Kunnioittaen suomen sotaveteraaneja.
Suomen rintamalla Venäjää vastaan sotineiden sotilaiden olisi täytynyt syntyä jo vuonna 1928 tai ennen sitä. Sota loppui 1945 jolloin 1928 syntyneet olisivat osallistuneet sotaan 17-vuotiaina.
Vuosina 1920-1930 syntyneiden henkilöiden elinajanodote oli 70,66 vuotta.
Keskimääräin tuona aikana syntyneiden ihmisten keskimääräinen kuolinvuosi olisi siis välillä 1991-2001.
Elämme vuotta 2013 ja sodan loppumisesta on kulunut kohta 68-vuotta.
Olisiko nyt korkea aika antaa enemmän kerätyistä ja myönnetyistä rahavarannoista jäljellä oleville sotaveteraaneille suoraan ilman byrokratian viemää osuutta joka kasvaa nopeasti suhteessa suoraan jaettuihin avustuksiin?
RAY jakoi sotaveteraanien kuntoutukseen vuonna 2012 rahaa 99 miljoonaa euroa.
Sotaveteraanien suoraan kotiin vietävien palveluiden kustannus vuonna 2011 oli koko maassa yhteensä 1 872 772 euroa. Kuntoutukseen koko maassa vuonna 2013 on arvioitu käytettävän yhteensä 32 miljoonaa euroa josta yleensä jää rahaa käyttämättä ylijäämäksi asti.
Nopeasti voidaan siis todeta veteraanien elämän kohentamiseen saatujen varantojen ylittävän huimasti heihin käytettyjen varantojen määrän.
Sotaveteraaneja tukevat järjestöt ja säätiöt ovat kartuttaneet noin 100 miljoonan euron omaisuuden? Lisäksi järjestöt saavat avustuksia yli 100 miljoonan euron edestä eri tahoilta RAY:n ja keräys/myyntitoimintojensa ansiosta.
Vuonna 2009 tehtyjen arvioiden mukaan kaksi kolmannesta sotaveteraaneista kuolee viiden vuoden kuluessa, vuonna 2014 heitä on siis vain kourallinen.
Ehditäänkö jakaa heille kertytettyjä varallisuutta oikeaan tarkoitukseen?
Mielestäni armeijan ei tule enää kerätä lisää varoja sotaveteraaneille, tulisi huolehtia siitä että nykyiset varannot ohjattaisiin oikeaan tarkoitukseen eli sotaveteraaneille itselleen!
Suomen ja suomalaisten tulisi huomata se tosiasia ettei vuonna 2020 ole enää sotaveteraaneja kuin satakunta jos sitäkään. Nyt olisi korkea aika järjestää lopuille sodassa mielentilansa masentaneille ja jopa ruumiillisia vammoja saaneille kunnollinen loppuelämä.
Rahasta se ei taida olla kiinni!
Suomen rintamalla Venäjää vastaan sotineiden sotilaiden olisi täytynyt syntyä jo vuonna 1928 tai ennen sitä. Sota loppui 1945 jolloin 1928 syntyneet olisivat osallistuneet sotaan 17-vuotiaina.
Vuosina 1920-1930 syntyneiden henkilöiden elinajanodote oli 70,66 vuotta.
Keskimääräin tuona aikana syntyneiden ihmisten keskimääräinen kuolinvuosi olisi siis välillä 1991-2001.
Elämme vuotta 2013 ja sodan loppumisesta on kulunut kohta 68-vuotta.
Olisiko nyt korkea aika antaa enemmän kerätyistä ja myönnetyistä rahavarannoista jäljellä oleville sotaveteraaneille suoraan ilman byrokratian viemää osuutta joka kasvaa nopeasti suhteessa suoraan jaettuihin avustuksiin?
RAY jakoi sotaveteraanien kuntoutukseen vuonna 2012 rahaa 99 miljoonaa euroa.
Sotaveteraanien suoraan kotiin vietävien palveluiden kustannus vuonna 2011 oli koko maassa yhteensä 1 872 772 euroa. Kuntoutukseen koko maassa vuonna 2013 on arvioitu käytettävän yhteensä 32 miljoonaa euroa josta yleensä jää rahaa käyttämättä ylijäämäksi asti.
Nopeasti voidaan siis todeta veteraanien elämän kohentamiseen saatujen varantojen ylittävän huimasti heihin käytettyjen varantojen määrän.
Sotaveteraaneja tukevat järjestöt ja säätiöt ovat kartuttaneet noin 100 miljoonan euron omaisuuden? Lisäksi järjestöt saavat avustuksia yli 100 miljoonan euron edestä eri tahoilta RAY:n ja keräys/myyntitoimintojensa ansiosta.
Vuonna 2009 tehtyjen arvioiden mukaan kaksi kolmannesta sotaveteraaneista kuolee viiden vuoden kuluessa, vuonna 2014 heitä on siis vain kourallinen.
Ehditäänkö jakaa heille kertytettyjä varallisuutta oikeaan tarkoitukseen?
Mielestäni armeijan ei tule enää kerätä lisää varoja sotaveteraaneille, tulisi huolehtia siitä että nykyiset varannot ohjattaisiin oikeaan tarkoitukseen eli sotaveteraaneille itselleen!
Suomen ja suomalaisten tulisi huomata se tosiasia ettei vuonna 2020 ole enää sotaveteraaneja kuin satakunta jos sitäkään. Nyt olisi korkea aika järjestää lopuille sodassa mielentilansa masentaneille ja jopa ruumiillisia vammoja saaneille kunnollinen loppuelämä.
Rahasta se ei taida olla kiinni!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Isäni kuoli 20 sitten. En keräykseen ole antanut enää.
Nyt rahat menee herroille.
Kuulin radiosta,kuntoutukseen ei riitä.
Eipä isäukkokaan saanut kuntotusta,jotkut kävi useammin.