RikasRakasKöyhäVaras

..on aina suurinpiirtein samaa ikäluokkaa oleva kumppani.

Olen mieltynyt oman ikäluokkani naisiin. Minua paljon vanhemmat tai paljon nuoremmat eivät kiinnosta, ei sitten millään.

Nuoret ovat juuri heikossa taloudellisessa asemassa, enkä halua elättäjän rooliin.

Vanhemmat ihmiset ovat usein jumiutuneita, luutuneita, vanhanaikaisia, kankeita ajatuksiltaan. Äh, ei jaksais vääntää heidän kanssaan..;D

Mikähän siinä sitten lopulta on, että oman ikäiset tuntuvat tutuimmilta ja sopivat ajatusmaailmaltaan parhaiten kanssakulkijoiksi.

Näin ainakin minulla..:)

Entä jos vastaan kävelee rikas 120 vee ihan sexyn näköne baby, joka ilmoittautuukin heteroksi juuri kun olet rakastumaisillasi häneen?
Hih.

Joutuisin lapsenvaihdiksi tai vankilaan ;o)

Mutta, ehkä kysymys on meille hitusen nuoremmille toiseen suuntaan? Mä en ole koskaan vielä ihastunut hirveesti mua vanhempaan naiseen. Emme ehkä vaan tapaa missään? Se kertoo siitä, että elämämme ovat eri vaiheissa ja intressit ovat varmaankin täysin erilaisia.

Tuo finanssipolitiikka on aika selkeetä mulle. Mä en aio elättää ketään, eikä kenekään tarvi minua elättää. Yhteiset menot voimme jakaa tietenkin. Mun ylpeys ei kestä ylläpitoa enkä odota sitä keltään. Mä en myöskään halua, että kukaan sitä odottaa multa.

En silti sano, etteikö joskus köyhimpinä opiskeluaikoina ollut kiva, kun tyttöystävä tarjos vaikka illallisen.

Mitä piirteitä arvostan eniten toisessa kun alan styylaamaan? Jaah. Ehkä ne oppii vasta ajan kanssa huomaamaan? Osaan vaan todeta, että kyllä mun on osattava arvostaa kumppaniani monella tasolla, että siitä voi koskaan mitään tulla.