Poliisin rikostutkinnassa asianomistaja on etusijalla jolloin epäillyn oikeusturva vaarantuu.
Julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan. Harvalla epäillyllä on varaa maksaa oman asianajajansa lisäksi mitään muuta. Eli syytetty ei pysty mitenkään todistamaan itseään syyttömäksi.
Eräs ruotsalainen miljonääri olikin aivan kauhuissaan tajuttuaan että jos hän olisi ollut tavis, jolla ei ole miljoonia, hänet olisi tuomittu oikeudessa. Vain siksi että hänellä oli rahaa palkata omia asiantuntijoita ja tutkijoita, häntä ei syyttömänä tuomittu. Tämä osoittaa ettei oikeusjärjestelmä ole tasavertainen että köyhällä ja rikkaalla olisi muka samanlaiset mahdollisuudet.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Viralliset lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä poliisin kanssa.
Tutkimuksia ohjataan lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit ovat mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Asiakirjat osoittavat poliisin antamien ennakkokäsitysten ohjaavan tutkimuksia ja johtopäätöksiä.
Kun seksuaalirikoksista ei ole fyysistä näyttöä, tuomio perustuu PELKÄSTÄÄN asianomistajan tai hänen edustajansa VÄITTEISIIN tapahtuneista.
Lähes aina käräjäoikeus suhtautuu vihamielisesti puolustuksen todistajiin!
Tuomarit katsoivat olevan käräjäoikeuden asia arvioida näytön luotettavuutta, joten "lausunnon hankkiminen ei ole ollut tarpeen"!!
"Käräjäoikeus on käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei oikeus pidä tarpeellisena asiantuntijalausunnon hankkimista lasten kertomusten luotettavuudesta".
Tuomioistuimen asia arvioida näyttö, mutta käräjäoikeus tosiasiassa mieltää näyttöä olevan vain se, mitä syyttäjät esittävät, eikä vastanäyttöä suvaita!!!!
Eikö muka poliisin tarkkaan valituilla lääkärivalinnoilla ja intensiivisellä ohjauksella ole pyritty tietynsisältöisiin lausuntoihin?
Suomessa on hyvin tuomiopainotteinen järjestelmä jossa pohja ajatuksena on että parempi tuomita syytönkin kuin että syyllinen jäisi tuomitsematta.
Siksi Suomessa eivät perustuslailliset oikeudet tai lain henki päde!
Tuomareiden oma mielipide asiasta ratkaisee syyllisyyden.
Julkisuudelta jää piiloon valtava viranomaiskoneisto, joka työskentelee epäiltyä vastaan. Harvalla epäillyllä on varaa maksaa oman asianajajansa lisäksi mitään muuta. Eli syytetty ei pysty mitenkään todistamaan itseään syyttömäksi.
Eräs ruotsalainen miljonääri olikin aivan kauhuissaan tajuttuaan että jos hän olisi ollut tavis, jolla ei ole miljoonia, hänet olisi tuomittu oikeudessa. Vain siksi että hänellä oli rahaa palkata omia asiantuntijoita ja tutkijoita, häntä ei syyttömänä tuomittu. Tämä osoittaa ettei oikeusjärjestelmä ole tasavertainen että köyhällä ja rikkaalla olisi muka samanlaiset mahdollisuudet.
Epäsuhta korostuu, kun katsotaan eri osapuolten mahdollisuuksia vaikuttaa seksuaalirikosten tutkintaan.
Viralliset lääkärinlausunnot lasten somaattisista tutkimuksista laati poliisin valitsema synnytyslääkäri, jolla on pitkä kokemus yhteistyöstä poliisin kanssa.
Tutkimuksia ohjataan lukuisilla kokouksilla poliisin kanssa, ja poliisit ovat mukana lasten kuulemisissa lasin takana, lisäkysymyksiä esittäen.
Asiakirjat osoittavat poliisin antamien ennakkokäsitysten ohjaavan tutkimuksia ja johtopäätöksiä.
Kun seksuaalirikoksista ei ole fyysistä näyttöä, tuomio perustuu PELKÄSTÄÄN asianomistajan tai hänen edustajansa VÄITTEISIIN tapahtuneista.
Lähes aina käräjäoikeus suhtautuu vihamielisesti puolustuksen todistajiin!
Tuomarit katsoivat olevan käräjäoikeuden asia arvioida näytön luotettavuutta, joten "lausunnon hankkiminen ei ole ollut tarpeen"!!
"Käräjäoikeus on käsittelyn aikana ilmoittanut, ettei oikeus pidä tarpeellisena asiantuntijalausunnon hankkimista lasten kertomusten luotettavuudesta".
Tuomioistuimen asia arvioida näyttö, mutta käräjäoikeus tosiasiassa mieltää näyttöä olevan vain se, mitä syyttäjät esittävät, eikä vastanäyttöä suvaita!!!!
Eikö muka poliisin tarkkaan valituilla lääkärivalinnoilla ja intensiivisellä ohjauksella ole pyritty tietynsisältöisiin lausuntoihin?
Suomessa on hyvin tuomiopainotteinen järjestelmä jossa pohja ajatuksena on että parempi tuomita syytönkin kuin että syyllinen jäisi tuomitsematta.
Siksi Suomessa eivät perustuslailliset oikeudet tai lain henki päde!
Tuomareiden oma mielipide asiasta ratkaisee syyllisyyden.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Julkisuudessakin uutisoitu juttu: kansanparantaja sai tuomion hyväksikäytöstä käräjäoikeudessa juuri näin! Mitään poliisitutkintaa ei ollut. Hovioikeuteen kansanparantajan tutun palkkaaman yksityisetsivän työ keskeytettiin vastapuolen asianajajan toimesta! Ja yksityisetsivän palkkaaminen yritettiin saada näyttämään rikolliselta, vaikka jokaisella kansalaisella on oikeus palkata yksityisetsivä ja se onkin todellisuudessa ainoa tapa saada todisteita syytetyn puolesta. Syytetty ei saa hiiskuakaan asiastaan, sillä hänen suunsa on suljettu sillä, että käsittely on salainen!
Kansanparantaja oli poliisin mielestä syyllinen jo ensimmäisessä kuulustelussa, jossa hänen piti pyytää, että pöytäkirja kirjoitettiin uudelleen, sillä siihen oli kirjattu asioita, joita hän ei sanonut.
Hovioikeus kuitenkin katsoi, että kansanparantajan puolesta todistaviin uusiin todistajiin saattoi luottaa ja neljästä hyväksikäytöstä ainoastaan yksi jäi voimaan, sekin täysin näytön puuttuessa! Mutta kun naiset sanoivat niin...
Oikeudessa asiantuntijatodistajana esiintynyt psykiatri oli täysin syyttäjän puolella ja jo lähtökohtiasesti kansanparannusta vastaan, vaikka syytettynä oli henkilö eikä kansanparannus. Psykiatri antoi lausuntonsa pelkästään esitutkinta-aineiston pohjalta, siis sen, joka jouduttiin kirjoittamaan uudelleen, kun siihen oli kirjattu väärin. Mitään tapaamista tai haastattelua ei ollut. Poliisitutkinta siis lähinnä korvattiin asiantuntija-arviolla, joka tehtiin esitutkintahaastattelun perusteella.
Syyttäjä oli niin käärmeissään hävittyään jutun hovioikeudessa, että teki tutkintapyynnön siitä, oliko kansanparantaja kertonut salaiseksi julistettuja asioita oikeudenkäynnistä jollekin?! Kiusaamista, sillä mitään näyttöä tällaisesta ei ole eikä syyttäjällä ole edes syyttämisoikeutta tässä asiassa!
Vai että hypnoosilla pimppiä..?! Täysin keksitty juttu ja oikeus uskoi kaiken.
Faktaa on että lasten (niinkuin aikuistenkin) kertomukset saattavat vääristyä, jos heitä haastatellaan siten, että haastattelijalla on ennakko-olettama tapahtumista, kuten poliisilla tai psykologilla lähes aina on.
Lapset valehtelevat kuten aikuisetkin, välttääkseen ikäviä seuraamuksia, tai hyötyäkseen.
Kyse saatta olla valehtelusta ja/tai kuulijan harhaanjohtamista. Kertomuksesta voidaan jättää pois osa, tai siihen voidaan lisätä jotain. Tällöin kuulijalle muodostuu virheellinen kuva tapahtumista.
Kun kertoja liittää ilmaisuunsa omakohtaisia tunteita, surua ilmaisevia kasvonilmeitä tai itkua, ne helposti vakuuttavat kuulijan kertomuksen aitoudesta, vaikka todellisuudessa kyse onkin valeesta.
Tapahtumien jälkeinen informaatio muuttaa muistelijan kuvaa alkuperäisestä tapahtumasta. Muistikuvat vääristyvät ja muuntuvat muuksi, kuin alkuperäiset havainnot. Tällaisen vääristymän jälkeen ei lapsi, eikä myöskään aikuinen enää voi erottaa jälkikäteisen informaation vaikutusta omiin muistikuviinsa.
Kuulusteltava ei siis ehkä tietoisesti valehtele, vaan muistaa väärin.
Jos lasta on haastateltu lukuisia kertoja, ja haastattelijoilla on ollut ennakko-olettama, se on saattanut tuhota lapsen alkuperäiset muistikuvat. Hän ei valehtele sanan traditionaalisessa merkityksessä, eli tarkoituksellisesti johdata kuulijaa harhaan. Hän kertoo sen, minkä itse on kuvittellut tapahtuneen.
Hyvä esimerkki on se että koulusurmien aikaan koulusta poissa olleetkin kertovat juttuja "omakohtaisista" järkyttävistä kokemuksistaan, koska olivat omaksuneet tiedot tv-uutisista, vanhempiensa puheista, ja kuuntelemalla muiden kertomuksia tapahtumista.
Valehteleminen on vakuuttamistekniikka.
Todellisuudessa tapavalehtelija antaa usein paljon luotettavamman henkilön kuvan, kuin ihminen, joka rehellisesti kertoo totuuden!
Ihminen valehtelee kun siitä on hänelle hyötyä!
Hyödyn ei tarvitse olla rahallista, vaan se voi olla esim. ylemmyyden tunne siitä että on onnistunut huijaanmaan muita. Yksiö tuntee tällöin olevansa älykkäämpi kuin huijatuksi tulleet.
Varsinkin seksuaalirikoksen "uhri" saa paljon huomiota ja sympatiaa muilta, jo pelkästään tämä saattaa olla syynä keksiä juttuja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta.
Lasten kuten monien aikuistenkin mielikuvitus kiitää, ja muut saavat kuulla melkoisia satuiluja. Sepittelijä voi itsekin uskoa, että keksitty juttu ja siinä esiintyneet henkilöt ovat todellisia.
Muistamme varmasti omasta lapsuudestammekin tilanteita, joissa ei tehnyt mieli tunnustaa pahaa tekoa. Lapset valehtelevat erityisesti tehtyään jotain kiellettyä, koska pyrkivät välttämään rangaistuksen tai moitteen kaunistelemalla tai kieltämällä asian. Vanhempien reaktiot saattavat pelottaa.
Ongelma valehtelusta tulee silloin, kun sen kautta ihmisen todelliset ajatukset tai toiminta jää pimentoon. Yleensä huijatuksi tuleminen aiheuttaa suunnatonta päänvaivaa ja mielipahaa, josta syystä huijatuksi tullut koittaa kaikin keinoin kiistää ettei ole tajunnut toisen valehtelevan. Siksi sosiaali, poliisi, psykologit, oikeuden tuomarit, jne. eivät halua myöntää tehneensä virhettä kun ovat uskoneet jonkun valehtelijan väitteitä, eivätkä siten halua korjata väärää tuomiota.
Muistaakseni Loimaalla tehtiin tutkimus alaluokkalaisilta lapsilta , ikä alle 10 vuotta.
Heiltä kysyttiin, onko he tunteneet seksuaalista hyväksikäyttöä?
Vastauksissa n. puolet sanoi tunteneen kärsineen seksuaalisesta häirinnästä .
Kysely osoitti lasten ajatukset varsin laajaksi asiasta. Tuskin Loimaan seudulla on suuri pedofiilikeskittymä.