"hauskoja" tarinoita?

Meillä miehen rooli synnytyksessä oli lähinnä olla DJ. Hän soitteli spotifystä mitä musiikkia milloinkin halusin kuunnella. Enimmäkseen toivoin rauhallisia joululauluja, koska olin synnyttämässä viikko ennen joulua.

Kovasti kätilöt välillä yrittivät että "isä voisi kokeilla vähän hieroa äidin selkää" tai "isä voisi tässä vaiheessa tulla pitämään äitiä kädestä" yms, mutta aina kun mieheni kuuliaisesti teki niinkuin kätilöt neuvoimat, niin olin heti hätistämässä sitä pois että älä, tuntuu pahalta, älä kun sulla on niin kuumat kädet ja hikihän tässä on muutenkin yms :p Mutta ei se mitään, mieheni oli oikein tyytyväinen kun sai olla rauhassa :D

Synnytyksen jälkeisinä päivinä en nukkunut makuulla ollenkaan,aina semmoisessa istuma-asennossa.. :D Tai nukuin jos nyt satuin ollenkaan nukkumaan koko yönä. Mulle tehtiin sectio että varmaan sen takia tuo nukkuma-asento ehkä valikoitui,mutta jälkeenpäin naurattaa että mitähän ne hoitajat on meinannu.. :D Ja vauva nukkui aika paljon tyynyllä mun reisien päällä kun istuin siinä sängyllä kun se liikkuminen oli niin hankalaa. Ei ollut tippumisvaaraa vaan tuin lapsen siihen tyynyyn niin pystyin hänen nukkuessaan syödä tai lukea.. Kaikkea hauskaa sitä hormoni (ja lääke)huuruissaan tekee :P

Mä sain esikoisen synnytyksessä ilokaasua kivunlievitykseksi - ja lauloin siinä sujuvasti supistusten välissä juomalauluja. Ihme juttu, kun eivät suostuneet antamaan "jotain vähän tujumpaa kaasua", vaikka pyysin...

Kuopuksen synnytys oli nopea ja vähän pelottava, enkä olisi millään jaksanut sitä istukkaa enää alkaa avittaa ulos. Kirosin siinä sitten oikein pitkän kaavan mukaan ja ilmoitin, että on ihan pepusta olla nisäkäs. Kätilöitä nauratti, että ei se muniminenkaan varmaan kovin mukavaa olisi, mutta olen edelleen vähän sitä mieltä, että voisin vaikka kokeilla, se kun on kerralla ohi...

Minulla käynnistettiin synnytys, kun lapsivedet menivät. Olin yksinään synnyttämässä. Synnytys kesti 5 tuntia yhteensä. Viimeiset kaksi tuntia supistukset koskivat todella kovasti. Yritin mahdollisimman pitkään olla ilman kivunlievitystä. Kätilö tarjosi useaan otteeseen ilokaasua mutta en kehdannut sitä ottaa aluksi. Kun aloin sitä ottamaan, niin olo tuntui kuin olisi humalassa ollut. Naureskelin yksinään olotilalle ja kun kätilö kysyi auttaako ilokaasu, niin yritin aina esittää ''selvinpäin'' olevaa. Varmaan todella idjoottimainen virne naamalla. Näin jälkikäteen ajateltua mietin miksi edes esitin, eiköhän ne kätilöt tiedä miten tuo aina toimii. Kyllä kätilöä hymyilytti juttuni. Harmi vaan, etten itse muista mitä puhuin. Viimeisen tunnin aikana avauduin 3cm->10cm Kätilö yritti jossai vaiheessa tyrkätä lämpöpussia selkääni. Minua se vain ärsytti ja yritin kätilöä jossain vaiheessa heittääkin lämpöpussilla.
Lääkärin ommellessa repeämää, en pystynyt olemaan ollenkaan paikallaan ja potkin lääkäriä ''puolivahingossa'' kiemurressa sängyllä. Sitten kätilö tarjosi vielä ilokaasuja ja kyllä taas hymyilytti ja juttu luisti lääkärinkin kanssa.

Loppujen lopuksi pyytelin anteeksi kätilöltä ja mutta en kuulemma häntä lähellekkään osunut. :D Voivoi. Kyllä nuo kätilöt varmaan kaikenlaista näkee.

Muistan esikoiseni synnytyksen olleen melko sujuva joskin toki jännittävä ja pelottavakin. Ilokaasulla mentiin pitkälle ja ilmeisesti juttujen laatu alkoi olemaan melko levotonta kun kätilö yht'äkkiä sanoi että laitetaanpas tuota kaasua vähän pienemmälle :D. Toinen hassu muisto on se kun tuskailin moneen otteeseen että ei se sieltä tule ja kyselin että eteneekö homma ollenkaan, kätilö otti minua kädestä kiinni ja vei käden alas ennen kuin kerkesin tajuamaan mitään ja sittenpä tunsinkin vauvan tuuhean tukan..ja ei, en alkanut itkeä onnesta tai kiljahtanut ihastuksesta vaan totesin simppelisti "Hyi!" :)

Ilokaasua ottaessani kuulin aina kuin lentokone nousi tai pyykkikone linkoaisi :P Ajattelin että onkohan tossa viereisessä huoneessa joku pesula kun kuuluu niin selvästi. Myöhemmin tajusin,että se oli se ilokaasu :D

Tää on kyllä loistavaa nauruhuumoria!!:)