Migreeni vie elämänilon

Olen viimeisen puolen vuoden aikana havahtunut siihen tosiasiaan, että migreeni on kumppani, jonka ympärillä elämäni on alkanut pyörimään. En tiedä mitä on tapahtunut sillä viimeisen vuoden aikana migreeniä on alkanut olemaan jopa useita kertoja viikossa. Yleensä kohtauksia on 1-3 kertaa viikossa ja tyypillistä on migreenin esiintyminen useina peräkkäisinä päivinä. Täsmälääke vie kivun melko varmasti, mutta kohtaus jää ikäänkuin väijymään jonnekin taka-alalle tullen uudestaan seuraavana päivänä.

Lääkityksenä tällähetkellä on voltaren imigran kohtaukseen. Lääkitys on tosiaan sikäli tehokas, että kipu poistuu tunnissa. Kohtauksen jälkeen jää kuitenkin huono olo. Kasvot näyttävät pöhöttyneiltä, on lievää pahoinvointia ja väsymistä. Aistit tuntuvat olevan ylivirittyneet ja kaikki hajut, melu yms normaalit elämään kuuluvat asiat saavat hermostumaan. Kaikki tuntuu suoraansanottuna pahalta.

Tällähetkellä estolääkityksenä menee beetasalpaaja joka aamu. Se vie kivunhuipun kyllä pois, mutta migreenin muut oireet ovat läsnä. Eilen sain yövuorossa kohtauksen, jonka hoidin imigranilla. Kuitenkin tänään huomasin migreenin ennakko-oireita taas (niskan jäykistyminen, valonarkuun, lievä pahoinvointi ja hermostuneisuus) Pian alkoi tuikkia toista puolta päätä lievänä, enkä ole ottanut nyt lääkettä. Kivun kestän, on lievää, mutta muuten olo on surkea. Naamakin on niin turvonnut ja silmissä huono olo. Ruoka ei maistu.

Jos on tilanteita, että migreeni ei missään nimessä saisi tulla, se tulee 100% varmuudella. Joten kaikki häät, juhannukset, joulut, juhlat, matkat yms kärsin migreenistä.

Jos on pitkä ja tiukka työputki ja sen jälkeen saisin levätä pari päivää, saan 100% varmuudella kohtauksen, jopa useita.

Kaikki on alkanut pyöriä tämän sairauden ympärillä. Kuukautisten aikaan on turha edes sopia mitään koska silloin on 3 päivän migreeniputki. Kylässä saa hävetä kun joutuu pyytämään pienempää valaistusta tai verhojen sulkemista sillä valo saa aikaan kohtauksen.

Olen muutenkin alkanut hävetä migreeniäni niin paljon, etten edes useinkaan sano enää kellekkään kärsiväni juuri nyt kohtauksesta. Kuka jaksaa ainaista päänsärkypotilasta. Ihminen jolla ei ole migreeniä ei ymmärrä kuinka invalisoivaa se on ja kyseessä on niin paljon muita oireita kuin päänsärky. On täysin toistaitoinen, typerä olo. Silmät seisoo päässä, vaikea keskittyä ja toisten hajuvedet saa aikaan oksettavan olon. Vieras puhuu niin kovaan ääneen kohtauksen aikana, että ärsyttää jne...

Tekisi mieli luovuttaa kohta ja heittää hanskat naulaan. En ymmärrä miten tämän saa kuriin. Ruokavaliota olen rempannut, enkä syö mitään mikä migreeniyhdistyksen mukaan laukaisee kohtauksia. Alkoholia en todellakaan voi juoda ikinä. Tuleepahan kaikki juhlat oltua selvinpäin.

Olen 29vuotias, lapseton nainen. En käytä hormanaalista ehkäisyä. Elintavat terveelliset. Liikunta kuuluu säännöllisesti elämään. Ei ylipainoa. Vakituinen työ, hyvä parisuhde. Nyt vain tuntuu, että jään yhä useammin kotiin neljän seinän sisälle tämän sairauden takia ja kaikki kiertää kehää sen ympärillä. En vain jaksa enää.

Nyt oli viikon tauko, ettei ollut mitään pääoireilua. Oli ihan uskomattoman ihanaa. Silloin oikein ymmärsin kuinka paljon kärsin migreenistä ja kuinka paljon se invalisoi elämääni. Sairastuin migreeniin 14-vuotiaana ja sitä on meidän perheessä muillakin. Yhdessä vaiheessa oli 2vuoden tauko, kun migreeni vietti hiljaiseloa ja kohtauksia ei ollut juuri lainkaan. Silloin olin mieluisassa työssä joka oli säännöllistä.

Nyt teen kolmivuorotyötä ja epäilen kiireisen, stressaavan työn ja jatkuvan rytminvaihdon olevan itselleni se viimeinen niitti. Työssä on kiire kokoajan, aina ei ehdi syömäänkään. Seison jaloillani koko 10tunnin vuoron ja käyn ylikierroksilla. Sitten alkaa vapaat ja haluaisin palautua ja levätä, mutta saan rieasaksi migreenin. Olen luonteeltanu tunnollinen, helposti stressaantuva ja monissa asioissa täydellisyyteen pyrkivä. Tämän sairauden edessä nostan kuitenkin nyt kädet pystyyn, en saa tätä hallintaan. Alkaa vaikuttaa jo mielialaan kun aina särkee päätä.