua surettaa aina, kun mä kuulen, että laulajille sanotaan "totuuksia", joiden pontimena on kateus. Tai ei sureta, se raivostuttaa.
Kuka sulle kertoi näitä totuuksia sun äänestä?
Aina, kun tulee tollasta palautetta, kannattaa miettiä, mitkä ovat sanojan motiivit. Se selvittää paljon asioita. On olemassa ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja kannustaa ja on olemassa ihmisiä, jotka omaa pienuuttaan haluavat lannistaa ja masentaa muita muusikoita. Tälläkin palstalla niitä masentajia riittää!
Mä tarkoitan pienellä äänellä sitä, että se ei ole kovin kuuluva ja on tietyllä tavalla huilumainen ja kuulas. Mulla ei ole sellasta Tina Turner-botnea äänessä (vaikka se olis makee!). No, sitä on vaikea kuvata, mutta mä luulen , että sä tiedät, mitä tarkoitan.
Mulla ei ole bändiä, mä olen kiertänyt kapakoita, festareita, firmojen juhlia ja muita kissanristiäisiä yksin kitaran kanssa sen rapiat 11 vuotta. Heti alussa satsasin PA-kamoihin ja niitä kun roudailen ympäri Suomea ja vähän Euroopassakin, niin kyllä pienikin ääni kuuluu ja sävyt laulusta erottuvat.
Mä laulan paljon, joka päivä, ja mä luulen, että se on syy, miksi ääni on kestänyt. Se vaan voimistuu ja vertyy. Joskus, jos on paljon keikkoja sellasissa tosi savuisissa luolissa, niin saattaa vähän yskittää. Montakohan askia röökiä mä olen polttanut vaikka itse en ole koskaan röökannutkaan!?
Ohjelmisto koostuu suurelta osin (luonnollisestikin, enhän ole nimiesiintyjä) covereista, mutta sekaan voi aika usein soittaa jotain omaakin. Omaa tuotantoa ei kovin paljon vielä ole, mutta kohta on!
Covereita on Hectorista ja Juicesta Vainioon ja Rautavaaraan, Irwiniäkin löytyy oikeisiin paikkoihin. Ja kaikkea suomalaista siltä väliltä. Mä oon sydämeltäni folk-tyyppi, joten irkku- ja skottimusa on yksi suurista rakkauksistani ja tietty englantilainen ja amerikkalainen trad.-osasto myös.
Sitten tietysti vähän Breliä ja Ojasta, Chydistä ja kaiken maailman klassikoita Eaglesista Neil Youngiin. Progepojille soitan Stairway to Heavenin.
Eli ohjelmisto on laaja, biisejä on varmaan viitisensataa. Kaikkea sellaista, mitä voi naisella ja kitaralla esittää.
Kyllä mun tekee mieli sanoa sulle, että älä ihmeessä lopeta laulamista, vaikka kuka sanois mitä! Mä tiedän, että välillä on vaikeaa pitää omista näkemyksistä kiinni, mutta se kannattaa. Jos sulla on edes yksi sellainen ihminen, jonka sanaan voit näissä lauluasioissa luottaa, niin elo on helpompaa. Mulla on hyvä ystävä (muusikko myös), jota mä arvostan erityisen paljon ja aina kun kaipaan rehellistä palautetta, käännyn hänen puoleen. Tämä ystäväni sanoo aina niin kuin ajattelee ja mä voin luottaa siihen kuin vuoreen, onhan hän koulutettu ammattilainen, jolla on vielä muusikon sydän!
Ja vaikka mun vastaus taas alkaa muistuttaa Päätalon kirjoja, niin sanonpa kuitenkin vielä, että kuinka jollain voisi olla LIIAN pieni ja hento ääni? Minkälainen ääni pitäisi olla? Suuri ja voimakas? Kaikillako?
Pidetään me pieniääniset oma äänemme, meille se on annettu ja me osataan sitä käyttää!- Pieniääninen
Kiitos paljon rohkaisusta! Mä oon kans ihmetellyt, että miten muka ääni voi olla liian pieni. Itse sitäpaitsi tykkään kuunnella juuri sellaisia huilumaisia ja hentoja ääniä, ne sopivat upeasti juuri folk-ja irkkutyyppisiin kappaleisiin.
Ehkä avainsana olisi kehittää juuri sitä vahvaa puolta äänessään, eli herkkyyttä ja kuulautta. Olen ottanut laulutunteja, mutta ne lopahtivat vähäksi aikaa finanssipuoleen. :) Ehkäpäs tässä syksyllä myöhemmin aloitan taas.
Olisi se kyllä kivaa, jos äänessä olisi sellaista rouheaa Tina Turnermaisuutta...mutta aion yrittää muuttaa asennettani ääneeni, ehkä siitä lähtee varmuus ja sitä kautta myös kehitys.
Vaikea ymmärtää sellaista lyttyynlyömismentaliteettia, joka ainakin joskus täällä Suomessa vallitsee. Hienoa, että olet jo 11 vuotta tehnyt muusikon hommia, ja jaksat rohkaista myös muita musiikki-ihmisiä. Suuri kiitos! - Singer
Kyllähän se kuuluu pikku piipityskin vahvistettuna.
Mutta ei sillä oikean laulamisen kanssa mitään tekemistä ole.
Hentoa ääntä ei olekaan - jos viitsii kouluttautua saa äänensä soimaan kehossa oikein - sitten se kantaa. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Kyllähän se kuuluu pikku piipityskin vahvistettuna.
Mutta ei sillä oikean laulamisen kanssa mitään tekemistä ole.
Hentoa ääntä ei olekaan - jos viitsii kouluttautua saa äänensä soimaan kehossa oikein - sitten se kantaa.Mitä on oikea laulaminen?
Toivon sydämestäni, Singer, että vastaat tähän kysymykseeni! - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Mitä on oikea laulaminen?
Toivon sydämestäni, Singer, että vastaat tähän kysymykseeni!Voin toki vastata pitkäänkin.
Mutta luulen että Suomi 24:n merkkimäärät eivät riitä.
Mutta voisin aloittaa siitä mitkä yleensä ovat oikean laulamisen esteenä
-pinnallinen hengitys; ilman pitäisi antaa virrata vapaana, hengityksen pitää olla rento ja syvä, ilma hengitetään oikein laulettaessa sekä nenän että suun kautta. Ilmaa ei saa haukkoa sisään kiireellä.
-huono kehon tuntemus ja huono äänen sijoitus; jos laulaa pitkään pelkästään belttaamalla, ei ääni tule kestämään - äänihuolet vaurioituu. Jokaisen kevyen musiikin laulajankin pitäisi opetella laulamisen perusasiat klassisen laulun tunneilla, jotta he edes jollain tavalla kykenisivät sijoittamaan ääntään soimaan oikeaan paikkaan tilanteen vaatimalla tavalla.
-huono ryhti laulettaessa; ryhdillä EN tarkoita suorana seistä jököttämistä vaan sitä että keholla on ns. elastinen tuki; keho kantaa itse itsensä, leväten jalkapohjien päällä
Kysele vaan lisää, kerron mielelläni. Asioita on vaikka kuinka paljon; mm. tuesta en ala tässä vaiheessa vielä puhumaan mitään. Ensin pitäisi löytää se luonnollinen ääni, äänen sydän, joka sinulla ehkä jo onkin. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan. Vuosien varrella - ehkä jo 4-5 vuoden ahkeralla harjoittelulla hyvän opettajan johdolla ääni alkaa soimaan. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Voin toki vastata pitkäänkin.
Mutta luulen että Suomi 24:n merkkimäärät eivät riitä.
Mutta voisin aloittaa siitä mitkä yleensä ovat oikean laulamisen esteenä
-pinnallinen hengitys; ilman pitäisi antaa virrata vapaana, hengityksen pitää olla rento ja syvä, ilma hengitetään oikein laulettaessa sekä nenän että suun kautta. Ilmaa ei saa haukkoa sisään kiireellä.
-huono kehon tuntemus ja huono äänen sijoitus; jos laulaa pitkään pelkästään belttaamalla, ei ääni tule kestämään - äänihuolet vaurioituu. Jokaisen kevyen musiikin laulajankin pitäisi opetella laulamisen perusasiat klassisen laulun tunneilla, jotta he edes jollain tavalla kykenisivät sijoittamaan ääntään soimaan oikeaan paikkaan tilanteen vaatimalla tavalla.
-huono ryhti laulettaessa; ryhdillä EN tarkoita suorana seistä jököttämistä vaan sitä että keholla on ns. elastinen tuki; keho kantaa itse itsensä, leväten jalkapohjien päällä
Kysele vaan lisää, kerron mielelläni. Asioita on vaikka kuinka paljon; mm. tuesta en ala tässä vaiheessa vielä puhumaan mitään. Ensin pitäisi löytää se luonnollinen ääni, äänen sydän, joka sinulla ehkä jo onkin. Siitä on hyvä lähteä rakentamaan. Vuosien varrella - ehkä jo 4-5 vuoden ahkeralla harjoittelulla hyvän opettajan johdolla ääni alkaa soimaan.Et vastannut kysymykseeni, Singer!
Mitä on oikea laulaminen?
Sinä toistit kuuliaisesti sen, mitä sinulle on laulamisesta opetettu, mutta et vastannut kysymykseeni, mitä on oikea laulaminen. Vastaa siihen, niin jatketaan. Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä asia. Ainakin minusta.
Maailma on täynnä erilaisia tapoja laulaa. Sinun edustamasi näkemys on vain yksi monien joukossa, eikä se todellakaan voi olla ainoa oikea tapa! Vai onko tuvalainen kurkkulaulu, Peking-opera tai vaikkapa runolaulanta tai itkuvirsien laulaminen väärä tapa laulaa? Entä laulelman laulajat? Pitäsikö heidän laulaa viisunsa klassisen laulun tekniikalla?
Minä en ole väittänyt, että bel canto-laulu (mitä sinä ilmeisesti pidät oikeana tapana laulaa) on ihan väärä tapa laulaa, vaikka se ei mitenkään eikä miltään osin sovellu siihen, mitä minä laulan. Minä en ole tarvinnut klasarilauluoppeja yhtään mihinkään omalla laulajan urallani.
Suuresti arvostamani klassisen laulun opettaja Marjut Hannula (opettaa Sibiksessä solistista laulua) on sanonut, että ääntä ei sijoiteta minnekään eikä mitään tukia ole olemassakaan. Hannula sanoi (ja näytti myös), että kun lauletaan, vedetään ilmaa kevyesti nenän kautta keuhkoihin – kuin ruusun tuoksua -, mietitään, mitä aijotaan laulaa, avataan suu ja lauletaan. Hannula ei myöskään alkanut neuvomaan minulle klasaritekniikkaa, koska laulan sellaista musaa, missä ko. tekniikka ei toimi.
Siksipä kysynkin nyt sinulta, että miksi katsot klassisen laulun hengitystekniikasta, siitä mystisestä tuesta ja vielä mystisemmästä äänen sijoittamisesta olevan minulle hyötyä siinä työssä, jota teen eli kevyen musiikin laulussa?
Sinä sanoit, että hentoa ääntä ei ole olemassakaan. Kuinka niin ei ole? Haluaisin kuulla perustelut.
Minä ajattelen, että aivan samoin kuin klassisessa musassa on eri äänityyppejä (draamattinen, lyyrinen), niitä on myös kevyessä musassa. Minun ääneni on hento ja pieni, siinä ei ole sellaista voimaa ja botnea kuin esim. Tina Turnerilla. Jos tässä käyttäisi klasaritermejä, Turnerilla on dramaattinen ja iso ääni, minulla lyyrinen.
Jos avaa silmät, katselee ja ajattelee, huomaakin yllättäen, mikä ihana musiikin kirjo on ihan tässä ympärillä! Ei sitä tarvitse linnoittautua omaan musiikkipoteroon ja puolustaa veren maku suussa sitä, minkä kokee itselleen läheiseksi ja tuputtaa sitä omaa näkemystä (joka usein ei perustu edes omaan oivallukseen, vaan on opittua hokemaa) kaikille.
No, taas muutuin Päätaloksi.... ;D
Mutta nyt jään odottamaan sun vastausta Singer! - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Et vastannut kysymykseeni, Singer!
Mitä on oikea laulaminen?
Sinä toistit kuuliaisesti sen, mitä sinulle on laulamisesta opetettu, mutta et vastannut kysymykseeni, mitä on oikea laulaminen. Vastaa siihen, niin jatketaan. Tämä on mielenkiintoinen ja tärkeä asia. Ainakin minusta.
Maailma on täynnä erilaisia tapoja laulaa. Sinun edustamasi näkemys on vain yksi monien joukossa, eikä se todellakaan voi olla ainoa oikea tapa! Vai onko tuvalainen kurkkulaulu, Peking-opera tai vaikkapa runolaulanta tai itkuvirsien laulaminen väärä tapa laulaa? Entä laulelman laulajat? Pitäsikö heidän laulaa viisunsa klassisen laulun tekniikalla?
Minä en ole väittänyt, että bel canto-laulu (mitä sinä ilmeisesti pidät oikeana tapana laulaa) on ihan väärä tapa laulaa, vaikka se ei mitenkään eikä miltään osin sovellu siihen, mitä minä laulan. Minä en ole tarvinnut klasarilauluoppeja yhtään mihinkään omalla laulajan urallani.
Suuresti arvostamani klassisen laulun opettaja Marjut Hannula (opettaa Sibiksessä solistista laulua) on sanonut, että ääntä ei sijoiteta minnekään eikä mitään tukia ole olemassakaan. Hannula sanoi (ja näytti myös), että kun lauletaan, vedetään ilmaa kevyesti nenän kautta keuhkoihin – kuin ruusun tuoksua -, mietitään, mitä aijotaan laulaa, avataan suu ja lauletaan. Hannula ei myöskään alkanut neuvomaan minulle klasaritekniikkaa, koska laulan sellaista musaa, missä ko. tekniikka ei toimi.
Siksipä kysynkin nyt sinulta, että miksi katsot klassisen laulun hengitystekniikasta, siitä mystisestä tuesta ja vielä mystisemmästä äänen sijoittamisesta olevan minulle hyötyä siinä työssä, jota teen eli kevyen musiikin laulussa?
Sinä sanoit, että hentoa ääntä ei ole olemassakaan. Kuinka niin ei ole? Haluaisin kuulla perustelut.
Minä ajattelen, että aivan samoin kuin klassisessa musassa on eri äänityyppejä (draamattinen, lyyrinen), niitä on myös kevyessä musassa. Minun ääneni on hento ja pieni, siinä ei ole sellaista voimaa ja botnea kuin esim. Tina Turnerilla. Jos tässä käyttäisi klasaritermejä, Turnerilla on dramaattinen ja iso ääni, minulla lyyrinen.
Jos avaa silmät, katselee ja ajattelee, huomaakin yllättäen, mikä ihana musiikin kirjo on ihan tässä ympärillä! Ei sitä tarvitse linnoittautua omaan musiikkipoteroon ja puolustaa veren maku suussa sitä, minkä kokee itselleen läheiseksi ja tuputtaa sitä omaa näkemystä (joka usein ei perustu edes omaan oivallukseen, vaan on opittua hokemaa) kaikille.
No, taas muutuin Päätaloksi.... ;D
Mutta nyt jään odottamaan sun vastausta Singer!Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä.
Jos et ymmärtänyt - tai halunnut ymmärtää - vastauksestani mitään, toistan alkuperäisen: voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.
Mutta toki sellaisellakin laulamisella on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille.
Se, kun sanoin ettei hentoa ääntä ole, tarkoittaa tietenkin sitä, ettei sellainen ole mikään aito kunnollinen ihmisen ääni.
Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Sangen nuoresta kevyen musiikin traditiosta opittu laulutapa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen aidoimmillaan ääntä tuottaa. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä.
Jos et ymmärtänyt - tai halunnut ymmärtää - vastauksestani mitään, toistan alkuperäisen: voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.
Mutta toki sellaisellakin laulamisella on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille.
Se, kun sanoin ettei hentoa ääntä ole, tarkoittaa tietenkin sitä, ettei sellainen ole mikään aito kunnollinen ihmisen ääni.
Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Sangen nuoresta kevyen musiikin traditiosta opittu laulutapa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen aidoimmillaan ääntä tuottaa.Kaikkein luonnollisimmillaan laulamista kuulee lasten laulaessa. Sitä et varmasti Sinäkään, Singer, voi kiistää. Lapsi avaa suunsa ja laulaa. Samaa luonnollista äänentuottoa voi toki kuulla esim. erilaisissa etno-, pop,- jazz- ym. yhteyksissä.
Omaa äänenkäyttöään ja omia opittuja, itselleen sopivia perusteita tulee kunnioittaa. Vaarallista siitä tulee, kun otaksuu oman mallinsa olevan (kuten Sinun mukaasi) sitä ainoaa oikeaa.
Sinun ohjelmistoosi tapasi laulaa sopii varmasti vallan hyvin. Jos tarkoituksena on tuottaa volyymia ja solakkuutta vokaaleilla (valitettavasti tekstin selkeyden kustannuksella), laulelmien tai vaikkapa perinteisen irlantilaisen musiikin ystävä on kuulokuvasta huvittunut, jopa tyrmistynyt. Jos joskus tartut tällaiseen ohjelmistoon, muistathan pyrkiä tyylinmukaisuuteen.
Tyylinmukainen laulutekniikka vaatii esittäjältään nöyryyttä. En ymmärrä klassisten laulajien/laulajattarien tarvetta tehdä tyylittömiä jazz- tai tangolevyjä. Kenties tarkoituksena on viestiä taiteilijan rajattomia taitoja ja monipuolisuutta.
Suomessa on mahdollista opiskella kevyen musiikin laulua lukuisissa musiikkiopistoissa, konservatorioissa sekä yliopistoissa Sibelius-Akatemia mukaan lukien. Paitsi äänenhuoltoa, näissä opinnoissa harjoitetaan mm. improvisaatiota sekä mikrofonitekniikkaa.
Pieniäänisestä ei pyritä tekemään erityisen suuriäänistä, pyrkimyksenä on kunkin laulajan persoonallisen soundin löytäminen ja säilyttäminen.
Mikrofonitekniikka onkin asia, johon soisin kaikkien klassisten laulajien perehtyvän. Kummasti se mikrofoni kaiken paljastaa...
puhtauskysymykset ovat ongelma mikkiin tarttuville laulajille, olkoon tekniikkaa tai ei.
Joidenkin siihen ei pitäisi tarttua lainkaan. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä.
Jos et ymmärtänyt - tai halunnut ymmärtää - vastauksestani mitään, toistan alkuperäisen: voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.
Mutta toki sellaisellakin laulamisella on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille.
Se, kun sanoin ettei hentoa ääntä ole, tarkoittaa tietenkin sitä, ettei sellainen ole mikään aito kunnollinen ihmisen ääni.
Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Sangen nuoresta kevyen musiikin traditiosta opittu laulutapa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen aidoimmillaan ääntä tuottaa.Ihan pakko on Singerille huomauttaa, että näin historiallisesti ajatellen länsimaisen taidemusiikin ihannoima bel canto on tyylinä ja ihanteena suhteellisen nuori. Oikeat laulutekniikat löytyvät tällä perusteella kaukaa etnomusikologiasta? No, en pistä vastaan tätä ajatusta. Jos kevyt musa on vauvankapaloissa, on klassinen taulu varhaisnuori. Ne todelliset, aidot tekniikat ovatkin aivan muualla kuin Euroopassa...
- kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä.
Jos et ymmärtänyt - tai halunnut ymmärtää - vastauksestani mitään, toistan alkuperäisen: voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.
Mutta toki sellaisellakin laulamisella on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille.
Se, kun sanoin ettei hentoa ääntä ole, tarkoittaa tietenkin sitä, ettei sellainen ole mikään aito kunnollinen ihmisen ääni.
Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Sangen nuoresta kevyen musiikin traditiosta opittu laulutapa, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen aidoimmillaan ääntä tuottaa.Singer!
Mä järkytyin aika lailla sun vastauksestasi. Ihan totta. Mä en odottanut tuollaista hyökkäystä, vaan asiallisia perusteluja ja vastaväitteitä.
Sen sijaan sä käyt suoraan henkilöön ja väität tietäväsi, miten ihminen aidoimillaan ääntä tuottaa. Ilman mitään perusteluja tollanen heitto on aikamoinen!
Mä todella haluaisin ymmärtää, mitä ajat takaa, mitkä ovat sun motiivit sanoa noin, kuin sanoit. Mua ärsyttää tollanen vähättelevä asenne ("voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput."), koska se ei perustu mihinkään muuhun, kuin haluun päteä ja loukata. Enhän mäkään vähätellyt sinun edustamaasi musiikkigenreä, sanoin vaan, että minulle sen opeista ei ole ollut hyötyä pätkän vertaa.
Kuinka sä voit varmana sanoa, että ” Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Luonnotonta tekniikkaa? Oletko aivan varma ja mistä voit tietää, että minun näkemykseni on väärä ja sinun oikea?
Luonnotonta tekniikkaa? Onko bel canto-laulu luonnollista? Entä kansanlaulu? Kurkkulaulu? Pienten lasten laulu?
Ja edelleen odotan vastausta siihen, mitä on oikea laulaminen?
Väännä mulle rautalangasta!
Sinä näyt suhtautavan kaikkeen muuhun, paitsi edustamaasi laulutapaan erittäin kielteisesti ja halveksuvasti. Sinä kirjoitat: "Mutta toki sellaisellakin laulamisella (hönkimisellä) on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille ".
Erkki Pohjola on sanonut, että hienointa laulua on äidin laulu lapselleen.
Sinä olet ilmeisesti eri mieltä, ainakin kommentistasi päätellen.
Olet jostain saanut sellaisen käsityksen, että laulan "sellaista huokailevaa pehmosoulia", jossa käytetään luonnotonta tekniikkaa. Mistähän sinä olet sellaisen käsityksen saanut? Kun vastasin tämän ketjun aloittajalle, kerroin, minkälaista ohjelmistoa mulla on ja se ei ole pehmosoulia. Minä laulan reilulla rintaäänellä kevyttä musiikkia kapakoissa, firmojen tilaisuuksissa ja vaikka missä kissanristiäisissä ja säestän itseäni kitaralla. Ja käytän äänentoistolaitteita. Omasta mielestäni laulan hyvin luonnollisesti, ei tarvitse pinnistellä eikä kiristellä, ääni tulee vaivattomasti eikä laulaminen väsytä kurkkua. Voin laulaa neljäkin tuntia putkeen. Mä laulan paljon – joka päivä, vaikka ei olis keikkaakaan. Se on ollut mulle hyvä tapa huoltaa ääntä. Äänihuulissa ei ole koskaan ollut mitään häikkää, ei kyhmyjä eikä mitään muutakaan.
Jos käytät vähän salapoliisintaitoja, voit löytää kotisivuni netistä ja käydä kuuntelemassa sieltä ääninäytteitä, mikäli asia sinua kiinnostaa.
On mielenkiintoista huomata, että ylimielinen besserwisser-mentaliteetti saa heti vallan, kun yrittää vähän kysellä perusteluja niille hokemille, joita täällä jotkut esittävät!
En tiedä, kirjoititko tahallasi noin ylimielisesti (esim. "Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä."), vai oletko vain puolustusasemissa. Omia motiivejaan on hyvä aina välillä miettiä. Miksi käyttäydyt hyökkäävästi ja ylimielisesti? Yleensä sellainen tulkitaan hämilliseksi puolustukseksi.
En halua provosida, haluan vain kuulla joitain perusteluja ja edelleen odotan vastausta siihen, mitä on oikea laulaminen ja mitä luonnoton tekniikka.
Sinun kirjoituksessasi ja asenteessasi, hyvä Singer, kristallisoitui kaikki se, mikä suomalaisessa musiikkikasvatuksessa on minusta mennyt pieleen: Suomessa on paljon ylimielisiä ja puolustusasemissa olevia muusikoita, jotka eivät keskity olennaiseen - musiikkiin. Sen sijaan he kyräilevät toisia kateellisina ja katkerina toisten menestyksestä.
On paljon muusikoita, joille musiikki ei ole se tärkein asia, vaan musiikin mukanaan mahdollisesti tuoma asema, maine ja kunnia.
Missä on silloin taiteilija? - Singer
Musamimmi kirjoitti:
Ihan pakko on Singerille huomauttaa, että näin historiallisesti ajatellen länsimaisen taidemusiikin ihannoima bel canto on tyylinä ja ihanteena suhteellisen nuori. Oikeat laulutekniikat löytyvät tällä perusteella kaukaa etnomusikologiasta? No, en pistä vastaan tätä ajatusta. Jos kevyt musa on vauvankapaloissa, on klassinen taulu varhaisnuori. Ne todelliset, aidot tekniikat ovatkin aivan muualla kuin Euroopassa...
Olenko puhunut Bel Cantosta?
Pitäisiköhän lukea vanhat viestini...en näin iäkkäänä muista enää kaikkea. - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Singer!
Mä järkytyin aika lailla sun vastauksestasi. Ihan totta. Mä en odottanut tuollaista hyökkäystä, vaan asiallisia perusteluja ja vastaväitteitä.
Sen sijaan sä käyt suoraan henkilöön ja väität tietäväsi, miten ihminen aidoimillaan ääntä tuottaa. Ilman mitään perusteluja tollanen heitto on aikamoinen!
Mä todella haluaisin ymmärtää, mitä ajat takaa, mitkä ovat sun motiivit sanoa noin, kuin sanoit. Mua ärsyttää tollanen vähättelevä asenne ("voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput."), koska se ei perustu mihinkään muuhun, kuin haluun päteä ja loukata. Enhän mäkään vähätellyt sinun edustamaasi musiikkigenreä, sanoin vaan, että minulle sen opeista ei ole ollut hyötyä pätkän vertaa.
Kuinka sä voit varmana sanoa, että ” Päinvastoin kuin luulet, se laulutapa jota sinä ilmeisesti edustat (olen saanut jotenkin sen käsityksen että laulat sellaista huokailevaa pehmosoulia - kerro jos olen väärässä) on luonnotonta tekniikkaa. Luonnotonta tekniikkaa? Oletko aivan varma ja mistä voit tietää, että minun näkemykseni on väärä ja sinun oikea?
Luonnotonta tekniikkaa? Onko bel canto-laulu luonnollista? Entä kansanlaulu? Kurkkulaulu? Pienten lasten laulu?
Ja edelleen odotan vastausta siihen, mitä on oikea laulaminen?
Väännä mulle rautalangasta!
Sinä näyt suhtautavan kaikkeen muuhun, paitsi edustamaasi laulutapaan erittäin kielteisesti ja halveksuvasti. Sinä kirjoitat: "Mutta toki sellaisellakin laulamisella (hönkimisellä) on arvokas tehtävä: pieni huokaileva ääni soveltuu mainiosti tuutulaulujen laulamiseen pienokaisille ".
Erkki Pohjola on sanonut, että hienointa laulua on äidin laulu lapselleen.
Sinä olet ilmeisesti eri mieltä, ainakin kommentistasi päätellen.
Olet jostain saanut sellaisen käsityksen, että laulan "sellaista huokailevaa pehmosoulia", jossa käytetään luonnotonta tekniikkaa. Mistähän sinä olet sellaisen käsityksen saanut? Kun vastasin tämän ketjun aloittajalle, kerroin, minkälaista ohjelmistoa mulla on ja se ei ole pehmosoulia. Minä laulan reilulla rintaäänellä kevyttä musiikkia kapakoissa, firmojen tilaisuuksissa ja vaikka missä kissanristiäisissä ja säestän itseäni kitaralla. Ja käytän äänentoistolaitteita. Omasta mielestäni laulan hyvin luonnollisesti, ei tarvitse pinnistellä eikä kiristellä, ääni tulee vaivattomasti eikä laulaminen väsytä kurkkua. Voin laulaa neljäkin tuntia putkeen. Mä laulan paljon – joka päivä, vaikka ei olis keikkaakaan. Se on ollut mulle hyvä tapa huoltaa ääntä. Äänihuulissa ei ole koskaan ollut mitään häikkää, ei kyhmyjä eikä mitään muutakaan.
Jos käytät vähän salapoliisintaitoja, voit löytää kotisivuni netistä ja käydä kuuntelemassa sieltä ääninäytteitä, mikäli asia sinua kiinnostaa.
On mielenkiintoista huomata, että ylimielinen besserwisser-mentaliteetti saa heti vallan, kun yrittää vähän kysellä perusteluja niille hokemille, joita täällä jotkut esittävät!
En tiedä, kirjoititko tahallasi noin ylimielisesti (esim. "Jaa - en ole kokeillutkaan tuota "kevyesti nenän kautta ruusun tuoksua"-meininkiä."), vai oletko vain puolustusasemissa. Omia motiivejaan on hyvä aina välillä miettiä. Miksi käyttäydyt hyökkäävästi ja ylimielisesti? Yleensä sellainen tulkitaan hämilliseksi puolustukseksi.
En halua provosida, haluan vain kuulla joitain perusteluja ja edelleen odotan vastausta siihen, mitä on oikea laulaminen ja mitä luonnoton tekniikka.
Sinun kirjoituksessasi ja asenteessasi, hyvä Singer, kristallisoitui kaikki se, mikä suomalaisessa musiikkikasvatuksessa on minusta mennyt pieleen: Suomessa on paljon ylimielisiä ja puolustusasemissa olevia muusikoita, jotka eivät keskity olennaiseen - musiikkiin. Sen sijaan he kyräilevät toisia kateellisina ja katkerina toisten menestyksestä.
On paljon muusikoita, joille musiikki ei ole se tärkein asia, vaan musiikin mukanaan mahdollisesti tuoma asema, maine ja kunnia.
Missä on silloin taiteilija?Aika rajoittaa. En pysty olemaan tällä palstalla niin pitkään että kirjoittaisin tuollaisia Päätalovastauksia. Joten lyhyesti muutamaan kohtaan.
1.Anteeksi jos loukkasin.
2. Olenko sanonut edustavani Bel Cantoa? Mielestäni ensimmäisessä vastauksessani puhuin kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, äänen terveen käyttötavan peruspilareista.
3. Minähän sanoin "Arvokas tehtävä". Miten siis olen Erkki Pohjolan kanssa eri mieltä? Aika kauheaa olisi jos joku vetäisisi oopperavalkyriasopraanolla fortissimossa pikkulapselle tuutulaulua.
4. Aha - trubaduuri? Ei sinun äänesi ole mikään pieni.
5. Ruusuntuoksusta - olen eri mieltä. Jos on aikaa runsaasti sitä tekniikkaa voi toki käyttää, nenän kauttahan saa toki puhtaampaa ilmaa keuhkoihinsa kuin suusta. Mutta ei se mikään yleispätevä konsti ole, ja aika voimaton nopeammissa tempoissa sekä draamallisesti vaativissa osuuksissa.
Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Aika rajoittaa. En pysty olemaan tällä palstalla niin pitkään että kirjoittaisin tuollaisia Päätalovastauksia. Joten lyhyesti muutamaan kohtaan.
1.Anteeksi jos loukkasin.
2. Olenko sanonut edustavani Bel Cantoa? Mielestäni ensimmäisessä vastauksessani puhuin kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, äänen terveen käyttötavan peruspilareista.
3. Minähän sanoin "Arvokas tehtävä". Miten siis olen Erkki Pohjolan kanssa eri mieltä? Aika kauheaa olisi jos joku vetäisisi oopperavalkyriasopraanolla fortissimossa pikkulapselle tuutulaulua.
4. Aha - trubaduuri? Ei sinun äänesi ole mikään pieni.
5. Ruusuntuoksusta - olen eri mieltä. Jos on aikaa runsaasti sitä tekniikkaa voi toki käyttää, nenän kauttahan saa toki puhtaampaa ilmaa keuhkoihinsa kuin suusta. Mutta ei se mikään yleispätevä konsti ole, ja aika voimaton nopeammissa tempoissa sekä draamallisesti vaativissa osuuksissa.
Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat.sen verran sähäkästi otat kantaa. Mukavaa että saadaan keskustelua aikaan. Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan ilmauksesi kokonaisvaltaisesta ilmaisusta. En ole viesteissäsi huomannut viitteitä moiseen. Kerrot kyllä asioista, jotka ovat oikean laulamisen esteenä.
Mutta mitä ihmettä se tuki nyt sitten tarkoittaa?
Minne ihmeeseen se ääni pitäisi sijoittaa?
Mitkä ne äänen terveen käyttötavan peruspilarit ovat?
Vaikuttaa siltä, että olet asiantuntija. Itse jaksan lukea pitkiäkin viestejä, Kapakkalaulajan tarinat jopa ajoittain ilahduttavat.
Keskustelua saadaan aikaan mielipiteitä ja joskus jopa faktoja vaihtamalla. Sinun käsityksesi eivät ole minulle vielä täysin auenneet, se saattaa johtua siitä ettet vastaa perustellusti lisäkysymyksiin.
Saatoit varmasti arvatakin, että esittämäsi ainoa totuus aidosta äänenkäytöstä herättää lisäkysymyksiä. Kiinalaiset saattaisivat pistää pitkin korvia... burmalaisista puhumattakaan.
Eikös maailma ole ihmeellinen paikka, onnistuakseen täytyy joskus myöntää oma pienuutensa. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Olenko puhunut Bel Cantosta?
Pitäisiköhän lukea vanhat viestini...en näin iäkkäänä muista enää kaikkea.Sinä puhut tuesta, äänen sijoittamisesta ja hengityksestä siihen sävyyn, että tulkitsin sen tarkoittavan länsimaista bel canto-laulutyyliä, jossa noita asioita on perinteisesti ja hartaasti oppilaille hoettu.
Lisäksi vielä alleviivasit, että kaikille kevyenkin musan laulajille tekisi hyvää mennä klassisen laulun tunneille oppimaan hengitystekniikka.
Mihin siis viittaat? - Pieniääninen
Musamimmi kirjoitti:
sen verran sähäkästi otat kantaa. Mukavaa että saadaan keskustelua aikaan. Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan ilmauksesi kokonaisvaltaisesta ilmaisusta. En ole viesteissäsi huomannut viitteitä moiseen. Kerrot kyllä asioista, jotka ovat oikean laulamisen esteenä.
Mutta mitä ihmettä se tuki nyt sitten tarkoittaa?
Minne ihmeeseen se ääni pitäisi sijoittaa?
Mitkä ne äänen terveen käyttötavan peruspilarit ovat?
Vaikuttaa siltä, että olet asiantuntija. Itse jaksan lukea pitkiäkin viestejä, Kapakkalaulajan tarinat jopa ajoittain ilahduttavat.
Keskustelua saadaan aikaan mielipiteitä ja joskus jopa faktoja vaihtamalla. Sinun käsityksesi eivät ole minulle vielä täysin auenneet, se saattaa johtua siitä ettet vastaa perustellusti lisäkysymyksiin.
Saatoit varmasti arvatakin, että esittämäsi ainoa totuus aidosta äänenkäytöstä herättää lisäkysymyksiä. Kiinalaiset saattaisivat pistää pitkin korvia... burmalaisista puhumattakaan.
Eikös maailma ole ihmeellinen paikka, onnistuakseen täytyy joskus myöntää oma pienuutensa.Olen aina ihmetellyt täysin jyrkkiä ja mustavalkoisia mielipiteitä musiikin suhteen. Tarkoitan sellaisia mielipiteitä, joita Singer edustaa. On surullista sulkea monia varteenotettavia solisteja ja musiikkisuuntia vain perustelemalla, että jokin tietty tapa laulaa tai ilmaista musiikkia on muka väärä.
Ilmeisesti Singer ei vaan syystä tai toisesta pidä kevyemmästä laulutavasta ja kuittaa mielipiteensä tulkitsemalla tietyn ilmaisutavan vääräksi.
Singer unohtaa ne miljoonat ihmiset, joille laulu on muutakin kuin otsa kurtussa oikein opittua tekniikkaa. Monille laulua ja soittoa kuunnellessa tärkeä seikka on tunne. Voi olla teknisesti täydellinen laulaja, mutta silti hän ei osaa koskettaa laulamisellaan kuulijoita.
On totta, että oikea laulutekniikka helpottaa laulamista ja pitää äänikyhmyt ja äänen rasitukset poissa. Kuten Kapakkalaulajan tapauksessa. Onko silloin kuulas laulutapa tulkittavissa vääräksi? Minusta sitäpaitsi kuulas ääni on hyvin kaunis.
On niin monta erilaista ääntä kuin laulajaakin. On yhtä monta erilaista makua lauluäänen suhteen kuin kuulijaakin. Niinpä minun on vaikea käsittää Singerin ylimielistä asennetta laulajia kohtaan, jotka eivät laula hänen mieleisellään tavalla. - Pieniääninen
Pieniääninen kirjoitti:
Olen aina ihmetellyt täysin jyrkkiä ja mustavalkoisia mielipiteitä musiikin suhteen. Tarkoitan sellaisia mielipiteitä, joita Singer edustaa. On surullista sulkea monia varteenotettavia solisteja ja musiikkisuuntia vain perustelemalla, että jokin tietty tapa laulaa tai ilmaista musiikkia on muka väärä.
Ilmeisesti Singer ei vaan syystä tai toisesta pidä kevyemmästä laulutavasta ja kuittaa mielipiteensä tulkitsemalla tietyn ilmaisutavan vääräksi.
Singer unohtaa ne miljoonat ihmiset, joille laulu on muutakin kuin otsa kurtussa oikein opittua tekniikkaa. Monille laulua ja soittoa kuunnellessa tärkeä seikka on tunne. Voi olla teknisesti täydellinen laulaja, mutta silti hän ei osaa koskettaa laulamisellaan kuulijoita.
On totta, että oikea laulutekniikka helpottaa laulamista ja pitää äänikyhmyt ja äänen rasitukset poissa. Kuten Kapakkalaulajan tapauksessa. Onko silloin kuulas laulutapa tulkittavissa vääräksi? Minusta sitäpaitsi kuulas ääni on hyvin kaunis.
On niin monta erilaista ääntä kuin laulajaakin. On yhtä monta erilaista makua lauluäänen suhteen kuin kuulijaakin. Niinpä minun on vaikea käsittää Singerin ylimielistä asennetta laulajia kohtaan, jotka eivät laula hänen mieleisellään tavalla.Haluaisin vielä kertoa, että valitettavasti Singerin tapa ilmaista musiikillisia mielipiteitään on kovin luovuutta tappava. Toivottavasti et ole opetustehtävissä. :) Moni musiikista innostunut voisi saada kylmää vettä niskaansa ja lauluinnostus voisi hetkeksi lamaantua.
Singerin tapaisi lannistajia on vain ikävän paljon. - Singer
Musamimmi kirjoitti:
sen verran sähäkästi otat kantaa. Mukavaa että saadaan keskustelua aikaan. Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan ilmauksesi kokonaisvaltaisesta ilmaisusta. En ole viesteissäsi huomannut viitteitä moiseen. Kerrot kyllä asioista, jotka ovat oikean laulamisen esteenä.
Mutta mitä ihmettä se tuki nyt sitten tarkoittaa?
Minne ihmeeseen se ääni pitäisi sijoittaa?
Mitkä ne äänen terveen käyttötavan peruspilarit ovat?
Vaikuttaa siltä, että olet asiantuntija. Itse jaksan lukea pitkiäkin viestejä, Kapakkalaulajan tarinat jopa ajoittain ilahduttavat.
Keskustelua saadaan aikaan mielipiteitä ja joskus jopa faktoja vaihtamalla. Sinun käsityksesi eivät ole minulle vielä täysin auenneet, se saattaa johtua siitä ettet vastaa perustellusti lisäkysymyksiin.
Saatoit varmasti arvatakin, että esittämäsi ainoa totuus aidosta äänenkäytöstä herättää lisäkysymyksiä. Kiinalaiset saattaisivat pistää pitkin korvia... burmalaisista puhumattakaan.
Eikös maailma ole ihmeellinen paikka, onnistuakseen täytyy joskus myöntää oma pienuutensa.Jos ei muuta tunne
- Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Sinä puhut tuesta, äänen sijoittamisesta ja hengityksestä siihen sävyyn, että tulkitsin sen tarkoittavan länsimaista bel canto-laulutyyliä, jossa noita asioita on perinteisesti ja hartaasti oppilaille hoettu.
Lisäksi vielä alleviivasit, että kaikille kevyenkin musan laulajille tekisi hyvää mennä klassisen laulun tunneille oppimaan hengitystekniikka.
Mihin siis viittaat?Tuesta en ole puhunut vielä mitään.
Onko hengitysajatuksessani - 2. viesti - sinusta jotain väärää? Mitä?
Tottakai ääni pitää saada soimaan instrumentin sisällä ennenkuin se menee ulos. Siihen kaikki soittimet perustuvat. Sinäkin - ihminen - olet soitin. Äänen sijoittaminen tarkoittaa sitä - löydät sisältäsi ne sointipaikat, tilan jossa soi.
Voi toki pelkällä suukappaleellakin instrumentteja soittaa...kokeillaan vaikka oboella... - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Aika rajoittaa. En pysty olemaan tällä palstalla niin pitkään että kirjoittaisin tuollaisia Päätalovastauksia. Joten lyhyesti muutamaan kohtaan.
1.Anteeksi jos loukkasin.
2. Olenko sanonut edustavani Bel Cantoa? Mielestäni ensimmäisessä vastauksessani puhuin kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, äänen terveen käyttötavan peruspilareista.
3. Minähän sanoin "Arvokas tehtävä". Miten siis olen Erkki Pohjolan kanssa eri mieltä? Aika kauheaa olisi jos joku vetäisisi oopperavalkyriasopraanolla fortissimossa pikkulapselle tuutulaulua.
4. Aha - trubaduuri? Ei sinun äänesi ole mikään pieni.
5. Ruusuntuoksusta - olen eri mieltä. Jos on aikaa runsaasti sitä tekniikkaa voi toki käyttää, nenän kauttahan saa toki puhtaampaa ilmaa keuhkoihinsa kuin suusta. Mutta ei se mikään yleispätevä konsti ole, ja aika voimaton nopeammissa tempoissa sekä draamallisesti vaativissa osuuksissa.
Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat.Singer!
Älä pyydä anteeksi, kun et sitä tarkoita!
Minä täällä edelleen yritän kysellä niitä perusteluja väitteidesi tueksi. On ihan turha kertoa noita juttuja hengityksestä ja tuesta ja muusta, kun et perustele yhtään! Vaikka oikein moneen kertaa pyydetään, niin mitään selventävää kommenttia sinulta ei saa. Vastaat vaan aina uudella korulauseella, joka ei kerro mitään eikä perustele väitteitäsi.
Ainoan asiallisen ja perustellun näkemyksesi esitit ruusuntuoksu-juttuun. Jokainen, joka laulaa, tietää, ettei nokan kautta voi kokoajan hengittää. Siihen vaikuttaa, niin kuin sanoit, mm. tempo. Pointti Hannulan lauseessa onkin se, että laulussa ei ole mitään mystistä. Vedetään ilmaa keuhkoihin, ajatellaan, mitä ollaan laulamassa, avataan suu ja lauletaan. Ja minä olen samaa mieltä. Laulaminen on yksinkertaista niin kauan, kun ympärillä ei ole tyyppejä, jotka haluavat päteä monen vuoden opiskeluillaan ja ulkoa oppimillaan hokemilla!
Omasta mielestäsi ensimmäisessä vastauksessasi puhuit kokonaisvaltaisesta ilmaisusta.
Se ei pidä paikkaansa, koska ensimmäisessä kommentissasi lyttäsit tylysti ja ylimielisesti ne, jotka eivät ole kouluttaneet ääntään.
Kirjoitit:
”Kyllähän se kuuluu pikku piipityskin vahvistettuna.
Mutta ei sillä oikean laulamisen kanssa mitään tekemistä ole.
Hentoa ääntä ei olekaan - jos viitsii kouluttautua saa äänensä soimaan kehossa oikein - sitten se kantaa.”.
Minusta tuossa ei puhuta kokonaisvaltaisesta ilmaisusta yhtään mitään.
Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään. Mutta mainitsit kuitenkin. Sanoit, että haluat aloittaa siitä, mikä yleensä on oikean laulamisen esteenä.
Kyselin sinulta, mitä se oikea laulaminen on, mutta vastausta en ole vielä kirjoituksistasi löytänyt. Ylimielisiä letkautuksia ja heittoja (”voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.”) sen sijaan riittämiin.
Ja jos toisessa kommentissasi puhut kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, olen ihmeissäni. Minusta kokonaisvaltaiseen ilmaisuun kuuluu myös ilmeet , eleet, asennot ja liikkeet. Mitä sitten on äänen kokonaisvaltainen ilmaisu, sitä en tiedä. Kerrotko?
Miksi et vastaa kysymyksiini?
Minua ärsyttää suuresti kaltaisesi tyypit, jotka hokevat täällä hienolta kuullostavia lauseita (”Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat.”). Kuka tahansa voi lukea nuo asiat alan kirjoista tai mennä konsalle oppiin ja toistella siellä opetettuja lauseita ja jelhistellä sitten muille tiedoillaan.
Mutta minusta paljon tärkeämpää kuin noiden hokemien toistelu, on se, että on itse oivaltanut jotain musiikista, että on oma näkemys, joka on syntynyt omassa päässä vaikkapa laulaessa. Itse voi pitää ihan mistä vaan, mutta on kehittymätöntä luulla, että oma näkemys on oikeasti ainoa oikea!
Mitä enemmän ajattelen näkemystäsi ja tyyliäsi kirjoittaa asiasi, sitä surullisemaksi tulen. Kuinka moni muusikonalku on jättänyt opiskelut kesken saatuaan sinunlaisesi opettajan, opettajan, joka tietää totuuden ja muita totuuksia ei ole.
Kuinka moni ihminen ei kuuntele klassista musiikkia, koska niin moni klasarityyppi suhtautuu asiaan kuten sinä? Ei ole mukava tulla ylenkatsotuksi, varsinkaan jos on yleisönä tai oppilaana. Minä olen jo vanha kettu, mua näkemyksesi vain ärsyttävät, mutta nuoria, nupullaan olevia muusikkoja ne voivat pelottaa ja voivatpa jättää musiikin sen takia, että häneen suhtaudutaan sinun tavallasi.
Muusikkous on muutakin kuin paperi opistosta ja ulkoa opittua hyminää hengityksestä, tuesta ja muusta mystisestä. Musiikki on elämyksellinen laji, joka kuuluu kaikille, älä sinä yritä esittää, että vain sinä tiedät, mikä musiikissa ja laulamisessa on oikein!
Ja nyt jos alat ruikuttaa, että olen ymmärtänyt sinut väärin, niin menee hermo lopullisesti! - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Singer!
Älä pyydä anteeksi, kun et sitä tarkoita!
Minä täällä edelleen yritän kysellä niitä perusteluja väitteidesi tueksi. On ihan turha kertoa noita juttuja hengityksestä ja tuesta ja muusta, kun et perustele yhtään! Vaikka oikein moneen kertaa pyydetään, niin mitään selventävää kommenttia sinulta ei saa. Vastaat vaan aina uudella korulauseella, joka ei kerro mitään eikä perustele väitteitäsi.
Ainoan asiallisen ja perustellun näkemyksesi esitit ruusuntuoksu-juttuun. Jokainen, joka laulaa, tietää, ettei nokan kautta voi kokoajan hengittää. Siihen vaikuttaa, niin kuin sanoit, mm. tempo. Pointti Hannulan lauseessa onkin se, että laulussa ei ole mitään mystistä. Vedetään ilmaa keuhkoihin, ajatellaan, mitä ollaan laulamassa, avataan suu ja lauletaan. Ja minä olen samaa mieltä. Laulaminen on yksinkertaista niin kauan, kun ympärillä ei ole tyyppejä, jotka haluavat päteä monen vuoden opiskeluillaan ja ulkoa oppimillaan hokemilla!
Omasta mielestäsi ensimmäisessä vastauksessasi puhuit kokonaisvaltaisesta ilmaisusta.
Se ei pidä paikkaansa, koska ensimmäisessä kommentissasi lyttäsit tylysti ja ylimielisesti ne, jotka eivät ole kouluttaneet ääntään.
Kirjoitit:
”Kyllähän se kuuluu pikku piipityskin vahvistettuna.
Mutta ei sillä oikean laulamisen kanssa mitään tekemistä ole.
Hentoa ääntä ei olekaan - jos viitsii kouluttautua saa äänensä soimaan kehossa oikein - sitten se kantaa.”.
Minusta tuossa ei puhuta kokonaisvaltaisesta ilmaisusta yhtään mitään.
Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään. Mutta mainitsit kuitenkin. Sanoit, että haluat aloittaa siitä, mikä yleensä on oikean laulamisen esteenä.
Kyselin sinulta, mitä se oikea laulaminen on, mutta vastausta en ole vielä kirjoituksistasi löytänyt. Ylimielisiä letkautuksia ja heittoja (”voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.”) sen sijaan riittämiin.
Ja jos toisessa kommentissasi puhut kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, olen ihmeissäni. Minusta kokonaisvaltaiseen ilmaisuun kuuluu myös ilmeet , eleet, asennot ja liikkeet. Mitä sitten on äänen kokonaisvaltainen ilmaisu, sitä en tiedä. Kerrotko?
Miksi et vastaa kysymyksiini?
Minua ärsyttää suuresti kaltaisesi tyypit, jotka hokevat täällä hienolta kuullostavia lauseita (”Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat.”). Kuka tahansa voi lukea nuo asiat alan kirjoista tai mennä konsalle oppiin ja toistella siellä opetettuja lauseita ja jelhistellä sitten muille tiedoillaan.
Mutta minusta paljon tärkeämpää kuin noiden hokemien toistelu, on se, että on itse oivaltanut jotain musiikista, että on oma näkemys, joka on syntynyt omassa päässä vaikkapa laulaessa. Itse voi pitää ihan mistä vaan, mutta on kehittymätöntä luulla, että oma näkemys on oikeasti ainoa oikea!
Mitä enemmän ajattelen näkemystäsi ja tyyliäsi kirjoittaa asiasi, sitä surullisemaksi tulen. Kuinka moni muusikonalku on jättänyt opiskelut kesken saatuaan sinunlaisesi opettajan, opettajan, joka tietää totuuden ja muita totuuksia ei ole.
Kuinka moni ihminen ei kuuntele klassista musiikkia, koska niin moni klasarityyppi suhtautuu asiaan kuten sinä? Ei ole mukava tulla ylenkatsotuksi, varsinkaan jos on yleisönä tai oppilaana. Minä olen jo vanha kettu, mua näkemyksesi vain ärsyttävät, mutta nuoria, nupullaan olevia muusikkoja ne voivat pelottaa ja voivatpa jättää musiikin sen takia, että häneen suhtaudutaan sinun tavallasi.
Muusikkous on muutakin kuin paperi opistosta ja ulkoa opittua hyminää hengityksestä, tuesta ja muusta mystisestä. Musiikki on elämyksellinen laji, joka kuuluu kaikille, älä sinä yritä esittää, että vain sinä tiedät, mikä musiikissa ja laulamisessa on oikein!
Ja nyt jos alat ruikuttaa, että olen ymmärtänyt sinut väärin, niin menee hermo lopullisesti!Jos haluat pelkistettyä, yksinkertaista (mitä laulamisesta ei voi tehdä - juttu perustuu niin vahvasti vuosien oppimiseen, kokeilemiseen ja kokemiseen)niin täältä pesee:
Oikein laulaminen on pelkistettynä sitä että sinussa soi. Sinä soit. Olet soitin, jonka äänihuulissa se pieni äänenpoikanen syntyy, sen jälkeen koko kehosi (huom. muista - koko kehosi)vahvistaa sen - ihan kuten putki, kaikukoppa tms. missä tahansa soittimessa.
Jos tätä kehon vahvistusta ei käytetä - ts. ääni pillautetaan suoraan äänihuulista pihalle - on lopputulos suurin piirtein sama kuin puhaltimen suukappaleella soitettaessa.
Jos tätä kehon vahvistusta käytetään et tarvitse lisävahvistimia normaaliolosuhteissa.
Myöskin niissä lukuisissa luetelluissa muissa kulttuureissa on aina ymmärretty kehon soinnin merkitys laulettaessa. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Tuesta en ole puhunut vielä mitään.
Onko hengitysajatuksessani - 2. viesti - sinusta jotain väärää? Mitä?
Tottakai ääni pitää saada soimaan instrumentin sisällä ennenkuin se menee ulos. Siihen kaikki soittimet perustuvat. Sinäkin - ihminen - olet soitin. Äänen sijoittaminen tarkoittaa sitä - löydät sisältäsi ne sointipaikat, tilan jossa soi.
Voi toki pelkällä suukappaleellakin instrumentteja soittaa...kokeillaan vaikka oboella...Etkö siis puhu bel canto laulusta tai klassisesta länsimaisesta laulusta? Jos et, niin mistä sitten?
Mainitsit tuen loppukaneetissa ikää kuin suurena kurpitsana, joka joku päivä tulee ;D
Ei sinun esittämässäsi näkemyksessä hengityksestä mitään väärää ole, mutta minusta on turha tehdä asiasta noin mystistä! Laulessa vedetään ilmaa keuhkoihin ja lauletaan. Ihan niin kuin silloin kun puhutaan.
Jos vedän ilmaa keuhkoihin ja avaan suuni ja laulan ja muut voivat kuulla ääneni, niin soiko ääneni?
Sanoit, että äänen sijoittaminen tarkoittaa sitä, että löytää sisältään ne sointipaikat, tilan jossa soi. Voi jessus, juuri tätä tarkoitin, kun sanoin, että klasariopit eivät ole auttaneet minua yhtään! Jos avaan suuni ja laulan niin että ääneni kuuluu, olenko siis silloin sijoitanut äänen oikein?
Minusta tuo on konservatorion opiskeijoiden jargoniaa, jolla on tarkoitus kertoa muille, että kyllä minä tiedän nämä asiat.
Sinun on ihan turha yrittää olla nokkela ("Voi toki pelkällä suukappaleellakin instrumentteja soittaa...kokeillaan vaikka oboella... "). Ylimieliset ihmiset ovat erittäin harvoin - jos koskaan -nokkelia. He ovat liian ihastuneita omaan ääneensä.
Odottelen muuten edelleen niitä vastauksia esittämiini kysymyksiin. Aiotkohan sinä ikinä vastata? - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Etkö siis puhu bel canto laulusta tai klassisesta länsimaisesta laulusta? Jos et, niin mistä sitten?
Mainitsit tuen loppukaneetissa ikää kuin suurena kurpitsana, joka joku päivä tulee ;D
Ei sinun esittämässäsi näkemyksessä hengityksestä mitään väärää ole, mutta minusta on turha tehdä asiasta noin mystistä! Laulessa vedetään ilmaa keuhkoihin ja lauletaan. Ihan niin kuin silloin kun puhutaan.
Jos vedän ilmaa keuhkoihin ja avaan suuni ja laulan ja muut voivat kuulla ääneni, niin soiko ääneni?
Sanoit, että äänen sijoittaminen tarkoittaa sitä, että löytää sisältään ne sointipaikat, tilan jossa soi. Voi jessus, juuri tätä tarkoitin, kun sanoin, että klasariopit eivät ole auttaneet minua yhtään! Jos avaan suuni ja laulan niin että ääneni kuuluu, olenko siis silloin sijoitanut äänen oikein?
Minusta tuo on konservatorion opiskeijoiden jargoniaa, jolla on tarkoitus kertoa muille, että kyllä minä tiedän nämä asiat.
Sinun on ihan turha yrittää olla nokkela ("Voi toki pelkällä suukappaleellakin instrumentteja soittaa...kokeillaan vaikka oboella... "). Ylimieliset ihmiset ovat erittäin harvoin - jos koskaan -nokkelia. He ovat liian ihastuneita omaan ääneensä.
Odottelen muuten edelleen niitä vastauksia esittämiini kysymyksiin. Aiotkohan sinä ikinä vastata?Herran tähären!
Puhun laulamisesta.
En bel canto-laulusta tai klassisesta länsimaisesta laulusta tai kansanmusiikista tai muustakaan.
Hyvä toimiva perusidea on aina ihan sama.
Mitenkäs kauan olet yrittänyt niiden "klasarioppiesi" kanssa kun eivät ole auttaneet?
Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?
Ps. Ilmaa ei muuten saa vetää keuhkoihin. Se pakkautuu. Anna sen vaan mennä sisään - hengitys on luonnollinen tapahtuma. - Jeps
Singer kirjoitti:
Jos haluat pelkistettyä, yksinkertaista (mitä laulamisesta ei voi tehdä - juttu perustuu niin vahvasti vuosien oppimiseen, kokeilemiseen ja kokemiseen)niin täältä pesee:
Oikein laulaminen on pelkistettynä sitä että sinussa soi. Sinä soit. Olet soitin, jonka äänihuulissa se pieni äänenpoikanen syntyy, sen jälkeen koko kehosi (huom. muista - koko kehosi)vahvistaa sen - ihan kuten putki, kaikukoppa tms. missä tahansa soittimessa.
Jos tätä kehon vahvistusta ei käytetä - ts. ääni pillautetaan suoraan äänihuulista pihalle - on lopputulos suurin piirtein sama kuin puhaltimen suukappaleella soitettaessa.
Jos tätä kehon vahvistusta käytetään et tarvitse lisävahvistimia normaaliolosuhteissa.
Myöskin niissä lukuisissa luetelluissa muissa kulttuureissa on aina ymmärretty kehon soinnin merkitys laulettaessa.Vahvistimella luodaan tilantuntua, ääntä kaiutetaan tai viivytetään. Vahvistimella saadaan kuulumaan joihinkin lauluihin kuuluva kuiskaus tai hönkäys yleisölle.
Joissakin lauluissa pitää ääni "pillauttaa" suoraan äänihuulista ulos.
Absoluuttista oikeaa laulutapaa ei ole olemassakaan. - Singer
Pieniääninen kirjoitti:
Haluaisin vielä kertoa, että valitettavasti Singerin tapa ilmaista musiikillisia mielipiteitään on kovin luovuutta tappava. Toivottavasti et ole opetustehtävissä. :) Moni musiikista innostunut voisi saada kylmää vettä niskaansa ja lauluinnostus voisi hetkeksi lamaantua.
Singerin tapaisi lannistajia on vain ikävän paljon.Ei hätää.
En ole opetustehtävissä.
Suomi voi huokaista helpotuksesta ja kaikki laulunopiskelijat nukkua yönsä levollisesti.
Vastaan ei tule opettajaa joka vaatisi tekemään töitäkin.
Muusikon työ on luovaa työtä. 95 % siitä on ihan yhtä luovaa kuin sen kaverin joka työskentelee jossain ojankaivuuhommissa. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Jos haluat pelkistettyä, yksinkertaista (mitä laulamisesta ei voi tehdä - juttu perustuu niin vahvasti vuosien oppimiseen, kokeilemiseen ja kokemiseen)niin täältä pesee:
Oikein laulaminen on pelkistettynä sitä että sinussa soi. Sinä soit. Olet soitin, jonka äänihuulissa se pieni äänenpoikanen syntyy, sen jälkeen koko kehosi (huom. muista - koko kehosi)vahvistaa sen - ihan kuten putki, kaikukoppa tms. missä tahansa soittimessa.
Jos tätä kehon vahvistusta ei käytetä - ts. ääni pillautetaan suoraan äänihuulista pihalle - on lopputulos suurin piirtein sama kuin puhaltimen suukappaleella soitettaessa.
Jos tätä kehon vahvistusta käytetään et tarvitse lisävahvistimia normaaliolosuhteissa.
Myöskin niissä lukuisissa luetelluissa muissa kulttuureissa on aina ymmärretty kehon soinnin merkitys laulettaessa.Sanot, että jos mainitsemaasi kehon vahvistusta käytetään ei tarvitse lisävahvistimia normaaliolosuhteissa.
Mitkä ovat normaaliolosuhteet?
Puhutko sinä nyt klassisesta laulutyylistä?
Tarkoittaako tämä siis sitä, että klassista laulutekniikkaa pitäisi käyttä kaikissa musiikkityyleissä?
Jos avaan suuni ja laulan kansanlaulun, niin soinko minä silloin?
Minulla on ihan erilainen näkemys ja käsitys laulusta, kuin sinulla. Kun mä laulan, mä vaan laulan - ei siinä ole mitään mystistä. Voihan se olla, että koko mun keho soi, en tiedä, mutta laulua kyllä kuuluu ilman, että pohdin moisia.
Mä kuuntelen rajoitetusti musaa. En ole siis kaikkiruokainen. Mä kuuntelen vain akustista folkkia, 70-luvun progea, lastenmusaa ja klassista, enimmäkseen kuoro- ja kitaraklassista ja huikeita naisartisteja kuten esim. Cecilia Bartoli ja Barbara Schlick ja sitten vielä laulelmaa kotimaasta ja Ruottista.
Erotan eri tyylit toisistaan ja minusta kansanlauluja ei pidä laulaa klassisen laulu tekniikalla. Se kuullosta karmealta. Tämä ei ole totuus, se on minun mielipiteeni. Minä en nauti, kun kuulen Jorma Hynnisen laulavan Juicen biisejä klassisella tekniikalla ja melkein yhtä hirveää on, kun Helmut Lotti laulaa.
Vaan enpä silti voi sanoa, ettei niillä olisi paikkaa musiikkikartalla. Minä en vaan pidä niistä.
Oletko samaa mieltä kanssani siitä, että musiikin eri tyylilajit voi laulaa niille ominaisella tekniikalla?
Onko hengitystekniikka sama asia kuin äänenmuodostustekniikka? - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Sanot, että jos mainitsemaasi kehon vahvistusta käytetään ei tarvitse lisävahvistimia normaaliolosuhteissa.
Mitkä ovat normaaliolosuhteet?
Puhutko sinä nyt klassisesta laulutyylistä?
Tarkoittaako tämä siis sitä, että klassista laulutekniikkaa pitäisi käyttä kaikissa musiikkityyleissä?
Jos avaan suuni ja laulan kansanlaulun, niin soinko minä silloin?
Minulla on ihan erilainen näkemys ja käsitys laulusta, kuin sinulla. Kun mä laulan, mä vaan laulan - ei siinä ole mitään mystistä. Voihan se olla, että koko mun keho soi, en tiedä, mutta laulua kyllä kuuluu ilman, että pohdin moisia.
Mä kuuntelen rajoitetusti musaa. En ole siis kaikkiruokainen. Mä kuuntelen vain akustista folkkia, 70-luvun progea, lastenmusaa ja klassista, enimmäkseen kuoro- ja kitaraklassista ja huikeita naisartisteja kuten esim. Cecilia Bartoli ja Barbara Schlick ja sitten vielä laulelmaa kotimaasta ja Ruottista.
Erotan eri tyylit toisistaan ja minusta kansanlauluja ei pidä laulaa klassisen laulu tekniikalla. Se kuullosta karmealta. Tämä ei ole totuus, se on minun mielipiteeni. Minä en nauti, kun kuulen Jorma Hynnisen laulavan Juicen biisejä klassisella tekniikalla ja melkein yhtä hirveää on, kun Helmut Lotti laulaa.
Vaan enpä silti voi sanoa, ettei niillä olisi paikkaa musiikkikartalla. Minä en vaan pidä niistä.
Oletko samaa mieltä kanssani siitä, että musiikin eri tyylilajit voi laulaa niille ominaisella tekniikalla?
Onko hengitystekniikka sama asia kuin äänenmuodostustekniikka?Pitääkö kaikki nyt neidolle määritellä pilkuntarkkaan?
Niitä olosuhteita missä voisin kuvitella äänenvahvistusta tarvittavan on esim. se, jos joku saa jostain ihmeellisestä syystä päähänsä laulaa niin omituisessa paikassa kuin Hartwall-Areenalla. Siellä ei kenenkään ääni kanna.
Kapakassakin pärjää ilman mikrofonia jos ihmiset kuuntelevat. Jolleivät kuuntele - miksi laulaisit?
Sinä soit, jos osaat vapauttaa äänesi soimaan kehossasi. Laululla ei ole mitään merkitystä - se voi olla vaikka Queenia tai Mordvalaista kansanmusiikkia. Tai Puccinin oopperaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä.
Hengitystekniikka ei ole sama kuin äänenmuodostustekniikka.
Oletko kuullut Hynnisen laulavan Juicea? Missä? Kerro!
Ja kaikissa musiikin tyylilajeissa laulaja voi käyttää kehoaan äänen vapaaseen tuottamiseen tismalleen samalla tavalla. - Jeps
Singer kirjoitti:
Pitääkö kaikki nyt neidolle määritellä pilkuntarkkaan?
Niitä olosuhteita missä voisin kuvitella äänenvahvistusta tarvittavan on esim. se, jos joku saa jostain ihmeellisestä syystä päähänsä laulaa niin omituisessa paikassa kuin Hartwall-Areenalla. Siellä ei kenenkään ääni kanna.
Kapakassakin pärjää ilman mikrofonia jos ihmiset kuuntelevat. Jolleivät kuuntele - miksi laulaisit?
Sinä soit, jos osaat vapauttaa äänesi soimaan kehossasi. Laululla ei ole mitään merkitystä - se voi olla vaikka Queenia tai Mordvalaista kansanmusiikkia. Tai Puccinin oopperaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä.
Hengitystekniikka ei ole sama kuin äänenmuodostustekniikka.
Oletko kuullut Hynnisen laulavan Juicea? Missä? Kerro!
Ja kaikissa musiikin tyylilajeissa laulaja voi käyttää kehoaan äänen vapaaseen tuottamiseen tismalleen samalla tavalla.Voi herran jestas, "jos joku saa jostain ihmeellisestä syystä päähänsä laulaa niin omituisessa paikassa kuin Hartwall-Areenalla", AINOASTAAN silloin voisit "kuvitella äänenvahvistusta". Maailmasi taitaa olla aika pieni...Et ole ainakaan käynyt kapakassa koskaan...
- Singer
Jeps kirjoitti:
Voi herran jestas, "jos joku saa jostain ihmeellisestä syystä päähänsä laulaa niin omituisessa paikassa kuin Hartwall-Areenalla", AINOASTAAN silloin voisit "kuvitella äänenvahvistusta". Maailmasi taitaa olla aika pieni...Et ole ainakaan käynyt kapakassa koskaan...
...
- yoha
kapakkalaulaja kirjoitti:
Singer!
Älä pyydä anteeksi, kun et sitä tarkoita!
Minä täällä edelleen yritän kysellä niitä perusteluja väitteidesi tueksi. On ihan turha kertoa noita juttuja hengityksestä ja tuesta ja muusta, kun et perustele yhtään! Vaikka oikein moneen kertaa pyydetään, niin mitään selventävää kommenttia sinulta ei saa. Vastaat vaan aina uudella korulauseella, joka ei kerro mitään eikä perustele väitteitäsi.
Ainoan asiallisen ja perustellun näkemyksesi esitit ruusuntuoksu-juttuun. Jokainen, joka laulaa, tietää, ettei nokan kautta voi kokoajan hengittää. Siihen vaikuttaa, niin kuin sanoit, mm. tempo. Pointti Hannulan lauseessa onkin se, että laulussa ei ole mitään mystistä. Vedetään ilmaa keuhkoihin, ajatellaan, mitä ollaan laulamassa, avataan suu ja lauletaan. Ja minä olen samaa mieltä. Laulaminen on yksinkertaista niin kauan, kun ympärillä ei ole tyyppejä, jotka haluavat päteä monen vuoden opiskeluillaan ja ulkoa oppimillaan hokemilla!
Omasta mielestäsi ensimmäisessä vastauksessasi puhuit kokonaisvaltaisesta ilmaisusta.
Se ei pidä paikkaansa, koska ensimmäisessä kommentissasi lyttäsit tylysti ja ylimielisesti ne, jotka eivät ole kouluttaneet ääntään.
Kirjoitit:
”Kyllähän se kuuluu pikku piipityskin vahvistettuna.
Mutta ei sillä oikean laulamisen kanssa mitään tekemistä ole.
Hentoa ääntä ei olekaan - jos viitsii kouluttautua saa äänensä soimaan kehossa oikein - sitten se kantaa.”.
Minusta tuossa ei puhuta kokonaisvaltaisesta ilmaisusta yhtään mitään.
Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään. Mutta mainitsit kuitenkin. Sanoit, että haluat aloittaa siitä, mikä yleensä on oikean laulamisen esteenä.
Kyselin sinulta, mitä se oikea laulaminen on, mutta vastausta en ole vielä kirjoituksistasi löytänyt. Ylimielisiä letkautuksia ja heittoja (”voihan sitä hönkiä mikrofoniin ja antaa vahvistinten hoitaa loput.”) sen sijaan riittämiin.
Ja jos toisessa kommentissasi puhut kokonaisvaltaisesta ilmaisusta, olen ihmeissäni. Minusta kokonaisvaltaiseen ilmaisuun kuuluu myös ilmeet , eleet, asennot ja liikkeet. Mitä sitten on äänen kokonaisvaltainen ilmaisu, sitä en tiedä. Kerrotko?
Miksi et vastaa kysymyksiini?
Minua ärsyttää suuresti kaltaisesi tyypit, jotka hokevat täällä hienolta kuullostavia lauseita (”Hengitys on laulun valmistus. Sisäänhengityksesi on ensimmäinen ääni jonka laulat.”). Kuka tahansa voi lukea nuo asiat alan kirjoista tai mennä konsalle oppiin ja toistella siellä opetettuja lauseita ja jelhistellä sitten muille tiedoillaan.
Mutta minusta paljon tärkeämpää kuin noiden hokemien toistelu, on se, että on itse oivaltanut jotain musiikista, että on oma näkemys, joka on syntynyt omassa päässä vaikkapa laulaessa. Itse voi pitää ihan mistä vaan, mutta on kehittymätöntä luulla, että oma näkemys on oikeasti ainoa oikea!
Mitä enemmän ajattelen näkemystäsi ja tyyliäsi kirjoittaa asiasi, sitä surullisemaksi tulen. Kuinka moni muusikonalku on jättänyt opiskelut kesken saatuaan sinunlaisesi opettajan, opettajan, joka tietää totuuden ja muita totuuksia ei ole.
Kuinka moni ihminen ei kuuntele klassista musiikkia, koska niin moni klasarityyppi suhtautuu asiaan kuten sinä? Ei ole mukava tulla ylenkatsotuksi, varsinkaan jos on yleisönä tai oppilaana. Minä olen jo vanha kettu, mua näkemyksesi vain ärsyttävät, mutta nuoria, nupullaan olevia muusikkoja ne voivat pelottaa ja voivatpa jättää musiikin sen takia, että häneen suhtaudutaan sinun tavallasi.
Muusikkous on muutakin kuin paperi opistosta ja ulkoa opittua hyminää hengityksestä, tuesta ja muusta mystisestä. Musiikki on elämyksellinen laji, joka kuuluu kaikille, älä sinä yritä esittää, että vain sinä tiedät, mikä musiikissa ja laulamisessa on oikein!
Ja nyt jos alat ruikuttaa, että olen ymmärtänyt sinut väärin, niin menee hermo lopullisesti!Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään.
Voisin yrittää määritellä tuentaa kuulemani ja kokemani perusteella. Joku viisas on sanonut, että tuenta laulamisessa on sisäänhengityslihasten aktivointi uloshengitysvaiheessa. Melko hyvä määritelmä. Tuennan tehtävänä on pitää paine-erot (ilman-, äänen-?)poissa äänihuulien molemmin puolin, eli tuenta voimistuu kun noustaan korkeammille sävelille. Tuenta tuntuu siltä kuin mäntä vetäisi alaspäin, ilmeisesti se tehdään alavatsalihaksien ja pallean yhteistoiminnalla.
Muuten tässä keskustelussa on turhaa väitellä siitä, mikä on "oikea" laulutapa, sillä niitä on yhtä paljon, kuin on laulutapojakin.
Se mihin itse pyrin laulutekniikan harjoittamisella, on se, että laulaminen olisi mahdollisimman helppoa, ei jännityksiä, kipuja, kurkun rasittumista, äänen käheytymistä siinä tulee vielä mukavana lisänä se, että se kuulostaa hyvältä ja kauniilta ääneltä, kun se tulee vapaasti ja helposti. Mutta se on vain tämän klassisen laulun lähtökohta. - Musamimmi
yoha kirjoitti:
Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään.
Voisin yrittää määritellä tuentaa kuulemani ja kokemani perusteella. Joku viisas on sanonut, että tuenta laulamisessa on sisäänhengityslihasten aktivointi uloshengitysvaiheessa. Melko hyvä määritelmä. Tuennan tehtävänä on pitää paine-erot (ilman-, äänen-?)poissa äänihuulien molemmin puolin, eli tuenta voimistuu kun noustaan korkeammille sävelille. Tuenta tuntuu siltä kuin mäntä vetäisi alaspäin, ilmeisesti se tehdään alavatsalihaksien ja pallean yhteistoiminnalla.
Muuten tässä keskustelussa on turhaa väitellä siitä, mikä on "oikea" laulutapa, sillä niitä on yhtä paljon, kuin on laulutapojakin.
Se mihin itse pyrin laulutekniikan harjoittamisella, on se, että laulaminen olisi mahdollisimman helppoa, ei jännityksiä, kipuja, kurkun rasittumista, äänen käheytymistä siinä tulee vielä mukavana lisänä se, että se kuulostaa hyvältä ja kauniilta ääneltä, kun se tulee vapaasti ja helposti. Mutta se on vain tämän klassisen laulun lähtökohta.Ilokseni löytyi henkilö, joka ilman sen suurempaa egopaisuttelua kykenee asialliseen keskusteluun. Käytetäänkö tätä tuki-käsitettä vielä kovin paljon? Oma aktiivisempi lauluopintoaikani sijoittuu Akatemiaan 1990-luvulla, jo silloin termistä keskusteltiin. Minusta tuo tuki-ilmaisu on hieman harhaanjohtava, sinä osaat sen selittää realistisen ja käytännön mukaisesti. Support-käsitteen voisi kääntää vaikkapa kannatteluksi...?
- kapakkalaulaja
yoha kirjoitti:
Toisessa kommentissasi kerroit pinnallisesta hengityksestä, huonosta ryhdistä, huonosta äänen sijoituksesta ja tuesta et vielä tässä vaiheessa luvannut puhua mitään.
Voisin yrittää määritellä tuentaa kuulemani ja kokemani perusteella. Joku viisas on sanonut, että tuenta laulamisessa on sisäänhengityslihasten aktivointi uloshengitysvaiheessa. Melko hyvä määritelmä. Tuennan tehtävänä on pitää paine-erot (ilman-, äänen-?)poissa äänihuulien molemmin puolin, eli tuenta voimistuu kun noustaan korkeammille sävelille. Tuenta tuntuu siltä kuin mäntä vetäisi alaspäin, ilmeisesti se tehdään alavatsalihaksien ja pallean yhteistoiminnalla.
Muuten tässä keskustelussa on turhaa väitellä siitä, mikä on "oikea" laulutapa, sillä niitä on yhtä paljon, kuin on laulutapojakin.
Se mihin itse pyrin laulutekniikan harjoittamisella, on se, että laulaminen olisi mahdollisimman helppoa, ei jännityksiä, kipuja, kurkun rasittumista, äänen käheytymistä siinä tulee vielä mukavana lisänä se, että se kuulostaa hyvältä ja kauniilta ääneltä, kun se tulee vapaasti ja helposti. Mutta se on vain tämän klassisen laulun lähtökohta.Sinun kaltaisia lisää tänne! Mahtavaa, että kerrot, mitä asiasta ajattelet ja miksi. Tämä on keskustelua.
Tuntuu ihan lohdulliselta lukea kommettisi.
Mä olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että mitään absoluuttisen oikeaa tapa laulaa ei ole. Sitä olenkin koko ajan yrittänyt - huonolla menestyksellä tosin - täällä toitottaa.
Minä pyrin omassa laulussani samaan kuin sinäkin, yoha. Laulun pitää olla mukavaa ja helppoa, ei mitään pinnistelyä. Lisäksi haluan nauttia omasta laulamisestani; kunnon laulusessioista saa hyvät endorfiinikännit!
Mutta kun laulan, en ajattele mitään tukea, enkä sijoita ääntäni nihinkään, Minä vaan laulan ja ajattelen, mitä laulan. - Singer
Musamimmi kirjoitti:
Ilokseni löytyi henkilö, joka ilman sen suurempaa egopaisuttelua kykenee asialliseen keskusteluun. Käytetäänkö tätä tuki-käsitettä vielä kovin paljon? Oma aktiivisempi lauluopintoaikani sijoittuu Akatemiaan 1990-luvulla, jo silloin termistä keskusteltiin. Minusta tuo tuki-ilmaisu on hieman harhaanjohtava, sinä osaat sen selittää realistisen ja käytännön mukaisesti. Support-käsitteen voisi kääntää vaikkapa kannatteluksi...?
Käsitteet kyllä sotkeutuu...
Kannattelu - sanaa käytetään jo kuorolaulussa.
Kuvaamaan sitä tapaa laulaa, jolla ehkäistään säveltasojen tipahtaminen - tuo niin yleinen ja luonnollinen ilmiö.
Tuki-käsitteestä on laulamisessa puhuttu paljon kauemmin kuin ne muutamat vuodet mitä 90-luvusta on kulunut.
Ja minäpä varaan vielä itselleni oikeuden olla eri mieltä edellisen kirjoittajan (nimimerkki ei näy nyt tässä) kanssa.
Olen yhä sitä mieltä, että musiikkityylistä riippumatta ihminen voi käyttää kehoaan perusäänen tuottamiseen ihan samalla tavalla. Se, miten sitten ääntä väritetään ja muokataan tämän jälkeen on sitä musiikkityylin tietämystä ja tuntemusta, voi sitä vaikka fraseeraukseksikin kutsua.
Kyllä ne kevyen musiikin laulajatkin ääntään muokkaavat. Sillä ei ole merkitystä, onko kyseessä tiedostettu vai tiedostamaton teko. Tiedostamattomalla lihastoiminnalla tulee ulos sellainen ääni kuin tulee.
Tottakai kun laulaja on riittävän hyvä (esim. Olavi Virta) hänen ei tarvitse muuta kuin avata suunsa ja laulaa. Keho MUOKKAA ääntä tällöin luonnostaan - sitä ei tarvitse tehdä mielikuva-ajattelun kautta lihastoimintaa säätelemällä.
Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, pitääkö itse ääntään niin loistavana ettei tarvitse tehdä mitään.
Minun "egopaisutteluni" on nimenomaan tätä: itse tiedän että ilman kovaa työtä ja eri opettajilta saatua ohjausta ääneni ei koskaan olisi lähtenyt toimimaan. - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Sinun kaltaisia lisää tänne! Mahtavaa, että kerrot, mitä asiasta ajattelet ja miksi. Tämä on keskustelua.
Tuntuu ihan lohdulliselta lukea kommettisi.
Mä olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että mitään absoluuttisen oikeaa tapa laulaa ei ole. Sitä olenkin koko ajan yrittänyt - huonolla menestyksellä tosin - täällä toitottaa.
Minä pyrin omassa laulussani samaan kuin sinäkin, yoha. Laulun pitää olla mukavaa ja helppoa, ei mitään pinnistelyä. Lisäksi haluan nauttia omasta laulamisestani; kunnon laulusessioista saa hyvät endorfiinikännit!
Mutta kun laulan, en ajattele mitään tukea, enkä sijoita ääntäni nihinkään, Minä vaan laulan ja ajattelen, mitä laulan.Sama täällä. Laulu on mukavaa ja helppoa.
Mutta siihen meni kyllä vuosia ennenkuin kroppa alkaa toimia niin, että laulaminen on helppoa ja ääni soi edes tyydyttävällä tavalla. Onneksi nykyään toimii - eipä ääni oikein muuten kestäisi tätä 15-16 tunnin viikkolaulutahtia.
Tietenkin voit olla niin huippulahjakas, että se napsahtaa ihan tuosta vaan. Näitä ihmisiähän on. - Pieniääninen
Singer kirjoitti:
Ei hätää.
En ole opetustehtävissä.
Suomi voi huokaista helpotuksesta ja kaikki laulunopiskelijat nukkua yönsä levollisesti.
Vastaan ei tule opettajaa joka vaatisi tekemään töitäkin.
Muusikon työ on luovaa työtä. 95 % siitä on ihan yhtä luovaa kuin sen kaverin joka työskentelee jossain ojankaivuuhommissa.Mitä tarkoitat kommentillasi 'vastaan ei tule yhtään sellaista laulunopettajaa, joka vaatisi tekemään työtäkin' ? Hyvä laulunopettaja vaatii nimenomaan tekemään töitä. Hyvän laulutunnin jälkeen on hiki. Sensijaan hyvä opettaja ei lannista eikä ole ylimielinen. No, onneksi et ole opetustehtävissä.
Ainahan on viimeisenä korttina väläytetty tuo kortti, jonka mukaan kaikki työ on luovaa. Minusta se on kulunut klisee. Mitä edes kommentillasi ajat takaa? Millä tavalla asia liittyy laulun tekniikkaan?
Siinä olet oikeassa, että myös laulamista voi harrastaa vähemmän luovalla tavalla. Sellaista on nimenomaan pakonomainen äänen sijoittaminen, oikean tekniikan ja ylipäätään liiallinen kontrollin ja laulun suorittamisen hakeminen.
Sanopa Singer, merkitseekö sinulle yhtään tunne, joka musiikissa on myös merkittävä tekijä? Analysoitko pelkästään laulun tekniikkaa musiikkikappaletta kuunnellessasi?
Olen seuraillut ihmisiä ja havainnut, että on todellakin mahdollista kuunnella musiikkia joko teknisesti tai tunteellisesti. Minulle musiikki on ensisijaisesti tunne-elämys. - Singer
Pieniääninen kirjoitti:
Mitä tarkoitat kommentillasi 'vastaan ei tule yhtään sellaista laulunopettajaa, joka vaatisi tekemään työtäkin' ? Hyvä laulunopettaja vaatii nimenomaan tekemään töitä. Hyvän laulutunnin jälkeen on hiki. Sensijaan hyvä opettaja ei lannista eikä ole ylimielinen. No, onneksi et ole opetustehtävissä.
Ainahan on viimeisenä korttina väläytetty tuo kortti, jonka mukaan kaikki työ on luovaa. Minusta se on kulunut klisee. Mitä edes kommentillasi ajat takaa? Millä tavalla asia liittyy laulun tekniikkaan?
Siinä olet oikeassa, että myös laulamista voi harrastaa vähemmän luovalla tavalla. Sellaista on nimenomaan pakonomainen äänen sijoittaminen, oikean tekniikan ja ylipäätään liiallinen kontrollin ja laulun suorittamisen hakeminen.
Sanopa Singer, merkitseekö sinulle yhtään tunne, joka musiikissa on myös merkittävä tekijä? Analysoitko pelkästään laulun tekniikkaa musiikkikappaletta kuunnellessasi?
Olen seuraillut ihmisiä ja havainnut, että on todellakin mahdollista kuunnella musiikkia joko teknisesti tai tunteellisesti. Minulle musiikki on ensisijaisesti tunne-elämys.Laulajan - ja muusikon työ - on 95 % yhtä luovaa kuin ojankaivajan.
Siis pelkästään lapiohommia. Kovaa työtä. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Herran tähären!
Puhun laulamisesta.
En bel canto-laulusta tai klassisesta länsimaisesta laulusta tai kansanmusiikista tai muustakaan.
Hyvä toimiva perusidea on aina ihan sama.
Mitenkäs kauan olet yrittänyt niiden "klasarioppiesi" kanssa kun eivät ole auttaneet?
Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?
Ps. Ilmaa ei muuten saa vetää keuhkoihin. Se pakkautuu. Anna sen vaan mennä sisään - hengitys on luonnollinen tapahtuma.Sanot, että et puhu klassisesta laulusta vaan laulamisesta ja kokonaisvaltaisesta ilmaisusta. Aha.
Toistelet kuitenkin niitä hokemia, joita sinulle on selvästikin klassisen laulun opetuksessa kerrottu. Ja miksi kehoitat kevyen musiikin laulajia menemään klassisen laulu tunneille, jos et sitä kerran tarkoita?
Jotenkin mä en nyt voi välttyä tunteelta, että sinä kirjoittelet hyviä yleislauseita (esim. "toimiva perusidea on aina sama") tänne, et selitä etkä perustele. Ja juuri niitä perusteluja näkemyksellesi olisi mukava kuulla.
Mikä on siis se edustamasi näkemys tai koulukunta tai oppi, josta puhut ja jossa ei vedetä ilmaa keuhkoihin?
Tätä nyt on ilmeisesti ihan turha jatkaa näin tätä keskustelua. Kun et osaa perustella väitteitäsi asiallisesti kuten vaikkapa nimimerkki yoha, käyt kynnet tanassa hyökkäykseen.
Kirjoitat: "Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?".
Siinäpä sitä on asiallista keskustelua ja perusteluja!
Minä nyt kuitenkin vastaan kysymyksiisi, kun kerran täällä keskustelupalstalla pyörin.
Opiskelin nuorena (16-v. siis ihan liian nuorena) jonkun hetken Anitta Rannalla, sen jälkeen aikuisena pari vuotta yksityisesti ja pari kurssia Marjatta Hannulan hellässä ja vaativassa huomassa. Eli olen opiskellut klassista laulua noin kaksi vuotta.
Saan ko. tekniikalla itsestäni irti sellaisen äänen, jota voisi sano klassiseksi lauluksi. Mutta edelleenkään en mieti (klassistakaan) laulaessani mitään tukia enkä sijoittele ääntä mihinkään. Minä vaan laulan.
Olen yrittänyt kertoa sinulle jo useaan otteeseen, että noista tuki- ja äänensijoitteluhokemista ei ole ollut minulle mitään hyötyä, koska en käsitä, mitä tekemistä niillä on minun laulamiseni kanssa. Jos ne helpottavat jotain ja niistää saa oivalluksia, niin silloin se on heille oiva juttu. Mutta mulle ei. Mä olen oivaltanut lauluhommat ihan eri tavalla, ja vaikka mitä sanoisit, niin en voi käsittää, miten se voisi olla väärin!
Mä palaan vielä lopuksi tohon sun heittoosi "Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?".
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kyllä, pidän omasta äänestäni. Onko siinä jotain pahaa? Olisihan se kurjaa laulaa työkseen, jos oma ääni kuulostaisi omiin korviin epämielyttävältä. Ymmärrän kyllä, että tarkoitit tuon letkautuksen loukkaukseksi, mutta se ei nyt osunut.
Tiedän, mitä osaan ja mitkä ovat heikot kohtani. Arvostan itseäni ja osaamistani. Se ei tarkoita sitä, että olisin ylimielinen ja röyhkeä vaan sitä, että olen oivaltanut paikkani musiikin suurella kartalla ja teidän, että siellä on tilaa muillekin muusikoille.
Toivon sydämestäni, että sinä, Singer, myöskin voisit hieman avartaa näkemystäsi tai ainakin yrittää ymmärtää, että yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole.
Minusta on ikävää, että käyt henkilöön, kun et pysty vastaamaan sinulle esitettyihin kysymyksiin ja tunnet jääväsi alakynteen. Moinen ilkeily ei ole keskustelua ja tämän ketjun aloittaja kertoi juuri siitä, kuinka häntä oli isketty jargonialla päähän ja sanottu, ettei kannata yrittää.
Teetkö sinä täällä ihan samaa? - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Käsitteet kyllä sotkeutuu...
Kannattelu - sanaa käytetään jo kuorolaulussa.
Kuvaamaan sitä tapaa laulaa, jolla ehkäistään säveltasojen tipahtaminen - tuo niin yleinen ja luonnollinen ilmiö.
Tuki-käsitteestä on laulamisessa puhuttu paljon kauemmin kuin ne muutamat vuodet mitä 90-luvusta on kulunut.
Ja minäpä varaan vielä itselleni oikeuden olla eri mieltä edellisen kirjoittajan (nimimerkki ei näy nyt tässä) kanssa.
Olen yhä sitä mieltä, että musiikkityylistä riippumatta ihminen voi käyttää kehoaan perusäänen tuottamiseen ihan samalla tavalla. Se, miten sitten ääntä väritetään ja muokataan tämän jälkeen on sitä musiikkityylin tietämystä ja tuntemusta, voi sitä vaikka fraseeraukseksikin kutsua.
Kyllä ne kevyen musiikin laulajatkin ääntään muokkaavat. Sillä ei ole merkitystä, onko kyseessä tiedostettu vai tiedostamaton teko. Tiedostamattomalla lihastoiminnalla tulee ulos sellainen ääni kuin tulee.
Tottakai kun laulaja on riittävän hyvä (esim. Olavi Virta) hänen ei tarvitse muuta kuin avata suunsa ja laulaa. Keho MUOKKAA ääntä tällöin luonnostaan - sitä ei tarvitse tehdä mielikuva-ajattelun kautta lihastoimintaa säätelemällä.
Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, pitääkö itse ääntään niin loistavana ettei tarvitse tehdä mitään.
Minun "egopaisutteluni" on nimenomaan tätä: itse tiedän että ilman kovaa työtä ja eri opettajilta saatua ohjausta ääneni ei koskaan olisi lähtenyt toimimaan.Nyt, Singer, lähestytään asian ydintä. Sanot: Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, pitääkö itse ääntään niin loistavana ettei tarvitse tehdä mitään.
Omaan psyykeensä ja fysiikkaansa vastuullisesti suhtautuva kevyen musiikin ammattilainen osaa varmasti ottaa huomioon mahdolliset puutteet esim. hengitystekniikassa. Se, kuinka moni näistä muusikoista pitää ääntänsä loistavana, onkin eri juttu. Omasta äänestä tulee pitää, eihän muuten olisi mitään järkeä laulaa julkisesti. Mutta se loistavuus... kenellä nyt on sellainen loistava ääni? Essillä ehkä...
Jos muusikko kykenee tekemään työnsä hyvin, ts. vastaamaan maksavan yleisön tarpeisiin (saaden siitä itse sitä mielihyvää?), ääni toimii eikä krenkkaa, silloinhan on saavutettu se mitä ollaan tekemässä. Ja jos tilataan keikalle vielä uudelleen, sitä parempi.
Mutta ei kai se Kapakkalaulaja aio Puccinia tempasta keikallaan? jos hän nyt vaihtaa genreään niin kukas ne irkkuballadit sun muut laulaa? Toivottavasti ei kukaan isoääninen savuisessa kapakassa ilman äänentoistoa. Yleisö on kuitenkin tässä asiassa niin oikeassa...
Tuli tästä mieleeni, että olisiko Mika Pohjola tällä hetkellä taitavampi tangolaulaja kuin ennen vanhaan? - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Pitääkö kaikki nyt neidolle määritellä pilkuntarkkaan?
Niitä olosuhteita missä voisin kuvitella äänenvahvistusta tarvittavan on esim. se, jos joku saa jostain ihmeellisestä syystä päähänsä laulaa niin omituisessa paikassa kuin Hartwall-Areenalla. Siellä ei kenenkään ääni kanna.
Kapakassakin pärjää ilman mikrofonia jos ihmiset kuuntelevat. Jolleivät kuuntele - miksi laulaisit?
Sinä soit, jos osaat vapauttaa äänesi soimaan kehossasi. Laululla ei ole mitään merkitystä - se voi olla vaikka Queenia tai Mordvalaista kansanmusiikkia. Tai Puccinin oopperaa. Tai mitä tahansa siltä väliltä.
Hengitystekniikka ei ole sama kuin äänenmuodostustekniikka.
Oletko kuullut Hynnisen laulavan Juicea? Missä? Kerro!
Ja kaikissa musiikin tyylilajeissa laulaja voi käyttää kehoaan äänen vapaaseen tuottamiseen tismalleen samalla tavalla.Olen pahoillani, Singer, mutta kun kerran keskustellaan, niin on paikallaan määritellä pilkuntarkasti. Eikä tarvitse yhtään olla ylimielinen, en ole neito, olen 43-vuotias nainen.
Ikävää, että käyttäydyt noin alentuvasti.
Musiikilla ja laululla voi olla monta tarkoitusta. Siksipä minusta ei ole mitenkään kummallista, että joku esiintyy Hartwall-Areenalle. Se on omanlaisensa musiikkielämys, kun on ko. paikassa ison lauman kanssa kuuntelemassa musiikkia. Minä itse en noilla areenoilla halua musiikkia kuunnella, mutta jotkut haluavat. Musta se on ihan ok. Se, että siellä käytetään äänentoistoa, ei vähennä sen musiikin arvoa millään lailla. Minusta ei voi olla itsetarkoitus laulaa ilman PA:ta.
Tuossa kapakkakommentissasi liikutaan musta todella olennaisten asioiden äärellä. Sanot, että ”kapakassakin pärjää ilman mikrofonia jos ihmiset kuuntelevat. Jolleivät kuuntele - miksi laulaisit?”. Oletko esiintynyt paljon kapakoissa?
Ravintola on sikäli metka esiintymispaikka, että se opettaa muusikkoa. Mä olen kuullut tosi monen muusikon sanovan, että ravintolassa on tyhmää esiintyä, koska kukaan ei kuuntele. Mitä ruikutusta! Se on esiintyjästä kiinni, kunnellaanko vai ei. Mutta koska ravintola ei ole konserttisali eikä ravintolaan yleensä tulla kuuntelemaan musiikkia samaan tapaan kuin konserttisaliin, se vaatii muusikolta erityistä asennetta. Raflaan ei mun mielestä voi mennä sillä asenteella, että nyt turpa kiinni, minä laulan. Raflassa on paljon niitä, jotka keskittyvät olennaiseen, eivätkä piittaa soittajasta. Mutta siellä on aina myös niitä, jotka kuuntelevat. Jotta häiriötekijät (taustameteli) ei veisi intiimiyttä ja kaikkia nyansseja laulusta ja se kuuluisi, pitää käyttää äänentoistoa. Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin pienestä äänestä: minun ääneni ei kuulu 300-paikkaisessa raflassa lauantai-iltana, jos ei ole äänentoistoa.
Ravintolakeikat panevat soittajan miettimään - tai ainakin minun mielestä pitäsi- omia motiivejaan esiintyä. Mitä esiintymisellään hakee? Vain rahaa? Taputuksia? Ihailua? Onko keikka silloin hyvä, jos yksikin ihminen kapakassa saa esityksestä jotain?
Jokaisella on omat motiivinsa.
Kyllä, olen kuullut J. Hynnisen laulavan Juice radiossa, biisi taisi olla IV yö. Ei ollut mukavan kuuloista, vaikka Hynninen hyvä laulaja olisikin.
Olisiko Hynninen sinun näkemyksesi mukaisella tavalla voinut laulaa Juicen biisin niin, että se olisi ollut tyylinmukaista? Siis niin, että se ei olisi kuulostanut oopperalaululta vaan pop-biisiltä? - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Sanot, että et puhu klassisesta laulusta vaan laulamisesta ja kokonaisvaltaisesta ilmaisusta. Aha.
Toistelet kuitenkin niitä hokemia, joita sinulle on selvästikin klassisen laulun opetuksessa kerrottu. Ja miksi kehoitat kevyen musiikin laulajia menemään klassisen laulu tunneille, jos et sitä kerran tarkoita?
Jotenkin mä en nyt voi välttyä tunteelta, että sinä kirjoittelet hyviä yleislauseita (esim. "toimiva perusidea on aina sama") tänne, et selitä etkä perustele. Ja juuri niitä perusteluja näkemyksellesi olisi mukava kuulla.
Mikä on siis se edustamasi näkemys tai koulukunta tai oppi, josta puhut ja jossa ei vedetä ilmaa keuhkoihin?
Tätä nyt on ilmeisesti ihan turha jatkaa näin tätä keskustelua. Kun et osaa perustella väitteitäsi asiallisesti kuten vaikkapa nimimerkki yoha, käyt kynnet tanassa hyökkäykseen.
Kirjoitat: "Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?".
Siinäpä sitä on asiallista keskustelua ja perusteluja!
Minä nyt kuitenkin vastaan kysymyksiisi, kun kerran täällä keskustelupalstalla pyörin.
Opiskelin nuorena (16-v. siis ihan liian nuorena) jonkun hetken Anitta Rannalla, sen jälkeen aikuisena pari vuotta yksityisesti ja pari kurssia Marjatta Hannulan hellässä ja vaativassa huomassa. Eli olen opiskellut klassista laulua noin kaksi vuotta.
Saan ko. tekniikalla itsestäni irti sellaisen äänen, jota voisi sano klassiseksi lauluksi. Mutta edelleenkään en mieti (klassistakaan) laulaessani mitään tukia enkä sijoittele ääntä mihinkään. Minä vaan laulan.
Olen yrittänyt kertoa sinulle jo useaan otteeseen, että noista tuki- ja äänensijoitteluhokemista ei ole ollut minulle mitään hyötyä, koska en käsitä, mitä tekemistä niillä on minun laulamiseni kanssa. Jos ne helpottavat jotain ja niistää saa oivalluksia, niin silloin se on heille oiva juttu. Mutta mulle ei. Mä olen oivaltanut lauluhommat ihan eri tavalla, ja vaikka mitä sanoisit, niin en voi käsittää, miten se voisi olla väärin!
Mä palaan vielä lopuksi tohon sun heittoosi "Mutta miksipä yrittäisit - olethan ihan ihastunut omaan ääneesi. Vai mitä?".
Ihan rehellisesti voin sanoa, että kyllä, pidän omasta äänestäni. Onko siinä jotain pahaa? Olisihan se kurjaa laulaa työkseen, jos oma ääni kuulostaisi omiin korviin epämielyttävältä. Ymmärrän kyllä, että tarkoitit tuon letkautuksen loukkaukseksi, mutta se ei nyt osunut.
Tiedän, mitä osaan ja mitkä ovat heikot kohtani. Arvostan itseäni ja osaamistani. Se ei tarkoita sitä, että olisin ylimielinen ja röyhkeä vaan sitä, että olen oivaltanut paikkani musiikin suurella kartalla ja teidän, että siellä on tilaa muillekin muusikoille.
Toivon sydämestäni, että sinä, Singer, myöskin voisit hieman avartaa näkemystäsi tai ainakin yrittää ymmärtää, että yhtä ja ainoaa oikeaa ei ole.
Minusta on ikävää, että käyt henkilöön, kun et pysty vastaamaan sinulle esitettyihin kysymyksiin ja tunnet jääväsi alakynteen. Moinen ilkeily ei ole keskustelua ja tämän ketjun aloittaja kertoi juuri siitä, kuinka häntä oli isketty jargonialla päähän ja sanottu, ettei kannata yrittää.
Teetkö sinä täällä ihan samaa?-Klassisen laulun perusteissa opetetaan hyvin ja yksinkertaisesti (jos opettaja on hyvä) nämä perusasiat millä kaikki laulaminen toimii. Hengitystekniikkaa. Rentoutta. Kehon hallintaa. yms.
-Miksi pitää olla koulukunta? Vaikutat jotenkin vanhoilliselta ja karsinoivalta, miksi?
Ilmaa ei todellakaan vedetä keuhkoihin.
Hengittäminen tapahtuu täysin automaattisesti. Tämän aikaansaa paine-ero kehon ulko- ja sisäpuolen välillä. Ilma pitää päästää keuhkoihin - ei vetää.
Kaksi vuotta klassisia opintoja? Ok. - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Olen pahoillani, Singer, mutta kun kerran keskustellaan, niin on paikallaan määritellä pilkuntarkasti. Eikä tarvitse yhtään olla ylimielinen, en ole neito, olen 43-vuotias nainen.
Ikävää, että käyttäydyt noin alentuvasti.
Musiikilla ja laululla voi olla monta tarkoitusta. Siksipä minusta ei ole mitenkään kummallista, että joku esiintyy Hartwall-Areenalle. Se on omanlaisensa musiikkielämys, kun on ko. paikassa ison lauman kanssa kuuntelemassa musiikkia. Minä itse en noilla areenoilla halua musiikkia kuunnella, mutta jotkut haluavat. Musta se on ihan ok. Se, että siellä käytetään äänentoistoa, ei vähennä sen musiikin arvoa millään lailla. Minusta ei voi olla itsetarkoitus laulaa ilman PA:ta.
Tuossa kapakkakommentissasi liikutaan musta todella olennaisten asioiden äärellä. Sanot, että ”kapakassakin pärjää ilman mikrofonia jos ihmiset kuuntelevat. Jolleivät kuuntele - miksi laulaisit?”. Oletko esiintynyt paljon kapakoissa?
Ravintola on sikäli metka esiintymispaikka, että se opettaa muusikkoa. Mä olen kuullut tosi monen muusikon sanovan, että ravintolassa on tyhmää esiintyä, koska kukaan ei kuuntele. Mitä ruikutusta! Se on esiintyjästä kiinni, kunnellaanko vai ei. Mutta koska ravintola ei ole konserttisali eikä ravintolaan yleensä tulla kuuntelemaan musiikkia samaan tapaan kuin konserttisaliin, se vaatii muusikolta erityistä asennetta. Raflaan ei mun mielestä voi mennä sillä asenteella, että nyt turpa kiinni, minä laulan. Raflassa on paljon niitä, jotka keskittyvät olennaiseen, eivätkä piittaa soittajasta. Mutta siellä on aina myös niitä, jotka kuuntelevat. Jotta häiriötekijät (taustameteli) ei veisi intiimiyttä ja kaikkia nyansseja laulusta ja se kuuluisi, pitää käyttää äänentoistoa. Juuri tätä tarkoitin, kun puhuin pienestä äänestä: minun ääneni ei kuulu 300-paikkaisessa raflassa lauantai-iltana, jos ei ole äänentoistoa.
Ravintolakeikat panevat soittajan miettimään - tai ainakin minun mielestä pitäsi- omia motiivejaan esiintyä. Mitä esiintymisellään hakee? Vain rahaa? Taputuksia? Ihailua? Onko keikka silloin hyvä, jos yksikin ihminen kapakassa saa esityksestä jotain?
Jokaisella on omat motiivinsa.
Kyllä, olen kuullut J. Hynnisen laulavan Juice radiossa, biisi taisi olla IV yö. Ei ollut mukavan kuuloista, vaikka Hynninen hyvä laulaja olisikin.
Olisiko Hynninen sinun näkemyksesi mukaisella tavalla voinut laulaa Juicen biisin niin, että se olisi ollut tyylinmukaista? Siis niin, että se ei olisi kuulostanut oopperalaululta vaan pop-biisiltä?Onko neito jonkinlainen haukkumasana, eikö sitä saa käyttää 43-vuotiaasta?
Raflassa on siis mielestäsi paljon niitä jotka keskittyvät olennaisempiin asioihin kuin musiikki. Jaaha. Mitäs tuohon nyt sanoisi.
Olen esiintynyt ravintoloissa. Musiikki toimii kyllä siellä ihan äänentoistottakin - jos on tarpeeksi yksinkertaista. Eikä väki ole liian kännissä. Riippuu tietenkin ravintolasta - onko kyseessä mukava pubi vai hallijuottola. Olethan tuota itsekin tehnyt akustista keikkaa ravintolassa!!! En ymmärrä mistä tää äänentoistokiihko.
Hallijuottolassa en esiintyisi mistään hinnasta.
Hynnisellä on oma tekniikkansa, jota on mahdotonta matkia - siellä "klasaripuolellakin". Ja se Hynnisen tekniikka ei toimi kuin klassisessa musiikissa.
Ihmettelen että on eksynyt Juicea laulamaan.
Ja sitä, kykenisikö Hynninen laulamaan Juicea niin että se kuulostaa suomirockilta, sinun pitää kysyä Jormalta itseltään. - Singer
Musamimmi kirjoitti:
Nyt, Singer, lähestytään asian ydintä. Sanot: Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, pitääkö itse ääntään niin loistavana ettei tarvitse tehdä mitään.
Omaan psyykeensä ja fysiikkaansa vastuullisesti suhtautuva kevyen musiikin ammattilainen osaa varmasti ottaa huomioon mahdolliset puutteet esim. hengitystekniikassa. Se, kuinka moni näistä muusikoista pitää ääntänsä loistavana, onkin eri juttu. Omasta äänestä tulee pitää, eihän muuten olisi mitään järkeä laulaa julkisesti. Mutta se loistavuus... kenellä nyt on sellainen loistava ääni? Essillä ehkä...
Jos muusikko kykenee tekemään työnsä hyvin, ts. vastaamaan maksavan yleisön tarpeisiin (saaden siitä itse sitä mielihyvää?), ääni toimii eikä krenkkaa, silloinhan on saavutettu se mitä ollaan tekemässä. Ja jos tilataan keikalle vielä uudelleen, sitä parempi.
Mutta ei kai se Kapakkalaulaja aio Puccinia tempasta keikallaan? jos hän nyt vaihtaa genreään niin kukas ne irkkuballadit sun muut laulaa? Toivottavasti ei kukaan isoääninen savuisessa kapakassa ilman äänentoistoa. Yleisö on kuitenkin tässä asiassa niin oikeassa...
Tuli tästä mieleeni, että olisiko Mika Pohjola tällä hetkellä taitavampi tangolaulaja kuin ennen vanhaan?Niin...Essillä ehkä. Puhut varmaan Wuorelasta? Joka on opiskellut laulua ahkerasti.
Mika on taitavampi tangolaulaja tällä hetkellä kuin ennen vanhaan. Jos saat vain Mikan suostumaan tangoa vetämään...pitää houkutella ja paljon.
Ja ei ei ei. Ei se riitä jos yleisö on tyytyväinen. Kun sitä parannettavaa on aina.
Siinä vaiheessa kun itsellä on sellainen olo ettei tästä voi paremmaksi tulla, kannattaa lopettaa esiintyminen. Silloin ei enää tehdä musiikkia. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Niin...Essillä ehkä. Puhut varmaan Wuorelasta? Joka on opiskellut laulua ahkerasti.
Mika on taitavampi tangolaulaja tällä hetkellä kuin ennen vanhaan. Jos saat vain Mikan suostumaan tangoa vetämään...pitää houkutella ja paljon.
Ja ei ei ei. Ei se riitä jos yleisö on tyytyväinen. Kun sitä parannettavaa on aina.
Siinä vaiheessa kun itsellä on sellainen olo ettei tästä voi paremmaksi tulla, kannattaa lopettaa esiintyminen. Silloin ei enää tehdä musiikkia.En toki edellisessä maininnut mitään täydellisyydestä, ainoastaan tarkoituksenmukaisuudesta. Joka keikalla sattuu ja tapahtuu, jos ei muuta, niin piuhat ovat pölyssä... parannettavaa siis löytyy aina.
Kyllähän sitä joka keikalla haluaisi ylittää itsensä mutta aina se ei onnistu.
Jos muusikko on tilattu paikalle viihdyttämään maksanutta yleisöä, yleisö pitää kuulemastaan ja saa odotuksilleen vastinetta, asia toimii.
Ja koska todennäköisesti vastaat innottavalla sanahelinällä tyyliin 'Ei se riitä jos yleisö on tyytyväinen. Kun sitä parannettavaa on aina', painotankin: minun mielestäni. Minun mielestäni kysymys ei voi olla jatkuvasta suorittamisesta. Eikä täydellisyydestä.
- Pieniääninen
Singer - kiitos selvennyksestä. Työn ja ankaran puurtamisen lisäksi (:-])laulamisen pitäisi olla myös mukavaa ja palkitsevaa. Laulamisen mukavuus välittyy myös kuulijalle positiivisena kokemuksena. Minusta tuohon sataan prosenttiin pitäisi työn ja mukavuuden lisäksi ropsauttaa aimo annos tunnetta, mutta taidan jo toistaa itseäni.
Kun laulaa pienellä äänellään niin, että laulaminen tuntuu mukavalta eikä kurkkuun koske, onko se silloin laulamista väärin?
Vaan enpä tiedä...laulanen jatkossa komerossani yksin, koska ilmapiiri on kovin lytistävä. Ehkä olen muutenkin liian herkkä ja pelokas laulamaan missään julkisesti.
Lapsena sain hyvää palautetta laulamisestani. Nuottikorvani on tarkka ja pääsin vaivatta korkealle. Rakastin laulamista. Nyt vanhempana en enää viitsi laulaa julkisesti, koska ilmapiiri on muuttunut suopeaksi ylimielisten ja jopa ilkeiden kommenttien laukomiselle.
Ilmeisesti olet nyt tyytyväinen, Singer.- kapakkalaulaja
Pieniääninen!
Musiikkisydän ei anna periksi! Älä vaan lopeta laulamistasi, vaikka joku iskeekin jargonialla päähän!
Musiikki kuuluu kaikille, eikä ylimielisille ilkeilijöille pidä antaa periksi. Kun on tarpeeksi rohkea, voi myöntää, että ilkeily sattuu, mutta siitä huolimatta tekee niin kuin sydän sanoo.
Ainahan taiteilijoiden kimpussa on ollut haaskalintuja, jotka omaa pienuuttaan ja keskinkertaisuuttaan yrittävät kaikin keinoin peittää auringon suurilla, kömpelöillä siivillään.
Mutta periksi ei anneta!
- Pieniääninen
Lämmin kiitos sanoistasi, periksi ei saisi antaa. Kumpa olisi enemmänkin sinunlaisiasi muusikoita, jotka tukevat ja ovat positiivisia myös aloittelevia muusikoita kohtaan. Tuollaiseen pystyy aito ja suurisydäminen taiteilija!
Ikävä kyllä, hieman Singerin kaltaisia lytistäjiä löytyy paljon täältä Suomesta. Juuri sellaisiin olen törmännyt. He ovat sitä mieltä, että pienemmällä äänellä ei olisi edes oikeutta laulaa. Sääli, sillä pieni ääni voi olla todella kaunis. Kuulunko sitten musiikin kuuntelijana pieneen vähemmistöön?
Käsitän voiman musiikissa muutenkin kuin pelkkänä äänen voimakkuutena. Voima on syvällisempi käsite, se on aitoutta ja tunnetta.
Ehkäpä maailmassamme on muotia olla ylikriittinen, tuomitseva ja pessimistinen. En usko, että musiikkia syntyy negatiivisesa hengessä ollenkaan. Musiikki on parhaimmillaan lämpöä, rakkautta, joskus melankoliaakin. Musiikillinen ilmaisu kehittyy rakentavassa ilmapiirissä, mitä valitettavasti esim. Singerin tapa ilmaista asioita ei mielestäni edusta. - Iida
Tuo on ihan älytön keskustelu lähtökohdissaankin tuo Singerin ja Kapakkalaulajan välinen sanailu, sillä minun näkökulmastani molemmat puhuvat samasta asiasta!
Luonnollinen äänenkäyttö lienee molempien hakusessa, mutta eri suunnista, eri työkaluilla. Se, miltä ääni sitten loppujen lopuksi kuulostaa, riippuu siitä, kuinka paljon harjoittelee erilaisten "apujen" käyttöä: kuinka hyvin tuntee lihaksistonsa, oman ruumiinsa rensonanssi-ontelot, oman äänensä fysikaaliset ilmiöt (esim. yläsävelsarjat) sekä oman sielunsa liikenhdinnän laulaessa. Mahdollisesti asiaan vaikuttaa vielä harjoiteltu tunneskaala, joka monessa tapauksessa helpottaa tulkintaa.
Joillain ihmisillä ääni vain on, lepää ruumiissa kuin itsestään, jotkut muut voivat sitä lepoa harjoitella. Kaikilla ihmisillä on oma erityisen kuuloinen, persoonallinen äänensä ja yleisön tehtävänä on valita, millaista ääntä on miellyttävää kuunnella. Äänen lisäksi tähän tietenkin vaikuttavat musiikkityylit ja tulkintatahdot.
On turha luulla belcantotekniikalla laulavansa komeasti vaikkapa joikua. Tai mitäs sanotte koulutetusta kansanlaulajasta, joka yrittää laulaa ooppera-aarioita? (Näinhän kuulemme koulutettujen oopperalaulajiemme vetelevän kansanlauluja...)
Mulle on koulutettuna laulajana (en ole taide-) aivan sama, miten äänensä tuottaa, vaikkakin korostan (harvoille) oppilailleni näitä "työkaluja", siis sitä, että osaa ääntänsä käyttää mahdollisimman sävykkäästi ja ilmeikkäästi. Että saa tunteen kuulumaan äänessään. Hallitusti JA myös hallitsematta.
Toki on otettava huomioon sekin, että "sairas" ääni on keissi erikseen. Siis on olemassa sellaisia äänen ongelmia, jotka johtuvat sairaudesta tai liiallisesta rasituksesta (lue: väärinkäytöstä). Näissä tapauksissa kehotan kylläkin perehtymään tarkkaan äänentuoton tekniikkaan, ennen kuin peruuttamatonta vahinkoa äänelle tapahtuu.
Laula sisko, nainen ja veljet kanssa!!- Musamimmi
Olet ihana!
- kapakkalaulaja
Hyvä, että saadaan keskusteluun mukaan lisää asiallisia tyyppejä!
Minusta tämä sanailu ei ole ollut turhaa. Mä olen kovasti yrittänyt puuttua tässä ketjussa minulle tärkeään asiaan, joka alkaa muistuttaa jo missiota: suvaitsevaan ja kannustavaan muusikkouteen.
Tämä sanailu Singerin ja mun välillä osoittaa sen, että puhdistavaa ja kiihkotonta keskustelua tarvittaisiin kipeästi. Nythän tämä välin juupas-eipäs-inttely, jota keskusteluksi kutsutaan ;D, saa hölmöjä piirteitä, koska se ei ole keskustelua, vaan oikeassa olemisen pakkoa.
Mä tunnen itseni aika hyvin ja olen yrittänyt opetella itsehillintää, mutta välillä kuohahtaa niin, että astiat kilisee.
Musta tässä sanailussa on ollut kysymys siitä, että mä olen yliherkkä ihmisille, jotka ovat ylimielisiä. Ja Singer on esittänyt niin ylimielisiä ja loukkaaviakin heittoja perustelematta niitä yhtään, että kuppi kaatui.
Mutta toivottavasti jotain muuttui tämänkin "keskustelun" myötä - edes ihan pikkuisen. - Singer
Enpä tässä ole vannonutkaan belcantotekniikan perään.
Olen vaan yrittänyt tolkuttaa että se perustekniikka on kaikessa laulamisessa sama.
Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen "kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja. Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!!
Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea. - kapakkalaulaja
Singer kirjoitti:
Enpä tässä ole vannonutkaan belcantotekniikan perään.
Olen vaan yrittänyt tolkuttaa että se perustekniikka on kaikessa laulamisessa sama.
Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen "kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja. Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!!
Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea.Singer.
Ole ylimielinen ja ilkeä tyyppi. Kanssasi ei voi keskustella, koska olet hyökkäävä, etkä vastaa kysmyksiin, etkä perustele väitteitäsi.
Puhut (kirjoitat) sekavasti ja asetut muita ylemmäs.
Ylimielinen ja alentuva, henkilöön käyvä nimittely on loukkaavaa, mutta sinulle ilmeisesti ainoa keino. Mistähän se johtuu?
En enää keksi mitään sanottavaa sinulle. Ole oikeassa ja halveksi muita, sydämessäsi kuitenkin tiedät, että se on vain omaa pienuuttasi.
Onnea sinulle musiikkiurallasi. Osaavia ja kaikentietäviä tarvitaan aina. - Singer
kapakkalaulaja kirjoitti:
Singer.
Ole ylimielinen ja ilkeä tyyppi. Kanssasi ei voi keskustella, koska olet hyökkäävä, etkä vastaa kysmyksiin, etkä perustele väitteitäsi.
Puhut (kirjoitat) sekavasti ja asetut muita ylemmäs.
Ylimielinen ja alentuva, henkilöön käyvä nimittely on loukkaavaa, mutta sinulle ilmeisesti ainoa keino. Mistähän se johtuu?
En enää keksi mitään sanottavaa sinulle. Ole oikeassa ja halveksi muita, sydämessäsi kuitenkin tiedät, että se on vain omaa pienuuttasi.
Onnea sinulle musiikkiurallasi. Osaavia ja kaikentietäviä tarvitaan aina.Miten tuo liittyi edelliseen kommenttiini?
- Iida
Singer kirjoitti:
Enpä tässä ole vannonutkaan belcantotekniikan perään.
Olen vaan yrittänyt tolkuttaa että se perustekniikka on kaikessa laulamisessa sama.
Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen "kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja. Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!!
Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea.Tässäpä Singer hyvä ilmiannoit ihmeellisen ylitietäväisyytesi, nimittäin kansanlaulusta sinun näemmä ei kannata puhua yhtään mitään mitään. Ainakaan noin hatarin mutu-tunnoin!
Luennoin näistä asioista viikoittain, olen yliopistotasolla perehtynyt näihin aiheisiin yli 10 vuotta, yritän tässä mahdollisimman lyhyesti ja "singerintajuisesti" selvittää muutaman asian:
Seuraava lainaus on minulle aivan täysin älytön:
"Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen
"kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja.
Nimittäin, saanen udella, miten ja millä tapaa ne ovat romansseja, mihin tietosi perustuu? Tätä kansanlauluasiaa on tutkittu Suomessa melko paljon. Uudempi kansanlaulun kerrostuma, riimilliset rekilaulu ja balladi ovat kylläkin kulkeutuneet Suomeen lännestä päin, Ruotsista, mutta sepä ei tee siitä yhtään vähempää "kansanlaulua", niinkuin esität. Yläluokalla ei ole ollut mitään tekemistä näiden laulunlajien kanssa, vaan ne ovat kulkeutuneet paikasta toiseen kuulonvaraisesti ja muuntuneet kansan suussa eri paikkakunnilla hieman erilaisiksi, ns. toisinnoiksi. Lisäksi niitä on syntynyt eri puolilla maata uusia, uutisista uusia balladeja, tunnelmista uusia rekilauluja. Näiden kanssa rinnan laulettiin ihan niitä tavallisia härskejä viisuja, ei niitä mihinkään erityisesti pystytty "puhdistamaan" .Puhumattakaan kansanvirsistä! Tiestikö, että Suomessa on ollut joka paikkakunnalla "oma virsikirjansa", eli kansa on veisannut eri puolilla eri tavalla!
Siispä ne ovat kansanlaulua parhaasta päästä! Romansseja ovat tutkitusti 40-60 -luvun iskelmät, joilla puolestaan on melko vähän tekemistä kansanlaulun kanssa.
Lainaan taas Singeriä:
"Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!! "
Niinhän sä luulet! Jos kuule pikkusen perehtyisit kansanmusiikin historiaan, et ikipäivänä voisi heittää tuollaista! Miten kuvittelet joka mökissä osatun taidemusiikin tekniikkaa? Yhtä vähän sitä kuule osattiin, kuin nykyäänkään!
Lainaan taas:
"Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea. "
Kuten tuossa jo äsken selitin, "aitoa tavaraa" on uudempikin kansanlaulun kerrostuma. Arkaainen musiikki, jota tässä taidat auttavasti haeskella, on toki jatkuvana ja elävänä perinteenä kuollut Suomesta (ja sen lähialueita), mutta mikään ei nykyäänkään estä harrastamasta ja esittämästä sitä. Tietysti on kyllä otettava huomioon, että esim. joikua lauletaan mm. kolttasaamelaisten parissa vielä melko paljon.
Nykyään Suomessa toimii useita kymmeniä yhtyeitä, jotka nimenomaan esteettisesti pohjautuvat arkaaiseen (vanhempaa kerrostumaa) musiikkiin, runolauluun, kanteleimprovisaatioon, inkeriläiseen laulutapaan, vienalaiseen laulutapaan, pentatonisuuteen...
Vai miksi ajattelet, etti sellaista tekniikkaa enää kukaan käytä? Siksikö, että oma esteettinen näkemyksesi on sulkenut sellaisen laulamisen musiikillisesta maailmastasi?
Minä nousen myös kanssasi takajaloilleni, sillä näitä "kansan- ja muun musiikin asiantuntijoitahan" riittää, voi hyvänen aika! - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Enpä tässä ole vannonutkaan belcantotekniikan perään.
Olen vaan yrittänyt tolkuttaa että se perustekniikka on kaikessa laulamisessa sama.
Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen "kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja. Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!!
Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea.Tämä viestiketju on ainakin minulle taas todistanut kasvottoman keskustelun huvittavuuden; mitä tahansa voi kirjaltaa olettaen että vastassa on asiaa tuntemattomia inehmoja.
Faktoja kannattaa kirjoittaa vasta sitten, kun on aivan varma. Siis minun mielestäni.
Kirjoita, Singer, nyt seuraava asiantunteva vastineesi Iidalle. Sen verran taitaa olla tuota faktatietoa suomalaisesta kansanmusiikistakin.
Hoh hoijaa. - Singer
Iida kirjoitti:
Tässäpä Singer hyvä ilmiannoit ihmeellisen ylitietäväisyytesi, nimittäin kansanlaulusta sinun näemmä ei kannata puhua yhtään mitään mitään. Ainakaan noin hatarin mutu-tunnoin!
Luennoin näistä asioista viikoittain, olen yliopistotasolla perehtynyt näihin aiheisiin yli 10 vuotta, yritän tässä mahdollisimman lyhyesti ja "singerintajuisesti" selvittää muutaman asian:
Seuraava lainaus on minulle aivan täysin älytön:
"Tuo kansanlaulujuttu kyllä sinänsä on aikamoinen yleistys. Suurin osa ns. "kansanlauluista" on nimittäin 1800-luvun sivistyneistön tuotosta, haluttiin kansan suusta pois räävittömät rallit. Niin luotiin suomalainen
"kansanlaulu". Monet niistä ovat itseasiassa romansseja.
Nimittäin, saanen udella, miten ja millä tapaa ne ovat romansseja, mihin tietosi perustuu? Tätä kansanlauluasiaa on tutkittu Suomessa melko paljon. Uudempi kansanlaulun kerrostuma, riimilliset rekilaulu ja balladi ovat kylläkin kulkeutuneet Suomeen lännestä päin, Ruotsista, mutta sepä ei tee siitä yhtään vähempää "kansanlaulua", niinkuin esität. Yläluokalla ei ole ollut mitään tekemistä näiden laulunlajien kanssa, vaan ne ovat kulkeutuneet paikasta toiseen kuulonvaraisesti ja muuntuneet kansan suussa eri paikkakunnilla hieman erilaisiksi, ns. toisinnoiksi. Lisäksi niitä on syntynyt eri puolilla maata uusia, uutisista uusia balladeja, tunnelmista uusia rekilauluja. Näiden kanssa rinnan laulettiin ihan niitä tavallisia härskejä viisuja, ei niitä mihinkään erityisesti pystytty "puhdistamaan" .Puhumattakaan kansanvirsistä! Tiestikö, että Suomessa on ollut joka paikkakunnalla "oma virsikirjansa", eli kansa on veisannut eri puolilla eri tavalla!
Siispä ne ovat kansanlaulua parhaasta päästä! Romansseja ovat tutkitusti 40-60 -luvun iskelmät, joilla puolestaan on melko vähän tekemistä kansanlaulun kanssa.
Lainaan taas Singeriä:
"Niitä on ihan asiallista laulaa perinteisellä klassisella tekniikalla - ne ovat näet juuri sitä musiikkia!!! "
Niinhän sä luulet! Jos kuule pikkusen perehtyisit kansanmusiikin historiaan, et ikipäivänä voisi heittää tuollaista! Miten kuvittelet joka mökissä osatun taidemusiikin tekniikkaa? Yhtä vähän sitä kuule osattiin, kuin nykyäänkään!
Lainaan taas:
"Sitten kun mennään ns. aitoon tavaraan, esim. inkeriläisiin tai virolaisiin tanssilauluihin, joikuun tms. juttu onkin toinen. Suomalaisilla ei vaan oikeasti tätä omaa perinnettä pahemmin jäljellä ole - jos ajatellaan maantieteellistä Suomea. "
Kuten tuossa jo äsken selitin, "aitoa tavaraa" on uudempikin kansanlaulun kerrostuma. Arkaainen musiikki, jota tässä taidat auttavasti haeskella, on toki jatkuvana ja elävänä perinteenä kuollut Suomesta (ja sen lähialueita), mutta mikään ei nykyäänkään estä harrastamasta ja esittämästä sitä. Tietysti on kyllä otettava huomioon, että esim. joikua lauletaan mm. kolttasaamelaisten parissa vielä melko paljon.
Nykyään Suomessa toimii useita kymmeniä yhtyeitä, jotka nimenomaan esteettisesti pohjautuvat arkaaiseen (vanhempaa kerrostumaa) musiikkiin, runolauluun, kanteleimprovisaatioon, inkeriläiseen laulutapaan, vienalaiseen laulutapaan, pentatonisuuteen...
Vai miksi ajattelet, etti sellaista tekniikkaa enää kukaan käytä? Siksikö, että oma esteettinen näkemyksesi on sulkenut sellaisen laulamisen musiikillisesta maailmastasi?
Minä nousen myös kanssasi takajaloilleni, sillä näitä "kansan- ja muun musiikin asiantuntijoitahan" riittää, voi hyvänen aika!No - kyse on tietenkin siitä, mistä aikakaudesta puhutaan. Minä vastasin teemaan "Klassisen musiikin laulajien esittämät kansanlaulut."
Suurin osa "klasarien" laulamista "kansanlauluista" on kyllä mielestäni 1800-luvulla rukattuja, esim. Karjalan kunnailla, On suuri sun rantas autius,(Axel Törnuddin muokkaamia) Tuoll on mun kultani jne.
Lieneekö sitä lauluryhmää josta Heikki Laitinen käyttää nimitystä "kansanvalistusseuran kansanmusiikki" väitöskirjassaan?
Tietoni toki voivat olla vääriä. Ne ovat erinäisiltä luennoilta, sekä muutamista kirjoista. En ole missään vaiheessa väittänytkään olevani kansanmusiikin ekspertti.
Siis vielä kerran - vastaukseni kansanlaulut käsittivät siis materiaalia viitaten lauseeseesi "Tai mitäs sanotte koulutetusta kansanlaulajasta, joka yrittää laulaa ooppera-aarioita? (Näinhän kuulemme koulutettujen oopperalaulajiemme vetelevän kansanlauluja...)"
Näitä edellämainittuja biisejä oopperalaulajat voivat mainiosti mielestäni laulaa omalla tekniikallaan. Sitä paitsi - monet heidän esittämistään kansanlauluista ovat sovituksia, esim Kim Borgin tekemiä. Tällöin laulut on sovitettukin pitkälti nimenomaan oopperalaulajan laulettavaksi.
Ja tottakai, Suomessa on tehty nykyään käytännössä paljon hyvää, uutta kansanmusiikkia ja löydetty vanhaa. Mutta eihän niitä oopperalaulajat laula?
Tästähän nimittäin oli kyse? Mitä saa oopperalaulaja laulaa?
"Arkaainen musiikki, jota tässä taidat auttavasti haeskella, on toki jatkuvana ja elävänä perinteenä kuollut Suomesta (ja sen lähialueita), mutta mikään ei nykyäänkään estä harrastamasta ja esittämästä sitä. Tietysti on kyllä otettava huomioon, että esim. joikua lauletaan mm. kolttasaamelaisten parissa vielä melko paljon."
No - hyvä että olet samaa mieltä.
Ja kun puhumme Suomesta ja suomalaisista en kyllä ihan heti lähtisi kaikkia kolttasaamelaisia tämän piirin sisään sulkemaan.
"Vai miksi ajattelet, etti sellaista tekniikkaa enää kukaan käytä?"
Missä vaiheessa olen sanonut niin? Ja miksi - oi miksi - tässä äänenkäyttökysymyksessä laulajilla teillä kaikilla tuntuu olevan suuri tarve asettaa perustekniikkaan tiukkoja raja-aitoja?
Taitaa olla nykyään niin että jatsarit ja kansanmuusikot ne raja-aitoja musiikkiin rakentavat...ei voi muuta käsitystä välttää.
Yhä olen sitä mieltä että sama hyvin hallussa oleva laulamisen perustekniikka toimii kaikessa.
Oikein se Anna-Mari Kähäräkin laulaa. Noin niinkuin pienenä esimerkkinä. - Iida
Singer kirjoitti:
No - kyse on tietenkin siitä, mistä aikakaudesta puhutaan. Minä vastasin teemaan "Klassisen musiikin laulajien esittämät kansanlaulut."
Suurin osa "klasarien" laulamista "kansanlauluista" on kyllä mielestäni 1800-luvulla rukattuja, esim. Karjalan kunnailla, On suuri sun rantas autius,(Axel Törnuddin muokkaamia) Tuoll on mun kultani jne.
Lieneekö sitä lauluryhmää josta Heikki Laitinen käyttää nimitystä "kansanvalistusseuran kansanmusiikki" väitöskirjassaan?
Tietoni toki voivat olla vääriä. Ne ovat erinäisiltä luennoilta, sekä muutamista kirjoista. En ole missään vaiheessa väittänytkään olevani kansanmusiikin ekspertti.
Siis vielä kerran - vastaukseni kansanlaulut käsittivät siis materiaalia viitaten lauseeseesi "Tai mitäs sanotte koulutetusta kansanlaulajasta, joka yrittää laulaa ooppera-aarioita? (Näinhän kuulemme koulutettujen oopperalaulajiemme vetelevän kansanlauluja...)"
Näitä edellämainittuja biisejä oopperalaulajat voivat mainiosti mielestäni laulaa omalla tekniikallaan. Sitä paitsi - monet heidän esittämistään kansanlauluista ovat sovituksia, esim Kim Borgin tekemiä. Tällöin laulut on sovitettukin pitkälti nimenomaan oopperalaulajan laulettavaksi.
Ja tottakai, Suomessa on tehty nykyään käytännössä paljon hyvää, uutta kansanmusiikkia ja löydetty vanhaa. Mutta eihän niitä oopperalaulajat laula?
Tästähän nimittäin oli kyse? Mitä saa oopperalaulaja laulaa?
"Arkaainen musiikki, jota tässä taidat auttavasti haeskella, on toki jatkuvana ja elävänä perinteenä kuollut Suomesta (ja sen lähialueita), mutta mikään ei nykyäänkään estä harrastamasta ja esittämästä sitä. Tietysti on kyllä otettava huomioon, että esim. joikua lauletaan mm. kolttasaamelaisten parissa vielä melko paljon."
No - hyvä että olet samaa mieltä.
Ja kun puhumme Suomesta ja suomalaisista en kyllä ihan heti lähtisi kaikkia kolttasaamelaisia tämän piirin sisään sulkemaan.
"Vai miksi ajattelet, etti sellaista tekniikkaa enää kukaan käytä?"
Missä vaiheessa olen sanonut niin? Ja miksi - oi miksi - tässä äänenkäyttökysymyksessä laulajilla teillä kaikilla tuntuu olevan suuri tarve asettaa perustekniikkaan tiukkoja raja-aitoja?
Taitaa olla nykyään niin että jatsarit ja kansanmuusikot ne raja-aitoja musiikkiin rakentavat...ei voi muuta käsitystä välttää.
Yhä olen sitä mieltä että sama hyvin hallussa oleva laulamisen perustekniikka toimii kaikessa.
Oikein se Anna-Mari Kähäräkin laulaa. Noin niinkuin pienenä esimerkkinä.Näin on Singerillä taas selityksen makuiset puheet... hmm.
Luepas ensimmäinen viestini, jossa käsittelin laulamista. Lue kunnolla. Äläkä tule sen jälkeen raja-aitoja minun suuhuni tarjoilemaan. - Singer
Iida kirjoitti:
Näin on Singerillä taas selityksen makuiset puheet... hmm.
Luepas ensimmäinen viestini, jossa käsittelin laulamista. Lue kunnolla. Äläkä tule sen jälkeen raja-aitoja minun suuhuni tarjoilemaan.Ensimmäinen vastaus olikin - päällisin puolin.
Mutta silti siellä oli pieni epäilyksen siementä herättävä juttu:
"Tai mitäs sanotte koulutetusta kansanlaulajasta, joka yrittää laulaa ooppera-aarioita? (Näinhän kuulemme koulutettujen oopperalaulajiemme vetelevän kansanlauluja...)"
Miksei voisi? Jos vaan keho toimii oikein laulettaessa. Loppu on sitten enää omasta viitseliäisyydestä kiinni - viitsiikö opetella sen oikean tyylin.
Onhan tuota nähty ja kuultu kansanlaulutyyliä oopperassakin. Mm. Äidit ja Tyttäret oli tällainen produktio. Eikä ollut paha ollenkaan. - Iida
Singer kirjoitti:
Ensimmäinen vastaus olikin - päällisin puolin.
Mutta silti siellä oli pieni epäilyksen siementä herättävä juttu:
"Tai mitäs sanotte koulutetusta kansanlaulajasta, joka yrittää laulaa ooppera-aarioita? (Näinhän kuulemme koulutettujen oopperalaulajiemme vetelevän kansanlauluja...)"
Miksei voisi? Jos vaan keho toimii oikein laulettaessa. Loppu on sitten enää omasta viitseliäisyydestä kiinni - viitsiikö opetella sen oikean tyylin.
Onhan tuota nähty ja kuultu kansanlaulutyyliä oopperassakin. Mm. Äidit ja Tyttäret oli tällainen produktio. Eikä ollut paha ollenkaan.Nyt pääsit asian ytimeen, eli siihen että VIITSIIKÖ opetella tyyliä!
En ole sellaista klasarilaulajan levyä kuullut, jossa oikeasti joku olisi vaivautunut treenaamaan kansanlaulua, jatsia tai poppia ja niiden tyylipiirteitä, vaikka näitä levyttäisivätkin. Jos tiedät, anna esimerkki ja perustele. Mutta huom.: Tyylipiirteitä ovat muutkin kuin äänenkäyttö!
Ehkä pitää tämä aihe jättää sikseen, sillä yhden laulutyylin opetteluun menee vuosia, senhän olemme tässäkin keskustelussa huomanneet...
Mutta että kansanlaulua oopperassa!? Eikös tuo Äidit ja tyttäret nimenomaan ollut sellainen, jossa kansanlaulajat lauloivat kansanlaulutyyliin ja oopperalaulajat oopperatyyliin? Siksi sitä ei kannata ehkä vertailla klasareiden tango- tai rekilaululevytyksiin. - Singer
Iida kirjoitti:
Nyt pääsit asian ytimeen, eli siihen että VIITSIIKÖ opetella tyyliä!
En ole sellaista klasarilaulajan levyä kuullut, jossa oikeasti joku olisi vaivautunut treenaamaan kansanlaulua, jatsia tai poppia ja niiden tyylipiirteitä, vaikka näitä levyttäisivätkin. Jos tiedät, anna esimerkki ja perustele. Mutta huom.: Tyylipiirteitä ovat muutkin kuin äänenkäyttö!
Ehkä pitää tämä aihe jättää sikseen, sillä yhden laulutyylin opetteluun menee vuosia, senhän olemme tässäkin keskustelussa huomanneet...
Mutta että kansanlaulua oopperassa!? Eikös tuo Äidit ja tyttäret nimenomaan ollut sellainen, jossa kansanlaulajat lauloivat kansanlaulutyyliin ja oopperalaulajat oopperatyyliin? Siksi sitä ei kannata ehkä vertailla klasareiden tango- tai rekilaululevytyksiin.Äideissä ja tyttärissä kyseessä oli Tuomelan aika taidokkaalla tavalla säveltämä yhdistelmä. Aivan suoraa rajaa eri tyylien välillä siinä ei kuitenkaan voida vetää, vaan satunnaisia askelia "rajan yli" musiikissa tapahtuu pitkin biisiä tuon tuosta.
Tämä on tosin muistikuva sieltä 4 vuoden takaa - ei mitään kirjoihin kirjoitettua faktaa.
Toinen juttu. Oudosti tämä keskustelu - alusta asti on kääntynyt siihen suuntaan, että oletetaan minun olevan joku oopperatyylisuunnan edustaja. Eijeijei.
Luultavasti tämä harha syntyi siitä, kun sanoin että sama perustekniikka toimii laulussa kaikissa tyyleissä. Siis puhun tässä lähinnä äänen vapaasta soimisesta kropassa - miten se tila löydetään. Ja helpoiten siihen apuja saa hyvällä opettajalla "klassisen" laulun tunneilla. Ja kuten aiemmin olen sanonut - joillakin se ääni ja tila, kropan rentous ja aito äänen synty - on luonnostaan. (Mutta aika harvalla kuitenkin.)
Kaipasit esimerkkiä. Oopperalaulaja Helena Juntunen. Ei tosin ole levyttänyt, mutta jenkkivuotensa jälkeen kun lauloi hieman jatsia ison orkesterin kanssa Savonlinnan oopperajuhlien gaalakonsertissa Finlandia-talolla - eipä se siitä tyylinmukaisemmaksi tule. Esiintymistä, eläytymistä, äänen sointia ja laulun tulkintaa myöten. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Äideissä ja tyttärissä kyseessä oli Tuomelan aika taidokkaalla tavalla säveltämä yhdistelmä. Aivan suoraa rajaa eri tyylien välillä siinä ei kuitenkaan voida vetää, vaan satunnaisia askelia "rajan yli" musiikissa tapahtuu pitkin biisiä tuon tuosta.
Tämä on tosin muistikuva sieltä 4 vuoden takaa - ei mitään kirjoihin kirjoitettua faktaa.
Toinen juttu. Oudosti tämä keskustelu - alusta asti on kääntynyt siihen suuntaan, että oletetaan minun olevan joku oopperatyylisuunnan edustaja. Eijeijei.
Luultavasti tämä harha syntyi siitä, kun sanoin että sama perustekniikka toimii laulussa kaikissa tyyleissä. Siis puhun tässä lähinnä äänen vapaasta soimisesta kropassa - miten se tila löydetään. Ja helpoiten siihen apuja saa hyvällä opettajalla "klassisen" laulun tunneilla. Ja kuten aiemmin olen sanonut - joillakin se ääni ja tila, kropan rentous ja aito äänen synty - on luonnostaan. (Mutta aika harvalla kuitenkin.)
Kaipasit esimerkkiä. Oopperalaulaja Helena Juntunen. Ei tosin ole levyttänyt, mutta jenkkivuotensa jälkeen kun lauloi hieman jatsia ison orkesterin kanssa Savonlinnan oopperajuhlien gaalakonsertissa Finlandia-talolla - eipä se siitä tyylinmukaisemmaksi tule. Esiintymistä, eläytymistä, äänen sointia ja laulun tulkintaa myöten.vai jazzia? Nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa...
Jazzballadeita sopii varsin mainiosti laulaa klassisella tekniikalla. Monet ns. balladistandardeista ovat musikaalisävelmiä, jotka ovat vasta myöhemmin löytäneet tiensä jazzmuusikoiden ohjelmistoon. Tätä taustaa vasten esim. Jerome Kernin tuotanto voisi lähes sellaisenaan sisältyä klassisen laulun ohjelmistoihin (soveltuvin osin kai sisältyykin?).
Se, että jokin kappale on standardi, ei tee siitä jazzia. Jazzia on yhtälailla 'Taivas on sininen ja valkoinen' , mikäli muusikko osaa ja uskaltaa melodiaa ja harmoniaa tyylinmukaisesti lähestyä.
Messevät improvisaatiot Ukko Noaan tekevät siitäkin jazzia. - Singer
Musamimmi kirjoitti:
vai jazzia? Nämähän ovat kaksi täysin eri asiaa...
Jazzballadeita sopii varsin mainiosti laulaa klassisella tekniikalla. Monet ns. balladistandardeista ovat musikaalisävelmiä, jotka ovat vasta myöhemmin löytäneet tiensä jazzmuusikoiden ohjelmistoon. Tätä taustaa vasten esim. Jerome Kernin tuotanto voisi lähes sellaisenaan sisältyä klassisen laulun ohjelmistoihin (soveltuvin osin kai sisältyykin?).
Se, että jokin kappale on standardi, ei tee siitä jazzia. Jazzia on yhtälailla 'Taivas on sininen ja valkoinen' , mikäli muusikko osaa ja uskaltaa melodiaa ja harmoniaa tyylinmukaisesti lähestyä.
Messevät improvisaatiot Ukko Noaan tekevät siitäkin jazzia.Amerikaniskelmää?
Juu juu...Stormy Weather on just amerikaniskelmää...
Kiitos, Musamimmi. Sait minut ensimmäisen kerran tämän keskustelun aikana todella, mehevästi, aidosti nauramaan. Pysyn hyvällä tuulella loppupäivän.
Tähän on hyvä lopettaakin tämä keskusteleminen - juttuketjuhan on alkanutkin luonteeltaan muistuttaa erästä Pink Floydin biisiä:
Several species of small furry animals gathered together in a cave and grooving with a pict. - Musamimmi
Singer kirjoitti:
Amerikaniskelmää?
Juu juu...Stormy Weather on just amerikaniskelmää...
Kiitos, Musamimmi. Sait minut ensimmäisen kerran tämän keskustelun aikana todella, mehevästi, aidosti nauramaan. Pysyn hyvällä tuulella loppupäivän.
Tähän on hyvä lopettaakin tämä keskusteleminen - juttuketjuhan on alkanutkin luonteeltaan muistuttaa erästä Pink Floydin biisiä:
Several species of small furry animals gathered together in a cave and grooving with a pict.Sitä vain, että enhän kai sanallakaan maininnut hienoa klassikkoa Stormy Weather?
Taisin kirjoittaa Jerome Kernin musasta esimerkkinä.
Ja kiitos samoin, olet antanut minulle (ja monille muille tätä viestiketjua seuranneille)useita hauskoja hetkiä. Samalla on ollut pakko opetella eräänlaista verbaalista itsehillintää.
Toivottavasti töitä riittää.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1212266
Teemu Keskisarja (ps) loisti- ja hurmasi MTV:n tentissä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kommentti-keskisarja-sekoitti-pakan-suomiareenan-puheenjohtajatentissa/9180380 Kuten4242153Sinun ja kaipaamasi törmääminen
Missä sinä haluaisit sen satunnaisen kohtaamisen mieluiten tapahtuvan?971176Ammuskelua Eliaksenkadulla
Mikä homma? Hirven metsästykseen vielä lähemäs 3kk. Oliko lie puuman metsästystä..?13968Olen pahoillani jos kärsit.
Mutta meidän välejä ei voi korjata. Rakastin sua tiedoksi. Älä tee itelles mitään vaan hae apua.34790- 44784
Ymmärrätköhän nainen
Etten halua että ottaisit sitä suuhusi. Minusta se on ällöttävää, vaikka kivalta se kai tuntuisi, mutta vain minusta. Mi109766Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin?
Kamalaa! Ketä tappoi vanhempansa Huittisissa? Ketkä tapettiin? Shokki!15754Sinkkujen lapset ja kesäloman pituus
Tuli mieleeni kysyä oletteko huolissanne lasten ja nuorten tulevaisuudesta, tai siitä mitä he nyt joutuvat kokemaan yhte166706Luvattiin työpaikka, mutta mitään ei kuulukaan
Kuinka yleistä tällainen on? Ehdin jo iloita työpaikasta, turhaan, kun mitään ei kuulukaan työnantajasta, joka ilmoitti32679