kaksi vuotta olen nyt käynyt terapiassa ja samalla yrittänyt löytää toimivaa masennuslääkettä. enne tunsin itseni huonoksi ja häpesin itseäni, terapiassa minulle selvisi monia asioita lapsuudesta ja sen vaikutuksesta masennukseeni. mutta masennus ei ole poistunut, tunnen edelleen olevani huono, nyt vain tiedän siihen syynkin miksi olen huono.
lääkkeet auttaisivat kyllä hyvin minulle, mutta kaikki kokeilemani lääkkeet aiheuttavat sellaisen väsymyksen, etten kykene töihin, enkä huolehtimaan lapsistani.
en oikeen tiedä miten tässä nyt yrittäisi rimpuilla irti masennuksesta...
lääkkeet auttaisivat kyllä hyvin minulle, mutta kaikki kokeilemani lääkkeet aiheuttavat sellaisen väsymyksen, etten kykene töihin, enkä huolehtimaan lapsistani.
en oikeen tiedä miten tässä nyt yrittäisi rimpuilla irti masennuksesta...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Luonnossa liikkuminen ja monipuolinen urheilu auttavat mulla. Harrastukset myös.
Ai niin. Ja minäkin olen huono, mutta mitä sitten? Aina se ei haittaa niin paljoa. Minusta olisi vain itsekästä, jos pitäisi olla hyvä ollakseen jotain.
Voisko kokeilla mahdollisimman pienellä annoksella. Vai meneekö silloin lääkkeen teho kokonaan? Toivottavasti alkaa itsetuntosi kohentua kun nyt pystyt järjellä käsittelemään masennuksen syitä.
Tunnistan tuosta ap: tekstistä niin itseni.....
"masennus ei ole poistunut, tunnen edelleen olevani huono, nyt vain tiedän siihen syynkin miksi olen huono. " Olisivat voineet olla minun sanojani muutama vuosi sitten.
Itsetuntoa pitää itse kehittää. Tätähän ei lääketiede tue, koska lääketehtaat eivät saa rahaa, jos joku paranee ja lakkaa lääkkeiden syönnin.... :) Eivätkä ne lääkkeet oikeastaan sitä perussyytä auta. Vain se auttaa, että opit ajattelemaan ja tuntemaan itsesi arvokkaana. Myös se on vuosien(?) tie, ethän hetkessä ole masennukseenkaan hujahtanut ja joka tapauksessa uuden oppiminen vie aikaa, joillain enemmän, joillain vähemmän.
Mene kirjastoon, hae tietokannasta hakuasanalla "Itsetunto" kirjoja ja katsele niistä, jos löytyisi jotakin, joka puhuttelee. Tai jos keksit jonkin paremman hakusanan tai jo osastokin voi auttaa. Itse suosin "psykologia" - ja "rajatieto" -osastoja... :)
Tai sitten mene jonnekin luovalle kurssille, esimerkiksi Vedic Art -maalauskurssille, siellä ei todellakaan tarvitse MITÄÄN taitoja, vaan kyse on oman luovan ilmaisun löytämisestä. Googlettamalla löytynee lisätietoja kurssittajista. Tai etsi itsellesi jokin luova terapia. Homeopatiakin saattaa auttaa, mutta ilman itsesi kanssa työskentelyä et siitä masennuksesta pääse...
Kaikenlaisia lapsuuden asioita minuakin painoi, kunnes löysin opastusta siihen, miten minun pitää alkaa muuttaa ensin ajatusmaailmaani ja sitten tunnemaailma muuttui sen myötä (on aika vaikeaa ajatella myönteisesti ja tuntea negatiivisesti samaan aikaan, kokeilkaapa vaikka!). Ja se oli minun tavoitteenikin, pystyä olemaan jälleen onnellinen ja iloinen.
Itse käytin myös sanallisia affirmaatioita menneisyyden tapahtumien anteeksiantamiseen, sekä visuaalisia mielikuvia. Näitä molempia selitetään tarkemmin monissakin henkisen kasvun oppaissa. Niistä pitää valita sellaiset, jotka itseä puhuttelevat, jotakuta saattaa puhutella Raamattu, minua puhuttelevat enemmän laajemman näkökulman hyväksyvämmät teokset. Jokainen meistä kulkee tavallaan, omaa polkuaan. :)
T. Lumi
vastailen tässä vähän kaikille ketjuun osallistuneille... itsetuntoa pitäisi kyllä kehittää, mutta tuntuu, etten oikeen löydä mitää mistä saisin onnistumisen tunteen itselleni. perhe ja työ vie kaikki voimat, enkä jaksa/ehdi harrastaa mitään.
raamatusta olen pyrkinyt eroon, koska sieltä nousee esiin vain se kuinka huono olen ja kuinka täydelliseksi pitäisi muuttua. koulussa kärsin oppimisvaikeuksista paljon ja se kyllä tuhosi itsetuntoni todella pahasti. kirjoittamaan olen oikeastaan oppinut 30 ikävuoden jälkeen, kun tietokoneet tulivat, kynä ei pysy minun kädessä.
töissä olen pärjännyt hyvin, töitä on ollut aina ja välillä liikaakin. haluaisin jäädä vuorotteluvapaalle, mutta perheen elatus on yksin minun vastuulla tällä hetkellä.
masennuslääkkeet paransivat kyllä mielialaa aluksi, mutta kuukauden kahden sisällä tuli aina kova väsymys, kaupassa käyntikin otti niin voimille, että jouduin nukkumaan parikin tuntia aina kauppareissun jälkeen. töihin en enää herännyt, en vain saanut itseäni hereille, vaikka kuulin kellon soivan.
uskon kyllä, että minulle olisi tärkeintä oppia ajattelaan itsestäni positiivisesti, vaikka tunteet ovatkin jotain muuta. se vain on vaikeaa, tunteet ovat niin negatiivisiä ja hallitsevia. siihen auttoi masennuslääkkeet, mutta kun en vai pystynyt niitä käyttämään.
tällä hetkellä on kuitenkin hieman parempi olo, sain näin pitkän tekstinkin valmiiksi. kiitoksia kaikille vastanneille, nyt pitää lähteä kävelylle ulos, kun olen lomalla ja on aikaa itselle.
"... itsetuntoa pitäisi kyllä kehittää, mutta tuntuu, etten oikeen löydä mitää mistä saisin onnistumisen tunteen itselleni. perhe ja työ vie kaikki voimat, enkä jaksa/ehdi harrastaa mitään. "
Minäkin luulin ennen, että minun pitää suorittaa jotakin onnistuneesti, ennenkuin voisin olla parempi ihminen. Tehdä jotakin, mitä vaan. Harrastin nuorempana kilpaurheilua, tietysti se vähän nosti itseluottamusta (tunnetta siitä, että selviydyn tehtävistä), mutta itsetuntoni (käsitys itsestäni ihmisenä) oli edelleen heikko, vaikka kuinka menestystä tuli. Sitten lopetin urheilun, aloin tehdä.... kaikenlaista. Nyt olen päässyt siihen, että kun äsken viimeistelin sukulaistytölle lahjaksi synttärikakun (viulun muotoisen), siitä ei tullut täydellinen, eikä edes ihan sellainen kuin olin alunperin ajatellut, mutta SE ON OKEI. :) Käsityön jälki näkyy, mutta saa nyt näkyä. Kakku on valmis, se maistuu hyvältä ja jos ei saaja tykkää, niin ainakin yritin parhaani. :) 10 vuotta sitten olisi mennyt monta vaihetta uusiksi, en olisi millään kehdannut tuollaista antaa, tai ainakin hyvin pahalla mielellä... :)
"raamatusta olen pyrkinyt eroon, koska sieltä nousee esiin vain se kuinka huono olen ja kuinka täydelliseksi pitäisi muuttua. "
Minulla oli ihan sama. En kertakaikkiaan pysty käsittämään Raamatun Jumalaa, joka on kostonhimoinen
("jos ette tee sitä tai teette tätä, saatte katua...")
ja muka armahtava
(mutta kuitenkin a) kaikki ovat syntisiä, olet sitten miten hyvä tahansa b) vain katuvat pääsevät taivaaseen... Mutta miksi kummassa pitäisi katua jotakin, jota ei ole tehnyt? eikö ole aika kohtuutonta rankaista meitä nykyajan ihmisiä siitä, mitä Aatami ja Eeva tekivät joskus.... niin, kauanko siitä onkaan...? Ja entäs sitten kastamattomat vauvat ja syyntakeettomat vammaiset/mielisairaat, saattavat kuolla kupsahtaa, mutta jos ei sitä ja tätä ja tota, niin Jumala ei ota luoksensa ....)
ja muka kaikkivoipa (miksi ihmeessä sitten paholainen ja hel..tti on olemassa???).... Täynnä ristiriitaisuuksia on koko Raamattu. Ja pitää tottakai muistaa (tätähän ei koulussa opetettu), että Raamattu on uskontojen ohella kansan hallintaväline, kautta aikain kirkolliskokouksissa on muokattu sitä hallitsijoiden tarpeisiin....
MUTTA, minä olen löytänyt sellaisen Jumalan, joka ottaa luoksensa Taivaaseen ihan kaikki ihmiset ja joka ei vaadi mitään ihmeellisiä liturgioita ja rakennuksia, jotta olisi läsnä.... minun Jumalalleni KAIKKi ovat saman arvoisia, arvokkaita. Kaikki ihmiset, niin sinä, kuin minä olemme arvokkaita. Ihan omina itseinämme. Ilman mitään merkitystä sillä, osaammeko lukea tai ei, onko meillä joku oppiarvo tai ei, olemmeko rikkoneet lakia (viimeksi tänään sain parkkisakon...), mitä ikinä olemmekaan elämässämme tehneet tai jättäneet tekemättä. Minä kirjoitan Jumala, mutta ihan yhtä hyvin voisin sanoa Alkulähde, Lähde, Universumi, Korkein Puhtain Valo ja Rakkaus.... Sitä Jumala minulle on ehkä eniten, pyyteetöntä Rakkautta. Todellakin pyyteetöntä, se ei riipu siitä, rukoilenko minä ja kuinka monesti ja käynkö kirkossa jnejnejne. Nehän ovat vain ihmisten keksintöjä.... Vaatimuksia yhteiskunnalta.
Mutta minun Jumalani luo on jokaisella oma polkunsa. Jos voisin julistaa jonkin tavan tai tien, perustaisin vain yhden uuden uskonnon... :) Niinpä minä luotan siihen, että jokainen etsivä löytää kyllä tiensä. Mutta minä olen saanut paljon apua erinäisistä kirjoista, esim. Neale Donald Walschin Keskusteluja Jumalan kanssa -kirjoista, Rhonda Byrnen Salaisuus, Voima ja Taikavoima -kirjoista, Wayne Dyerin Pyrkimyksen Voima -kirjasta jne. Ja minä voin antaa ne kirjojen nimet vihjeenä. Niistä voi olla apua tai sitten ei ole, mutta et voi sitä tietää, ennen kuin edes vilkaiset, jos vilkaiset. Joskus joki tarpeellinen opastus voi tulla ihan jostain odottamatta, joku antaa kirjan tms... :)
"tällä hetkellä on kuitenkin hieman parempi olo, sain näin pitkän tekstinkin valmiiksi. kiitoksia kaikille vastanneille, nyt pitää lähteä kävelylle ulos, kun olen lomalla ja on aikaa itselle."
Oikein! :) tuli oikein hyvä mieli tuosta viimeisestä! Aikaa itselle ja ulkona luonnossa oloa, se on kuitenkin tehokkain itsehoitoväline, mitä meillä on! :)
Lämpimiä ajatuksia Sinulle!
T. Lumi
aika samalla tavalla ajattelen itsekkin "jumalasta" jokaisen pitää löytää se oma tiensä, eikä lähteä seuraamaan lahkoja ja saarnamiehiä.
minulle vain ei synny sitä tunnetta, että jos en ole täydellinen niin se olisi OK. ongalma lienee osittai välittäjäaineissa, en pysty tuntemaan mielihyvää pienistä asioista ja menneisyyteni takia pelkään epäonnistumisia.
Varmaan kemiallisella tasolla ongelma on välittäjäaineissa, mutta siinäpä se onkin, että mikä on saanut niiden tuotannon loppumaan, tai mitä sitten onkin tapahtunut.... :) Lääkkeet auttavat pahimmat yli (ehkä), mutta niitä perimmäisiä asioita ne eivät auta eivätkä muuta. Siis niitä tunteita ja kokemuksia.
Eikä tunne varman tulekaan ensin, ensin tulee tieto, ajatus, että näin sen pitää olla, näinhän se ON, että minä olen ihminen ja ihminen ei ole täydellinen. Minä olen täydellinen juuri tällaisena, muuten en olisi minä. (Ajattele muuten, millainen olisit ilman jotain suurta vaikuttavaa kokemusta elämässäsi? Ainakin itselleni aka vaikeaa, koska kaikki aina vaikuttaa kaikkeen... :) ) Tunne itsensä hyväksymisestä tulee sitten jälkijunassa. pitää ikäänkuin kuunnella sitä omaa järjen ääntä ensin ja sitten se alkaa jossain kohtaa (kun aktiivisesti sitä ajatusta vaalii ja uskoo siihen "näin minä haluan ajatella ja näin ajattelen ja näin minä toimin") muuttua myös tunteeksi, "hei, minähän oikeasti olen aika mahtava tyyppi ihan näine hyvineni".
Kyllähän se tietysti auttaa, jos on rinnalla toinen ihminen, joka jaksaa sitä sanoa ääneen ja vielä silmiin katsoen...
Toisessa viestissä kirjoitit, että yrität osa-aika sairauslomaa, se voisi olla todella hyvä juttu, jos työnantajasi puolesta onnistuu. Väsyneenä ne pienet ilot elämässä eivät tunnu miltään. Tietoisena oloa voi opetella, ja kerroitkin, että nyt olet jaksanut lenkillä käydä ym. Se on hyvä, että olet tunnistanut ja huomannut sellaisen tunteen, että on ollut parempia olotiloja, kun on ollut vähemmän töitä.
Voisitko ajatella, pystyisitkö arkeesi liittämään pienen hetken omaa aikaa joka päivä? Vaikka heräät 5 minuuttia aikaisemmin ja teet sillä jotain ihan vaan itsellesi, vaikka pikakasvonaamion tai luet jotain inspiroivaa tms?
(Itse pahimpina aikoina lukitsin itseni vessaan, jossa pidin Wayne Dyerin Pyrkimyksen voima -kirjaa ja luin joka vessakäynnillä vähintään yhden lauseen. Samalla tekniikalla luin Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla -kirjan... Sitten erosin miehestä ja lapset kasvoivat, pystyin lukemaan muuallakin. :) )
Tai illasta, vaikka olisit kuinka väsynyt, vielä ponnistelisit sen 5min ihan itseäsi varten, "tämä on MINUN hetkeni, minun oikeuteni nauttia tänäkin päivä edes tämän verran" tai "minun pitää ladata itseni, että olisin parempi äiti" -tyyppisillä ajatuksilla? Itse tein myös tätä, vaikka kuinka väsyneenä joka ilta join ison lasin vettä ja sitten tein vähintään kaksi joogaliikettä (usein sitten se tekeminen vei mukanaan ja tein monta lisää). Yöunista se oli tietenkin pois, mutta toisaalta piti päätä paljon paremmassa kunnossa, kuin pelkkä uni....
Heittelen vain tässä nyt ehdotuksia ja ajatuksia, kun olen oppinut, että itse ei aina näe metsää puilta, auttaa paljon, jos joku ehdottaa jotakin, kun itselle ei tulisi mieleenkään...
Voimia ja jaksamista toivotan sinulle!
T. Lumi
Itsekin tässä harkitsen tuota terapiaa, mutta onkohan siitä kuitenkaan juurikaan apua. Tiedostan aika pitkälti ongelmani ja syyt, en tietenkään tasan tarkasti.
Ap.n kaksi vuotta ollut jo..aika pitkä aika.
Aloitin itse lääkityksen pikkasen yli kk sitten. Mielialalääke Sepram.
Ahdistukseen ja sos tilanteiden pelkoon ja lievään masennukseen.
Kannattaa kokeilla lääkitystä pari kk.tta ainakin jos pahalta tuntuu.
Tsemppiä et ole yksin!
kokeile ihmeessä terapiaa... siittä ei ainakaan tule sivuvaikutuksia. kokeilin itsekkin tuota sepramia, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan. jaksoin vain juuri ja juuri keittää kahvia itselleni, sen jälkeen olin jo niin väsynyt että nukuin pari tuntia. kuusi viikkoa yritin sinnitellä, mutta sitten lopetin sepramin.
seuraavana kokeilin cymbaltaa, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta, ei kerrassaan mitään. kolmantena kokeilin seronilia, se auttoi tosi hyvin masennukseen, mutta väsymys oli sitä luokkaa etten tehnyt muuta kuin nukui. nyt pitäisi kokeilla efexoria, jos siittä saisi apua.
Psykoterapia ei ole tietämisen asia (saada tietää, mikä itseä vaivaa), vaan tuntemisen asia.
Mulla ollu kans vaikeeta noi aamupäivät, mutta tänään taas googlaamisen tuloksena löysin parikin palstaa missä porukka sanoi että 2-3kk meni että noi väsymykset ym.t meni ohi.. Tiedä sitten..
Toisella s24.n palstalla olen epätoivoisesti yrittänyt saada kokemuksia, huonolla menestyksellä...
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11351431
no se väsymys voi mennä ohi, mutta kun pitäisi samaan alkaan pysty hoitamaan lapsetkin, ei se onnistu. muuten en ole lääkkeistä saanut mitään muita sivuvaikutuksia. vain tuon kovan väsymyksen ja sitten jos olen väkisin yrittänyt pysyä hereillä ja tehdä jotain olen ollut todella agressiivinen ja lyhyt pinnainen (kukapa ei väsyneenä olis)
Ymmärrän mitä tarkoitat. Ei tässä itseäkään mikään oikein huvita ja mitään jaksa. Sohvalla ja netissä menee aika. Kirjastossa olen käynyt joka päivä, vähän niinkuin pakottanu itseni kävelylle.
Ei huvittais lääkevaihtorumbaan lähteä. 1kk ja 1vko nyt mennyt Sepram.a ja sitä ennen kolme vko.a cipralexiä (Escitalopram Actavis). Monta viikkoa on jo mennyt odotellessa joten todella toivon että tää alkais helpottaa.
Mulla ollu joskus vuosia sitten Cipralex ja ihmettelin miten toi escitalopram aiheutti niin hirveen olon, cipralexis en muista tuollaista ahdistusta alussa. Sekavaa aikaa mut ois pitäny tajuta silloin apteekissa...
Toivon että sulla toi efe alkais pelittämään! Mihin vaivaan sinulle muuten mielialalääkitys alunperin kirjoitettiin?
ihan masennukseen ja loppuunpalamiseen, olen lääkkeet saanut. ahdistusta ei niinkään ole ollut. häpeän ja riittämättömyyden tunne ovat vaikeimpia, nyt ne ovat helpottuneet terapian myötä.oppimisvaikeudet ja idiootit opettajat tekivät minuun aika pahaa jälkeä, olin hidas tyhmä ja aina opettajan hampaissa. opettaja on jo haudassa, mutta monesti olen ajatellut käyväni kusella opettajan haudalla jättämässä hänelle viimeiset terveiset.
kun ei ole itsetuntoa, ei osaa suojella itseään muilta ihmisiltä, nyt tavallaan on myöhäistä. kuinka voi aikuisena rakentaa itselleen terveen itsetunnon? kuinka arvostaa itseään kun ei lapsena saanut mistään arvostusta tai tukea?
Kyllä itsetuntoa ja itsensä suojamista voi opetella. Minunkin "ylitseni käveltiin" jo aika pienestä, mutta noh, kovalla työllä olen tosiaan päässyt aika lailla eteenpäin. Voi, kun muistaisin sen kirjan nimen kun vuodenvaihteen jälkeen luin, Lisa jotakin oli sen kirjoittanut (ruotsalainen, kirja oli suomeksi), sen nimi oli Itsetunto Nyt! tai jotain vastaavaa (pitääkin kaivaa se nimi jostain). Kirjastosta löysin hakusanalla itsetunto. Tämän naisen lähtökohta oli se, että hän heräsi syntymäpäivänään tutkintavankeudesta syytettynä huumerikoksesta (ei ollut ensi kertaa käyttänyt...) ja hän päätti, että nyt saa riittää. Nykyään hän on yksi Ruotsin kysytyimpiä puhujia, pitää itsetuntokoulutuksia yksityisille ja yrityksille. Se kirja oli todella hyvää analyysiä aikuisena itsetunnon rakentamisesta ja itsensä hyväksymisestä. Lisäksi siinä oli sitten se tehtävä -osuus, mutta koska itselläni on jo eräs toinen prosessi käynnissä, en sitten niin tarkkaan niitä tehnyt.
Opettajat tietenkin sanoivat sinua hitaaksi ja tyhmäksi, mutta kenessä itseasiassa on vika, kun oppilas ei saa tarvitsemaansa opetusta........?? systeemihän pitäisi olla oppilaita varten, eikä toisinpäin ja luojan kiitos siihen suuntaan ollaan nykykouluissa menossa, mutta vieläkin on tekemistä.......
Ja, omalla kohdallani kaikkein paras ja tärkein motivaattori: sen, mitä minä olen, minun lapseni oppivat minulta....
Nyt menen nukkumaan! :)
T. Lumi
Voiskohan sinun kohdalla tuollainen voimakas väsymys johtua sitten siitä masennuksesta. Josko elimistö reagoi lääkkeeseen niin että "pakottaa" sinut huilaamaan? Jostain palstalta luin jotain tämän kaltaista. Mulla toi Escitalopram Actavis kyl sai aikaan sellasen olon että ei pystynyt olemaan paikallaan. Oli hieman hankalaa kun ei ole mitään tekemistä ja lääke pakottaa sut tekemään jotain.
Oisko hyvä mennä jollain lääkkeellä vaa pitempään, toivottavasti se efe auttais.
Itsetunto on itselläkin aika huono, tai en ole varma onko itsevarmuuden puute. Omasta mielestä tunnen aika hyvin omat huonot ja hyvät puolet, paperillekin niitä olen rustaillut. Se ainakin auttoi näkemään että en ole ihan surkea. Omassa päässä en ilmeisesti vain arvosta itseäni. Näitä vaivoja kun on itselläni fyysisiäkin, mielenterveysongelmien lisäksi. Vuosien varrella nämä henkiset vaivat vaan lisääntyneet parisuhde pettymysten ja vastoinkäymisten myötä. Äitini kuoli syöpään viime vuonna ja siitä kaikki pikkuhiljaa alkoi vyörymään niskaan.
lääkärit ovat olleet sitä mieltä, että väsymys vain kertoo siittä et lääke ei sovi mulle. reagoin muutenkin herkästi kaikkiin lääkkeisiin. tässä nyt pohdin, et aloitanko uuden lääkkeen vai ei. nyt olen ollut lomalla, niin olo on ihan kohuullisen hyvä. mutta kun työt taas alkaa, tiedän et tulen taas romahtamaan, voimat ei riitä kun ei ehdi levätä. nyt pitää nauttia, kun vielä jaksaa.
ja väsymys lähtee vain nukkumalla! jos olet loppuunpalanut, niin lepoahan se vaatii! Ja jos tuntuu, että täyttä päivää et jaksa tehdä, niin ilman muuta lisää lomaa, liian aikaisin ei kannat töihin lähteä, koska se tietää vain syvemmälle vajoamista ja pitempää lomaa. Valitettavasti nykymaailmassa tuntuu olevan niin, että sairaan pitää itse ajaa omaa etuaan, terveydenhuoltosysteemi katsoo vain kustannuksia.... :/
Tuo äidin poismeno ja surutyö on kova prosessi masennuksen uuvutamalle. Jatka tutoa käyntiä kirjastossa ja lenkillä. Toislla masennus alkaa itsetäänkin helpottaa kun psyyke työstää asioita. Olen nähnyt ihmeitä.
Ok, kunhan yritin vaihtoehtoja hakea.. Koska sulla se efe alkaa? Itselläni ollut tänään aika mielenkiintoinen pvä. Lähdin kirjastoon taas ja sinne kun pääsin, kerkesin 10min istuu niin alkoi hiipii sellanen ihme olo, ei jaksanu oikein hiirtä liikutella ja tuli sellanen fiilis et nyt täält pois. Kotiin kun tulin takas niin alkoi hieman ahdistaa ja tuli sellanen paniikinomainen tunne. Otin 15mg opamox.a ja 2 luontaistuotetta L-teaniinia ja sit peiton alle. Ihan sekava meininki, silmät kiinni alkoi tuntumaan siltä että katsoi telkkaria! Todella ikäviä ajatuksia alkoi tulemaan, mietin jo et miten täältä pääsis pois! Voi herranen aika, täytyy varmaan maanantaina ruveta soittelee lääkärille mitä täs ny tekis ton lääkkeen kans? On ollu kova usko et sais nää pelot tolla lääkkeellä kuntoon, mut ei tätä tämmöstä elämää kauan jaksa.
yritä ihmeessä päästä terapiaan, saisit vähän avattua pelkojasi. mulla ei tuota paniikkia ole onneksi ollut, liikunnalla olen monesti päässyt eroon epämukavista tunteista ainakin hetkeksi. nyt lomalla olen taas jaksanut liikkuakkin.
kysy nyt ihmeessä sitä terapiaa jos lääkärissä käyt
Toimivaa masennuslääkettä ei ole olemassakaan.
Oikein hyvä, että olet saanut terapiaa.
Kokonaisvaltainen terveys:
lepo ja uni
rentoutuminen
fyysinen ravinto
psyykkinen ravinto
liikunta
elämän haasteet
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm
hyvä sivusto paljon asiaa. pikaisesti silmäilin.
olen luonteeltani vastuunkantaja, en pysty siirtämään syrjään vastuutani työstä enkä perheestäni. minulla ei ole aikaa huolehtia itsestäni ja kun aikaa on, niin en jaksa enää huolehtia itsestäni. yritän nyt päästä osaaikaiselle sairauslomalle, tekisin töitä vain 3pv viikossa.
Ei taas! Miten aina joku lääkevastainen eksyy näille palstoille?
Tosta lääkkeestä ne olot johtuu, nyt jo parempi. Ehkä se on sen lääkkeen tarkoitus että tuollaista tulee, en vain tajua että vieläkin.. Jostain näiltä palstoilta lukenu et 4-6vkoa menis et alkaa lääke tehoomaan. Ens keskiviikkona olis 6vko.a täys.
No luultavasti ainoa mihin pääsen on kunnallinen psykiatrinen sairaanhoitaja. Sinne olen yrittänyt silloin tällöin soitella mutta menee vastaajaan, eikä voi jättää viestiä. Olen lukenut että parasta terapiaa olisi kognitiivinen mutta ei mulla ole työttömänä varaa.
Olen myös aika skeptinen noita terapeutteja kohtaan. Se on onnesta kiinni minkälaisen löytää ja kuitenkin asiat mitä menneisyydessä on sattunut, niin ei niille enää mitään voi, nyt täytyy vain elää niiden kanssa.
Olen lukenut iltaisin sellaista kirjaa kuin Avaa tunnelukkosi. Sielläkin varoiteltiin tietynlaisista terapeuteista. Ja hassuinta tässä kunnallisen järjestämässä mielenterveyspalvelussa on tosiaan tuo että ei ole kuin 1 psyk. sair.hoitaja tarjolla!
Eikös tuollaiseen kelan tarjoamaan psykoterapiaan pääse vain 3kk kestäneen psykiatrisuhteen jälkeen ja vähintään 2 mielialalääkettä kokeilleena?
kaksi käyntiä psykiatrinluona 3kk aikana riittää, jos saa lähetteen terapiaan. joissai kunnissa vaaditaan 2 lääkkeen kokeilua ensin, mutta minulta ei sitä vaadittu. terapeutteja ei täällä ollut kuin kaksi, joten valinta ei ollut kauhean vaikea, tapasin toisen ja mielestäni hän ymmärsi ongelmaani hyvin. terapia ei vain ole enää edennyt, kun olen masentunut hankalan elämäntilanteen takia. siksi kokeilin masennuslääkkeitä, että pääsisin terapiassa eteen päin.
Ok. Kiitos tiedosta! Paljonko muuten maksaa tuollainen terapia. Millä nimellä kulkee tuo sinun terapia?
terapioitahan on monia erilaisia. Pitäisikö kokeilla jotain toista tyyliä? Tai toista terapeuttia niitäkin on niin moneen veneeseen? Itse tarvitsen aktiivisen terapeutin, sellaisen joka antaa kotitehtäviä. Ongelmien tunnistaminen kun ei aina vain riitä vaan ne pitää osata kohdata ja teperapiasta pitäisi saada ne keinot, joilla pärjää.
Itsetyöstäminen on avainsana. Se, että tietää, mistä ongelmat johtuvat, ei vielä helpota yhtään. Jotakin pitää muuttua ja ainoa, mihin voimme itse vaikuttaa, on.... no, se oma itse tietenkin. Terapeutti (osaava sellainen) voi olla todella hyvänä apuna tiellä itsensä tuntemiseen ja omien tarpeiden tunnistamiseen ja ennekaikkea niiden tunteiden, mitä ne menneisyyden tapahtumat ovat nostaneet pintaan, käsittelemiseen. Mutta jos se terapia on sitä, että siellä istuu kerran viikossa itkemässä, kuinka kurjaa onkaan elämäni, se ei vie pitemmän päälle mihinkään.
Oma opettajani sanoi kerran, että "kognitiivinen terapia on ihan hyvä juttu, mutta monesti se ei vie tietystä pisteestä mihinkään sitten enää. Tunteita ei voi käsitellä puhumalla, älyllistämisen tasolla." Oli minusta hyvin sanottu.
nyt on pariviikkoa kokeiltu efexoria, olo vain pahenee päivä päivältä. väsyttää ja korvissa soi, pää tuntuu raskaalta ja on huono olo. pitäisi vielä jaksaa syödä tätä lääkettä, mutta olo on niin huono, että tänään ainakin jätän lääkkeen ottamatta. ehkä jatkan huomenna jos jaksan.
olisi kiva tietää miksei nämä lääkkeet sovi minulle...