Muistilääke

Ei henkilökohtaista kokemusta mutataeräs sukulainen syö sitä ja sillä oli pahoja muistiongelmia jo alle 60v .Asuu kotona ja pärjää kun mies on eläkkeellä.Ei osaa käytää pankkikorttia eikä oikein enää puhelintakaan.Muuten pärjää kun on tuttu ympäristö eikä enää jäkitä lauseita kuten ennen.Hänet olis pitänyt tutkia jo aikaisemmin ja tauti kerkesi kehittyyä pidemmälle.

Vastasin äsken pitkästi, mutta viesti meni taivaan tuuliin, koska ehdotin nimimerkkiä, joka oli jo käytössä.
Mieheni on saanut tuon lääkkeen Alzheimerin tautiinsa kesäkuussa -12. Jotta tietäisimme, onko lääke tehonnut, menimme uuteen muistitestiin nyt 10 kuukauden jälkeen. Yksinkertaisessa, yleisessä testissä hän sai marraskuussa 2011 kaikkiaan 27 pisterttä 30 mahdollisesta. Nyt hän sai 26 pistettä. Eli tässä valossa lääke on tehonnut eli hidastanut taudin etenemistä.
Mieheni ei itse oikein tunnista olevansa sairas. Onkin niin, että toisena päivänä hänen ei sairauttaan huomaakaan, toisena päivänä muisti tökkii pahasti. Pahinta on se, että hän on muuttunut eli ärsyyntyy hyvin herkästi. Hän kokee, että minä holhoan häntä liikaa, jos pyydänkin jotain. Jos pyydän, että hän keittäisi vaikka kahvit, hän loukkaantuu aivan kuin moittisin häntä siitä, ettei hän itse hoksannut. Meillä ei ole koskaan riidelty yli 40-vuotisen avioliittomme aikana niin paljon kuin nyt. Se on ikävää.

Ei muistilääkkeet mitään auta.Ei ne ole jarrulääkkeitä.Ne hoitavat vain oireita jotka tulevat sairauden mukana.Ruotissa jo siirrytty puhumaan dementialääkkeistä niiden oikealla tavalla,oireita lieventäviä,sairaus etenee aina,ei se pysähdy!!
Vielä pitää odottaa ennenkuin jarrulääkkeitä keksitään!

Minulla ainakin se ei ole vaikuttanut mitenkään

Kyllä on paljonkin kokemusta ko lääkkeestä ja muistakin muistilääkkeistä, jotka kaikki on pitänyt ajan oloon vakavien haittavaikutusten vuoksi omaisten pyynnöstä lopettaa. Jonkin ajan kuluttua näitä lääkkeitä on yritetty uudelleen määrätä, kun eri lääkärit ovat havainneet, että jostain tuntemattomasta syystä tauolle kyseinen lääkitys on päässyt jäämään. Silloin heitä on omaisten taholta pitänyt muistuttaa, ettei lääkkeitä huvin vuoksi poisteta, ja kertoa mitä potilaiden voinnissa lääkemääräysten jälkeen on tapahtunut. Kuten potilaat sairauksineen ja lääkkeineen ovat olleet erilaisia, erilaisia ovat olleet uuden lääkkeen jälkeiset oireetkin. Potilaskertomuksista lääkäri olisi voinut todeta tapahtuneen, mutta kun asiakirjoihin mitään lääkeikävää ei merkitä, eikä hoitajillakaan Valviran käsityksen mukaan ole riittävästi käsityskykyä tulkita potilaiden olotilaa lääkkeen lisäämisen jälkeiseksi haittavaikutukseksi, niin mistäpä tätä tietoutta uusikaan lääkäri etsisi.

Kuinka muistilääke potilaassa vaikuttaa riippuu monesta, etenkin siitä mihin aikaisempaan lääkesoppaan tuo yhdistetään ja kenelle. Potilaat reagoivat kukin tavallaan. Muistia lääke ei ainakaan paranna, päinvastoin. Eikä potilaille tarjottu lääkenimi muistilääke tuo asiaan sen kummemmin apua. Kun tästä geriatria sitten muistutetaan, hän toteaakin, että johonkin tuon on tarkoitus kuitenkin tuoda helpotusta ja että ajan oloon selviäisi mihin. Kuten monissa muissakin lääkeaineissa lopulta todetaan, että potilaan vointi joka tapauksessa olisi monin verroin pahempi, ellei ko lääkettä edellisten jatkoksi olisi määrätty. Mistä lääkäri tämän tietää jää mietityttämään, kun omaisilla on täysin päinvastainen käsitys lääkelisäyksen jälkeisestä olotilasta. Tuolloin lääkärillä on tapana esittää vielä toinen arvaus, että jos lääkettä tarpeeksi pitkä aika jatkettaisiin, elimistö kyllä siihen tottuisi ja hyödytkin alkaisivat näyttäytyä.

Lääkkeille keksitään kansanomaisempiakin nimityksiä kuten näille muistilääkkeille on tarkoituksellisesti tehty ja näillä keinoin lääkkeiden menekkiä toivotaan lisättävän. Vaikka muistiin sen enempää kuin mihinkään muuhunkaan toivottavaa tulosta ei millään mittarilla mitattuna tulisi, mielikuva siitä, että muistin kanssa tässä jollakin keinoin on tarkoitus operoida, toivotaan luovan edes positiivista mielialaa.

Muistiin lääkeaineet vaikuttavat monasti heikentävästi ja tämän kokemuksesta tietävät monet potilaat itsekin, mutta mihin tälläistä tietoa kaivattaisiin. Paljon helpompaa on lisätä lääkettä lääkkeen perään ja jäädä odottelemaan ihmettä, josko sellainen hyvinkin olisi mahdollinen. Pitäähän potilaille jotain määrätä, kun ei tiedetä mitä.

Lääkkeitä on helppoa lisätä, mutta jo yhdenkin poistaminen mittavasta lääkelistasta on työn ja tuskan takana. Lääkärin oletetaan lyhyen tapaamisen jälkeen tietävän potilaansa voinnista ja lääkereagoinnista kaiken toisin kuin tätä 24 h valvoneen omaisen.

Muistilääkkeistä.

Kuten joku tällä palstalla kirjoittikin, niin ei dementialääkkeet muistisairautta paranna, mutta ne hidastavat taudin etenemistä ja saattavat myöskin palauttaa taantuneita toimintoja, jos lääkkeen käytössä on ollut pitkähkö tauko

Esimerkkinä kerron edesmenneestä äidistäni.
Äitini oli kunnallisessa vanhainkodissa, missä hänellä Alzhaimeria varten Donepezilin tapainen lääke Aricept. Innostuimme sisareni kanssa hankkimaan hänelle paikan eräästä "hienosta" yksityisestä vanhustentaloketjun talosta.

Äidin oltua jonkin aikaa uudessa paikassa lähdin käyttämään häntä pankkiin nostamaan rahaa tililtään. Pankissa kävikin ilmi ettei äiti enää osannutkaan kirjoittamaan nimeään nostokuittiin.

Aloin kysellä hoitajilta äitini lääkityksestä. Tällöin paljastui, että vanhustaloketjun lääkäri oli heti "saapumislahjaksi" poistanut Aricept lääkkeen äidiltäni. Lisäksi hoitaja kertoi, että "kunnan johtava geriatrian lääkäri" oli sanonut ettei tuollaista lääkettä tarvitse laitoshoidossa käyttää.

Kun sain yhteyttä lääkkeen poistaneeseen lääkäriin, niin tämä (kait jo eläkkeellä oleva lääkäri) väitti, ettei Aricept mikään oikea lääke ole, vaan Ariceptin laatikon tekstit ovat vain lääketehtaan mainoksia. Kun tarjoudun itse ostamaan läkkeet niin siihen tuli jyrkkä EI!

Äitini kyvyt alkoivat romahtaa. Ensin hävisi kyky käyttää wc-paperia. Sitten alkoi ongelmat haarukoiden, veitsien ja lusikan käytössä. Hänen piti tarkastaa moneen kertaan ennen istumista tuolille, että oliko tuoli varmasti takana. Samalla hänelle alkoi tulla kaikenlaiset ahdistukset ja harhaiset hetket. Vaipat taisivat tulla silloin käyttöön.

Otin yhteyttä kunnan johtavaan geriatriin, jolta tiukkasin syytä miksi tämä oli antanut lausunnon, ettei Ariceptia tarvitse hoitolaitoksissa käyttää. Selvisikin että yksityisessä hoitolaitoksessa oli valehdeltu.
Kun virkansa takia ko. geriatri ei voinut toisen lääkärin toimintaan puuttua, niin hän neuvoi, että pyytää jotakin lääkäriä tekemään vertailevan tutkimuksen. Lisäksi hän neuvoi sopivan lääkärin, jolta hän itse ensin kysyi suostumusta. Samassa yhteydessä sovittiin että äitini pääsee takaisin samaan kunnan paikkaan, kun tilaa tulee.

Heti seuraavan päivän käynnilläni äitini luona, laitoksen lääkäri tuli minua tapaamaan ja kertoi palauttavansa äidin lääkityksen. Ja alkoipa kysellä milloin äitisi sinne kunnan vanhainkotiin pääsee.

Aika nopeasti äitini "taidot" alkoi palailla. Omatoiminen haarukan, veitsen ja lusikan kättö palasi. tuolin paikkaa istuutuessa ei enää tarvinnut tarkistella, mutta nimikirjoituksen teko ei enää palannut, ja vessassa avustajaa tarvittiin.

Monella on kokemuksia työpaikkalääkäreistä, jotka ovat "Firman" talutusnuorassa. Jos et pysy "komentoketjussa" vaihdetaan miestä.

Sama tilanne saattoi olla esimerkkini lääkärillä: Hoitofirman johto "päätti" lääkinnästä!

Allaolevassa osoitteessa tekstiä Allzheimer lääkityksestä:
https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&ved=2ahUKEwif1OuU9bbgAhWHwqYKHT26B4sQFjACegQIBxAC&url=http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/ikaihminen_toimijana/tiedotuksia/muistisairaanlaakehoito_jantti_060514.pdf&usg=AOvVaw0x6xbHXuhz789y6dG4n3BQ

Olen huomannut, että, siitä on apua. Kestää jnkin aikaa, ennen kuin lääke Donepezil vaikuttaa