Onko saksanpaimenkoira oikeasti paha koira?

Ei kannata suunnitella edes sakua ,jos perhe on sitä vastaan.
Siitä ei seuraa kui harmia.Koiran pitää olla KOKO perheen koira, jos se hankitaan.
Laita vaikka sitten se saku kun asut omillasi.

No mitä sitä sitten kyseleen,joka rodussa on kaikelaisia koiria ,niin myös sakemanneissa kunhan otat huomioon että saksanpaimenkoira on vahva ja voimakas rotu,kokeilemallahan sen tietää,ei sitä voi sanoa etukäteen "että onko se paha koira" se riippuu omistajasta ja siitä millaisen pennun valitsee ( sattuu saamaan )
Yksi vaikea minulle on sattunut,muut 4 olleet mukavia.

Ei ole paha koira :) Meillä kaks narttukoiraa joista toinen sakumaani, ja alkuun oli toki isottelua tuota toista koiraa kohtaan (saku tuli meille siis 3 vuotiaana kodinvaihtajana) asetettiin selvät rajat, ja näytettiin että ihminen päättää mitä saa tehdä ja mitä ei, ja meillä ei ole ollut sittemmin ongelmia. Koira tarvitsi vaan liikuntaa ja koulutusta mikä sinällään oli helppoa koska koira on tosi miellyttämisen haluinen. Meillä myös vuoden ikäinen lapsi, jota koira palvoo :) Aina haluaa olla lapsen lähellä, vaikka välillä lapsukaisen otteet saattaa rajujakin olla niin koira vaan nuolasee lasta kädestä ;) Muutenkin erittäin lapsirakas koira. Että semmonen peto meijän saksanpaimen. Lenkilläkään ei mitään ongelmia sen kanssa ei rähise tai räyhää (tosin tietää sen että semmonen ei ole hyväksyttävääkään) ja vieläpä lastenvaunujen kanssa lenkkeillään kaks lenkkiä , iltalenkllä on sitten ihan vaan koirat. Noitakin on niin erilaisia, en ihan puhdasta käytölinjaista suosittele ekaksi koiraksi, kenties sekalinjainen? Ja tosiaaan itsekkin olen rodun lapsuutenkin viettänyt ja koskaan ei ole sakemanneja pelätä tarvinnut, mutta kaikkihan lähtee pitkälti hihnan toisesta päästä ja siitä onko ihminen se johtaja, ja asettaa rajat. Jämäkkä pitää olla, mutta en tarkoita että koiraa tarvitsisi hakata tms. Tutustu eri kasvattajiin ja koiriin ennekuin pennun ostat että saat sinulle sopivan koiran :) Ymmärrän sinua täysin jos tuo rotu on sydämesi vienyt mennessään ;) Ja ihmisillä on ennakko asenteita, moni vieläkin kauhistelee miten teillä voi saksanpaimenkoira olla, kun on lapsikin, no minä totean yleensä että suuremmalla todennäköisyydellä tuo naapurin ukki tuota lasta puree kuin koira ;)

Mitäs nauramista noissa vastauksissa on?
Laita se käyttölinjainen uros niin tiedät !

Heippa, toivottavasti kyseessä ei ole provo, vastaan kuitenkin siinä mielessä että kyseessä ei ole provo.

Sanon suoraan että saksanpaimenkoira ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole soveliain koira ensimmäiseksi koiraksi ELLEI ole perehtynyt koiriin ja tottunut koirien kanssa olemiseen jollakin lailla, muuten ilman mink'äänlaista kokemusta sakun ottaminen ETENKIN HERKÄLLE tytölle (kuten kirjoitit) ei ole järin paras idea.

Moni ei tuota ylläolevaa yleensä avaa että mitä sillä tarkoitetaan käytännössä, joten voin koettaa jelpata. Esimerkiksi kun koiranpentu tulee luoksesi, niin se aika on muutenkin energiaa vievää ja ja monta kuukautta voi olla kaikenlaista häslinkiä ja jatkuvaa "vaihetta" päällä; milloin on sisäsiisteysrumbaa, milloin samaan aikaan rikotaan ja hypitään eikä osata vielä keskittyä asioihin, milloin ikeniä ja hampaita kutiaa kun hampaiden vaihtumiskausi ja pentu puree käsiä, jalkoja hepuleissaan - että nämä vaiheet pienen koiran kanssa tuntuvat erilaiselta kuitenkin kuin mahdollisesti paljon raisumman isomman koiran, sakun kanssa. Jos olet herkkähipiäinen etkä omaa hyviä hermoja ja kärsivällisyyttä, voit kokea jo pentusakun kanssa että kamalaa. Sakut osaavat olla raisuja mutta kääntöpuolena sitten se, että ovat oppivaisia.

Sitten toi että saksanpaimenkoiran koirasosiaalisuus ei kerro vielä siitä, että onko koiran hyvä vai paha vai mitä - jotkut koirat eivät vaan ETENKÄÄN hihnassa ollessaan ja LÄHIohituksissa ohita muita koiria nätisti - joillain on "vaihe" meneillään ja toki ison koiran hötkyntä hihnan päässä kumean haukun kera on jälleen vahvempi kokemus muille kuin se että saman tekisi pikkuinen koira.

Käyttölinjainen on vietikkäämpi ja tarvitsee vielä enemmän aktiviteettia kuin näyttö- tai sekalinjainen (yleistys), siksi käyttistä ei suositella ekaksi koiraksi tai vain lenkki/seurakoiraksi.

Että periaatteessa minäkin olen ns. herkkis perimmältäni mutta niin vain on sekalinjainen saku tuossa takavasemmalla nokosilla justiinsa. Jos löytyy kuitenkin intoa, perehtyneisyyttä/peruskoiraosaamista (ei tarvita ydinfysiikkaa mutta peruskoira-asioiden handlausta) ja maalaisjärkeä, niin sillä pärjää.

Lisäys: en ylläolevalla ohitus/hihnajutulla tarkoittanut että se olisi hyväksyttävää tai "anti olla silleensä käytöstä" vaan tietenkin koulutuksella hihnakäytöstä tehdään ookooksi. Monella koiralla vaan on jossain vaiheessa elämässään ns. "vaihe" asian suhteen ja ok käytökseen meneminen ihmisen kanssa siittä niin, jos suinkin mahdollista.

Lisäys 2. Tuo kun sanoit olevasi herkkä, niin jäin vielä miettimään asiaa niinkin päin, että herkkyys ei sinänsä ole este mutta etenkin saksanpaimenkoiran kanssa joka rodunomaisesti ei ole ns. pehmeä koira vaan tuurin niin käydessä, aika kovapäinenkin, tarvii ihmisen osata olla jämpti ja omata/osata käyttää auktoriteettia. Ei tarkoita että pitäisi olla natsi vaan vain sisäistää se, että sinä olet se jonka mukaan loppupeleissä mennään, eräänlainen pomo ja näin ollen koira vakuuttuu sinun sisäistettyäsi ko. asia myös siitä. Jos taas epävarmana epäröit niin ja näin ja säikytkin rajojaan hakevan koiran edessä, huomaa koira heikomman energian eikä tajua, mitä siltä kenties halutaan. Selkeästi ja jämptisti kun on sellaisissa tilanteissa, niin koirakin varmemmalla mielellä.

Uskoisin että meissä jokaisessa on jämptimpi energia, joillain se vain voi vaatia "triggerin" jolla tulla käyttöön. Jotkut löytävät sisäisen lempeän pomo-piirteensä tullessaan vanhemmiksi: lapselle kun tarvitsee olla lempeää mutta jämptiä.... Vähän sama koiranpennun kanssa. :)

Ei sakemanni ole ollenkaan paha koira, vaan päinvastoin se on aivan mahtavan ihana, uskollinen sekä viisas koirarotu.Kaikki vaan riippuu niin tosi paljon juuri siitä minkälaiseksi sen omistaja sen omalla osaamisella tai osaamattomuudella vaan muokkaa.Ja tietysti joskus perimässä voi olla jotain tekijöitä kyllä myös,jotka voivat tuottaa jotain pieniä hankaluuksia ,mutta pääosin ovat todella hyviä koiria ja minulle ainakin se paras rotu.

Toi sakemanni "ei ole hyvä ekasi koiraksi"-juttu on kyllä aika diibadaapaa.Sillä jos hankkii minkä tahansa koiran on otettava rodusta selvää, tavattava kokeneita kouluttajia/kasvattajia, luettava koiran käyttäytymisestä kirjallisuutta ja käytävä katsomassa koulutuksia.

Sillä vaikka sulla olis ollu 20 tiibetinspanielia ennen ekaa sakua, sä et siitä rodusta tiedä yhtään sen enempää, kuin se ekan sakun ottajakaan.

Siksi valitse kasvattaja jolla on vuosien kokemus kasvattamisesta, kouluttamisesta ja joka voi, ja haluaa aloittelijaa auttaa, jo sopivan yksilön valinnassa.Silloin ei tarvitse tälläsillä palstoilla kysellä mitä pitää tehdä kun tulee ongelmia, voi kääntyä sen kasvattajan puoleen, jolta koiran olet ostanut.Kasvattaja kun tietää ja tuntee koiransa, niiden suvut ja perimät varmasti paremmin kuin tälläisten palstojen besserwisserit.

Itselläni on ollut monia sakemanneja, olen kilpaillut ja kouluttanut, ja nyt vaihtanut rotua, mutten mä tästä uudesta rodusta tiennyt mitään ennen kuin luin, tapasin harrastajia ja ostin koirani ihanalta, vastuuntuntoiselta ja kasvateistaan kiinnostuneelta kasvattajalta.Ison koiran käsittelystä toki tiedän, mutta muuten olen ihan yhtä vihreä aloittelija tässä rodussa kuin kuka muu tahansa.Ja kun ottaa asenteen minä en tiedä, voin aina kysyä ja opin uutta koko ajan, ei kamalan pahasti voi mennä pieleen.

Näinhän minäkin sanoin, ELLEI ole perehtynyt niin ei ole VÄLTTÄMÄTTÄ paras idea.

Saku ei ole paras idea ekaksi koiraksi, ellei ole jotain koirakokemusta ja perehtyneisyyttä asiaan.

Vastauksessa huomioin myös sen, että aloittaja jostain syystä painottaa lopuksi olevansa herkkä, joten tälläkin merkitystä jota sitten voi pohtia.

Noin muuten ensimmäinen koira jotain rotua on aina ensimmäinen jollekulle jossain vaiheessa, mutta maalaisjärkeä saa ja tulisi käyttää siinä, mitä merkitsee tai piilee pointin "ei sakua ehkä ekaksi koiraksi" takana.

Liian monia ilmoja näkee Apuloissa sun muualla liian työläiksi osoittatuneista sakuista jne. Vaikka paljon puhutaan että saku on mukamas helppo koira, se ei sitä ole ellei tuuri käy niin, että khdalle osuu epärodunomainen lössykkä.

Saku kärsii ennakkoluuloista, joita media suoltaa ihmisten silmille yhtenään. Meillä mies kuvitteli myös saksanpaimenten olevan hirveitä "tappajakoiria", jotka syö ihmiset elävältä ja puree jokaista johon yltää. Itsellä kokemusta sakuista pienestä asti, ja sain ylipuhuttua sakun meidän perheeseen. Nyt mies on sitä mieltä, että parempaa, uskollisempaa ja kiltimpää rotua tuskin onkaan, eikä vaihtaisi enää pois. Valitettavasti vanhemman sukupolven kouluttaminen voi olla vaikeampaa, kauan meni meilläkin appivanhemmilta tajuta, että meillä uskaltaa edelleen käydä. :D
Mutta, jos elät omillasi, ja elämäntilanne on riittävän vakaa, ota saku. Eiköhän ne vanhempasi aikanaan tajua että olivat väärässä. :)

Kiitos hyvistä vastauksista!

Saa antaa lisääkin :)

Taidat olla turhan nuori ja kokematon koirien suhteen..tekstistä päätellen.

Ei vaativaa rotua ainakaan vielä.

Pitäisi olla enemmän jämäkkä kuin herkkä..rajat laittava..mikäli tulee vaativampi yksilö.

se on fakta, että sama mikä koira se on niin se on oikein kasvatettuna aina hellyttävä ja mukava perheenjäsen..
Se on kasvattajasta kiinni millainen koirasta muotoutuu, kärsimätön ja liian vähän pentuiässä koiran kanssa aikaa viettävä ei koskaan saa koirastaan kunnollista tapausta, pentuikä on tärkein ja sen jos mokaat niin kymmenkertaistat taakkasi kun yrität kouluttaa sitä vanhemmalla iällä.
2 viimeisintä itäsiperianlaikaakin olleet mitä kilteimpiä tapauksia ja eivät satuttaisi kärpästäkään ellei se kärpänen sitten sattuisi olemaan iso ja kiusaa lauman jäseniä.
ja enolla ollut 2 saksanpaimenkoiraa ja molemmat olleet hyvinkin iloisia ja tuttavallisia tapauksia jopa silloinkin kun näin toisen ensi kerran sen ollessa jo yli vuoden ikäinen niin otti kyllä hyvin vastaan kun hoksasi, että olen isäntäväelle tuttu tapaus.

5 koiraa ollut ikäni aikana ja jokainen on aina ollut uskollinen naamanlupsuttaja perheenjäseniä kohtaan.

itellä kolmas sakemanni ja en toista rotua ottais,jos sen kanssa touhuaa ja lenkkeilee tarpeeksi niin pysyy pääkoppa kunnossa koiralla ja omistajalla,ei tarvitse aina sitä suojelua reenata,haku,jälki ,rauniot,niitä löytyy vaikka mista niitä maastoja missä reenata.mieti kuitenkin tarkkaan ylipäätään koiran ottamista,voit laskea että 10 vuoden kumppanuus on edessä ja jaksatko sen?bailaa ensin ja ota sitten koira kun on oikeesti valmiudet,jos et bailaa niin sitten vaan koiraa ottamaan,muista että rotujärjestö on olemassa,sieltä saa tietoa paljon.

Nykyään saku on paha koira koska se on tyhmä! Saksan poliisikaan ei näitä enää käytä työtehtävissä.Ennen kuin tämä rotu pilattiin oli koirankin hyvä koska oli älliä päässä.

Ei todellakaa ole paha! Mulla oli uros 11vuotta,ja kertaakaa ei se pahaa tehny.Nyt on 6vuotias narttu,ja vaikka on kokenu todella kovia edellises kodis,niin on lauhkee ku lammas.
Emäntä ja isäntä kouluttaa,siinähän pitää jo näyttää kuka on pomo.Rakkaudella,ei väkivallalla.

saksanpaimenkoira on maailmanparas koirarotu!!
Itselläni 3saksanpaimenkoiraa.2 narttua ja1 uros.
no eihän se koiranvika ole jos on sekopäästään VÄÄRÄNLAISET OMISTAJA, Omistaja ei ole osannut kouluttaa koiraansa.

saksanpaimenkoirista on paljon ennakkoluuloja. kaikki sakut eivät ole sekopäitä.
saksanpaimenkoirasta saa todella mukavan ja uskollisen ystävänm kun on oikea omistaja.

Meidän hurtat on ystävällisiä, lapsirakkaita, tottelevaisia, otettiin meidän kaksi sakua aikuisina ja yksi pentuna. Meidän uros otettiin aikuisena ,ja on ihanimman luonteen omistava uros! todella kiltti vieraille, kaikkien kaveri, voi pitää irti missä vainl tottelee todella hyvin, on lapsirakas poika.
Meidän toinen tyttö, tuli meille 3vuotiaaanaa, tämäkin tottelevainen, pysyy irti missä vain. pitää lapsista ja kiltti vieraille.
Meidän kolmas hurtta, meidän tyttömme,otettiin 4kk ikäisenä. hän on TODELLA tottelevainen, pysyy irti , vahtiviettiä löytyy tältä typykältä, mutta ei ole koskaan käynyt kiinni. on todella lapsirakas.

Saksanpaimenkoira tarvitsee PALJON liikuntaa , ja määrätietoisen omistajan.
en suosittele perheeseenne saksanpaimenkoiraa koska vanhempasi eivät pidä rodusta ja kaikkien täytyy osallistua koiran hoitoon/koulutukseen, ettei koirasta tule ongelmakoiraa ja koira tarvitsee paljon liikuntaa ja aktiviteettia.

Saksanpaimenkoira on työkoira. Sen kanssa pitää oikeasti varautua siihen, että se ei välttämättä sovellu pelkästään kotikoiraksi. Jos käy huono tuuri, voit saada koiran joka on liian energinen vaikka mitä tekisit, rikkoo paikat sillä välin kun olet poissa jne.

Nämähän ovat kliseitä, mutta itse kukin joutuu ne todentamaan kun on sakemannien kanssa tarpeeksi pelannut. Ne tarvitsevat paljon liikuntaa ja tekemistä, oman kokemukseni mukaan olisi paras, jos koira voisi toimittaa kaiket päivät mukana esim. maatilan töissä. Tämän lisäksi olisi hyvä, että koira pystyisi purkamaan luontaisia viettejään johonkin sallittuun, esim. tottelevaisuuskoulutusta, mielellään päivittäin. Koiralle pitää siis tarjota jokin TEHTÄVÄ. Nykypäivänä luontevinta on kilpailutoiminta PK-lajeissa.

Tämä siis pitkän kokemuksen kautta opittua. Minulla on ollut monenlaisia sakemanneja, niin näyttely kuin käyttölinjaisiakin. Myös sekalinjaisia ja sekarotuisia. Kaikki ne ovat melko samanlaisia vaatimuksiltaan, toki tekemisen määrä vaihtelee. Käyttölinjaiset vaativat enemmän jne.

Minä en suosittele saksanpaimenkoiraa, ellei ole oikeasti mahdollisuutta tarjota riittävästi virikkeitä koiralle. Rehellisesti sanoen, harvalla nykyään on.