En käsitä miksi ihmiset heittävät hukkaan mahdollisuuksia ja mahdollisesti hyvää.
Täysin turhaan
Tässä & nyt
20281
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Oletko tehnyt niin? Minä en ole, vaan olen tarttunut Härkää sarvista ja tuonut sen kotiini ja rakastanut sitä koko sydämestäni.
Totta viserrät.
Luen täältä jopa hieman kateellisena joidenkin kirjoituksia josta voi päätellä ja suoraa lukeakin että olisi oiva mahdollisuus joka päivä tai ainakin aika usein mahdollisuutta saada kerrottua se mikä mieltä kovin painaa sille kaivatulle tai kohteelleen. Kumpa ihmiset pääsisivät ujoudestaan tai arkuudestaan edes hetkeksi tai pelostaan tulla kieltäydytyksi tunteissaan kun mielummin kärsisivät loputtomiin yksin tunteidensa kanssa. Mutta täytyy todeta että elämä on ja sille ei voi mitään ja kaikki ei ole aina helppoa vaikkei aina pidä ollakaan, mikä se elämä silloin olisi jos kaikki olisi helppoa.
Kunhan kirjoitin vain ajatuksiani....
No, ei siitä kyllä pidä itselleen mitään turhan vaikeatakaan tehdä, kun voisi elää ja nauttia ja olla onnellinen. Turha ujous ja pelko ei ole kenenkään etu. Monille tuo elämän rajallisuus aukenee vasta, kun ikää tulee tarpeeksi, että ei sitä kovin kauaa voi kursailla ja ujostella, jos meinaa onnen vielä saavuttaa. Tehkää se. Ette menetä mitään.
ihmisiä, jotka kirjoittelevat tänne, vaikka näkevät sitä ihastustaan säännöllisesti ja olisi mahdollisuus kertoa asioita kasvotustenkin. Mä en ikinä olis voinut kuvitellakaan kirjoittelevani jonnekin nettiin silloin kun Häneen ihastuin. Aloin kirjoittelemaan tänne vasta sitten, kun en ollut nähnyt pitkään aikaan ja tiesin, ettei enää koskaan tulla näkemään eikä ollut mitään yhteyksiä.
Noinhan se asia lienee.
Kaikenlaista juolahtaakin mieleen....
Toinen ei aina koe asioita samanlailla kuin itse.
Mutta joo, olen osittain samaa mieltä, nykyään luovutetaan liian helpolla ja vaaditaan mahdottomia.
Mahdottomien vaatiminen ei ole inhimillistä.
Kuka olisikaan täydellinen?
http://www.youtube.com/watch?v=j7_gG5q-abw
ikävä ja et häntä näe. on pakko ruveta jonnekkin ikävää purkamaan, kuitenkin et saa sanottua hänelle kasvotusten, kuinka häntä kaipaan, vaikka ikääkin on, sitä pelkää kuitenkin, että, ei saa vastakaikua, luulee, että hänelläkin on tunteita sinua kohtaan, mutta luulee, että itse vain kuvittelee.
juu, no sitten ei kannata muuta kuin jatkaa haaveilua ja kuvittelua, ehkä voit sillä välin vaikka kirjoitella novelleja siitä miten kaikki VOISI tapahtua ja kuinka IHANAA kaikki olisi...
miksi me ihmiset ollaan niin arkoja ja pelokkaita.Mikä meistä sellaisia oikein tekee? Mitä väliä, jos toinen ei tunne samalla tavalla, entä sitten. Pahinta on jäädä arvuuttelemaan olisiko ollut mahdollista...
itsellä huono itsetunto, , , kuitenkin kumpikin varattuja, ei halua sekaantua toisen suhteeseen,vaikka kuinka tekisi mieli, vaikka kuinka tuntee, että molemmilla samat tunteet, niin ei kuitenkaan, kait se on se moraali, vaikka kuinka jäät sitä ihmistä ikävöimään, tietää että hänelläkin tunteita sinua kohtaan, mutta kun ei halua mitään yhden illan suhteita.
ymmärtää vasta kun hänet on menettänyt?
Arvostakaa, sitä ihmistä rinnallanne ja suhdettanne nyt, ettei tarvitse vuosien päästä katua, ettei sitä osannut tehdä.
Harva suhde on täydellinen, mutta jos on tunteita ja niitä positiivisia asioita rutkasti enemmän kuin negatiivisia, niin yrittäkää omalta osaltanne tehdä siitä paras mahdollinen.
Jos joku on lähtenyt elämästänne hölmöilyjenne vuoksi ja huomaatte, että hän oli tärkeä, niin kertokaa se heti hänelle eikä vasta vuosien päästä. Silloin on vielä mahdollista pyytää ja saada anteeksi. Kun aikaa on kulunut, ja toinen mennyt elämässään eteenpäin, on vain liian myöhäistä.
Tuo on väärä tapa käsitellä asioita mielessään jos kuvittelee että se joka on sinut tuupannut elämästään ulos katuisi jotakin. Ei varmasti kadu vaan on tehnyt tietoisen päätöksen että joku toinen on parempi. Tai et ainakaan sinä ole se joka on se oikea hänelle.
eräs menneisyydestä vuosien takaa otti yhteyttä ja kertoi ajatelleensa meitä paljon. Kuinka hän rakastaa edelleen ja arvostaa suhdetta, mitä meillä oli. Rakastin häntä silloin paljon ja tavallaan vieläkin hänellä on paikka sydämessäni.
Hänen hölmöilynsä vuoksi "tuuppasin" hänet pois elämästäni. Silloin olisin tehnyt mitä vain, että olisin kuullut nuo sanat hänen suustaan ja antanut anteeksi. Nyt vuosien kuluttua, on vain liian myöhäistä. Olen mennyt eteenpäin elämässäni ja todella toivon, että nykyiseni osaa arvostaa minua juuri tässä ja nyt, eikä vasta sitten vuosien kuluttua, kun (toivottavasti näin ei käy) olen mennyt.
Mutta hän ei ajattele sinua vaikka sinä häntä ajatteletkin.
Ellet ole jo kysynyt?
en minäkään. Tartu hetkeen.
Niinpä. Olisi pitänyt silloin tarttua tilaisuuteen, kun oli mahdollisuus. Nyt saa ikäväänsä potea täällä..
kuin ei milloinkaan..... Typerä sanonta, mutta pitänee paikkansa. Liian myöhään on suhteellinen käsitys.