Joo siis oon kärsiny dystymiasta jo nelisen vuotta, tällä hetkellä ikää 16. Mitään apua en ole saanut... En ole missään vaiheessa ollut vaikeasti masentunut että ei pääsisi sängystä ylös (satunnaisia päiviä lukuunottamatta), mutta samat asiat ja ajatukset kummittelee alitajunnassa kokoajan, ja saan ahdistuskohtauksia joiden aikana itken vain enkä saa henkeä ja koko elämä tuntuu toivottomalta. Tällöin myös viiltelen, hakkaan nyrkillä seinään, lyön itseäni tai mitä tahansa muuta joka lievittäisi henkistä kipua fyysisellä kivulla. Ja siis just tälläki hetkellä tämmöne kohtaus menossa, pitäisi nukkua mutta en saa unta ahdistuksen takia. Ja se että tiedostaa olevansa masentunut, masentaa vain enemmän.
Viimeaikoina oon liikkunu aiemmin mielestäni "siisteissä" porukoissa, vanhempia jätkiä, bileitä, autolla ajelua jne. tehnyt kaikkea mistä vain haaveillut ylä-aste ikäisenä kun en tuntenut yhtään ketään... nyt on enemmän ihmisiä ympärillä ku koskaan aiemmin, mutta silti en ole ikinä tuntenu itteeni näin yksinäiseks. Ei ole ketään, ei yhtään ketään kenelle vois soittaa ja jutella. Äitiä en viitti herättää koska koen muutenki että oon vaa taakkana perheelleni... ketään samassa tilanteessa?
Viimeaikoina oon liikkunu aiemmin mielestäni "siisteissä" porukoissa, vanhempia jätkiä, bileitä, autolla ajelua jne. tehnyt kaikkea mistä vain haaveillut ylä-aste ikäisenä kun en tuntenut yhtään ketään... nyt on enemmän ihmisiä ympärillä ku koskaan aiemmin, mutta silti en ole ikinä tuntenu itteeni näin yksinäiseks. Ei ole ketään, ei yhtään ketään kenelle vois soittaa ja jutella. Äitiä en viitti herättää koska koen muutenki että oon vaa taakkana perheelleni... ketään samassa tilanteessa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä juttu kun sait tänne kirjoitettua ja kun luet hertäät nukkumasta. Jos et ole saanut mitään diagnoosia asiantuntijalta niiin älä ala sellaista itse tekemään. Muutenkin nuo mieliala diagnoosit ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja ja vaikeammin määriteltävissä kuin fyysiset sairaudet jotka voidaan kokeilla ja asiteilla todeta.
Varsinkaan iltasella ei kannta pohtia liian miletä kiiottavia juttuja. Jatka vain elämään siisteissä piireissä. Juttelu ja tällainen avautuminen helpottaa ja antaa hyvä keinon työstää tunteita ja jopa saa samalla uusia oivalluksia ymmärtää itseään. Et sinä ole taakka. Tässä kirjoittaa sellainen, jolla sitä perhettä ei ole.