Hivuttauduin hyvin hiljaa parvekkeelleni. Hämärä oli juuri laskeentunut ja ryömin hiljaa parvekkeen kaiteen lähelle. Asetin silmäni kaidelautojen välikohtaan ja tihrutin ympäristöä. Höröttelin korviani ja ei aikaakaan, kun kuulin samaiset äänet suuren pihakuuseni takaa. Samaiset äänet, kuin niin monasti aikaisemminkin.
Kaikki alkoi itseasiassa jo muutamia hämäräaikoja sitten. Viikon ajan olen ryöminyt samaiseen paikkaan ja tihruttanu, sekä höröttänyt.
Niin, kyllähän minä ymmärtäisin, jos vain Yhdet äänet kuuluisivat, mutta kun niitä ääniä alkoi kuulumaan ensteks tuolta ja välittömästi sieltä ja kohta taaempaa ja sitä rataa.
Koska olen varteenotettava Puuma, ajatukseni oivallutti, että pihakuuseni takana norkoili Mies. Kyttäämässä tietysti. Mokoma. Olen nyhjöttänyt pimeässä kämpässä nyt viikon. Hullu olisin, jos sytyttäisin valot, silloinhan tämä tyyppi näkisi verhonraosta minut. Ehei, ehei, ehei, no-no-no-nou, sitä iloa en suo.
Kyllähän minä vähän olin äimän käkenä, kun tämä mies lähti yhtäkkiä ponkasemaan niiiiiiiin lujaa eteenpäin (minusta lukien vasemmalle), että olin täysin varma hänen olevan Urheilija-tyyppi. Varmaankin aitahyppelijä, sen verran risukkoa tuo minun takametsäni on.
Noh, urheilija on ihan yes, oon aina tykännyt. Aitojia en tunne, mutta sou wot.
Samaisena iltana, kun tää aitoja pinkas vauhtiin, niin oikealta (kello kymmentä yli:stä) lähti toinen aitoja juoksemaan. Eikä siinä vielä kaikki alaviistosta kuului taas lumen krapinaa. Kovahko hangenpinta kropajaa sopivan äänekkäästi.
Vähäkö mä ihmettelin, että miten Niin monta miestä on kiinnostunut minusta.
Aivan parvekkeeni alapuolella olin havaitsevinani paikalla olevan mytyn. Mytty lähti siitä sitten hissukseen vaeltelemaan. Vaikutti mielestäni liian pienikokoiselta mieheltä minulle. Minä kun tykkään vähän isommista.
Koska hämärässä on vaikea nähdä ja kokoa on vaikea määritellä, koska ei ole mitään mihin verrata, niin yhtenä aamuna vein tulitikkuaskin parvekkeen alapuolelle. Tuumin, että seuraavana iltana on sitten helpompi määritellä tämän miehen koon.
No heevetti, ehämmää mitää tulitikkuaskia illalla nähnyt, se vajosi hämäryyteen.
Koko tämän viikon hässäkän jälkeen soitin parhaalle ystävälleni ja kerroin, miten mahdottomasti miehiä minua metsästä vahtaa. Kaikki näyttävät olevan urheilijoita, aitojia, pikajuoksijoita ja muita nopeita.
En kyllä ymmärrä ystävääni, häntä johon olen luottanut kuin kiveen. Sydänystäväni.
Tekisin mieli pistää välit poikki hänen kanssaan. Hän nimittäin nauroi minulle päin korvaa ja väitti, ettei siellä mitään miehiä ole. Hän sanoi, että hänen takapihallaan on aivan yhtämoinen vilske, lumen pinta krapajaa ja kovaa menoa on.
Lapsellista, luulen ystäväni olevan Kade. Pyh.
Sanoinkin hänelle, että Pyh, johon hän, että hänen tyttärensäkin pihalla krapajaa.
Siiiis, luuleekohan mun ystävä (mahdollisesti entinen ystävä), että pienessä Vaasassa nyt riittäisi NIIN paljon vapaita miehiä, jotka ovat kiinnostuneita Puumista. Minä näet asun kaupungin tässä päässä ja tää ystävä toisella puolella ja hänen tyttärensä toisella puolella, mutta ei kuitenkaan tällä puolella, vaan välissä, oikeelle päin.
Kun sais jostakin semmosen kameran, joka infrapunasäteilyn siivittämänä toisi minulle esiin miesten kuvat.
Ystäväni (mahdollisesti entinen ystäväni) näet väittää, että jokapaikassa pomppisi Jäniksiä, Rusakoita rötkäleitä.
Naurettava väite. Hahhahaaaa.
Tosin täytyy myöntää, että n. kakskytäviis vuotta sitten oli NIIN paljon leppäkerttuja, että niitä oli kerrassaan JOKA PAIKASSA. Röykkiöittäin.
Yhtenä vuonna oli tavattoman paljon myyriä. Niin paljon, että saaremme meinasi upota mereen, kun myyriä oli niin paljon painolastina.
Kysynkin nyt teiltä hyvät palstalaiset.
Kysyn kumpi meistä ystävyksistä on oikeassa. Onko tänä vuonna Erityisen paljon Metsäjäniksiä ja/tai Rusakoita VAI onko sattumalta tänä vuonna erityisen paljon vapaita Miehiä.
?????
Toivon pikaista vastausta, että tiedän istunko koko illan pimeässä huoneessa vai voinko sytyttää valot.
Kaikki alkoi itseasiassa jo muutamia hämäräaikoja sitten. Viikon ajan olen ryöminyt samaiseen paikkaan ja tihruttanu, sekä höröttänyt.
Niin, kyllähän minä ymmärtäisin, jos vain Yhdet äänet kuuluisivat, mutta kun niitä ääniä alkoi kuulumaan ensteks tuolta ja välittömästi sieltä ja kohta taaempaa ja sitä rataa.
Koska olen varteenotettava Puuma, ajatukseni oivallutti, että pihakuuseni takana norkoili Mies. Kyttäämässä tietysti. Mokoma. Olen nyhjöttänyt pimeässä kämpässä nyt viikon. Hullu olisin, jos sytyttäisin valot, silloinhan tämä tyyppi näkisi verhonraosta minut. Ehei, ehei, ehei, no-no-no-nou, sitä iloa en suo.
Kyllähän minä vähän olin äimän käkenä, kun tämä mies lähti yhtäkkiä ponkasemaan niiiiiiiin lujaa eteenpäin (minusta lukien vasemmalle), että olin täysin varma hänen olevan Urheilija-tyyppi. Varmaankin aitahyppelijä, sen verran risukkoa tuo minun takametsäni on.
Noh, urheilija on ihan yes, oon aina tykännyt. Aitojia en tunne, mutta sou wot.
Samaisena iltana, kun tää aitoja pinkas vauhtiin, niin oikealta (kello kymmentä yli:stä) lähti toinen aitoja juoksemaan. Eikä siinä vielä kaikki alaviistosta kuului taas lumen krapinaa. Kovahko hangenpinta kropajaa sopivan äänekkäästi.
Vähäkö mä ihmettelin, että miten Niin monta miestä on kiinnostunut minusta.
Aivan parvekkeeni alapuolella olin havaitsevinani paikalla olevan mytyn. Mytty lähti siitä sitten hissukseen vaeltelemaan. Vaikutti mielestäni liian pienikokoiselta mieheltä minulle. Minä kun tykkään vähän isommista.
Koska hämärässä on vaikea nähdä ja kokoa on vaikea määritellä, koska ei ole mitään mihin verrata, niin yhtenä aamuna vein tulitikkuaskin parvekkeen alapuolelle. Tuumin, että seuraavana iltana on sitten helpompi määritellä tämän miehen koon.
No heevetti, ehämmää mitää tulitikkuaskia illalla nähnyt, se vajosi hämäryyteen.
Koko tämän viikon hässäkän jälkeen soitin parhaalle ystävälleni ja kerroin, miten mahdottomasti miehiä minua metsästä vahtaa. Kaikki näyttävät olevan urheilijoita, aitojia, pikajuoksijoita ja muita nopeita.
En kyllä ymmärrä ystävääni, häntä johon olen luottanut kuin kiveen. Sydänystäväni.
Tekisin mieli pistää välit poikki hänen kanssaan. Hän nimittäin nauroi minulle päin korvaa ja väitti, ettei siellä mitään miehiä ole. Hän sanoi, että hänen takapihallaan on aivan yhtämoinen vilske, lumen pinta krapajaa ja kovaa menoa on.
Lapsellista, luulen ystäväni olevan Kade. Pyh.
Sanoinkin hänelle, että Pyh, johon hän, että hänen tyttärensäkin pihalla krapajaa.
Siiiis, luuleekohan mun ystävä (mahdollisesti entinen ystävä), että pienessä Vaasassa nyt riittäisi NIIN paljon vapaita miehiä, jotka ovat kiinnostuneita Puumista. Minä näet asun kaupungin tässä päässä ja tää ystävä toisella puolella ja hänen tyttärensä toisella puolella, mutta ei kuitenkaan tällä puolella, vaan välissä, oikeelle päin.
Kun sais jostakin semmosen kameran, joka infrapunasäteilyn siivittämänä toisi minulle esiin miesten kuvat.
Ystäväni (mahdollisesti entinen ystäväni) näet väittää, että jokapaikassa pomppisi Jäniksiä, Rusakoita rötkäleitä.
Naurettava väite. Hahhahaaaa.
Tosin täytyy myöntää, että n. kakskytäviis vuotta sitten oli NIIN paljon leppäkerttuja, että niitä oli kerrassaan JOKA PAIKASSA. Röykkiöittäin.
Yhtenä vuonna oli tavattoman paljon myyriä. Niin paljon, että saaremme meinasi upota mereen, kun myyriä oli niin paljon painolastina.
Kysynkin nyt teiltä hyvät palstalaiset.
Kysyn kumpi meistä ystävyksistä on oikeassa. Onko tänä vuonna Erityisen paljon Metsäjäniksiä ja/tai Rusakoita VAI onko sattumalta tänä vuonna erityisen paljon vapaita Miehiä.
?????
Toivon pikaista vastausta, että tiedän istunko koko illan pimeässä huoneessa vai voinko sytyttää valot.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anteeksi kamalasti, mutta on sinulla taito hyppysissäsi, nauran, vedet valuvat, kuin juuri sulaneet vuoristopurot.
Jos asuisit naapurissa, lainaisin sinulle yökiikareita, niillä tiiraten saisit varmaankin asiasta selvyyden.
Toinen homma on myös, keväisin mökillä laukkailee suuria rusakkolaumoja, ovat ryötit isoja, kuin kengurut.
Yhtenä keväänä yksi luuli kai saavansa morsion meidän koirasta, joka oli kakkareissulla kartanolla.
Elikko pylkkäsi koiramme teen, kumminkin puolin nuuhkittiin rauhassa nenät, ei ihan suukkoa suotu.
Sitten kumpikin kääntyi omille teilleen, ei onneksi syntynyt epäsäätyistä romanssia.
Sytytä lammpus', oi, muuten voit langeta, ja siitä ei aina hyvä seuraa. :))
Nyt on minun vietettävä jonkinkestoinen mediaatiohetki, kirjoitukseni on niin mukaansatempaava, että mielessäni jo kyyristelen kanssasi yön pimeinä tunteina tuijottaen vuoroin kaukaisuuteen, vuoroin tulitikkuaskiin.
.
-ni, si. Konsonantit alkaneet iän mukana tanssia polkkaa.
Minusta tuntuu vahvasti nyt siltä, että sinä kallistut ystävättäreni kannalle, että minun takapihallani ei olekaan mieslaumaa juoksemassa.
Hmmmm..... miten vastenmielistä ajatella, että olisin todellakin ollut värjöttelemässä pakkasessa vain Rusakoiden takia. Hyvin-hyvin vastenmielistä.
Ja kuvittele millä koetuksella ovat polvilumpioni olleet. Konttausasennossa ei ole kivaa olla pitkää aikaa. Minä olen ollut pitkän aikaa.
Näyttää siltä, että palstalla ei ole muita, kuin vain me kaksi. Niinpä voinen tunnustaa, näin meidän kesken, että turhamaisena naisena olen illansuus meikannut juhlavan meikin naamaani, olen pukeutunut hyvin, tällännyt hiukset ja pruutannut hajuvettä. Sitten olen hivuttautunut ja ryöminyt parvekkeelleni. Ja tämä kaikki vain ja ainoastaan Siksi, että olen ollut vakuuttunut mieslauman olemassaolosta.
Vaikka minulla ei ole ollut yökameraan, niin suurella todennäköisyydellä miehillä, ainakin osalla miehistä, on täytynyt olla yökamera. Siksi olen itseäni nätiksi laittanut.
Kaikki siis turhaan.:/
Asiasta toiseen, olisi kovin erikoista ulkoiluttaa sellaista koiraa, joka pomppisi eteenpäin. Isoot etuhampaat suus.:)))
Eittämättä on kyllä olemassa se mahdollisuus, että ystävättäreni ja myöskin SINÄ olette kateellisia mahdollisista Miehistäni.
Eli en purematta niele mielipidettäsi.:)
:))))))))
Meillähän on täällä lokoiset oltavat, meillä on ihka oma palsta. Voisimme aikamme viihteeksi esittää dueton, sinähän osaat soittaa kauniisti, varmaan laulaakin. Minä osaan ainakin laulaa tosi isokeuhkoisesti, aikoinaan koulukaverini kanssa laulettin kyläillessäni iltojen iloksi ooppera-aarioita, hieman tietenkin mukaillen. Hänkin oli tosi ihana pianisti, hänen kauniit kätensä, sormensa oli luotu livahtelemaan pianon koskettimia luoden sulosointuja.
En ollenkaan kiellä, etteikö kateuden katkera kalkki tekisi hirttä silmääni, mutten ollenkaan epäile suloisuuttasi, sanasi ovat jo antaneet usein siitä todisteen.
Vielä kun olet illan siinnossa sitä taitavasti korostanut, lisäten mukaan ihanaa nuuhka-ainetta, varmasti se vetää miehiä puoleensa.
(Meillä on muuten nyt käytössä tuoksuvaa vessapaperia, 5-kertaista.)
Meidän kulta oli pikkupörrö, taskuun melkein mahtunut.
Paikallinen tuttu metsästäjä kertoi, että kevätkiimassaan rusakot eivät kuule, eivät näe, joten josko nuuhkailuun innostunut oli vaikka vanha vaarijänö, klasinsa kotiin unohtanut?
Kontillaan olo ja konttaustaito ovat harvojen ja valittujen saamia. Minä olen aina ollut mitä mainioin konttaaja, isännällä, vaikka hänellä on tuoreemmat lumpiot, ei onnaa edes kontillaan olo.
Kun ilta koittaa, laitahan siis nassu kuntoon, kampaa polkkatukka ja suhauta chanelia, jäämme jännittyneinä odottamaan tarkkailun tuloksia.
Toki toivomme parasta!
Oh..... Miten tositosi mahtavasti kirjoitettu. Oon lukenut sen kolme kertaa. En siksi, ettenkö olisi sitä ymmärtänyt, vaan siksi, kun tahdoin nautiskella lukemisesta. Usein, kun luen kirjaa, niin jos siinä on lause tai lauseita, jotka kirjailija on onnistunut kirjoittamaan NIIN mukavalla tavalla, että-jotta ja.... niin minä luen kyseisen kohdan uudestaan ja uudestaan. Jään jumiin, vähäkö ku viallinen äänilevy, joka jank...jank....jank....jank....jank.....jank...... (töks) ...uttaa samaa sanaa yhä vaan ja iankaikkisesti aamen, ellei sitä tökkää.
Vantaannainen on hypännyt näköjään salaatinlehdelle, joten voisimme Triona laulaa jotakin. Minun äänihuuleni ovat kiusalliset kapistukset, repisin ne irti, ellei siinä repimishommassa menis puheäänikin veks. Nimittäin äänihuuleni elävät omaa erillistä elämäänsä silloin, kun/jos päätän ruveta laulamaan. Viestitän aivoillani huulille ensteks oktaavialan, sitte viestitän viestin, että tahonko laulaa fortessa vai pianossa ja sitten yritän viestittää kaikkea muuta mukavaa, niin Mitä tekevätkään äänihuuleni. Saan ikiomilla korvillani kuulla suustani pulppuavia törähdyksiä. Harakka ja Varismaisia kraakuntoja. Laula siinä sitte Häh.
Kraakkumisesta huolimatta olen minäkin kaverini kanssa lauleskellut jos jotakin. Jokseenkin tutulla melodialla, mutta täysin omilla sanoilla. Aijeeeee, ku on ollut kivaa.:)
Ollos Onnellinen Lumpioistas. Olet tainnut kovastikin konttailla :), niin vakuuttavasti kehuskelit taitoasi. Onkohan polvilumpiosi tasaasta plaatua? Vähäköku laatikot laitettais lumpioitten tilalle. Kyllähän semmosilla tasalaatikoilla konttaa. Minun lumpioni kolajaa ja kalajaa. Kerran minua on lumpioitteni takia pyydetty orkesteriin jäseneksi. Kastanjeteiksi. En mennyt.
Heh, Tuoksuvaa viiskertaista vessapaperia. No johan on paperia. Kyllä sitä kelepaa nuuhkia, enneko kö vetää vessan.:)
Joo, tunnin kuluttua alan puuteroimaan nenää. Rullat on pääs, ajattelin vaihteeksi olla kiharapää kaunoinen.
Kyllä minä olen useammin tavannut sinun kirjoituksiasi, lukenut ne oikealta vasemmalle ja toisin päin.
On meillä nyt niin ihanaa paprua, ettei meinaa raskia käyttää, sisältää aloe veraa ja puuvillaa. :))
Jänskätyttää ihan kamalasti, muista kertoa meille, mitä havaintoja sait!
Vaikka nythän olet jo lumpioillasi sihtaamassa horisonttiin.
Tee kuten tahdot mutta kyllä minä nautin, tuo on tälläisen tavallisen maailmanmatkaajan paras "dekkari",salapoliisiromaani jossa saa olla itse käsikirjoittaja,pääosan esittäjä ja jotenkin ihmeellisesti myös se katsoja :), kihelmöivää arkijännitystä joka on pakko jakaa.
Joo no tahonhan mää. Olen tehnyt koko aamupäivän suunnitelmia ja iltapäivällä tein pikku viritelmiä pihan perälle ja metsän siimekseen (kompastuslankoja, liukastuslätäköitä yms.). Tein myös itselleni pikkuruisen Iglun lounaispuolelle pihaa, josta on hyvä näkyvyys pihakuusen taakse. Siellä olen kuullut useammankin miehen ääntelehtivän ja krapistelevan lumenpintaa.
Iglun katossa on aukko, aukosta työnnän ulos poikani ala-asteella tekemän periskoopin. Hyvä kapistus nurkan taa katsomiseen.
Otsalamppu päässä odottamassa sytyttämistä. Heti kun alan kuulemaan ja näkemään varjoliikkujia, niin sytytän lampun ja pomppaan ylös Iglun sisältä.
Jo mahtaa miehet yllättyä :)
Jo mahtaa.....
Eläkeläisäijänä näin heti tänään aamulla huhtikuun 1. päivänä, mitenkä omakotitalon nurkilla vaaniskeli hemaiseva punatukkainen Blondi ahtaissa tekstiileissä pinotex-ilmeisenä ja valmiina hotkaisemaan meikä-äijän pahimman miestennielijän tapaan... Ja Muori tuumi pääsevänsä vähemmällä tänään.
Olisitpa tehnyt tämän iloisen avauksesi vaikkapa elämän ilot palstalle. Täällä näiden masentavien muiden aloitusten joukossa tämä menee tavallaan hukkaan!
Hieno avaus.