Olen joka päivä samaan aikaan surullinen, ja samaan aikaan se surullisuus katoaa. Voisiko tämä johtua murrosiästä ja pitäisikö minun hakea apua? Aina jälkeenpäin olen tajunnut että turhaan olin surullinen, mutta silti aina pakotan itseni keksimään jonkin aiheen suruun,
Apua ;(
surullinen1
359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...
Onko siitä tullut opittu rituaali ja pako jostakin. Onko tästä kestänyt jo kauan. Onko tuohon aikaan joskus sattunut jokin ikävä asai?
Ruokailurytmi ja verensokerin lasku tuli ensimmäisenä mieleen minulle. Myös väsymys vaikuttaa, itsekin iltamyöhään alan vatkata ikäviä asioita, varsinkin, jos olen nälkäinenkin vielä... :) Tämä siis täysin nyt siitä, että tunteen rytmi on noin tarkka.