Varmaa on vain minä itse kirjoittamassa tänne milloin mitäkin typeryyksiä ja lapsellista ikävääni teini-ihastusta kohtaan. Ihastus, joka muuttui rakkaudeksi. Rakkaus, joka ei muutu enää miksikään. Se vain on ja pysyy. Sen kanssa minun on tultava toimeen. Opittava hyväksymään se osana minua. Pidän sen sisälläni, enkä paljasta sitä kenellekään. En koskaan...
...paitsi hänelle, jos hän on sen valmis kuulemaan ja osoittaa minulle varman halunsa kuulla sen. Sitä hetkeä odotan ehkä lopun ikäni. Saattaa vaikuttaa surulliselta, mutta ajatus tästä ylläpitää rakkauden liekkiä sydämessäni. Se olisi muuten jo aikoja sitten sammunut. Minulla on toivoa ja elämäniloa niin kauan kuin minussa on rakkautta. Olen kiitollinen tästä hänelle, vaikka hän satutti minua silloin niin kovin. En usko sen olleen tarkoitus.
Olen itkenyt hänen vuokseen niin monta kertaa, että hävettää. Todellakin hävettää. Tätä en paljastaisi kenellekään. Kukaan ei tiedä. En ole vuosiin itkenyt millekään, sillä mikään ei ole tuntunut miltään. Vähän aikaa sitten tulit kuitenkin mieleeni. En ymmärrä mistä ilmestyit ajatuksiini. Olen vuodattanut taas tuhansia kyyneleitä sinua ajatellessa ja ikävöidessä. Tunne on absurdi.
Joskus mietin, jäikö hänelle syyllisyyden tunnetta. Hänelle on täytynyt jäädä. Hän vaikutti melko herkältä ihmiseltä. Ehkä ei niin herkältä kuin minä, mutta kuitenkin haavoittuvainen kuten minäkin. En sitä paitsi ihastuisi niin palavasti kylmiin ja tunteettomiin naisiin. Saatikka rakastuisi. Sitä saa mitä tilaa.
Mietin myös ajatteleeko hän minun kokevan vihaa tai katkeruutta häntä kohtaan - syyllistänkö häntä. En, sillä hän on todennäköisesti ainut ihminen maan päällä, jolle en koskaan edes suuttuisi, vaikka helposti suutunkin. Hänen ei tarvitse minulle myöskään selitellä tekojaan. Ei hän ole minulle mitään velkaa.
Minulle olisi todella tärkeätä, että hän olisi onnellinen. Hän ansaitsee onnellisen ja rakkautta pursuavan elämän. Ehkä hänellä on jo unelmiensa prinssi kainalossaan. Tätäkään en tiedä. Itse asiassa en tiedä hänestä enää mitään. Tiesin joskus jotain, mutta aikaa on kulunut nyt niin paljon, että kaikki se elää vain muistoissani.
Nainen siellä jossain. Olet minulle erityinen ja rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Kunpa voisin vielä kerran ottaa sinua pienestä kädestäsi kiinni ja tuoda soman vartalosi minua vasten. Tuntea tuoksusi ja halata yhtä pitkään kuin silloinkin. Kuiskaisin korvaasi pehmeällä äänelläni ne sanat suloisimmat...
...paitsi hänelle, jos hän on sen valmis kuulemaan ja osoittaa minulle varman halunsa kuulla sen. Sitä hetkeä odotan ehkä lopun ikäni. Saattaa vaikuttaa surulliselta, mutta ajatus tästä ylläpitää rakkauden liekkiä sydämessäni. Se olisi muuten jo aikoja sitten sammunut. Minulla on toivoa ja elämäniloa niin kauan kuin minussa on rakkautta. Olen kiitollinen tästä hänelle, vaikka hän satutti minua silloin niin kovin. En usko sen olleen tarkoitus.
Olen itkenyt hänen vuokseen niin monta kertaa, että hävettää. Todellakin hävettää. Tätä en paljastaisi kenellekään. Kukaan ei tiedä. En ole vuosiin itkenyt millekään, sillä mikään ei ole tuntunut miltään. Vähän aikaa sitten tulit kuitenkin mieleeni. En ymmärrä mistä ilmestyit ajatuksiini. Olen vuodattanut taas tuhansia kyyneleitä sinua ajatellessa ja ikävöidessä. Tunne on absurdi.
Joskus mietin, jäikö hänelle syyllisyyden tunnetta. Hänelle on täytynyt jäädä. Hän vaikutti melko herkältä ihmiseltä. Ehkä ei niin herkältä kuin minä, mutta kuitenkin haavoittuvainen kuten minäkin. En sitä paitsi ihastuisi niin palavasti kylmiin ja tunteettomiin naisiin. Saatikka rakastuisi. Sitä saa mitä tilaa.
Mietin myös ajatteleeko hän minun kokevan vihaa tai katkeruutta häntä kohtaan - syyllistänkö häntä. En, sillä hän on todennäköisesti ainut ihminen maan päällä, jolle en koskaan edes suuttuisi, vaikka helposti suutunkin. Hänen ei tarvitse minulle myöskään selitellä tekojaan. Ei hän ole minulle mitään velkaa.
Minulle olisi todella tärkeätä, että hän olisi onnellinen. Hän ansaitsee onnellisen ja rakkautta pursuavan elämän. Ehkä hänellä on jo unelmiensa prinssi kainalossaan. Tätäkään en tiedä. Itse asiassa en tiedä hänestä enää mitään. Tiesin joskus jotain, mutta aikaa on kulunut nyt niin paljon, että kaikki se elää vain muistoissani.
Nainen siellä jossain. Olet minulle erityinen ja rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Kunpa voisin vielä kerran ottaa sinua pienestä kädestäsi kiinni ja tuoda soman vartalosi minua vasten. Tuntea tuoksusi ja halata yhtä pitkään kuin silloinkin. Kuiskaisin korvaasi pehmeällä äänelläni ne sanat suloisimmat...
Vastaukset 47
Vanhimmat
Taas joku menneeseen jämähtänyt jolla aika on kullannut muistot. Kuule, se on satua, herää jo nykyisyyteen.
Jos nyt tapaisit hänet jossain, hänkin olisi muuttunut. Hänellä olisi perhe, 30 kiloa ja vuotta lisää, ja todennäköisesti hän muistelisi teidän aikaanne "ai niin sekin sähläys silloin, voihan nolo, heh..". Kyllä se ero on silloin aikoinaan tullut ihan syystä. Olette kasvaneet vuosia eri suuntiin.
Jos sulla menee nyt huonosti, niin ei se ole syy ruveta haudankaivajaksi. Mikään ei ollut sitä miksi olet sen nyt tehnyt. On vain sinun mielikuvituksesi. Jokaisella meillä on unelmamme, kuvitelmamme ja haaveemme, mutta ne pitää osata erottaa todellisuudesta.
Älä katso taakse, katso eteen. Edessä on elämä.
Mulla menee hyvin. Ei se tähän mitenkään liity. Katse siintää tulevaisuudessa. Minulla on paljon suunnitelmia ja vielä enemmän toteutettavaa. Tulevaisuuteni työ vaatii sellaista sitoutumista, että mieleni pitää olla puhdas - vailla ristiriitoja.
Lisään vielä sen, että olen nämä kaikki vuodet pitänyt tätä kaikkea sisälläni. En ole puhunut tästä kenellekään. Tietyistä syistä en hänellekään. Kuvitteletko, etten ole yrittänyt kaikkia mahdollisia keinoja unohtaa ja jättää tämä taakse? Ainoastaan puhumista tai kirjoittamista en ole kokeillut. Siksi olen täällä.
Ei sinun tarvitse perustella tai selitellä tunteitasi. Ei tuollaista ymmärrä muut kuin sellaiset henkilöt jotka ajattelevat samalla tavalla. Suurinpia tunteita ei pysty järjellä selittämään, rakkaus vain on ja pysyy. Hyvä kun jossakin pääset purkamaan ajatuksiasi. Kaikkea hyvää elämääsi. Toivottavasti itsekin tulet onnelliksi.
Selvä. Mutta älä tuhlaa muiden elämää haaveilemalla koko ajan jostain muusta, siitä mitä sinulla ei ole. Ole yksin, se on reilumpaa kaikkia kohtaan.
Älähän sano, vastahan jossain lehdessä oli juttu siitä että lähes 60-vuotiaana olivat eräät nuoruuden rakastetut löytäneet toisensa uudelleen ja rakastivat toisiaan ja menivät naimisiin. Ei voi mennä kenenkään puolesta sanomaan yhtään mitään.
H V
http://www.youtube.com/watch?v=uPHczPburbI
Kuuntelin kappaletta varmaan yli kymmenen kertaa tänään töissä. Joo, joo kiirettä pitää :). En ole koskaan kuunnellut sen sanoja. Nyt kelasin niitä mielessäni edes takasin. Tajusin, että juuri näin taisi käydä - kaikki oli vain mukavaa, mutta nainen halusi enemmän. Minä hölmö otin kaiken liian tosissaan.
Samalla siirryin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi ja näin itseni muiden seassa. Kappaleella on selvä sanoma, joten täytyy olla lukematon määrä ihmisiä, joille on käynyt kuten minulle. Se kuuluu ihmisluonteeseen. Jotenkin on helpompi hyväksyä tämä kaikki, kun ajattelee sen olevan yleistä. Vähän sama asia kuin olin talvella kuumeessa, enkä missään vaiheessa pitänyt sitä ihmeellisenä juttuna. Kaikilla on joskus kuumetta. Se oli ja se meni. Kaikilla on myös joskus sydänsuruja. Ne vaan ovat luonteeltaan tietyssä mielessä parantumattomia.
Kuvittelin myös itseni häneksi lukemassa näitä hulluja juttujani. Tulin siihen tulokseen, että hän nauraisi tai ainakin hymyilisi erittäin pitkään. Hänet valtaisi epäusko ja ehkä suunnaton myötähäpeä. Hänellä oli kanssani vain mukavaa - ei sen enempää eikä vähempää. Jos hän olisi tuntenut kuin minä, olisimme olleet yhdessä pidempään, ehkä vieläkin.
Taidan jatkaa tällä palstalla vielä jonkin aikaa kunnes kyllästyn. Täällä on kiva keskustella aina silloin tällöin varsinkin aiheesta, josta en koskaan ole kirjoittanut tai puhunut sanaakaan - en ole edes sivulauseessa vihjannut. Tietyssä mielessä on kuitenkin turhauttavaa keskustella tuntemattomien kanssa, kun haluaisi jutella juuri hänen kanssaan. Tiedän, että sitä on täällä turha edes toivoa. Häneen en tule enää ottamaan yhteyttä muutamasta syystä. Yksi on, etten halua leimautua ahdistelijaksi. Laskin todennäköisyydeksi 99.99999%, ettei hän ole minusta enää kiinnostunut ja on unohtanut minut kauan kauan sitten. Muut syyt jääköön käsittelemättä täällä. Jos sattumalta joskus tapaan hänet oikeassa elämässä, niin pyrin toki juttusille.
Ihmetyttää oma energisyyteni. Koitan kaikin keinoin väsyttää itseäni töissä ja vapaa-ajalla, mutta silti minulla on vain näitä ajatuksia. Joitain vuosia sitten olin niin uuvuksissa, että mielessäni ei pyörinyt mitään ylimääräistä. Taitaa olla kevättä rinnassa monen vuoden edestä :).
Hyvää illan jatkoa kaikille, jotka tämän lukivat!
Ilman muuta juttelet hänen kanssaan oikeassa elämässä. Joskus. Sitä ennen älä analysoi tätä juttua puhki. Minä tein sitä, siis analysoin itseni puhki. Nyt en enää jaksa, nyt vaan annan itseni tuntea. Olen onnellinen ja nautin siitä että tässä maassa on olemassa yksi sellainen mies jota voisin rakastaa ikuisuuksia. En pysty sitä järkeistämään, lopettamaan, mitätöimään, pilaamaan mitenkään, se vain on ja pysyy. Ajatus hänestä on minun aarteeni. Moniko on tavannut sellaisen henkilön? Moniko edes ymmärtää sellaisen päälle?
Jos on tarkoitettu, tapaan hänet vielä. Luultavasti ei tapahdu mitään jälkipolville kerrottavaa, mutta mitä sitten ? Sellaista elämä on.
Uskon sinua, kun puhut selvästi kokemuksen äänellä. Arvostan aina kokemusta enemmän kuin mitään muuta. Pyrin lopettamaan järkeilyni tai ainakin vähentämään sitä :). Keskityn tunteeseen...
onko nimessäsi H - kirjain?
Sukunimessäni tai toisessa nimessäni ei ole H-kirjainta :).
sukunimienne kirjainmäärä 22?
Ohi meni.
kiitos kun vastasit :) onnea siulle. Ota yhteyttä kaivattuusi.
Toki ottaisin, jos laivanupotuspelissä tulisi iso osuma ja uppos :). Eipä taida tulla ei ja tänään suorittaman järkeilyni johdosta sinun pitää keksiä melko ISO SYY saadaksesi mieleni muuttumaan...
...jään siis seilaamaan vuorovesille ailahteleville ja ehkä joskus tuulet kuljettavat minut hänen luo.
miulla on siun paatti et sie pääse perille ;) no ei sentään
vaikutit vain eräältä vanhalta ystävältäni, mutta et sinä ole Hän. Sukunimien kirjaimetkin meni metsään
Vuorovesi = merenranta...meri
liittyykö tähän tarinaan vesi, meri tai ranta?
rakkaampaa. Kuulehan vuorovetten prinssi, olet luultavasti yksi hänen pidempiaikaisista ystävistä, jota hänellä on, joten rohkeasti vaan suoraan yhteyttä häneen, et varmasti tule pettymään. Tapaatte, juttelette js sillee...
Tuota noin. Mistä sinä niin päättelet? Kuten sanoin arvostan kokemusta enemmän kuin mitään muuta. Vaikuttaa siltä, että tekeydyt häneksi. Asia on myös helppo selvittää. Kerro kerro... :)?
En missään tapauksessa halua tekeytyä häneksi. Miksi? Itsellänikin vaan on hiukan vastaavanlainen kokemus/tarina. Et ole kuitenkaan Hän koska hänen etunimessään ei ole H kirjainta.
Ymmärrän. Taidat olla Jane :).
En tule ottamaan häneen yhteyttä. Yhden syynkin jo kerroin.
ei ollut Jane
Sori, my bad :(. Hieman hätäisesti kirjoitin.
Kerran luulin olevani väärässä...
...erehdyin :).
ainakin voisi kuvitella
Aloittaja hyvä, meitä on täällä monta kirjoittajaa, minä olen eri kuin tuo vettä rantaa tyyppi. Mutta minäkään en ole hän. H-miestä en kaipaa.
Kyllä minä sen uskon, enkä minä ole toinen näkökulma...
Henry tai Henri - nimi sopisi sinulle kirjoittaja. Kuten Prinssi Henrik ;) Hieno mies olet joka tapauksessa. Muista että vain kysymällä saat tietää mitä sen ihanan naisen päässä/sydämessä liikkuu.
En osaa neuvoa sinua. Menneeseen on paha jäädä kiinni. Minulle ei käynyt niin. Vaikka kerran rakastin kuin järjetön yhtä vuorovetten prinssiä. Upeaa, vaaleaa safiirisilmäistä miestä.
Sinun tapauksesi taitaa olla hyvin erilainen. Olet silti rakastunut. Ollut sitä ehkä vuosikymmenien ajan. Jos niin on käynyt, on parempi antaa muiden naisten kulkea ohi. Jatkaa matkaansa, elää omaa elämäänsä ja löytää kohtalonsa. Tai olla heille rehellinen asiasta. He saavat itse valita. Toivottavasti olet niin tehnyt.
Niin. Olen valehdellut tästä itselleni. Olen siis valehdellut kaikille. Elän valheessa ja tulen aina elämään. Tästä hetkestä eteenpäin en valehtele enää itselleni. Tästä hetkestä en kenellekään kerro. Tämän tunteeni kanssa olen yksin ja tulen aina niin olemaan. Miksi kertoisin tästä kenellekään? Se olisi typerää. Miksi jäisin yksin elämässäni, jos olen yksin tunteideni kanssa? Olisin tuplayksin. Minulla on vain yksi salaisuus. Kaiken muun olen jakanut. En voi muuttua enää rehelliseksi. Olen valehdellut liian pitkään. Olisi valhetta väittää muuta. En halua valehdella enää lisää. Valheeni on muuttanut minua. Olin joskus jotain, mistä on muisto vain. Olin silloin onnellinen. Silloin sydämeni oli puhdas ja rehellinen. Vastoin tahtoani muutuin joksikin muuksi. En voi sille enää mitään, enkä voinut silloinkaan. Kaikki vain tapahtui ja jäin yksin. Nousin kuitenkin ylös ja jatkoin eteenpäin. En ylpeile, enkä häpeä...
...minä rakastan.
ei rakkaudessa ole mitään valheellista
aika paksua jo.
mene pois kun et tajua mitään, anna toisen miettiä ja kirjoittaa...
elementtinsä ja hän on ehkä hieman samantyyppinnen kuin aloittaja.
Tulipa vain mieleeni kun näitä luin.
En etsi mitään, mutta sille en voi myöskään mitään että on asioita jotka muistuttavat hänestä ja ei, ei täällä ole kukaan hän
sinä vain toit muiston hänestä ja jäin ajatuksiini ; )
Ihminen uskoo mitä hän haluaa uskoa ja joskus jopa haluaa valehdella itselleen
Mielikuvitus leikkiä joka lohduttaa -joskus
Kuule, minua kauhistuttaa pelkkä ajatuskin, että mieheni, jonka kanssa lapset olisin tehnyt ja elänyt, ja jonka luullut rakastavan minua, rakastaisikin ihan jotain muuta naista noin. En haluaisi elää sellaista valhe-elämää. Ei hyvänen aika sentään niin voi elää. Miltä se sitten tuntuisi toisin päin eli jos se ketä sinä rakastat olisi sinun kassasi ja koko ajan rakastaisi oikeasti jotakuta muuta. Eroa hyvä mies. Lapsistaan ei tarvitse erota vain siitä ketä ei rakasta.
En rakakastanut miestäni, vaan toista. Mieheni tahollaan ajatteli toista/ toisia, koin rakkaudettomuutta parisuhteessa. Niin kai miehenikin. Lapset tuli tehtyä, nyt on vaan annettava itselleen anteeksi, miehelle myös. Mutta ..erillään.
Asiat ei aina ole yksinkertaisia.
Joskus on parempi, ettei tiedä. Jos ei tiedä, elää kaikessa rauhassa eikä tunnu miltään valhe-elämältä. Jos se kaipailijakin siis pystyy kuitenkin elämään "normaalisti" ja tiedostaa sen, että oma elämä on ja toisen elämä on parhain päin juuri siinä.
Sekalaista tajunnanvirtaa:
Tilanne nyt vain on näin. Tämä asia on itsetutkiskelun seurausta ja minun on se hyväksyttävä. Kuten sanoin, en tällä ylpeile, enkä taputa olkapäätäni, vaan pikemminkin ravistelen itseäni hereille. Olen nukkunut kaikki nämä vuodet ja vihdoin on tullut aika herätä. Asioita ei saa tekemättömiksi - vielä vähemmän tunteita. Kyse ei ole myöskään halusta.
Eroaminen nykyisestä puolisostani sen vuoksi, että sydämeni on hänellä, jota tuskin koskaan edes enää tapaan on järjenvastaista. Toiminta olisi mielestäni marttyyrimaista käytöstä, joka ei sovi minulle. Miehen tehtävä on kantaa teoistaan vastuu ei paeta sitä. Sitä paitsi en koe puolisoni rakastavan minua kuin vähän, enkä yllättyisi jos hän jonain päivänä pakkaisi laukkunsa ja lähtisi. Voi olla, että olen tähän syyllinen tiedostamattani. Ehkä en ansaitse puolisoni rakkautta.
Minun olisi pitänyt kirjoittaa näistä asioista aikaisemmin. Jotenkin tämä selkeyttää kaikkea. Koko prosessi on kuitenkin vielä keskeneräinen, mutta onnekseni se on edennyt sentään hieman.
Aloin jälleen kerran miettiä mahdollista yhteydenottoa häneen. Asiat olisi pitänyt saada silloin puhuttua selviksi. Tässä olen todennäköisesti ikuisessa umpikujassa. Kerroin jo yhden syyn miksen niin tee ja toinen on pelko tulla taas torjutuksi. Koin sen kerran, enkä halua kokea sitä enää. Se tunne kuvottaa minua, enkä halua repiä haavojani auki. Nyt olen nyppinyt vasta tikkejä...
Palstalta saamani vuorovaikutus on myös todella hieno asia ja auttanut minua ymmärtämään tilannettani. Kiitos ja kumarrus teille ja erityisesti yhdelle mohikaanille :)!
...ja pyrin keskittymään tunteeseen. Itselleen vaan ei mahda mitään...
onko tuo teinirakkautesi mies? Miksi muuten olisi ollut niin vaikeaa lähestyä aikoinaan? Sori, en jaksanut lukea ketjua, väsyttää, ehkä joku kysyikin sitä.
En moralisoi sinänsä, ne on nämä nuoret ja rohkeat, jotka vannoo kirkkauden ja totuuden perään. Muutos pelottaa aina enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulee, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä todellisemmaksi surut muuttuu. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt.
Mitä tähänkin vastaisi? Lue ensimmäisen viestin ekat lauseet.
No halit sulle, hyvä kun saat edes täällä purettua.
oikein usko tähän tarinaan...
Ei sillä ole väliä mitä sinä uskot. Jos kuvittelet minun keksivät tällaista ja kirjoittavan tänä näitä hulluuksia, niin ole hyvä vaan. Todellisuus on tarua ihmeellisempää!
Jos kertoisit tunteesi hänelle ketä rakastat etkä saisi vastakaikua, niin poistaisiko se sinun rakkautesi arvon? Jos kertoisit tunteesi hänelle ketä rakastat, ja hän kertoisi rakastavansa sinua "hieman" aina, mutta ei ole rakastunut sinuun enää. Vähentäisikö se sinun rakkautesi arvoa? Mielestäni ei. Kysymyshän on sinusta itsestäsi, sinun tunteistasi. Ne ovat edelleen arvokkaita vaikka et saisikaan vastarakkautta. Et siis menetä mitään. Et vain saa vastarakkautta.
Sitten on olemassa pieni mahdollisuus että saatkin vastarakkautta. Mutta se on sitten todellista, arkista rakkautta se. Hän kun ei ole täydellinen vaan tavallinen ihminen vikoineen päivineen. Illuusiosta joutuu siis luopumaan. Onko se sen arvoista?
Rakkauteni häntä kohtaan ei tule muuttumaan miksikään. Se olisi muuttunut, jos olisi muuttuakseen. Ajatus hänen vastarakkauden mahdollisista nyansseista tuntuu etäiseltä, enkä oikeastaan osaa ajatella asiaa. Minä kyllä mietin tätä, mutta nyt en saa tästä kiinni.
Sen sijaan tiedän mitä on parisuhde kaikkine rutiineineen. Minulla on jalat tukevasti maassa, enkä usko tiettyjen asioiden muuttuvan oli puolisona kuka tahansa. Kaikissa on hyviä puolia ja kaikissa huonoja. Näiden summa lopulta ratkaisee suhteen kohtalon. Voi olla, että hän olisi täysin kestämätön elämänkumppanina. Yhtä todennäköistä on, että hän olisi täydellinen sellainen.
Nyt kun tuli puheeksi, niin en ole miettinyt mahdollista yhteistä elämää hänen kanssaan. En todellisuudessa ole, ennen tätä, edennyt asiassa kaikkien näiden vuosien saatossa varmaan yhtään.
Sait minut jälleen hämilleen...