Biosuku ei halua olla tekemisissä, eikä adosukukaan

Joskus se ikävä kyllä menee noin. Toivottavasti saat tukea omalta perheeltäsi, vertaistuesta tai esim. psykoterapian kautta. Jonkun kanssa tilannetta olisi hyvä läpikäydä. Voimia sinulle!

Minulla on vanhemmat kuolleet, lapsia ei ole, mies on ajat sitten jättänyt. On kaksi biologista sisarta, mutta monet eisukulaiset ovat läheisempiä. Ja eipä elämässä sittenkään hätää. Luoja pitää luomastaan huolen.
Toivon että yhteys sukuun ja läheisiin löytyy. Jokainen kokee omalla tavallaan ja tuntemus on aito.

Sukulaisia on monensorttisia. Ehkä löytäisit vähän kauemmista sukulaisista kiinnostuneita. Kummalta puolelta tahansa. :) Jeesuksen Kristuksen siunausta,

Minulla ei adosukua koskaan ollutkaan, koska molemmat vanhempani olivat ainoita lapsia. Vanhempani olivat lapsettomia, joten sisaruksiakaan ei ole. Adosukuni isovanhemmat kuolivat kun olin aivan pieni, ja yksi jo ennen adoptiotani. Vanhempani ovat kuolleet vuosia sitten. Biologistakaan sukua minulla ei ole. Isäni nimeä en tiedä, enkä sitä tule koskaan kuulemaankaan, sillä biologinen äitini, myös jo kuolleiden vanhempiensa ainoa lapsi kuoli vain vuotta sen jälkeen kunttapasimme ensi kertaa. Minulla siis kirjaimellisesti ei ole ketään.

Minun perheeni koostuu äitini ystävättärestä eli Leena-tädistä, joka on kummini, varaäitini ja tottelee meidän perheessä myös nimeä mummi. Leenan tyttäret ovat minulle "siskoja" koska niin me leikimme jo lapsena, kun minulla ei ollut omia siskoja. Myös lapsuuteni paras ystävä on minulle sisko, ja hänen isoveljensä myös minun veljeni. Veljelleni minä soitan, kun pitää saada hylly kiinni seinään. Heidän vanhempansa ovat aina olleet minulle Erkki-setä ja Liisa-täti, ja yhä edelleen uskallan ja kehtaan kävellä heille kuin kotiini, koska tiedän olevani heille kuin oma tytär. Perheeseeni kuuluu myös tyttäreni ja hänen isänsä suku. Anoppini, joka huolehtii minusta ja tytöstäni kuin kanaemo. Tyttöni tädit ja sedät ovat minulle edelleen läheisiä, vaikka mieheni kuolikin pari vuotta sitten onnettomuudessa. Heidän lisäkseen minulla on tiivis ystäväpiiri joka on minulle kuin omaa perhettä. On entinen työkaveri, joka käy kahvilla melkein kerran päivässä, naapurin tyttö, joka ssuunnilleen asuu meillä, mieheni paras ystävä, jonka tapaan lähes joka päivä ohimennen. Sekä monta muuta ystävää. Jos joku pyytäisi minua kuvailemaan sukuani, sanoisin, että minulla on tiivis ja lämminhenkinen suku, jonka tukeen voin aina luottaa. Jos elämä iskee sinulle kouraan sitruunan, tee siitä sitruunamuffinsseja.