Miksi löytyy hoitoloita anorektikoille, alkoholisteille ja narkkareille, mutta ei sairaaloisesti ylipainoisille?
Samaan aikaan sanotaan että liikalihavuus on suurimpia ongelmia.
Näitä edellä mainittuja hoitoloita tukee kunnat ja niihin saa avustukset, mutta ei liikalihavuuden hoitoon?
Jos tunnustetaan että lihavuus äärimmäisessä muodossaan on sairaus, miksi sitä ei hoideta?
Hiiteen ravintoterapeutit ja heidän iän ikuiset ravintoympyrät, psykologia tässä tarvitaan tämän sairauden hoitoon!
Ja te jotka viitsitte pilkata tästä aiheesta olette TODELLA SAIRAITA ja pikkusieluisia pelkureita jotka piiloutuvat nimimerkkinsä taakse!!!
T:hiiri norsun vaatteissa
Samaan aikaan sanotaan että liikalihavuus on suurimpia ongelmia.
Näitä edellä mainittuja hoitoloita tukee kunnat ja niihin saa avustukset, mutta ei liikalihavuuden hoitoon?
Jos tunnustetaan että lihavuus äärimmäisessä muodossaan on sairaus, miksi sitä ei hoideta?
Hiiteen ravintoterapeutit ja heidän iän ikuiset ravintoympyrät, psykologia tässä tarvitaan tämän sairauden hoitoon!
Ja te jotka viitsitte pilkata tästä aiheesta olette TODELLA SAIRAITA ja pikkusieluisia pelkureita jotka piiloutuvat nimimerkkinsä taakse!!!
T:hiiri norsun vaatteissa
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse olen 130 kiloinen parikymppinen nainen ja usein miettinyt samaa, sillä omalla kohdallani lihavuus on jonkin näköinen mielisairaus, syön silloin kun olen masentunut, ahdistunut, tressaantunut ym...
Menetän itseeni täysin kontrollin, sama mulla on alkoholissa, että tippa murheeseen tarkoittaa käytännössä tynnyrillistä.
Eli psykologia tässä todella tarvittais.
Psykologin palveluja saa jos pyytää.... Miksi et siis pyydä?
...varmaan asiaan perehtynyt psykologi ja niitä ei paljon löydy, kuin yksityisiltä asemilta ja kalleita ovat.
Muutenkin ainakin isommissa kaupungeissa yleensäkin varmaan vaikeaa päästä...
Olen meinaan joskun miettinyt pitäisikö kokeilla, mutta taidan olla sitä lajia joka analysoi jo itseään ihan tarpeeksi ja kyseenalaistaa tuollaisia oppineita psykologeja liikaa.
te haukuitte minut pataluhaksi kun kirjoitin jokin aika sitten tällä palstalla, että lihavuus on sairaus? Nyt te olette samaa mieltä ja kun aikaa kuluu niin lääketiedekin on samaa mieltä.
ole ainakaan ketään haukkunut, ei kuulu tapoihini!
Mutta lihavuus ei sinäänsä ole sairaus, siinä ovat olleet ihmiset oikeassa jos sinua ovat siitä "ojentaneet". Sairaaloinen liikalihavuus on sitten taas toinen juttu, eli terminologian tarkistus olisi paikallaan :)
Eihän ketään voida tuon ylipainon takia viedä pakko hoitoon. Muutenhan tupakoijia voisi viedä sinne. Tosin kyllä tälle kansan painon nousulle on tehtävä jotain. Itsekin kamppailen ylipainon kanssa. Tosin liikunta maistuu nykyisin hyvin.
...siis mitään pakkohoitoa en tarkoittanut, en yleensä usko pakkoihin. Onhan se jo nähty miten se auttaa esim. narkkeja...
Vaan ihan asiaan erikoistunutta hoitolaitosta.
valmiita maksamaan kallita hoitokustannuksia erityis klinikalla? Ja onhan jo nyt kylpylöissä laihdutus paketteja joilla pääsee hyvin alkuun. Viikon oleskelun aikana on mahdollista suunitella elämän tapojaan uudestaan ja on terapeutit ja lääkärit tukena. Ei se laihduta vaikka meillä olisi kuinka hienot laihdutus klinikat ja tieto siitä että on, sitten vaan hoetaan että "pitäisi" mennä, mutta kun...
siis hoitojaan laitoksissa, et luulisi, että näitä voisi yhteiskunta kustantaa lihavillekkin
...jos nyt edelleen puhutaan siitä vakavasta lihavuudesta niin enpä usko minkään kahdenviikon kurssin avaavan mitään mikä johtaisi tuloksiin.
Jos ongelma on ollut vaikka 20 vuotta niin 2 viikkoa on pieru saharassa.
Kyllä tässä asiassa yhteiskunnan pitäisi tulla vastaan ja tehdä asialle radikaalisti jotakin voivottelun sijaan.
Jos painon nousu johtuu mielenterveys ongelmista mitä usein on mässäilyn taustalla, niin aivan totta ei niitä lyhyellä kurssilla hoideta.
Olen aina sanonut, että tulen olemaan aina lihava. Vaikka yritän, että nyt tämä kolmas laihdutus yritys olisi viimeinen en voi taata sitä. Mitä jos tapahtuu jotakin surullista esim.läheinen kuolisi taatusti saattaisin syödä itseni uudelleen sata kiloiseksi. Syön ja ahmin masennukseen.
En ole ikinä käynyt ravintoterapeutilla, koska tiedän miten täytyisi syödä. Tiedän mikä on terveellistä. En ole ikinä edes ollut painovartijoissa. Koska ainut ongelma on käytännön toteutus ja tuloksen pitäminen!! Ja mitä siinä minulle psykologi auttaa, koska tiedän, että syön murheisin ja ei psykologia voi taata kellekkään murheetonta elämään. Minä olen kuin alkoholisti jonka pitäisi pysyä erossa makeasta, koska en hallitse itseäni, kun saan palan suklaata, vaan haluan syödä koko levyn ja lisää lisää.
Olen ajatellut kuitenkin pyrkiä vielä opiskelemaan ravitsemusterapeutiksi, koska voisin yrittää itse oppia syömään, niin ehkä osaisin sitten autta muitakin. Pitäisi oppia purkamaan masennus, vaikka liikuntaan, välillä teenkin niin, mutta tosi masentuneena valitsen mielummin jääkaapin. Tämä on vain heikkous elämässäni jolle ei välttämättä voi mitään. Muuten minulla on kuitenkin itsekuria esim.opiskelujen suhteen jne. Ehkä joku tukihenkilö järjestelmä voisi olla hyvä. Tukihenkilö jolle pitäisi aina soitta, kun on ratkeamassa. Vähän kuin narkkareilla. Jos olis mies, sekin voisi tietysti auttaa. Mies vaan repis jääkaapilta:)...joo mut tsemppiä vaan kaikille laihdutukseen..ei ole helppoa
Ei ehkä kannattaisi hylätä psykologin palveluksia noin vain. Kenties hän voisi auttaa sinua niin, ettet söisi liikaa, vaikka sinulla olisikin murheita.
Jos todella lihomisesi johtuu pääosin siiitä, että syöt murheeseesi, niin sinulla taitaa olla melko paljon murheita? Voisiko ongelmaa purkaa sieltä päästä? Eihän kenenkään elämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, mutta ei sen pitäisi pelkkää murehtimistakaan olla.
Ehkä voisit löytää juuri painonvartijoista kaipaamasi tukihenkilön. Ymmärtääkseni koko paikkarihomman ideana on ryhmän tuen auttaminen laihdutuksessa.
Olen nyt laihduttanut itsekseen 30kg joista 3,1kg on tullut takaisin ja nyt aijon jatkaa projektia. Tää projekti on kesänyt 1,5 vuotta, kun pidin puolen vuoden tauon ja tauolla ei pudotetusta 20kg tullut yhtään takaisin. Vielä olis pudotettavaa 14kg, jos onnistun nuo pudottamaan menen todellakin lääkärille tai jollekkin ja sanon, että millä pidän kilot pois vastaisuudessakin. Tai sitten opin syömään näitä 14kg pudottaessa, jotka ei tunnu lähtevän millään. Voi olla tietysti, että näiden viimeisten kilojen kanssa tarvitsen painonvartijoita, mutta juuri nyt minulla ei ole niihin rahaa. Viestissäsi oli asiaa. Nyt ihmisuhde ongelmat on vähän helpottamassa, jospa painon pudotuskin vähitellen käynistyisi.
etä on syöppöjä, juoppoja, narkomaaneja, ja myös tupakoitsijat kuuluu tähän ryhmään ja jokainen joka tuntee jotain riippuvuutta. Mutta riippuvuudesta pääsee eroon.
"Riippumattomuus on ainoa saatavilla oleva keino hylätä turha ponnistelu ja päästä perille.
Jos tuo viesti oli minulle, niin on käynyt pieni väärinkäsitys. Halusin vain rohkaista keskustelemaan asiasta eli nostaa sen pöydälle ja katsoa miten käy.
Eli korjattakoon, ongelmani ei ole mielenterveys eli minä olen niitä ihmisiä jotka syö siksi, että tykkää itse ruuasta. Olen vain tiedostavinani myös toisenlaisen ongelman joillakin ihmisillä syömisen/syömättömyyden takan.
tarkoitettu sinulle. Omaa kohtaloani pohdin. Nimittäin mulla just liittyy masennus jne. ahmimiseen. Vaikka en määkään muuten hullu ole, enkä oli ikinä ollut hoidossa tai käyttänyt mitään lääkkeitä tai mielenterveys palveluja.