alku on aina helppo. Ei lapsia enää, ei suuria ruokalaskuja, ei aikasia heräämisiä, ei yövalvomisia, ei harrastuksiin viemisiä, ei pyykkäystä eikä suurempaa siivousta... ei kulu oma aika eikä rahat.
Miettikää mitä tekee äidit?
Silti mies kokee että hänet on syrjäytetty, vaikka se on hänen oma vika, siitäkin hän syyttää ex vaimoa. Ja joutuu maksaa niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin suuria elareita, että huh huh....
Miettikää mitä tekee äidit?
Silti mies kokee että hänet on syrjäytetty, vaikka se on hänen oma vika, siitäkin hän syyttää ex vaimoa. Ja joutuu maksaa niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin suuria elareita, että huh huh....
Vastaukset 26
Vanhimmat
Oot sä niin sankari! Tosi hienoo että teet kaiken tämän valittamatta ja rutisematta ;)
Kai sä kostat kaiken tämän hirveyden kiusaamalla entistä kaikin tavoin ja vaatimalla huippu elarit ja puhumalla lapsille hänestä pahaa. On se niin kamalaa olla omien lasten kanssa ja tehdä kaikki noi listaamasi asiat huh! Ja asiaa ei onneksi koskaan ennen lasten tekoa omassa päässä mietitty, että yli puolet pareista eroaa olisitkohan sinä niistä yksi joskus ja selviäsitkö näistä kamalan raskaista askareista ihan yksin. Ehkä sun pitäis ihan entisen kiusaksi ehdottaa vaihtoa toisinpäin, hän hoitaisi nämä kamalan raskaat askareet ja lapset ja sinä olisit vaan ja nauttisit ja maksaisit niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin suuria elareita että huh huh....
Onko helppoa? Ihan oikeasti? Isukkia odottaa myös tyhjä koti töistä tullessa, viikonloppuaamuina ei kuulu pienten jalkojen läpsytystä, eivät hyppää muksut viereen peiton alle. Joka toinen perjantai-ilta lapset tulevat ja hetken aikaa on taas elämässä valo ja ilo. Sunnuntaina taas edessä ero. Rahaa siinä ei oikeasti mieti. Ei mieti kuin sitä, että oliko ratkaisu oikea sittenkään ja olisiko sitä sittenkin pitänyt vielä yrittää. Eikä sitä koe olevansa syrjäytetty, vaimo sen päävastuun lapsista hoiti silloin ennenkin ja luontevinta oli että hän tekee sen eronkin jälkeen. Töissähän se aika suurimmalti osin meni silloin ja menee nytkin.
Se että ero tuli, ei ole minun vikani eikä se ole entisen vaimonkaan vika, siitä ei voi syyttää ketään. Minä en valita elatusmaksuista, eikä valita lasteni äitikään. Minä en syytä häntä vieroittamisesta, eikä hän syytä minua lasten laiminlyömisestä. Kaikki on päällisin puolin oikein hyvin. Mutta minulla on ikävä lapsiani, joka päivä ja joka yö. Huolimatta siitä, että tiedän heidän olevan onnellisia, heillä on kaikki hyvin. Kuten ovat asiat hyvin minullakin. Ja entisellä vaimolla myös. Mutta jokainen meistä kantaa arpea siitä että emme ole enää perhe. Minulla on ikävä myös entistä vaimoani, jollakin tasolla. En tahdo palata yhteen, mutta kaipaan sitä mitä meillä oli. Perhettä.
Sinä kirjoitit että "miehelle uuden elämän alku on aina helppo. Ei lapsia enää." Mietipä tuota lausetta oikein tarkasti ja mene sitten peilin eteen. Koetko lapsesi rasitteena? Se, mikä erossa on kaikkein vaikeinta, on juuri se että lapset eivät olekaan siinä enää niinkuin olivat ennen.
Usein äiti on perheessä se joka pyykkää, siivoaa, kokkaa, herää lasten kanssa öisin, hoitaa neuvola-ja lääkärikäynnit, tekee ladten vaate yms hankinnat jne. Suuri osa tästä juontaa juurensa ajalta kun äiti on ollut pienen lapsen kanssa kotona, isä töissä. Menot on hoidettu molempien tuloilla sekä mm lapsilisillä.
Eron jälkeen molemmilla omat tulot pysyvät, lapsilisä korotuksineen jää sille jolle jää lapset ja tälle myös se etävanhemmaksi johtuva maksaa lapsensa elatuksen tarpeesta sen osan joka on elatuksesta sovittaessa päätetty.
Molemmille vanhemmille tulee omat asumiskulut, omat ruokamenot jne. Lähivanhemmalla huomioidaan lapset esim asumistukea laskettaessa, etävanhemmalla ei vaikka lapsien tapaamisten vuoksi asunnossa olisi lapsille oma huone.
Etävanhempi ei pääse olemaan osana lastensa päivittäistä kasvua ja kehitystä, yhteisenä aikana ei varmasti ehditä kaikkia tapahtumia edes käsitellä.
Jos lähivanhempi kokee elämän lasten kanssa liian raskaaksi, voihan aina tarjota roolien vaihtoa ja siirtyä itse maksamaan niitä liian pieniä elatusmaksuja ja elämään sitä kaipaamaansa vapaata ja lapsetonta elämää, ja viettää vain sen joka toisen viikonlopun lasten kanssa. Ei olisi niin paljoa pyykkiä eikä lasten jäljiltä siivottavaakaan, vähemmän yöheräämisiä jne.
Niin just. Minä olen itse lähiäiti, enkä ole kyllä kertaakaan ajatellut asiaa siten että se eksä pääsisi jotenkin helpommalla tai että ne lapset ja heistä aiheutuvat työt olisivat mikään rasite ylipäätään. Ne kotityöt ja aamuheräämiset kuuluvat elämään ja jos se lastenhoitaminen pyykkäämisineen ja ruokalaskuineen on niin kamalaa, niin olisi sitä voinut vissiin valita toisinkin?
Trollihan tuo aloittaja on, että sikäli ei maksaisi vaivaa edes kommentoida näihin, mutta ärsyttää niin p,keleesti tuollainen rutina.
ja tästä lissun lätinästä oli nyt unohtunu ne haukkuvat ja huonot perheenrikkoja uusikot!
Kyllä nuo eronneet isätkin yrittävät taistella tiensä lasten elämiin.
Ja kyllä, silloin kun saavat äidin armosta lapset luokseen niin ihan sama rumba se on.. Lisäksi, että elareiden lisäksi maksetaan tiestysti muitakin kuluja ja ostellaan leluja/polkupyöriä/sänkyjä..mitä nyt äiti keksiikin.. Ja tämä tehdään mielellään, ilman valituksia.
Sitä pitää tietää mihin ryhtyy kun lasta hankkii! Äiti on aina hamaan loppuun asti se henkilö, joka on lasten kanssa. Tämä pitää ymmärtää jo lasta suunnitellessa. IHan mitä vaan voi tapahtua.
Ja oikeesti! YH:T arvostakaa niitä lasten isiä, jotka vielä haluavat olla lasten elämässä! Jo pelkästään lasten takia.. sen lisäksi, että antavat teille aika ajoin hengähtämis tauon ja taloudellista tukea! Kaikki ei ole aina niin kaameaa miksi se pitää pukea...
No ei se nyt ihan niinkään ole että isukki antaa äidille hengähtämistauon ja taloudellista tukea. Se menee niin että isukki kantaa osaltaan vastuun yhteisistä lapsista, ei se äiti ole päävastuussa ja iskä siinä sitten apulaisena jos sattuu huvittamaan. Tuollainen ajatusmaailma se nimenomaan luo sitä eriarvoisuutta vanhempien kesken. Eikös lapselle kuitenkin ole ihan yhtä tärkeitä molemmat? Se, että lapset katsotaan pääasiassa äidin vastuulle, on isienkin kannalta huono juttu. Vai tykkäisitkö sinä olla pelkka apulainen omien lastesi huoltamisessa? Ihan yhtä tärkeä se iskä on kuin äitikin.
Ja tuo että "arvostrakaa niitä isiä jotka vielä haluavat olla lasten elämässä". Eikö sen nyt luulisi olevan itsestään selvää että isä haluaa olla lastensa elämässä? Pitääkö sitä ihan erikseen arvostaa ja kiitellä jos ihminen haluaa olla lastensa elämässä mukana? Kiitetäänkö sitä myös työssäkäymisestä, laskujen maksamisesta, hengittämisestä ja perseenpyyhkimisestä? Itsestäänselvyyksiä!
Kaikille ei ole itsestäänselvää, että isi näkee lapsiaan vielä. On se vaikeaa kiittää isää ihanasta lapsesta ja vastuun jakamisesta.
No ei ole ei, uudet suhteet usein pitää huolen, että mies unohtaa lapsensa ainakin osittain. Katkeria on miehen entisestä elämästä.
Ei välttämättä aina uusi estä yhteydenpitoa lapsiin. Joskus vain lasten äiti on niin mahdoton ja tekee kaikkensa kiusatakseen että isä jättää vaikka lapset näkemättä jottei tarvitse nähdä äitiäkään tai kuulla hänestä mitään. Joskus myös äidit puhuvat pahaa isästä ja lapsi ei tahdo loppujen lopuksi enään nähdä isäänsä.
Aina ulistaan että pitäisi kiittää ja kumartaa niitä pyhiä isukkeja jos ne vaivautuvat vilkaisemaankin lapsiinsa päin, mutta kiittävätkö ne isukit ikinä äitejä? Eivät kiitä. Mikse eivät kiitä? Onhan se vaikea kiittää äitiä yhdeksän kuukauden raskaudesta, synnytyksestä, imettämisestä, kaikesta tästä jotta ihana lapsi on maailmaan saatu. Vai eikö sillä ollutkaan merkitystä? Oliko se äitien kohdalla itsestäänselvää että vastuu kannetaan, isukeille siitä pitää antaa erityismaininta ja papukaija-vitun-merkki vielä päälle?
No onpa siinäkin ajatusmaailma kuin teinijätkällä jos luopuu lapsestaan sen takia et äiti on hankala.. huh huh! Jänikset laittaa päänsä pensaaseen kun alkaa pelottaan mut kunnon mies ja isä ei toimi niin.. Kuka kunnon mies pyyhkii kaiken menneen elämästään ja laspet kun uus nainen on kuvioissa. Kyllä se hyvin usein on se uusi puoliso joka vaikuttaa etävanhemman ja lapsen tapaamisiin. Vaikka vanhemmat ei olis edes väleissä keskenään niin lasten vaihdot voi myös hoitaa kokonaan näkemättä esim päiväkodin kautta.
Niin vaihdot voi hoitaa näkemättä äitiä, mutta entäs kun äiti soittelee ja tekstailee jatkuvasti, uhkailee, kiristää, vaatii. Lapsi tulee isälle kiukuttelemaan, että isi on tyhmä kun äiti sanoi isin tehneen näin ja näin, lapsia on helppo manipuloida. Lopputulos on, että lapsi ei välttämättä tahdo edes käydä enään isällään, tai isi tahtoo rauhan elämään ja hylkää sekä lapsen että tämän äidin. Joskus toki tälläisissä tilanteissa isi hylkää molemmat uuden vaimon ja syntyvän lapsen takia, ei tee uudelle vauvalle hyvää näin epätasapainoinen ja riitelevä koti.
Voi olla miehelle hankalaa tulla isäksi uudestaan jos hylkää ensimmäiset lapsensa. Vastuu on miehen otettava joka tapauksessa. Jos lasten äidillä on oikeasti jokin asia joka on tuotava esiin, on ihan hyvä kun nostaa kissan pöydälle ja miehessä on oltava tarpeeksi miestä kohdatakseen tämä asia. Jos ei ole, voi hoitaa tarvittavan yhteydenpidon sähköpostitse ja hommata uuden salaisen numeron jota lapsen äidillä ei ole.
Vastuun pakoilu on yleisimmin käytetty nimitys sille, että lasten äiti on niin hankala ja mahdoton, jopa niin hankala, ettei voi lastaan tavata.. Syy voi simppelisti myös olla, ettei tarvitse itse laittaa tikkua ristiin minkään eteen kun demonisoi toisen osapuolen, edes oman lapsensa eteen.
Jos äiti pyytää lisää rahaa tai yrittää jatkuvalla syötöllä tuoda lapsia isälle hoitoon omina viikkoinaan ei se ole mitään tärkeää, miksi mies pakoilisi ja vaihtaisi numerot salaisiksi siinä vasta ei olekkaan mitään järkeä. Kukaan muu tässä ei taida pakoilla vastuutaan kuin tämä äiti, joka on lähiäiti ainoastaan rahallisen hyödyn takia. Mutta hyvin nämä äidit aina onnistuvat kääntämään syyn isään, niinkuin sinäkin näytät tekevän sitten ihmetellään kun ei isi ota lapsia enään luokseeen, että saisi äiti vähän omaa aikaa, niin itse olette sen aiheuttaneet.
Jos entinen on pilannut heidän yhteiset lapset, ei se tarkoita, ettei mies pystyisi uusia valioyksilöitä kasvattamaan.
Voi luoja millasia miheiä on valikoitunut lasten isikisi ja sitten vielä uudet naiset ottaa samaiset miehet!! On mieheillä helppoa, senkun elää itselleen. Heh... ja sitten kaikki onkin äidin vika! Äiti joka kaikin keinoin yrittää elättää lapsensa raatamalla ja hoivaamalla, ja mies ei kuuta kun uusia kersoja tekee maailmaan... ja kierre jatkuu.
Mutta helppoahan se on kun mikään ei ole miehen vika.
No päivänselvää on, että sopimus tehdään molemmille osapuolille sitovaksi ja siihen merkataan kaikki asiat niin tarkasti, ettei tule kysymysmerkkejä kummallakaan osapuolella. On tietysti hienoa jos lapsen vanhemmat pystyvät sopimuksesti tarvittaessa joustamaan, mutta sopimus on aina se mihin voi viimekädessä nojautua.
Jos mies saa uusia lapsia, voi hänelle itselleen tulla kovatkin omantunnon tuskat kun ei ole edellisiäkään kyennyt kasvattamaan tai tarjoamaan turvaa niinkuin isän kuuluu tehdä. Jos äiti pakoilisi vastuutaan, hän olisi jo hylännyt lapsensa kuten lasten isä on jo tehnyt..
Nyt kipinkapin tekemään sellainen sopimus joka sitoo molempia osapuolia ja hyvä olisi kohdata ammattilaisten kans palaverissa jossa kaikki pienimmätkin kysymysmerkit selvitettäis, ettei lasten äidille jäisi syytä enää ottaa yhteyttä lasten isään. Jokin syyhän hänellä täytyy siihen yhteydenpitoon olla.. eikä miehestä tule mieleen kovinkaan miehekäs alfauros kun ummistaa silmänsä ja pakenee heti kun tilanne menee hankalaksi. :D
Toivottavasti et itse joudu koskaan samaiseen asemaan pienen lapsesi kanssa.. Yrittäisit eptoivoisesti ottaa ex-mieheesi yhteyttä jotta hän viettäisi lapsensa kanssa aikaa. Silloin täytyy käyttäytyä hyvin korrekstisti joka tilanteessa jotta isä armollisesti vaivautuisi viettämään lapsensa kanssa aikaa.
"eikä miehestä tule mieleen kovinkaan miehekäs alfauros kun ummistaa silmänsä ja pakenee heti kun tilanne menee hankalaksi. :D"
Aina naiset vetoaa tähän asiaan, kun joku julkeaa kirjoittaa miten mies on lapset hylännyt, äidit siis tahtovat nähdä miten mahtava alfauros se isi on kun taistelee lapsestaan siksikö tehdään kiusaa? Vai luuletteko, että tuo lause jotenkin vaikuttaa miehen itsetuntoon. Tuskinpa kumpaakaan. Saattaa myös olla tälle hylätylle paljon parempi vaihtoehto, ei tarvitse enään tuntea syyllisyyttä, että tulee isin luokse jota äiti haukkuu ja syyllistää lasta, kun oli isällään, lapsen ei enään tarvitse valita puoliaan.
Jokin syy varmasti ehkä pelkkä katkeruus?
"Silloin täytyy käyttäytyä hyvin korrekstisti joka tilanteessa jotta isä armollisesti vaivautuisi viettämään lapsensa kanssa aikaa."
Taas väännetään isi syypääksi tähän kaikkeen, siinä äidissähän ei ollut mitään vikaa, hienosti ymmärrätte luettua. Tälläisiä mietteitä on varmasti monella isällä kuin olen edellä kirjoittanut. Vääntäkää te katkerat äidit se nössöilyksi tai miksi lie tahdotte ei väliä.
Jos nainen on fiksu ja yhteistyökykyinen, hän suostuu menemään lastenvalvojalle viimeiseen palaveriin jossa laitetaan kaikille kysymysmerkeille piste. Hänenhän on lain edessäkin pakko suostua tekemään sitova tapaamissopimus. Molemmat osapuolet voi vaikka tehdä muistiinpanot ennen palaveria jotta kaikki asiat varmasti käsitellään tapaamisessa.
Täytyyhän lasten äidillä olla jokin syy siihen että jatkuvasti yrittää ottaa yhteyttä.. Lastenvalvojalla voi myös kirjallisesti sopia, että yhteydenpito hoidetaan ainoastaan sähköpostitse ja äärimmäisen akuutit asiat puhelmitse, esim sairaustapaus. Ja kyllä, lasten äidit useinmiten menee lastensa vuoksi vaikka läpi harmaan kiven, niin täytyy ihmetellä mikä nössö jättää lapsensa näkemättä noin vain.
Katkeruutta ei kannata sekoittaa joka asiayhteyteen. Itsesäälissä rypevä mies on murheellinen näky jos ei vaikka viimeisillä voimillaan yritä puolustaa jälkeläisiään. Miehen kuuluu olla suojelija, jo biologisestikin.
Kaikista helpointa olisi nyt vaan varata se aika sinne lastenvalvojalle jossa kumpikin osapuoli saisi vuorollaan esittää toiveensa tapaamissopimuksesta jonka jälkeen voisi jättää asian sikseen.. Mutta raukkamaisuutta on jättää lapset taakseen hylkiöiksi ja ummistaa silmänsä ongelmilta. Niin ei oikea mies vaan toimi koskaan ja sitten niitä vielä paapotaan.
On käyty lastenvalvojat ja oikeudet, ei muutoksia.
"Miehen kuuluu olla suojelija, jo biologisestikin. " jaaa mihin tämä perustuu? kivikauteen jolloin miehet metsästi ja naiset hoisi luolassa lapset vai. Naisen kuuluisi myös ajatella lasten parasta eipä näy. Ehkä en sitten ole oikea mies, mutta kyllä päätös vain tuntuu siltä kuin jotain raskasta olisi pudonnut pois.
ÄLÄÄ TEHKÖ LAPSIA EI AINAKAAN UUSIA KERSOJA, KUN AINA JOKA IKINEN PÄIVÄ, JOKU VALITTTAA KUN JOUTUU HOITAMAAN JA ELÄTTÄMÄÄN OMIA LAPSIA!
Miksi se on eron jälkeen niin hemmetin vaikeaa??? Eihän ne lasten tarvpeet siitä muutu erooka äiti ja isä vai ei, iän myötä ne kasvaa.
En tajuu, miksi lapsesta saa aina hirmusen riidan aikaan??? Eikö se ole sama kuka lapsen elättää, kunhan elättää?
Oottakaas vaan kun ootte vanhoja, sitten lapset alkaa tappeleen kuka hoitaa ja auttaa vanhoja isää ja äitiä, sitte saatte tuntee mitlät untuu kun huomaa että on aina tiellä ja on pelkkä rahankulu!
on meitä isiäkin jotka hoitavat lapset eron jälkeen....ite elän neljän lapsen kanssa nuorin 3 ja vanhin 15 ja en kyllä vaihtas osia. ei tää elämä aina niin herkkua oo yksin kasvattaa lapsia mut ennemmin näin kuin yksin ilman lapsia tai sit tavata vaa jokatoinen viikonloppu.....miusta tuntuu et sillä toisella osapuolella kuka elää ilman lapsia on elämä vaikeampaa vaik monet toisin luulee, ei oo elämää ympärillä....
Yksin jäävä maksaa yhdenhengen tuloistaan yksin kaikki menonsa sekä yleensä vielä sille kolle lapset jää, elatustukea. Lapsellinen saa elatustuet ja lapsilisät oman tulonsa lisäksi. Ja sitäpaitsi useimmiten tulee kalliimmaksi ostaa ruokaa vain yhdelle eikä perheelle, siis suhteutettuna.
Myös se yksin jäävä yleensä asuu liian isossa asunnossa koska tahtoo siellä olevan tilaa myös lasten vierailulle. Ja mahdolliset asumistuet maksetaan vain yhdelle sopivan asunnon mukaan.
Lapsiperheessä voi opettaa myös lapset osallistumaan kotitöihin, yksin oleva ei boi ditä tehdä.
Olen yh omasta tahdostani koska en enää jaksanut jatkuvaa joustamista. Entisen naisen tahto meni jatkuvasti meidän perheen edelle. Mies ei tapaa lapsiaan koska kaikki liikenevä aika menee toisten lasten kanssa,äidin vaatimuksesta. Teen kaikki 100% yksin. Ei tarvitse enää pettyä eikä lastenkaan koska miehellä ei vapaa aikaa lapsillemme riittänyt. Myöhään kotia töistä, lähinnä lasten nukkumaan menoaikaan ja vapaa päivisin toisten lasten kanssa ulos ym. Ex kun ei halunnut lapsiaan meidän kotiimme, siispä mies päätti kunnioittaa hänen toivettaan. Tämä on minun osani nyt. Ylpeyteni ei anna myöden anella apua. Olenhan toki huono äitikin, miehen mielestä.
Jos uusi elämä on toinen nainen ja hänen kersat, niin ei voi kovin viksu mies olla. Jos omat lapset ei kelvanneet, niin kysyä voi että mikä heissä oli vikana. Samoin voi lapsille kertoa, että isä nyt vaan tykkää toisten lapsista enempi kuin teistä.
Minkä sille voi, toisten lapsista kun ei ole vastuussa kun lähtee lätkimään.
Älkää tehkö lapsia...tosiaan ainakaan niiden uusien kumppanien kanssa... Jos elän kanssa ei yhteishuoltajuus ja mikään muukaan ei toimi, miksi ihmeessä niitä lapsia pitää purkaa monen kumppanin kanssa???? Minua oksettaa ihmiset jotka jakautuu useammalle ihmiselle.. Yäk !