Että sitä saakin narskutella hampaita kun taas kuuntelee ystävää joka toisaalta haluaa vauvan mutta toisaalta taas ei ole oikein sopiva aika lapselle.Tietää varsin hyvin kuinka paljon minä "nautin" tästä keskusteluaiheesta.Ystävällä 2 lasta ja meillä ei mieheni kanssa vuosienkaan yrittämisen jälkeen lasta tule.Keskenmenon sain puolisen vuotta sitten.Masensi ja ahdistaa aika ajoin vieläkin...
Nyt viimeisen parin kuukauden aikana tämä kyseinen ystävä jaksaa odotella omia kuukautisiaan liiankin "tuskaisesti" vaikka ehkäisyä käyttääkin, pelkää aina olevansa paksuna kuten hän raskautta itsee nimittää, ja sitten toisinaan hän hehkuttaa vauvakuumettansa niin raastavasti että tekee niin pahaa..Ja minä idiootti olen häntä yrittänyt ymmärtää hänen "valtavissa" ongelmissaan, mutta ajatteleekohan ystäväni miltä kenties minusta voi sellainen korvien kiduttaminen tuntua, ilmeisesti ei :(((((( Miksi vauvan tulon ajankohdan valitseminen tuo niin paljon ongelmia että siitä ihan lapsettomillekkin kehdataan tuskailla?!?!?
Minua ahdistaa...Ja kun olen niin lojaali ja ymmärtäväinen ihminen aina ollut niin enhän minä voi sanoa etten jaksa tuollaista kuunnella aina, näin ajattelen itse, tiedän että typerästi mutta kun ei ole kanttia sanoa...Olen joskus yrittänyt kovasti vaihtaa puheen aihetta, mutta kun ei sekään tunnu tämän kyseisen ihmisen kohdalla onnistuvan. Jo automaattisesti karttelen tätä ystävää vaikka toisaalta tarvitsisin aina välillä jotain lohduttavaa olkapäätä jotta saisin purkaa möykkyjä sisältäni jollekkin muullekkin kuin miehelleni. Tämä kirjoittaminenkin tuntuu niin pahalta että täytynee tässä lopettaa ja vaikka tirauttaa ahdistus itku tupakan kera... :(
ystäviltä suolaa haavoihin...
16
1942
Vastaukset
- Krisse *72
Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu: mieheni veljellä ja hänen vaimollaan on kaksi pientä lasta. Miettivät juuri, tekisivätkö kolmannen nyt vai myöhemmin... He tietävät meidän tilanteemme hyvin, joskus jopa kyselevätkin miten menee. Kuitenkin he kummatkin ovat harvinaisen kovia töksäyttelemään aivan mitä sattuu. Vaimo kerrankin heitti minulle, että "kyllä se Jumala tietää, kenelle voi lapsia antaa"!
Olen pari kertaa tuiskahtanut siihen malliin, että nyt alkaa heilläkin menemään vihdoin ja viimein jakeluun, että lapsettomuus on meille herkkä asia.
Sano suoraan ystävällesi, että tosi ystävät eivät kiduta ystäväänsä tuon kaltaisilla puheilla. Jos "Ystäväsi" edelleen jatkaa hehkutustaan, sano vain suoraan, että ettet kestä kuunnella. Eiköhän se pikkuhiljaa valkene ystävällesi.- äidiksi haluava
..mutta nyt on todellakin alkanut tuntumaan siltä, että en taida olla oikea ihminen auttamaan tätä ystävää hänen "hädässään.."
Alkaa toisin sanoen olla mitta aikalailla täysi. Kyllä tämäkin kyseinen ystävä kyselee aina että no onkos vauvaa tulossa ja heti perään sit voivottelee joko omia myöhästynyeitä kuukautisia taikka sitä kuinka sattuu taas olemaan vauvakuumetta...Minusta tuollainen käytös alkaa olla jo loukkaavaa.
Ehkäpä minä seuraavalla kerralla taidan uskaltaa sanoa miltä minusta tuntuu. Kaippa minullakin on oikeus ilmaista tunteeni. Kiitos Krisse *72! - Piparminttu
Itse en voi puhua että ystävä tekisi näi, mutta anopilta tulee välillä sellaisia töksäytyksiä mitä minun ei mielestäni tarvitsisi kuunnella. Hyvä esimerkki on että hän sanoo että "mahdankohan kuolla ennen kuin saan lapsenlapsia?" Hän ei sitä pahalla sano, sen tiedän mutta hän ei mieti että miten kovasti se minuun sattuu ja miten itseäni syytän siitä että hän ei niitä lapsenlapsia saa. Sattuu niin usein:(
- Naapurin äiti
Lukemani perusteella ystäväsi on varsin törppö ja ajattelematon. Ainoa (epätodennäköinen tosin) puolustus voisi olla se, että hän kuvittelee kipeästä aiheesta puhumalla terapoivansa sinua (näitäkin ihmisiä löytyy), vaan enpä usko tässä tapauksessa. Voimia vaan sinulle!
Vaan hei, sitten yksi minun mieltäni painava ja asiaan tavallaan liittyvä juttu. Asutaan omakotitaloalueella ja naapuriin muutti uudet ihmiset, noin nelikymppinen pari. Oikein mukavan oloisia ihmisiä! No, minulla itselläni on puoli vuotias lapsi, jota kanniskelen rintarepussa luontoretkillä jne. , mennään usein juuri heidän talonsa ohi. Yleensä kyselevät mitäs nassikalle kuuluu, puhelevat omista kummilapsistaan, vaan heillä ei ole omaa lasta. Mielestäni katselevat jotenkin kaihoisasti meidän pientä, eli ei ole mistään lastenvihaamisesta kaiketi kysymys. No, olenkin sitten pohtinut, että kärsivätköhän lapsettomuudesta vai onko oma lapsi peräti kuollut tms. Jotenkin tuo asia on silläalailla tullut nyt jutusteluidemme "väliin", että itse koen välillä oloni jotenkin vaivautuneeksi (etenkin jos kertoilen vauvan touhuumisista). Ja sitten kun sitä aihetta yrittää välttää, menee höpöttelyt ihan omituisiksi..No, kertokaahan siis miten pitäisi suhtautua? Onhan sitä tietysti muitakin puheenaiheita kuin vauva, vaan kun ovat kysyneet (ehkä kohteliaisuuttaan) olen myös vauvelistani vuolaasti puheskellut. Haluaisin siis olla juuri lisäämättä mahdollisesti suolaa haavoihin, mutta aihe silti vaivaa tavallaan...miten vaikkapa ottaa asia puheeksi, niin että päästäisiin tutustumisessa "eteenpäin"?- Helena
Hei Naapurin äiti,
Itse käytän kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen puheissani muotoa "jos me joskus saadaan lapsi/lapsia, niin...". Oletan, että se, joka tietää tai tuntee asian, ymmärtää, mistä on kyse, ja toisaalta, asiaa tuntemattomille kyseinen lause on neutraali. Tämän vinkin avulla ehkä saatat "kuunnella" naapuriasi paremmin.
Sitä oikeaa tapaa lähestyä asiaa ei liene ole. Itse olen tähän mennessä aloittanut kaikki asiaan liittyvät keskustelut, mikäli tilanne on ollut kaikin mahdollisin tavoin suosiollinen ja luottamusta herättävä. siksi anoppi ja muutama hyvä ystäväkin ovat onnellisen tietämättömiä tilanteestani (-mme).
Mutta, teitä lojaaleja, empaattisia kuuntelijoita tarvitaan! - Naapurin äiti
Helena kirjoitti:
Hei Naapurin äiti,
Itse käytän kolmen vuoden lapsettomuuden jälkeen puheissani muotoa "jos me joskus saadaan lapsi/lapsia, niin...". Oletan, että se, joka tietää tai tuntee asian, ymmärtää, mistä on kyse, ja toisaalta, asiaa tuntemattomille kyseinen lause on neutraali. Tämän vinkin avulla ehkä saatat "kuunnella" naapuriasi paremmin.
Sitä oikeaa tapaa lähestyä asiaa ei liene ole. Itse olen tähän mennessä aloittanut kaikki asiaan liittyvät keskustelut, mikäli tilanne on ollut kaikin mahdollisin tavoin suosiollinen ja luottamusta herättävä. siksi anoppi ja muutama hyvä ystäväkin ovat onnellisen tietämättömiä tilanteestani (-mme).
Mutta, teitä lojaaleja, empaattisia kuuntelijoita tarvitaan!Kiitos. Täytyypi kuunnella vinkkaamallasi tavalla.
Toivon teille mitä parhainta jatkoa ja toivottavasti saatte haluamanne lapsen!
:) - Lapseton
Oletko miettinyt sitä, että miksi sinun pitäisi tietää haluavatko he lapsia vai ei , ovatko yrittäneet vai ei? Tehän olette nyt vain naapureita. Harvemminhan nyt naapureille selvitetään lapsentekoyrityksiä tai yrittämättä jättämisiä. Ole vain normaali ja juttele lapsesta tai mistä hyvänsä muusta juttu kulkeekin. Elämässämme on niin paljon asioita joita joillakin on ja toisella ei. Entäs jos naapurisi olisi rampa tai sokea. Pitäisihän silloinkin voida jutella asioista ilman että välttää kaikkea mikä liittyy näkemiseen tai omilla jaloilla kulkemiseen, eikös vain.
- Onnekas
Lapseton kirjoitti:
Oletko miettinyt sitä, että miksi sinun pitäisi tietää haluavatko he lapsia vai ei , ovatko yrittäneet vai ei? Tehän olette nyt vain naapureita. Harvemminhan nyt naapureille selvitetään lapsentekoyrityksiä tai yrittämättä jättämisiä. Ole vain normaali ja juttele lapsesta tai mistä hyvänsä muusta juttu kulkeekin. Elämässämme on niin paljon asioita joita joillakin on ja toisella ei. Entäs jos naapurisi olisi rampa tai sokea. Pitäisihän silloinkin voida jutella asioista ilman että välttää kaikkea mikä liittyy näkemiseen tai omilla jaloilla kulkemiseen, eikös vain.
No joo, kyllä osaltaan olet ihan oikeassa. Vaan tiedäthän että jos esimerkiksi toinen puhuu harrastuksistaan tulee helposti kerrottua myös omista, tai jos esimerkiksi minulla olisi uusi auto ja joku kysyisi miten se on pelannut niin kertoisin ja tulisi sitten ehkä loppuun kysästyä, että mitenkäs se teidän menopeli? No, nuo nyt oli ihan tosi ontuvia vertauksia vaan ehkä ymmärsit. Katsos tuon lapsi aiheen yllä lepää jotenkin heidän kohdallaan sellainen totaalinen hiljaisuus...välillä keskustelu menee sillä lailla, että olisi luonnikasta kysyä heidän lapsestaan/lapsistaan, vaan kun sitten ei tiedä kuinka kipeä asia koko lapsijuttu on, niin ei tohdi. Ja toisaalta välillä on sellainen fiilis, että ihan kuin he odottaisivat kysymystä. Nimittäin ehkä (?) lapsettomuudenkin kohdalla on helpompi siitä mainita vastaamalla kysymykseen kuin muuten vaan paukauttaa, että "niin, me muuten emme saa lapsia".
Vaan kaiketi asia selvinnee aikanaan. Tai sitten ei, riippuu kai siitä miten tutuiksi tullaan. - lotte
Onnekas kirjoitti:
No joo, kyllä osaltaan olet ihan oikeassa. Vaan tiedäthän että jos esimerkiksi toinen puhuu harrastuksistaan tulee helposti kerrottua myös omista, tai jos esimerkiksi minulla olisi uusi auto ja joku kysyisi miten se on pelannut niin kertoisin ja tulisi sitten ehkä loppuun kysästyä, että mitenkäs se teidän menopeli? No, nuo nyt oli ihan tosi ontuvia vertauksia vaan ehkä ymmärsit. Katsos tuon lapsi aiheen yllä lepää jotenkin heidän kohdallaan sellainen totaalinen hiljaisuus...välillä keskustelu menee sillä lailla, että olisi luonnikasta kysyä heidän lapsestaan/lapsistaan, vaan kun sitten ei tiedä kuinka kipeä asia koko lapsijuttu on, niin ei tohdi. Ja toisaalta välillä on sellainen fiilis, että ihan kuin he odottaisivat kysymystä. Nimittäin ehkä (?) lapsettomuudenkin kohdalla on helpompi siitä mainita vastaamalla kysymykseen kuin muuten vaan paukauttaa, että "niin, me muuten emme saa lapsia".
Vaan kaiketi asia selvinnee aikanaan. Tai sitten ei, riippuu kai siitä miten tutuiksi tullaan.Näitä kirjoituksia lukiessa tuli mieleen kaksi asiaa: ensinnäkin se, että yksi mahdollisuushan on, että nämä jotka suunnittelevat omia lapsentekoaikataulujaan ovat vaan siinä mielessä "tavallisia ihmisiä", että loppujen lopuksi ovat kiinnostuneita vain itsestään, eivätkä siinä touhotuksessaan "muista" ajatella toisia. Siis että tavallaan toisen lapsettomuus ja omaan perheeseen liittyvät ajatukset kuuluvat mielessä eri lokeroihin, eikä noiden lokeroiden välillä ole sellaista yhteyttä, että tajuaisi olla aiheuttamatta tuskaa toiselle. Pitäisi ensin mennä itseensä ja ajatella, mutta sitä ei sitten taas muista tehdä jos ei itsellä ongelmia ole. Enkä nyt sano, että se, josta pahalta tuntuu, pitäisi ymmärtää, mutta voihan se olla että niitä asioita ei piikiksi tarkoita.
Sitten tuosta naapuriasiasta. Itse olen ainakin huomannut, että tuntemattomat tai puolitutut eivät voi sillä tavalla suolaa haavoihin heittää, siis ainakaan samalla tavalla kuin läheiset ja ystävät, sellaiset jotka tietävät. Vaikka puolituttujen kanssa samoista asioista puhuisi, jopa omasta tilanteestaankin, niin se ei ole sama asia. Toisen ei TIEDÄ, vaan kaikki perustuu tulkintaan, eikä omat syvimmät tunteet ole sillä tavalla pinnassa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole kauhean syvälle mennyt. Päin vastoin, voi olla että puolitutun kanssa asiasta puhuminen jopa helpottaa. Jos toinen taas karttaa aihetta, niin senkin huomaa. Minä varmaan samassa tilanteessa naapurina jatkaisin jutustelua lapsesta jos toinen kerran tuntuu kiinnostuneelta. Tai juuri niinkuin sanoit, antaisin asian mennä painollaan. Siitä se järjestyy sitten omalla tavallaan. - Lapseton
lotte kirjoitti:
Näitä kirjoituksia lukiessa tuli mieleen kaksi asiaa: ensinnäkin se, että yksi mahdollisuushan on, että nämä jotka suunnittelevat omia lapsentekoaikataulujaan ovat vaan siinä mielessä "tavallisia ihmisiä", että loppujen lopuksi ovat kiinnostuneita vain itsestään, eivätkä siinä touhotuksessaan "muista" ajatella toisia. Siis että tavallaan toisen lapsettomuus ja omaan perheeseen liittyvät ajatukset kuuluvat mielessä eri lokeroihin, eikä noiden lokeroiden välillä ole sellaista yhteyttä, että tajuaisi olla aiheuttamatta tuskaa toiselle. Pitäisi ensin mennä itseensä ja ajatella, mutta sitä ei sitten taas muista tehdä jos ei itsellä ongelmia ole. Enkä nyt sano, että se, josta pahalta tuntuu, pitäisi ymmärtää, mutta voihan se olla että niitä asioita ei piikiksi tarkoita.
Sitten tuosta naapuriasiasta. Itse olen ainakin huomannut, että tuntemattomat tai puolitutut eivät voi sillä tavalla suolaa haavoihin heittää, siis ainakaan samalla tavalla kuin läheiset ja ystävät, sellaiset jotka tietävät. Vaikka puolituttujen kanssa samoista asioista puhuisi, jopa omasta tilanteestaankin, niin se ei ole sama asia. Toisen ei TIEDÄ, vaan kaikki perustuu tulkintaan, eikä omat syvimmät tunteet ole sillä tavalla pinnassa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole kauhean syvälle mennyt. Päin vastoin, voi olla että puolitutun kanssa asiasta puhuminen jopa helpottaa. Jos toinen taas karttaa aihetta, niin senkin huomaa. Minä varmaan samassa tilanteessa naapurina jatkaisin jutustelua lapsesta jos toinen kerran tuntuu kiinnostuneelta. Tai juuri niinkuin sanoit, antaisin asian mennä painollaan. Siitä se järjestyy sitten omalla tavallaan.Lotte, sait juuri muotoiltua paremmin sen mitä tarkotin. Ja toisaalta, jos joku on niin kriisivaiheessa lapsettomuutensa kanssa, ettei voi edes keskustella muiden lapsista, niin ei sille kukaan ulkopuolinen voi mitään muuta kuin odottaa. Ja jos rupeaa kiemurtelemaan ja välttelemään tiettyjä aiheita koska itse olettaa, että nuo toiset loukkaantuvat, niin kyllä se tuttavuus loppuu jo alkumetreille. Reippaus ja rehellisyys mutta myös tahdikkuus on tärkeää. Nimittäin jos nuo lapsettomat huomaavat että aha, onpa tuo utelias, kun sen nyt täytyy välttämättä tietää onko meille tulossa lapsia vai eikö ole, niin varmaan pysyttelevät loitolla tulevaisuudessa.
- Nina
Meille sattu niin "huonosti", että heti seuraavalla viikolla kun lääkäri alkoi puhumaan mulle lapsettomuushoidoista, mun 4-kymppinen äiti ilmotti olevansa raskaana sterilisaatiosta huolimatta. Pienen sulattelun jälkeen pystyin olemaan onnellinen heidän puolestaan, ja nyt odottelen jo innolla uutta pikkusisarusta.
Aihe on edelleen erittäin kipeä, osittain ikäni vuoksi ("huimat" 21 vuotta). Tuskin kukaan odottaa saavansa kuulla näin nuorena, että on "vajavainen".. - loviisa
Täälläkin kuunnellaan ystävien ja sukulaisten kommentteja hermot kireällä.
aluksi ihmettelivät, kun ei heti häitten jälkeen alettu kertoa vauvauutisia.
silloinen elämäntilanne oli sellainen, ettemme vielä olleet kypsiä lapsen hankintaan. no meni vuosi ja asiat olivat sillä mallilla että saisi jo "tärpätä".
vaan ei.
ja ystävät lisääntyivät vauhdilla, kommentteja: heti kun pillerit lopetti, tärppäsi.
laakin peli.
ei tarvinnut kun ajatella lapsentekoa niin etc...
no, emmehän olleet itse kertoneet omista "vaikeuksistamme."
entäs sukulaiset sitten.
joka helvetin kissanristiäisissä sama päivittely, miksette, miksette?????????
kerran meni hermo.
sanoin että ei oikeen tiedetä, missä on vika kun ei lapsia tule. joka kerta tulee suu täyteen ja kaiken olen niellyt.
eivätpä ole sen jälkeen kyselleet...
mutta silti, vaikka leikiksi löin, sydän itkee verta.
toiveissa on oma käärö...
ehkä jonain päivänä.- Tepa
Tuleehan noita uteluita. Nyt olen ottanut sen linjan, että jos joku kysyy, totean kypsän näköisenä, etten viitsi vaivautua vastaamaan tai kävelen pois sanoen, että maistuispa raitis ilma tms.
Mä en halua alkaa selittelemään, näin raastavan kipeä asia ei kuulu kaikille!
Kaikista kaamein isku on ollut tuen puute ystävien taholta. Olen erittäin harkiten kertonut ja näille ystäville olen selvittänyt, että kyse on ehdottomasti elämäni suurimmasta ja vaikeimmasta kriisistä. Eipä ole tukea tullut. Ei edes kysymystä "kuinka jaksat". Ei mitään!!
Näiltä molemmilta ihmisiltä olen aiemmin saanut paljon palautetta siitä, kuinka hyvä tuki olen ollut heidän vaikeuksissaan. Tottakai olen ollut, mielestäni se kuuluu ystävyyteen.
Se on sattunut ihan hirveästi, ettei heitä tunnu kiinnostavan, vaikka välillä olen niin rikki, että pelkään kuolevani ihan vaan kärsimiseen.
En ole itse enää ottanut asiaa lainkaan puheeksi. Minulle on selvinnyt, että heistä ei ole todellisiksi ystäviksi. Mutta kyllä se kipeää tekee. - alisa
Tepa kirjoitti:
Tuleehan noita uteluita. Nyt olen ottanut sen linjan, että jos joku kysyy, totean kypsän näköisenä, etten viitsi vaivautua vastaamaan tai kävelen pois sanoen, että maistuispa raitis ilma tms.
Mä en halua alkaa selittelemään, näin raastavan kipeä asia ei kuulu kaikille!
Kaikista kaamein isku on ollut tuen puute ystävien taholta. Olen erittäin harkiten kertonut ja näille ystäville olen selvittänyt, että kyse on ehdottomasti elämäni suurimmasta ja vaikeimmasta kriisistä. Eipä ole tukea tullut. Ei edes kysymystä "kuinka jaksat". Ei mitään!!
Näiltä molemmilta ihmisiltä olen aiemmin saanut paljon palautetta siitä, kuinka hyvä tuki olen ollut heidän vaikeuksissaan. Tottakai olen ollut, mielestäni se kuuluu ystävyyteen.
Se on sattunut ihan hirveästi, ettei heitä tunnu kiinnostavan, vaikka välillä olen niin rikki, että pelkään kuolevani ihan vaan kärsimiseen.
En ole itse enää ottanut asiaa lainkaan puheeksi. Minulle on selvinnyt, että heistä ei ole todellisiksi ystäviksi. Mutta kyllä se kipeää tekee.Mietin tässä, että millä tavalla voisin ystävänä parhaiten tukea lapsettomuudesta kärsivää? Jokainen tapaus ja ihminen on tietenkin erilainen, mutta ... monesti sitä ystävänä tuntee kykynsä niin rajattomaksi, ja tuli vaan tässä mieleen, että millainen lähestymistapa olisi esim. teille paras.
- hermot menee
Minulla kanssa menee hermot..kaiken muun kestän,mutta en noita kommentteja ja kyselyjä.ihan kun se ois joku yleinen velvollisuus saada jälkikasvua aikaiseksi ja kun ei sitä kuulu niin vähän "muistutetaan".meillä monet tietää vauvahaaveemme,koska yksi kekenmeno takana ja tyhmänä kerrottiin...ja ihmiset eteenpäin..on myös parin oma asia menevätkö hoidoissa kuinka pitkälle.minua ahistaa semmonen painostus että ettehän te mikään perhe ole kun ei lapsia ole.ja ne typerät vitsit...vaikka ne tietää,niin silti.
- Sanat
Olenkokenut saman!! Saatana että vituttaa ku ystävät, vaikka lapsettomuudestamme tietävätki varsin hyvin, eivät osaa ajatella miten sattuu!!! Hehkutellaan omalla onnella ja pitäs alkaa jokaisen lapsen kummiksi!!! En jaksa enää edes kuunnella kavereiden juttuja.
Ja toinen mikä vittuttaa, on teinit jotka kerran jakaa persettä ja heti ollaan paksuna. Ja rahat elämiseen saadaan sossusta. Me, joilla on rahaa,halua ja kaikki ne mitä kunnon vanhemmila on, niin ei varmaan saada lapsia!!!!
Ottakaa kantaa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset
"Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-27399166Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta
Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir3737947Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/84070681615657William ja Sonja Aiello ERO
Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!542353Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."
Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun62091Se siitä sitten
Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy821740Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"
Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan201688Ihastumisesta kertominen
Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi921427Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon
Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.4381358Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista
Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt71283