Käväistiin jo avioeron partaalla ja muutettiin erilleen toviksi. Ehdin ostamaan itselleni rt-kaksion 60000€ hintaan.
Palattin saman katon alle ja vaimo sai myydyksi talonsa, jonka omisti yksin kokonaan.
Itse koen, että yksi syy riitoihimme ja melkein eroon oli se, että asuin hänellä omistamatta yhtään mitään kodistamme.
Nyt vaimo on ostamassa rt-asuntoa 150000 €:lla. Olen ehdottanut, että ennen kauppojen tekemistä sopisimme, että asunto osetaaisiin molempien nimiin, siten että oma osuuteni olisi esim 1/10. Euroissa n. 15000. Muodollinen mielestäni. Mutta jotain kuitenkin.
Vastaavasti olisin valmis ottamaan vaimon omaan asuntooni osakkaaksi vastaavalla summalla.
Eli hän omistaisi minun asunnostani 1/4.
Jostain syystä ajatus ei tunnu vaimoa miellyttävän. Huomaan, että olen alkanut miettiä juttua hieman liikakin, koska en näe asiassa mitään epäoikeudenmukaista.
Miksi ei näin voisi tehdä, kun tarkoitus on kuitenkin elää yhdessä 'kunnes kuolema meidät erottaa'.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta, mitähän menoja tulee siitä, että oman asuntoni osalta omistusta siirretäisiin 1/4 osa vaimolle? Pitääkö hänen maksaa 15000€ 2% vero, eli 300€?. Miten tapahtuu toteutus käytännössä?
Tuolainen yhteisomistus, muodollinenkin mielestäni vahvistaisi liittoamme. Silloin kun vaimo omisti talonsa yksin, koin olevani talkkari, renki ja se sai pään kiristymään aiheuttaen riitoja.
Palattin saman katon alle ja vaimo sai myydyksi talonsa, jonka omisti yksin kokonaan.
Itse koen, että yksi syy riitoihimme ja melkein eroon oli se, että asuin hänellä omistamatta yhtään mitään kodistamme.
Nyt vaimo on ostamassa rt-asuntoa 150000 €:lla. Olen ehdottanut, että ennen kauppojen tekemistä sopisimme, että asunto osetaaisiin molempien nimiin, siten että oma osuuteni olisi esim 1/10. Euroissa n. 15000. Muodollinen mielestäni. Mutta jotain kuitenkin.
Vastaavasti olisin valmis ottamaan vaimon omaan asuntooni osakkaaksi vastaavalla summalla.
Eli hän omistaisi minun asunnostani 1/4.
Jostain syystä ajatus ei tunnu vaimoa miellyttävän. Huomaan, että olen alkanut miettiä juttua hieman liikakin, koska en näe asiassa mitään epäoikeudenmukaista.
Miksi ei näin voisi tehdä, kun tarkoitus on kuitenkin elää yhdessä 'kunnes kuolema meidät erottaa'.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta, mitähän menoja tulee siitä, että oman asuntoni osalta omistusta siirretäisiin 1/4 osa vaimolle? Pitääkö hänen maksaa 15000€ 2% vero, eli 300€?. Miten tapahtuu toteutus käytännössä?
Tuolainen yhteisomistus, muodollinenkin mielestäni vahvistaisi liittoamme. Silloin kun vaimo omisti talonsa yksin, koin olevani talkkari, renki ja se sai pään kiristymään aiheuttaen riitoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärsin, ettei raha liikkuisi, vaan kyseessä olisi osakeosuuksien vaihto. Vaimosi luovuttaisi sinulle 1/10 omasta asunto-osakkeestaan ja sinä vaimollesi 1/4 omastasi. Vaihdossa kummastakin luovutuksesta tulee maksettavaksi 2 %:n varainsiirtovero luovutettavan osuuden käyvästä hinnasta. En ihmettele, että vaimo epäröi, sillä tarpeettomaltahan tuo verojen maksu vaikuttaa. Keksisitkö ehkä halvemman ratkaisun itsetunto-ongelmiisi?
Varainsiirtovero on aika nimellinen kyseisessä järjestelyssä.
Vaikuttaa aika järkevältä, minusta.
Jos tuo juttu sopii molemmille ja luo harmoniaa suhteeseen, siitä vaan.
Tarpeettomalta vaikuttaa sekin, että suhteessa köyhempi kokee olevansa alemmassa asemassa.
Kumma juttu, etteivät naiset tapaa repiä pelihousujaan tai joutua avioeron partaalle vain siksi, että puoliso sattuu olemaan varakkaampi. Mikä teitä miehiä oikein vaivaa? Miksi pitää tuntea olevansa pelkkä renki tai talkkari, jos ei satu omistamaan osaa vaimon omilla varoillaan hankkimasta asunnosta? Mitä "epäoikeudenmukaista" tuossa tilanteessa on? Eikö miesten pätemiseen riitä mikään muu kuin raha ja omaisuus? Vaihtoehtona voisi olla rakastavaa huolenpitoa, vaikkapa juuri niitä talkkarin ja rengin hommia.