Varas papittaren talossa

Cim oli kahleissa jossakin palatsin kellarissa. Papittaren vartijat olivat raahanneet hänet sinne silmät yhä sidottuna. Nuorukainen seisoi kädet ja jalat haralleen pingotettuna kykenemättä liikahtamaankaan. Tiukat kahleet venyttivät hänen hartioitaan tuskallisesti ja hänen oli seistävä varpaillaan. Kangas peitti yhä pojan silmiä. Yöstä tulisi pitkä, sillä vartijat olivat sanoneet, että häntä kuulusteltaisiin vasta aamulla.

Pitkän ja piinallisen vankeuden jälkeen Cim kuuli oven avautuvan. Kaksi naisääntä puhui keskenään. Toinen kuului Zenobialle ja hän kutsui seuralaistaan Liviaksi.

- No niin, joko olet kypsä puhumaan poikaseni, Zenobia sanoi ja jatkoi: - Kerrohan kuka sinut on lähettänyt palatsiini vakoilemaan ja mitä etsit täältä?

- Olen vain varas ja tulin etsimään arvotavaroita, Cim vastasi totuudenmukaisesti. - Myönnän kyllä tekoni tuomarille ja kestän ruoskinnan rangaistuksena.

-Ehei poikaseni. Älä luulekaan että voit huijata minua tuolla. Olet vihollisteni lähettämä vakooja ja haluan tietää mitä tämän takana on. Ennen iltaa sinä kerrot minulle kaiken ja toivot että tietäisit enemmän jotta voisit tyydyttää uteliaisuuteni. Samalla myös tämä noviisini Livia tässä saa oppia monta asiaa siitä miten Hanumanin papittaret kohtelevat vihollisiaan, Zenobia selitti.

Cim tärisi kauhusta ymmärtäessään että joutuisi kidutetuksi. Samalla toinen naisista repäisi hänen lannevaatteensa pois ja poika seisoi kahleissa alastomana ja nöyryytettynä kiduttajiensa edessä.

- No niin Livia, tärkeintä on heti aluksi osoittaa vangille, että hän on täysin meidän armoillamme. Jokainen kohta nuorukaisen jäntevästä vartalosta on ulottuvillamme ja voimme tuottaa tuskaa mihin ja miten paljon haluamme. Haepa ensiksi nuo nahkapunoksesta tehdyt pamput, niin voimme hakata hänet yhdessä, Zenobia sanoi.

Cim odotti kauhuissaan. Sitten pamppu iski pojan vasempaan reiteen. Tuska oli kova ja äkillinen, mutta Cim ei huutanut. Hän ei halunnut antaa tyydytystä kiduttajilleen. Naiset jatkoivat kidutusta. Notkeat nahasta punotut pamput iskivät nuorukaisen jäntevään vartaloon yhä uudelleen ja uudelleen: reisiin, vatsaan, kylkiin, selkään, pakaroihin ja käsivarsiin. Koska Cimin silmät oli peitetty, hän ei nähnyt iskuja, eikä voinut jännittää lihaksiaan ottamaan kipua vastaan. Hänen oli vain kestettävä.

- Hän ei vielä huuda, mutta tämä on vasta alkua Livia. Pojan on ymmärrettävä, että voimme kiduttaa hänen vartalonsa jokaista kohtaa mielemme mukaan, Zenobia sanoi ja antoi pamppunsa iskeä voimalla nuorukaisen suojattomiin kiveksiin.

Cim huusi tuskasta. Hän näki tähtiä ja olis halunnut käpertyäkerälle. Mutta se oli mahdotonta, tiukat kahleet pitivät pojan jäntevän, tuskanhien peittämän vartalon pingotettuna äärimmilleen. Pamputus jatkui. Nyt Cim ei enää voinut pidätellä huutojaan vaan valitti tuskaansa avoimesti. Iskuja satoi kaikkialle vartaloon ja välillä myös jo ennestään särkeviin kiveksiin. Nuorukainen huusi armoa, jota ei tullut.

Silmäside repäistiin Cimin kasvoilta ja öljylamppujen valo sattui hänen silmiinsä. Huone jossa hän oli, oli selvästi kidutuskammio. Seinillä oli erilaisia kahleita ja keskellä huonetta venytyspenkki. Pöydillä oli ruoskia, piikkejä, pihtejä ja koukkuja. Nurkassa oli myös tulisija, jossa kuumeni hehkuvia rautoja ja teriä. Kaikkia laitteita Cim ei tunnistanut, mutta arvasi kyllä niiden käyttötarkoituksen. Ehkä hän saisi piankin tutustua niiden toimintaan lähemmin. Ajatus sai pojan alastoman vartalon vapisemaan kauhusta.

Hän näki myös kiduttajansa. Hänen vangitsijansa oli tosiaan ollut itse papitar Zenobia. Hänen noviisinsa Livia oli hoikka ruskeatukkainen nuori nainen. Tuskin yli kahta vuotta Cimiä vanhempi.

- Voit kuulustella häntä, Zenobia sanoi. Livia astui aivan Cimin eteen, tarttui pojan hiuksiin ja väänsi tämän päätä taaksepäin. Toisella kädellään hän tarttui nuorukaisen yhä iskuista särkeviin kiveksiin.

- No, joko olet kypsä puhumaan poika? Anna tulla vain, kuka sinut lähetti ja millä asialla. Ellet puhu, keksin kyllä sinua varten mielelläni jotain, millä saan opettajanikin hämmästymään, Livia kuiskasi hiljaa Cimin korvaan.

- Ahhh. Ettekö te typerykset tajua, että tämä on aivan turhaa. Ei minulla ole mitään salaisuuksia teille kerrottavaksi, Cim sähähti. Livia hymyili Zenobialle

jatkuu...

Kyllä kiveksien hakkaaminen pampulla on toimivaa kidutusta. lisää.

Lisää tarinoita olis mukava lukea leopardipojalta.

Hyvää tekstiä ja mielenkiintoinen sisältö. Kirjoita vaan lisää!