Voiko kuntoutuksesta kieltäytyä?
Perhekuntoutus vielä
Pikavastaus pls
11661
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Varmaankin kannattaisi ehdottaa jotain muuta apua/hoitomuotoa tilalle. Perhekuntoutushan on usein terapiaa vanhemmille - riippuu tietysti minkä ikäisiä lapsia perheessä on, osallistuvatko he mukaan, joten kannattaisi varmaan miettiä, minkälaista ja missä kotoa käsin käytävää terapiaa ehdottaisi tuon tilalle. Tai jotain muuta, itse tiedät parhaiten, mikä teille olisi sopivaa.
Mieti tarkkaan, kannattaako siitä kieltäytyä, niin aniharvalle mitään oikeaa apua tarjotaan.
Varmaan avainkysymys tuossa on, että onko tarjottu perhekuntoutus oikeaa apua juuri noiden henkilöiden tilanteeseen, vaiko vain jotain lumeeksi raapaistua hörhöilyä. Ja ovatko he yleensä jonkinlaisen avun tarpeessa. Ei sekään ole todellisuudessa sanottua, vaikka perhekuntoutusta tarjottaisiinkin.
Ja kuka tuosta aloituksesta sanoi, että KUKAAN yllä mainituista tahoista olisi avun tarvetta nähnyt? Tai kuka sanoi, että olisi kyse MISTÄÄN traumasta? Onko joku väittänyt, että nämä henkilöt tarvitsisivat jotain lääkitystä?
Ei pidä mennä vastauksiinkaan säveltämään ihan mitä tahansa..... tai no......
saahan sitä jokainen kirjoitella, mitä haluaa :)
Tosiasia kuitenkin on, että sossutkaan eivät aina ole noista paikoista ihan tarkkaan selvillä, millaisiin "hoitoihin" ovat ihmisiä lähettämässä. Yhtä vähän he niiden paikkojen todellisuudesta tietävät kuin tietävät sijaishoitopaikoistakin.
Eipä mennyt kauaa kun palstan vakioräyhääjä regoi heti kun joku suositteli sosiaalitoimen tarjoamaa apua. Että voi hyvänen aika vaan sinullekin!
Räyhätä?
Hieman yliherkästi tulkittu.
Kysymys kuitenkin kuului, että voiko siitä kieltäytyä.
Jos tarjottu "apu" vaikuttaa erittäin arveluttavalle ja kyseenalaiselle, eikä todellisuudessa ole mitään terapian tai minkään muunkaan tuen tarvetta, niin sossu pitäisi saada ymmärtämään tilanteen oikea laita.
Tietysti voisi itse yrittää hankkia jonkin terapeutin tai lääkärin lausunnon, että kukaan henkilöistä, eivätkä he perheenä ole minkään kuntoutuksen tarpeessa.
Sellaisenkin saamiseen kuluu aikaa, joten se onnistuu, jos sossu ei ole liikkeellä kovin kiireisellä aikataululla perheen asiassa.
Suomen lain mukaanhan pakkohoitoon ketään ei voi pakottaa kuin psykoositilanteessa ja sellaisen hoitoon taas ei varmasti tarjota perhekuntoutusta. Uskoisin, että sossun on hyvin vaikea tuossa tilanteessa lääketieteellisesti perustellusti osoittaa, että perhe välttämättä olisi kuntoutuksen tarpeessa.
Siis periaatteessa tuosta pitäisi pystyä kieltäytymään, mutta sitten on täysin eri asia, miten pikkunokkainen sossu on. Vanha perinne ls:ssa on, että sossu kostaa kyllä, jos hänen/heidän tahtoaan ei noudateta. Ei aina, mutta hyvin usein.
Riippuu tietysti perheen tilanteesta, mutta meille ja meidän silloiseen elämäntilanteeseen perhekuntoutus sopi hyvin. Ja ei siis tarvinnut ottaa sitä vastaan, eli olisimme voineet kieltäytyä siitä ilman mitään ongelmia.
Miksi et haluaisi ottaa apua vastaan?
En tykkää keskustella kasvatusperiaatteistani viranomaisten kanssa. Minä teen niin kuin haluan, minun toimintani ei kuulu muille.
Et tykkää keskustella kasvatusperiaatteistasi? Miksi et?
Ilmeisesti lapsellasi/lapsillasi on ollut jotakin ongelmia? Eikö niiden ongelmien korjaaminen olisi jokaisen osapuolen - ja varsinkin jälkikasvusi - etu?
Kiireiset ja asioihin tarkemmin perehtymättömät viranomaiset eivät ole varmasti paras mahdollinen keskustelukumppani missään asiassa.
Ja se, että ovat luottamuksensa menettäneet, ei ole varmasti asiakasvanhempien syytä.
Jonkun tuen tarjoaminen periaatteella "kunhan nyt vain tulee tehdyksi jotain" ei varmasti ole paras mahdollinen vaihtoehto jokaisen perheen kohdalla.
Ja perhekuntoutuksesta puheen ollen, myös sitä tarjoavissa paikoissa on valtavan suuria eroja.
Olisi helpompi keskustella kun kaikki tajuaisivat sen, että tarjottukaan "apu" ei aina ole todellisuudessa perheen parhaaksi. Siis ihan oikeasti sellainenkin vaihtoehto saattaa olla näissä tilanteissa olemassa, se olisi otettava kaikkien huomioon.
"Olisi helpompi keskustella kun kaikki tajuaisivat sen, että tarjottukaan "apu" ei aina ole todellisuudessa perheen parhaaksi. Siis ihan oikeasti sellainenkin vaihtoehto saattaa olla näissä tilanteissa olemassa, se olisi otettava kaikkien huomioon."
Eli jos sitä KOVASTI HALUTTUA apua annetaan, se ei sitten välttämättä kelpaakaan, ellei satu olemaan juuri tietyn tyyppistä?
Tmän tyyppiseen ajattelumalliin törmää aina ajoittain koulumaailmassakin. Jotkut vanhemmat toivovat, että heidän lapsiaan autettaisiin oppimisongelmissa. Kun sitten tarjotaan esim. lukiopetusta, erityisopetusta tai tutkimuksia, ne eivät kelpaakaan. Ihmeellistä.