Oliko sinua edes olemassakaan?
Suunnaton ikävä
17876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oli. Nimenomaan oli.
vieläkin. Saisinpa sammutettua.
Liekki on sammunut.
tai tämmösiin paljon kannata noteerata, edes mitään kysymällä.
Miksi ei voi suoraan laittaa jotain mistä hän, kenelle tarkoitettu, tunnistaa sen itselleen tarkoitetuksi?
Otsikon sanat on toisesta Maijasen biisistä, jonka sanat ovat taulussa seinälläni vuoteeni vieressä. Väitätkö ettei ole tunnistetta ja muistamista Hänelle, jonka haluan muistavan.
Sellaisia toimivat vinkit ovat, muut ei ymmärrä, Hän ymmärtää. Eli ehkä ei vaan ollut sinulle...
Hän on olemassa, eikä unohda. Siitä on varmuus, sisin sanoo niin - ja lämmintä riittää eteenpäin.
Hyvä, jos biisi sai mieleesi jonkun sinulle tärkeän henkilön. Tulkitsit tunnisteet kuitenkin väärin, sillä niitä ei ollut.
Mutta, minulle tuli aivan suunnaton ikävä erästä miestä, joka ei tällä palstalla vieraile. Jonka kanssa emme enää tapaa.
aivan, samaa mieltä. ei näistä kukaan itseään tunnista, saati kaipuun ja ikävän kohde itseään. tuntomerkit puuttuvat, eikä niitä täällä saa kertoa. paitsi jos on livenä tavannut ja on jäänyt jotain, millä hakea. mutta: sen kymmenet muut hajottavat tekstit omiin tarkoituksiinsa ja haku katoaa kuin tuuleen. onnea muille etsijöille!
Olet olemassa. Ikävä välillämme on olemassa.
Ootko omaa elämääsi ikävöinyt, joka ohi kulkee, ettet huomaakaan?
Päiviä lyhyitä tai pitkiä joista, et koskaan saanut otettakaan?
Enhän mä olekaan. Näppäimet kirjoittavat itsekseen :)
Kuin sulkakynä paperille kaunokirjoitusta kirjoittaa....
miettinyt, oliko häntä (miestä) edes olemassakaan..ei varmaan unta se oli, ei tuommoista kulta kimpaletta ole olemassa, siksi vertaus kultaan kun moni ois saattanu tyrmätä täysin kun tuntematon otti yhteyttä ja paljasti tunteensa. Kuulin tänään Rihannan kappaleen diamonds ja itku tuli..no tuntuupa typerälle tänne jaaritella, mutta on jotenkin tunteet ollu pinnassa tänä pääsiäisenä.
Miten ihmeessä tällasella palstalla pääsee syntymään suhteita?? Ja miks tänne kirjoitellaan tollasia minulla on niin ikävä sua-juttuja??? Miksei niitä voi puhelimitse hoitaa esim.? Ja jos on kyseessä joku palstatuttu,niin miten voi olla ikävä jotain naamatonta nettituttavuutta...
En oikein oo päässy perille tästä hommasta täällä. Omituista sakkia.
joo, ei todellakaan palstaharhahenkilö vaan oikea ihminen, jota on ikävä. Sössittiin niin pahasti, ettei yhteydenotto irl ole enää mahdollista, mutta ikävä häntä on silti. Pas*aa oloa vaan tänne purin.
Ei kai täällä nyt suhteita synnykään, kukaan ( kai?) edes tosissaan kuvittele niin. Paitsi, jotkut viisastelevat tosikot.,,
Nämähän voi jättää lukemattakin...,
Ei, kyllä nämä on ihan pakko lukea.
Siis tosikoiden ainakin.
Minä en ainakaan löydä täältä mitään huvittavaa.
Usein alan itkeä lukiessani näitä ihmisten kertomuksia täällä.
Olisi syntiä nauraa tälläisellä vakavasti otettavalla saitilla.
ja näistä ei koskaan uskalla hiiskua rallatellessaan raitilla.
Huumori-ihmiset eivät tälläisillä saiteilla viihdy.
Huumori-ihmiset ja huumori- Ihmiset..
Hyvä huumori.. kyllä se vaatii paljon ollakseen oikeasti hyvää.. aika tavalla näkemystä ja kokemusta ihmiselämän arkisista, ikävistä ja niistä vihoviimeisen syvimmistä mustista loukoista.
Ei ole toista puolta ilman toista.
Muuten se huumori jää puolittaiseksi ja pintapuoiseksi raapusteluksi, tyhjän pälpätykseksi.
Aamen, aamen.
Totisesti, totisesti.
Näin sanoo mun äiti joka on aina kiitollinen elämän kaikista antimista.
Nauraa paljon ja hersyvästi, tosin itse en ole ihan yhtä kova nauramaan.