Mulla ja äidilläni on ollut lapsuudestani saakka aika kivulias äiti-tytärsuhde. Olen ihan tyttösestä asti ollut todella rämäpäinen, seikkailunhaluinen ja raisu.
Nyt olen 19-vuotias nuori nainen, ja aijon tulevana kesänä toteuttaa pitkäaikaisimman haaveeni, eli elää muutaman kuukauden kulkurina tienpäällä. Olen jo useamman kuukauden tehnyt budjettia, laskenut kilometrejä ja hankkinut vähän kerassaan retkitarvikkeita. Tarkoitus on kierrellä ympäri etelä- ja keski-suomea rinkka selässä ja yöpyä teltassa. Mulla asuu lähestulkoon jokaisessa kaupungissa jotain tuttuja, jotka voivat tarvittaessa auttaa, tai majoittaa yöksi. Isä ja sisarukset tukevat ja kannustavat minua toteuttamaan haaveeni, sillä he haluavat nähdä, mihin sisuni riittää, ja he luottavat siihen, että osaan käyttää maalaisjärkeä ja pitää huolen itsestäni. Äiti kuitenkin on haukkunut minut umpihulluksi ja hokee kokoajan, että olen täysin päätön. Hän haluaisi, että olisin koko kesän kesätöissä ja ajattelisin "järkevästi". Mutta en kykene sellaiseen elämään. Haluan seikkailua, ja minusta tuntuu, että mun täytyy lähteä etsimään onneani...
Äiti ei ole koskaan voinut sietää rämäpäisyyttäni ja huikentelevaisuuttani.
Mitä te ajattelette?
Nyt olen 19-vuotias nuori nainen, ja aijon tulevana kesänä toteuttaa pitkäaikaisimman haaveeni, eli elää muutaman kuukauden kulkurina tienpäällä. Olen jo useamman kuukauden tehnyt budjettia, laskenut kilometrejä ja hankkinut vähän kerassaan retkitarvikkeita. Tarkoitus on kierrellä ympäri etelä- ja keski-suomea rinkka selässä ja yöpyä teltassa. Mulla asuu lähestulkoon jokaisessa kaupungissa jotain tuttuja, jotka voivat tarvittaessa auttaa, tai majoittaa yöksi. Isä ja sisarukset tukevat ja kannustavat minua toteuttamaan haaveeni, sillä he haluavat nähdä, mihin sisuni riittää, ja he luottavat siihen, että osaan käyttää maalaisjärkeä ja pitää huolen itsestäni. Äiti kuitenkin on haukkunut minut umpihulluksi ja hokee kokoajan, että olen täysin päätön. Hän haluaisi, että olisin koko kesän kesätöissä ja ajattelisin "järkevästi". Mutta en kykene sellaiseen elämään. Haluan seikkailua, ja minusta tuntuu, että mun täytyy lähteä etsimään onneani...
Äiti ei ole koskaan voinut sietää rämäpäisyyttäni ja huikentelevaisuuttani.
Mitä te ajattelette?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet aikuinen laillisesti niin saat tehä mitä haluat jos vaan maksat itse tämän asian niin mikäs siinä. Luulenpa että sun pitää tehä tää asia niin saat sen pois ajatuksistasi ja huomaat että se teltassa asuminen ei nyt oo niin hienoa.
Sun äitis pitää oppia että niin kauan kun hän yrittää sua estää niin sen enemmän sinä haluat näitä asioita tehä.
Me kaikki haluttais seikkailla mutta valitettavasti elämä ei ole sellasta joku päivä pitää tehä muutakin. Minä lähdin kotoa kun olin 17 ulkomaille enkä ole ikinä tullu takaisin, en voi sanoa että tein oikeita ratkaisuja ja näin taaksepäin katseltua olisin ollut fiksumpi jos olisin jättänyt jotkut tekemiset tehtyä. Seikkailut voi tehä mikäs siinä mutta etsi syy siihen ekaksi miks sä haluat lähteä etsimään onnea muualta?
On vain joskus noin. Ihmiset olemme niin erilaisia. Niin myös lapset ja vanhemmat. Sinulla on nyt onneksi oikeus elää jo omaa elämääsi. Anna äidin milipiteiden olla, et voi hänen ajatuksiaan muuttaa.
Toivon teillä molemmille onnea ymmärtämällänne tavalla.