Hyväksikäyttö lapsena

Taitaa olla näitä "vaiettuja" aiheita mistä "ei saa puhua" jotta naiset eivät joudu ikävään valokeilaan. Naiset tekevät tässäkin maassa hyvin paljon pahaa, mutta oikeusistuin ja poliisi tuomitsevat vain miehiä % suhteessa keskenään ja väkifeministit haluavat kaikki miehet pedofiileiksi ja pakottavat poika/naiset uhrit mielisairaalahoitoon tai muutoin naurunalaisiksi jotta naiset eivät joudu huonoon valoon.

Faktaa on että lasten (niinkuin aikuistenkin) kertomukset saattavat vääristyä, jos heitä haastatellaan siten, että haastattelijalla on ennakko-olettama tapahtumista, kuten poliisilla tai psykologilla lähes aina on.

Lapset valehtelevat kuten aikuisetkin, välttääkseen ikäviä seuraamuksia, tai hyötyäkseen.

Kyse saatta olla valehtelusta ja/tai kuulijan harhaanjohtamista. Kertomuksesta voidaan jättää pois osa, tai siihen voidaan lisätä jotain. Tällöin kuulijalle muodostuu virheellinen kuva tapahtumista.

Kun kertoja liittää ilmaisuunsa omakohtaisia tunteita, surua ilmaisevia kasvonilmeitä tai itkua, ne helposti vakuuttavat kuulijan kertomuksen aitoudesta, vaikka todellisuudessa kyse onkin valeesta.

Tapahtumien jälkeinen informaatio muuttaa muistelijan kuvaa alkuperäisestä tapahtumasta. Muistikuvat vääristyvät ja muuntuvat muuksi, kuin alkuperäiset havainnot. Tällaisen vääristymän jälkeen ei lapsi, eikä myöskään aikuinen enää voi erottaa jälkikäteisen informaation vaikutusta omiin muistikuviinsa.

Kuulusteltava ei siis ehkä tietoisesti valehtele, vaan muistaa väärin.

Jos lasta on haastateltu lukuisia kertoja, ja haastattelijoilla on ollut ennakko-olettama, se on saattanut tuhota lapsen alkuperäiset muistikuvat. Hän ei valehtele sanan traditionaalisessa merkityksessä, eli tarkoituksellisesti johdata kuulijaa harhaan. Hän kertoo sen, minkä itse on kuvittellut tapahtuneen.

Hyvä esimerkki on se että koulusurmien aikaan koulusta poissa olleetkin kertovat juttuja "omakohtaisista" järkyttävistä kokemuksistaan, koska olivat omaksuneet tiedot tv-uutisista, vanhempiensa puheista, ja kuuntelemalla muiden kertomuksia tapahtumista.

Valehteleminen on vakuuttamistekniikka.

Todellisuudessa tapavalehtelija antaa usein paljon luotettavamman henkilön kuvan, kuin ihminen, joka rehellisesti kertoo totuuden!

Ihminen valehtelee kun siitä on hänelle hyötyä!

Hyödyn ei tarvitse olla rahallista, vaan se voi olla esim. ylemmyyden tunne siitä että on onnistunut huijaanmaan muita. Yksiö tuntee tällöin olevansa älykkäämpi kuin huijatuksi tulleet.

Varsinkin seksuaalirikoksen "uhri" saa paljon huomiota ja sympatiaa muilta, jo pelkästään tämä saattaa olla syynä keksiä juttuja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta.

Lasten kuten monien aikuistenkin mielikuvitus kiitää, ja muut saavat kuulla melkoisia satuiluja. Sepittelijä voi itsekin uskoa, että keksitty juttu ja siinä esiintyneet henkilöt ovat todellisia.

Muistamme varmasti omasta lapsuudestammekin tilanteita, joissa ei tehnyt mieli tunnustaa pahaa tekoa. Lapset valehtelevat erityisesti tehtyään jotain kiellettyä, koska pyrkivät välttämään rangaistuksen tai moitteen kaunistelemalla tai kieltämällä asian. Vanhempien reaktiot saattavat pelottaa.

Ongelma valehtelusta tulee silloin, kun sen kautta ihmisen todelliset ajatukset tai toiminta jää pimentoon. Yleensä huijatuksi tuleminen aiheuttaa suunnatonta päänvaivaa ja mielipahaa, josta syystä huijatuksi tullut koittaa kaikin keinoin kiistää ettei ole tajunnut toisen valehtelevan. Siksi sosiaali, poliisi, psykologit, oikeuden tuomarit, jne. eivät halua myöntää tehneensä virhettä kun ovat uskoneet jonkun valehtelijan väitteitä, eivätkä siten halua korjata väärää tuomiota.