Olen aika täydellisesti eristänyt itseni ja asetan itselleni liian korkeita tavoitteita, joita en koskaan voi saavutaa. Esimerkkinä tästä on se, että itsensä nolaamisen mahdollisuus ei tule oudossa seurassa kyseeseen.
Ekstroversioni ei tarkoita mitään biletystä. Minä suorastaan vihaan pinnallisia tapahtumia. Saan kuitenkin aivan älyttömästi energiaa oikeanlaisten ihmisten kanssa olemisesta ja vauhti kiihtyy. Taidan valita seurakseni (niinä harvoina kertoina) introvertteja, jotka puolestaan alkavat lopulta väsähtää seurasta. :-)
Minun yksi sisarukseni on erittäin selvä introvertti, eikä häntä vaivaa ujous sitten yhtään, mutta usein saa kuulla, kuinka hän uupuu ihmisten kanssa puuhailusta.
Ekstroversioni ei tarkoita mitään biletystä. Minä suorastaan vihaan pinnallisia tapahtumia. Saan kuitenkin aivan älyttömästi energiaa oikeanlaisten ihmisten kanssa olemisesta ja vauhti kiihtyy. Taidan valita seurakseni (niinä harvoina kertoina) introvertteja, jotka puolestaan alkavat lopulta väsähtää seurasta. :-)
Minun yksi sisarukseni on erittäin selvä introvertti, eikä häntä vaivaa ujous sitten yhtään, mutta usein saa kuulla, kuinka hän uupuu ihmisten kanssa puuhailusta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen täysin samanlainen. Tai siis omaan SAS-jutun eli sosiaalisten tilanteiden pelon, en pysty katsomaan puolituttuja silmiin kun puhun ja uusiin ihmisiin tutustuminen kestää yli 3 vuotta mutta se kaveriporukka jossa olen pienestä asti ollut on se, jossa pystyn olemaan oma itseni esteettä. Eli hullu apina. Netissäkin pystyn olemaan 'minä' :D Taas tulee vähän esteitä matkaan kun menen kauppaoppilaitokseen josta en tunne ketään ja se on eri paikkakunnallakin..
Jos haluat saavuttaa isot tavoitteet, niin kannattaa nimenomaan sallia itselle nolostuminen kaikkialla. Kun siihen tottuu, voi keskittyä tavoitteiden saavuttamiseen ja sitten noloja juttuja tuleekin vähemmän. Nurinkurista :)
Täällä jotakin tarkempia vinkkejä:
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2012/02/vieraskyna-kuinka-paasta-ujoudesta.html
http://elaparemmin.fi/blogi/vieraskyna-nain-harjoittelet-rohkeaksi-onnistujaksi/
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2013/05/abit-alkaa-peljatko-nolo-virhe-on-ok.html
http://jaanmurtajat.blogspot.fi/2011/11/torjunnat-gotta-catch-em-all.html
yritätkö kuitenkin saavuttaa tavoitteesi? jos et, niin silloin epäonnistumisen pelkosi ja liian korkeat tavoitteesi estävät sinua. ota siis pienemmissä paloissa tavoitteet (kuten itsekin tiedät tarpeellisiksi) ja uskalla epäonnistua.
Ehkä puhut muiden päälle tms. ja siksi seuraasi väsytään?
Mä oon täysin samanlainen! :)
Hyvät oli kahvit!
Mua harmittaa.., ei siitä enempää..
Pitäisi tehdä jotain järkevää. Tähän vastaan..
Mäkin olen tietyllä tapaa aina ollut ujo. Mutta mulla aina bravuuri toi itseni nolaaminen, jotenkin vaan toimin ja sanon hetkessä, ajattelematta,se nyt ei kovin hyvä, mutta itseni nolaamiseen olen jo niin tottunut, että huitaisen kintaalla, tyyliin sinne meni.. kauhun hetket ja no niin, elämä jatkuu.
Kyllä mä monasti olen toivonut itseltäni vähän hillitympää käytöstä, mutta pakko hyväksyä, kun kuitenkin on mitä on.
Löysin rantein..
Todellakin kannattaa vaan huitaista kintaalla ja jatkaa eteenpäin kun nolaa ittensä. Ei sitä kukaan muu niin paljo ajattele kuin itse.