jatka tähän...ei jaksa aina selata loppuun tuota viestiketjua ;)
Sinulle Elämän väripaletti
Huomaavaista
831212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 83
Vanhimmat
uskot sit satuihin...niitä saa myös kirjastosta....
=) Kiitos. Kirjoitetaan sitten tänne jatkoa Luopumista -ketjusta, jotta ei tarvitse kelata niin paljon. Heti alkuun voin sanoa, että onneksi näitä ei tarvitse lukea, joten jos on parempaa tekemistä, kannattaa se aloittaa nyt...vaikka nukkuminen.
Kortin metsäinen järvimaisema ja siinä oleva kellertävän punainen ilta-aurinko yhdessä ihmisten kanssa luovat saman aikaan sekä surullisen että kaihoisan tunnelman. Pariskunta istuu vastakkain. Heidän tummat varjonsa ovat hieman toisiinsa päin kallellaan niin,että huomaa heidän katselevansa toisiaan, mutta kuitenkin alas, hieman toistensa ohi...siltä se minusta ainakin näyttää. He istuvat veneessä kuin tietoisina siitä, että on vain tämä ilta ja ei muuta.
Voin sanoa heränneeni...tai paremminkin paluu hiljaisuuteen ja harmauteen on alkanut. Tämä sopii minulle. Olematta marttyyri tai alistuja...olen jo valmiiksi liian rikkinäinen ja elämän väsyttämä, jotta lähtisin seikkailemaan ja ottamaan riskiä asian kanssa, missä sisimpäni olisi alttiina...no, ainakin pettymyksille. On parempi yrittää saavuttaa takaisin tunne, missä pystyn taas jotenkin pysymään mukana tässä 24/7 elämässä velvollisuuksinen. Ja koko elämä on tällaista seikkailua vastaankin.
Hän ansaitsee rinnalleen miehen, jolla on terve itseunto ja joka uskaltaa antaa kaiken itsestään sisimpää myöten. Ihmisen, joka on vakaa ja jolla muutoinkin on paremmat mahdollisuudet onnistua Hänen kanssaan. Hänenlaisensa vahva ja itsenäinen persoona tarvitsee samanlaisen kumppanin...ei mielialan heilahteluja peittelevää pöhköä. Kukapa tietää, ehkä Hän on jo sellaisen löytänyt.
Kirjoitan asiasta tänne viimeistä kertaa (toivon sydämeni pohjasta). Siksi on hyvä kertoa, että kaikki mitä olen kirjoittanut, on tullut rehellisesti suoraan sisältäni...en keksi satuja. Voiko mies tuntea näin? Kysyin tätä aikaisemmin. Kyllä voi. En vain uskalla tätä omaa sydäntäni kenellekään avata, koska tunteeni ovat todella voimakkaat..."eihän miehet voi tällaisia olla". Juuri siksi olen kirjoittanut tänne...tuulettanut ajatuksiani. tyhjyyteen. Miten nainen suhtautuisi mieheen, joka tosielämässä avautuisi näin voimakkaasti? En tiedä, arvelen vain, että juoksisi karkuun. Onneksi tosielämässä minua ei näiden tekstien kirjoittajaksi voisi uskoa mitenkään.
Olen yrittänyt kirjoittaa mahdollisimman kauniisti ja runollisesti asiasta, joka on minulle tärkeä, joten teksti on omaani...kuten tuo korttikin, joka minulla on. Tällä tavalla olen halunnut puhdistaa kaikki hämähäkin seitit sielustani ja samalla näyttää puhtaasti, peittelemättä itselleni kaiken sen (ihastuksen, vetovoiman, rakkauden...en tiedä mikä näistä olisi oikea sana) mitä häntä kohtaa tunnen...siis yrittänyt kirjoittaa Hänen arvonsa mukaisesti. Hän on minulle niin tärkeä, että pelkästään kaikki mitä Hänestä olen kirjoittanut, täytyy olla mahdollisimman kauniisti ja selkeästi tuotu esiin. Ne, jotka ovat lukeneet tätä viestiketjua ja kommentoineet: Kiitos, että ette ole tuominneet, vaan kommentoineet asiallisesti. Siitä on ainakin minulle ollut apua tähän oloon.
Koska olen aika sekaisin vieläkin, niin:
http://www.youtube.com/watch?v=-Q8-38CwAOs
Hyvää Yötä ja Kauniita Unia (erityisesti Hänelle).
Pakko laittaa tämäkin, kun on niin hyvä. Hellyyttä tarvitseville.
http://www.youtube.com/watch?v=IoM6dBOUlIU
Tämä on kaunista, paljon yhtäläisyyksiä meidän suureen mutta lyhyeen tarinaan. Minusta ei vaan voi puhua noin kauniisti koska minä olin se joka tuhosi pelkuruuttaan. Nyt tilanne on se että rakastan häntä ja olen ystävänä juuri niin kun hän haluaa vaikka se minut tuhoaakin pala palalta. En kuitenkaan halua sitä riskiä ottaa että menetän kokonaan tai satuttaisin uudestaan.
Luin tämän ja toisen ketjun alusta loppuun. Ystävä linkitti minulle viestillä "miespuolinen sinä...kuulostaa ihan sulta". Joten täytyi tulla lukemaan. Suunnattoman koskettavaa. Pystyn samaistumaan sinuun. Niin paljon yhtäläisiä kohtia. Kaipaus yhtä tiettyä miestä kohtaan on suunnaton. Voin vain toivoa että hän tekisi asialle jotain.
Se läheisyys yhtenä iltana talvella.... Varsinkin tanssi ja melkein suuteleminen... tunnen edelleen sen vetovoiman.
Olen tässä ajatellut, voiko vielä tulevaisuudessa olla mahdollista, että saisin jotain niinkin yksinkertaista lahjaa kuin tämä kortti, joka samalla yht'äkkiä saisi tunteeni Häntä kohtaan (tai ylipäätään) niin voimakkaasti pintaan...ja joka samalla toisi esiin kaikki elämän rajoitteet. Mutta toisaalta taas...korttihan on vain pala kartonkia, joka aikojen saatossa kuitenkin haurastuu, murenee ja katoaa pois.
Ehkä minäkin siinä sitten onnistun. Ehkä minäkin saan nämä tunteeni pikkuhiljaa katoamaan, nousemaan tähdeksi taivaankanteen, jossa ne voivat hellästi valaista Hänen tietään. Olen jälleen todennut Hänellä oleva niin paljon omia unelmia, ,että olisi vain itsekästä edes yrittää mennä Hänen ja Hänen kohtalonsa väliin. Tunnen jopa pientä tyytyväisyyttä itsestäni tajutessani tämän. Surullista epäitsekkyyttä ehkä?
Ottaen huomioon persoonani, taustani ja työni, on minusta itseasiassa imartelevaa, että minun luullan aloittelevaksi kirjailiksi. Kommentti sai minut itseasiassa hymyilemään (tällä äo:lla ei paljon kirjailijaksi ryhdytä). Äidinkielen arvosanani ovat aina olleet enemmän tai vähemmän huonoja.
Ja täällä olen taas. Pyhät lupaukset eivät vain tahdo pitää ja tulinkin vastoin lupauksiani katselemaan mitä olenkaan taas tehnyt (addiktio?), kun huomasin tämän viestin. Pyydän anteeksi...tästä ei ole tarkoitus tehdä Lostin tapaista loputtomiin jatkuvaa sarjaa...mutta tämä viesti...
Et ole Hän, mutta olisiko tämä sopinut taustalle?
http://www.youtube.com/watch?v=Fo8gUHq8DrU
Kaksin, toisissa kiinni, kun et edes huomaa muita kuin toisen vartalon lämmön vasten omaasi. Hetki, joka samalla saa sydämesi pampailemaan, mutta kuitenkin mielesi rauhoittumaan, kunt tunnet sisälläsi suloista lämpöa ja raukeutta. Ihmiset, musikki, aika ja paikka...kaikki, muu on menettänyt merkityksensä, etkä edes huomaa, kuinka aika kiitää.
Toivottavasti sinulle vielä kohtalo hymyilee.
Älä yritä sammuttaa tunteitasi...rohkeasti pitää koittaa mennä kohtalolle tyrkylle. JOS on tarkoitettu -jotain tapahtuu, jos ei -niin ei. Yrittää pitää
Et ole aiheuttanut Addiktioo -vaan ihan minä itse. Don´t worry!
Kaikki, muu on menettänyt merkityksensä, etkä edes huomaa, kuinka aika kiitää.
Tunnen juurikin näin tällä hetkellä. Sen tunteen suojissa tuntuu hyvältä, että myöskinpahalta. Ja kun ei voi, tällä hetkellä, asioille mitään. Haikeus ja raukeus. Epäuskokin on jo astunut kuvaan. Aika kuluu, ehkä Hän ei tunnekaan samoin.. saatoinpahan kuvitella kaiken. Elän vain omassa, pienessä, "mielikuvitus maailmassani." Pelkään jopa kohtaamista.. näenkö niissä silmissä enää sitä, mikä sytytti tämän liekin. Yksi katse ja kaikki selviäisi..
Itse kyhäilin tälle ihastukselleni mitä hassuimpia lahjoja annettavaksi, mutta joka kerta "tulin järkiini" ja luovuin ajatuksistani. Eriväriset kaulahuivit, karpalokiisseliä, Jouluksi pieni risupaketti ja suklaata, pieni taulu.. olen ihan s..:D
risupaketti ja suklaa olis ollu hyvä lahja :D
Olen kans antanut lahjoja -en tullut järkiini... siis
Sopisi kyseinen biisi siihen tilanteeseen taustalle. Mainioisti! Olisi aivan uskomattoman mahtavaa, jos olisit kyseinen mies. Mutta epäilen asiaa mitä suuremmin. Jo pelkästään siksi, ettei kyseinen mies vaikuta kykenevältä tuottamaan tällaista tekstiä kuin sinä ;-) ja...hän ei ole sinkku. Näin hänet viimeksi tällä viikolla. Huokaus miten ihanalta hän näytti. Tosin hieman stressaantuneelta, että huolestuin. Mutta hän on naimisissa :-( en voi antaa kuin hänen olla.
Mutta toivon sinulle mitä parhainta onnea! Olisi sääli jos lopettaisit tänne kirjoittamisen. On mukavaa seurata sinun tapahtumia ja ajatuksia.
ei kannatakaan tulla.. perin tylsää ;)
Samassa tilanteessa -elän kanssa mielikuvitusmaailmassa. Toivon hänen kaipaavan minua, kirjoittelee ikävissään tänne, tuntee samoin minua, kuin minä häntä kohtaan...
Pelkään kohtaamista ja erityisesti, sitä että tulis yllättäen...näkyisi päälle hänen vaikutuksensa enkä ehtisi valmistautua näyttelemään...
jep. ihan hulluahan tämä.. mutta minusta tuntuu vain että hänen vaikuteksensa on ollut pelkästään hyvä. Tiedän esim. nyt paremmin, mitä elämältäni haluan..
Vaikka vain hipaisit vahingossa kättäni niin se lämmön tunne oli ihana.
Niimpä... :-)
ei se ollu vahinko ;)
Voi tekisin mielelläni enemmän kuin vain kättä koskettaisin. Noniin nyt lopetan. Taas näen kuumia unia tästä miehestä. Ja sitä paitti tämä ei ole meidän ketju. ;-)
Voi, olen niin suruissani..yritin lukea ja saada selvyyttä. Mikä ihmeen kortti, josta puhut jatkuvasti? Oletko saanut jonkin kortin, joka keikautti maailmasi ylösalaisin vai mistä on kyse?
Loitko mielessäsi rakastetustasi kuvitteellisen kuvan ja elät yhä illuusiossasi, vai mistä on kyse?
Katso eteenpäin ja unohda vanhojen kaivelu, siitä ei ole mtn hyötyä. Niin sanoi minunkin puolisoni, ettei vanhoja saa enää kaivella. Nauti hetkistä, hyvistä hetkistä, kiihkeästä romantiikasta auton etupenkillä, autossa tunnelmavalaistus ja tähdet taivaalla..kaikesta huomasi, ettei oltu ensimmäistä kertaa asialla..sormen jäljet huurteisessa ikkunalasissa.
Voisin kuvitella yhden ihmisen, joka tän olis voinut kirjoittaa...ainakin toiveissani ja ehkä myös pelkään sitä -et tyytyy siihen 24/7 elämään. Ei tunne tarpeeksi...
Luulen kuitekin ettei minua kohtaan tunteita ole.
Itse haluaisin sellaisen ihmisen rinnalleni, joka antaa itsestään sielun syvimmänkin sopukan.
Olet ihana kirjoittelija-vaikka täällä ei tiedä oikeesti -oletko mies vai nainen, totta vai tarua jne.
Jatka kirjoittelua...odotettua balsamia haavoille ;)
Kysymys kuuluu: mikä tai kuka sinulta on kieltänyt tunteet?
Sinulla on ne, joten miksi et anna niiden olla ja tulla?
En tarkoita että sinun pitäisi hulluna hillua vuodattamassa kaikkein tärkeintä tunnetta, vaan että tunteet (olet kykenevä tuntemaan) ovat se luova voimavara ihmisessä.
Miksi ihmiset kategorisoivat itsensä "mieheksi" ja ei ole siksi oikeutettuja tuntemaan tai näyttämään tunteitaan? Jähmettyvät suolapatsaaksi kun yrittävät miellyttää kaikkien muiden toiveita. Se jähmettää sinussa kaiken muunkin ilmaisun.
Tiedoksi: sinulla on oikeus tuntea, itkeä, nauraa ja höpöttää ihan niin kuin kaikilla muillakin. Saat itse valita mitä teet kenenki seurassa (ja ihan viisasta itsensä suojelemeseksi), mutta sinulla on ihan oikeat tunteet. Olet oikea ihminen.
Olisin ollut onnesta sekaisin, jos eräs olisi uskatanut sanoa mitä tuntee minua kohtaan. Senkin että haluaa pitää minut vain ystävänä tai ainakin hyvin etäällä. Aikaa ja voimia meni arvailuun ja lopulta sydän särkyi. Joo- vikaa oli myös minussa.
Olkaa miehet itsenne ja läheistenne tähden tuntevia. Sallikaa ne itsellenne. Vaikka joku sanoi teille pienenä poikana, etteivät pojat itke, se ei ole totta. Pojatkin osaavat ja saavat.
Maailma näyttää (tässä iässä) kovettuvan ja toivoisin kaikilta voimaa pysyä hyvänä, eettisenä ja tuntevana ihmisenä. Pidettäisiin sydän mukana.
Sanoit jossain viestissäsi, ettet toivo häneltä yhteydenottoa, vaikka hän tunnistaisi kirjoituksesi.
Et ole minun hän, mutta tarinassasi on paljon yhtäläisyyksiä.
Tuli tarve tulla sanomaan, etten ota häneen tieten yhteyttä jos tunnistaisinkin hänen kirjoituksen. No worries. En voi, koska olen hänelle edelleen vihainen, siitä että hän käänsi minulle selkänsä. En ole hyvä antamaan anteeksi. Hän valitsi kaiken muun, mutta minä en ollut edes totuuden sanojen arvoinen. Arvaan että hän on yltiökohtelias, eikä tahdo loukata, mutta silti. Tulkitsin takuulla paljon väärin ja kasvatin unelman. Typerää? Jep - sellaista on rakkaus.
Joten olkoon niinkuin päättyi.
Älä sano sitä naista tärkeäksi kun samalla kiellät ottamasta yhteyttä ja piilotat tunteesi, jotka hän ansaitsisi nähdä. Hän saattaa hyvinkin itkeä ikäväänsä ja miettiä miksei hän kelpaa sinulle ja samalla itse piilottelet häneltä kaikin keinoin. MIKSI hyvä mies MIKSI? Miksi teet hänelle näin? Mikset anna hänelle tilaisuutta? Olet julma, kertakaikkiaan.
Kauniit sanasi eivät merkitse mitään jos ne sanotaan kaikille muille paitsi sille, joka niiden kohteena on. Ettästiedät! Tunnut vaan pelkäävän sitä, että kovan kuoresi alle joku pian näkisi. Entäs sitten? Olet ennenkaikkea ihminen ja saat tuntea niin syvästi kuin voit ja haluat.
Ihan suututtaa sen naisen puolesta!
Kaikkia tekin uskotte. Hän on n a i n e n !!!!
Harjoittelee kirjailijaksi ryhtymistä.
No sehän on hienoa! Voi olla ylpeä itsestään. Käyttää toisia hyväkseen ja tekee kiusaa...
Joku vedättää teitä naisia kympillä. Suurin osa vielä luulee / toivoo epätoivoisesti tämän olevan hänelle.
Voi voi ja vielä kerran voi.
Sinulle joka olet vihainen kun joku käänsi sinulle selkänsä ja vihoittelet siitä...
Eiköhän se ole jokaisen oma asia ja varmasti on syitä miksi näin teki. Et ollut hänen arvoinen....
Sehän on tietty sulta pois...
Kortissa oleva kesäillan tunnelma on mielestäni hyvin vangittu kuvaan. Mailleen laskeva aurinko värjää taivaan purppuran punaiseksi samalla, kun sen viimeiset säteet tanssivat järven pinnassa. Minusta ei ehkä uskoisi, mutta pidän hiljaisuudesta ja rauhasta. Parhaimmillaan voin istua hiljaa pitkänkin tovin ja vain nauttia kaikilla aistellani vaikkapa vain kesän lämmöstä ja antaa auringon lämmittää kehoni jokaista sopukkaa. Rauhasta ja hiljaisuudesta nauttiminen onkin mielestäni tänäpäivänä hieman aliarvostettu tapa viettää aikaa. Jonkinlaista meditaatiota ehkä (hurraa, kaveri onkin joogi)?
Hänestä huokuu kesän lämpö ja aurinkoisen päivän lempeys. Hänessä on sitä samaa kesäillan rauhaa, jota minulla ei ole. Joskus olen huomannut Hänellä sateisia päiviä, mutta en koskaan myrskyä...Hän ei alennu sellaiseen. Pidän siitä, kuinka hillitty ja huomaavainen Hän on...kohtelias ja sydämellinen. Toisaalta, haluaisin ottaa elämäntehtäväkseni saada Hänet menettämään itsehillintänsä ja paljastamaan todellisen (ja luulen olevani oikeassa) iloisen ja lämpöisen, tuhat unelmaa sisältävän sydämensä (voisin jopa onnistua). Luulenpa kuitenkin, että en voisi sitä enää edes yrittää. Päinvastoin, toimintani saa minut tuntemaan inhoa itseäni kohtaan. Helvetti. On inhottavaa olla se mikä olen, kun Hän on täynnä lämpöä ja ystävällisyytä. Elämälle ei vain voi mitään..."kuolema korjaa elämän virheet, teet, mitä teet" (nythän se ihan mahtipontiseksi rupesi). Jos luette tätä, koittakaa kestää. Alkoi taas mieli vaivata ja tämä kirjoittaminen tuntuu ainakin vähän helpottavan oloa.
http://www.youtube.com/watch?v=4Sz9v6080_g
Antaudu sen vietäväksi? Anna hänen täyttää iloisuudellaan ja aurinkoisella olemuksellaan sinut. Tämä kuulostaa aivan liian mahtavalta ettei se toteutuisi. Kerro lisää hänestä? Miksi et tee aloitetta? Yritä edes ottaa se askel. Uskon että kannattaa!
Puhuin pari päivää sitten erään miehen kanssa ja hän kuvasi persoonaansa sanalla 'vapaa'. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Itse vain en taida olla vieläkään ihan vapaa hänestä. "Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää"... Mutta mitä jos ei ole edes vapautta? Varmasti kukaan ei ole täysin vapaa, kaikilla on joko toisten tai itsensä asettamia kahleita. Mä haluaisin olla vapaa tästä yhdestä tietystä ihmisestä, kun hänen kanssaan ei kerta mitään tullut. Vapaa sellaisesta mitä ei ole edes olemassa, mutta mikä kuitenkin estää kaiken muunkin olemassa olon.
On turhauttavaa juosta kerta toisensa jälkeen päin seinää ja huomata ettei sen läpi pääse. Ottaa sitten muutama askel taaksepäin ja yrittää uudelleen vähän eri kulmasta. Siihen seinään vaan ei tule koskaan sellaista mun mentävää aukkoa, se korkeintaan vähän säröilee ja antaa turhaa toivoa josko se siitä sittenkin murenisi lopulta kokonaan pois. Mutta ei se murene kun tämä mies levittää siihen laastia minkä ehtii etten vaan näkisi hänen säröjään. Ja sitten se seinä kaatuu mun päälle ja sattuu.
Inhoan epävarmuutta ja sitä on kaikkialla. Olen itse epävarma, mies on epävarma, elämä on epävarmaa... Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma?? Liikaa kysymysmerkkejä, kun mistään ei ota selkoa. Ja sitten tulee se seinä jossain vaiheessa vastaan. Meillä se tuli talvella ja nyt mun pitäisi vielä uskoa se ja lopettaa siihen itseni hakkaaminen. MUTTA TEHKÄÄ IHMISET TYÖTÄ ASIOIDEN JA TOISTENNE ETEEN! Ei heti voi luovuttaa, koska silloin mistään ei voi tulla mitään. Ja jonkun verran sitä kipuakin tulee kestää. Sitten ainakin tietää jotain tehneensä ja eläneensä.
Sun kirjoitukset Elämän Väripaletti on herättänyt paljon ajatuksia. Viimeisimpään viestiisi asti olisit hyvin voinut olla tuntemani mies. Jossainhan se sunkin nainen on, jos nyt sitten nämä tekstit ovat olleet totta. Mutta nuo termit ' hillitty', 'rauhallinen' ja 'myrskytön' eivät kyllä voi kuvata mua, joten on yksi epävarmuus tekijä poissa kun tämä ei ainakaan musta kerro :D Itse asiassa se olisi ollut painajaismaista jos ajattelemani mies tuntisi mua kohtaan, niin kuin sinä tunnet jotakuta naista kohtaan, ja en saisi siitä tietää. Silloin menisi niin paljon hukkaan, etten halua edes ajatella. Toisaalta jos joku ajattelee niin kuin sinä Elämän Väripaletti, niin miksei samojen asioiden kanssa kamppailevia voisi olla muitakin... Mutta noin ihan niin kuin koko universumin ja kaiken kannalta, TEE JOOKO JOTAIN TON ASIAN ETEEN VIELÄ! Ihan mitä vain. Kyllä sä keksit keinot. Sähän olet kirjoittanutkin, että se nainen on paljastanut sulle tunteensa eli pitävänsä susta paljonkin? Ja sä pidät myös hänestä paljon? Tossa on jo sellanen lähtökohta, että älä tuhlaa sitä! Ei oo sun tehtävä ottaa valtuuksia päättää oletko sä oikea sille naiselle tai mitä se nainen ansaitsisi tms. Jos se tuntuu oikealta sulle, niin näytä se hyvä mies! Se on sitten sen naisen homma päättää oma puolensa asiasta. Ja jos puhutaan välittämisestä, ihastumisesta ja rakastumisesta, niin nehän on tunteita. Ihmissuhteissa on kyse tunteista ja kumppaniinsa pitäisi olla ne vahvimmat tunteet. Jos kahdella ihmisellä vielä kohtaa voimakkaat tunteet, niin ei niitä saisi heittää suoraan roskiin. Järkiseikoista voi keskustella ja niitä voi ratkoa asioiden yhteensovittamiseksi. Mutta ei järjellä voi rakentaa tunnesidettä. Ilman tunnetta ei ole mitään. Ensin pitää yrittää ja sitten on vasta lupa luovuttaa. Ei elämä oo sua vastaan, jos annat sille mahdollisuuden ja tuut ite sitä vähän vastaan :)
Ps. Tämä kirjoittaminen kyllä kieltämättä todellakin helpottaa! Suosittelen. Ja kirjoita sinäkin Elämän Väripaletti ihmeessä vaan lisää!
Täytyy muistaa että tietynasteinen epävarmuuskin kuuluu elämään. Tekee elämästä tunnerikasta ja vaihtelevaa. Olisi harhaa vain toivoa ainoastaan niitä positiivisia elämyksiä.. asioilla täytyy olla vastapaino. Mutta mutta.. jos miettii elämän vetovoimaa, niin kannattaa olla tarkkana siitä omasta henkisestä tilasta.. jos olet itse epävarma ja ailahteleva, vedätkö puoleesi samanlaisia? Koeta katkaista kierre.
Ja jokaisen sielun tulisi olla jollakin tavalla vapaa. Niissä rajoissa mitä kukin itselleen kaipaa. Elämä on todellakin liian lyhyt siihen että käytät sen huonoihin elämäntapoihin (mistä et itse pidä/nauti) ja"huonoihin" ihmissuhteisiin. Jokaisella ihmissuhteella on tietenkin oma tarkoituksensa.. opetuksellinen, karmallinen. Saatko osaksesi hyvää, toivotko itsellesi hyvää? Vai saatko pahaa.. koska ajattelet itsestäsi ja muista pahaa, eli korjaat voitot sellaisena kuin ne näet ja koet.
Yritä keksiä itsellesi vaikkapa joku voimasana.. se voi olla esim. "ihanaa" "onni" "rakkaus".. tms. Ja kun kohtaat ikävän tilanteen, epävarmuutta.. mieti tuota voimasanaasi.. ja ymmärrä mitä elämä haluaa sinulle tuolla tapahtumalla kertoa. Muuta negatiivisten ajatusten/ilmapiirin tunnelma. Ja elä siinä hyvässä, älä pahassa. Jos joku haluaa elämäänsä vapautta, niin suotakoon se hänelle niinkuin hän sen haluaa elää ja kokea. Kunhan muistaa että karma on läsnä jatkuvasti, eli jos satutat muita - loppupeleissä satutat vain itseäsi.
Kortit ovat usein samanlaisia, toisella puolella saattaa olla joku mukava kuva...toisella puolella vain tyhjää valkoista (mitä nyt paikka osoitteelle, leimaa tms.) Olen hieman samanlainen: ulkokuori on jotain muuta (eikä sekään mikään kovin kaunis katseltava), kuin mitä toiselta puolelta löytyy...ja useimmiten en ole jälkimmäisestä kovinkaan ylpeä. Ja elämäni vain on liian vaikeaa, jotta Häntä kannattaisi siihen edes yrittää sekoittaa. Se päättyisi vain onnettomasti...erityisesti Hänen kannaltaa ja sitä en tahdo.
Miten voisin luoda Hänelle sellaisen kohtalon? Ei, en voi. Hänellä on liian paljon saavutettavaa elämässään ilman minua. Nähdä Hänen simänsä kyynelissä olisi jotain, mitä minä en vain kestäisi (ainakaan itsehillintäni).
Jokin aika sitten kävimme hieman keskustelua...no, turvallisilla vesillä. Silti Hänestä paistoi se sama lämpö, kiltteys ja ystävällisyys. En halua Hänen menettävän näitä piirteitä vain siksi, että sotkeutuisi jollain tavalla puolihajonneisiin ajopuihin, jotka ovat täysin eksyksissä. Ei silti, jokainen hetki Hänen kanssaan on...ehkä vain vedän syvään henkeä.
Hyvää Yötä niille, jotka toista kaipaavat
Millälailla sun elämä on vaikeaa ja olet eksyksissä Elämän Väripaletti? Oletko ihan varma että ne on sellaisia vaikeuksia mitkä eivät olisi voitettavissa? Mistä voit tietää varmaksi että kaikki menisi pieleen? Tekisi mieli tulla työntämään sut elämän syliin! Välillä se toki myös riepottelee. Mutta voisit ja voisitte saada jotain niin ihanaa, että eikö kaikki ole sen arvoista? Kaikkien ihmisten jotka ovat saavuttaneet tässä maailmassa jotain, on täytynyt voittaa pelkonsa, ylittää esteensä ja antaa mennä. Kaikkien maailman merkittäviempien tekojen eteen on tehty helkutisti töitä. Voithan myös ajatella rakastamasi naisen motivaationlähteenäsi selvitä vaikeuksistasi. Anna mennä niin saat myös takaisin!
Voi, että miten kuulostat (tai toivon että kuulostat) kuin yhdeltä mieheltä kenen kanssa, noh. Olen yrittänyt päästä henkisellä tasolla parempaan kontaktiin. Hän repii ja työntää minua luotaan jatkuvasti. Kun pääsemme lähemmäksi toisiamme, hän työntää minut pois. Hän on hivenen vaikea ihminen, ei helposti lähestyttävä, paikoitellen töykeä, ilkeä ja vittumainen. Pelaa suunnattomasti pelejä ja arvoituksia ja on aina askeleen edellä minua. Minä olen kaikkea sellaista mitä sinä elämän väripaletti olet kirjoittanut. Mutta minä nään sen miehenkäytöksen taakse. Minä olen vahva, eikä hän pystyisi minua saamaan olemaan paskana. Tai ainakaan sen enempää kuin mitä tämä tämänhetkinen veivaaminen tekee. Se mitä toivoisin hänen tekevän olisi se, että hän joko ottaisi minut lähelleen tai painuisi pois minun elämästä kokonaan. Siis pysyvästi poissa tai lähellä. Lähempänä kuin nyt. Sillä tämä satunnainen läheisyyskontakti mitä meillä nyt on, on raastavaa.
Mulla on sua ikävä ystäväni, sinun kanssa jutteluasi. Kanssasi on kiva juoda teetä. Siitä kun viimeksi ollaan nähty on jo aikaa.
(lähti teksti ennen loppua)
Mutta tarkoitan sitä, että et voi päättää toisen puolesta. Toisen ihmisen puolesta ei voi ajatella, eikä toimia. Et voi tietää miten paljon hän kykenee kohtaamaan tai mihin ei kykene. Et voi tietää miten teidän suhde etenisi tai millaista se olisi. Siinä kuitenkin on osallisena toinen ihminen, jonka pään sisälle et pääse. Et voi etukäteen tietää millaista se olisi. Rakkaudella on ihmeellinen voima ja oikeanlainen sitoutuminen voi olla todella vapauttavaa. herkempikin voi olla vahva ja vahva voi ollakin herkkä. Kaikki ei aina ole siltä miltä näyttää. Älä siis ajattele tämän naisen puolesta. Äläkä ryhdy tarinan roistoksi, ennen kuin edes se on alkanut. Sanoisin siis, että anna palaa! Mutta jos tilanteenne on läheskään samanlainen, kuin mitä minulla on tämän "hankalan" miehen kanssa. Niin lähde mukaan kunnolla, päästä hänet lähelle tai lähde kokonaan ja älä koskaan ota yhteyttä. Mutta älä roikota ja roiku siinä tilanteessa. Sillä parin vuoden päästä siitä ei enää niin vaan lähdetäkään. Ja sitä toivoo (minä toivon) että mies joku päivä vain tajuaisi, että en tästä ole lähdössä ja minun lämmössä voi olla kauemminkin kuin hetken.
Niin ja vielä, että itse olen viimeisen puoli vuotta meinannut lipsauttaa rakastavani häntä. Mutta meidän tämänhetkisessä tilanteessa se ei ole soveliasta. Hän pitää minua etäällä tällä hetkellä, mutta epäilen sen johtuvan aivan muusta, kuin siit, että hän haluaisi minun lähtevän :D
Mutta millainen teidän juttu on? oletteko vain ystäviä? vai onko enemmän kontaktia? Luettuani ketjun ja edellisen en siltikään ymmärrä mitä niin kauheaa sinussa muka voisi olla, ettet lähtisi siihen juttuun mukaan? Entä hänen tunteet, tiedätkö niistä jotain?
En ole vieläkään oikein päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa, miten antaisin saamalleni kortille sen arvoisen kehyksen. Pitäisikö se päällystää, millaiset kehykset tulisi olla vai antaisinko sittenkin kortin vain olla omassa yksinäisyydessään läpinäkyvässä pidikkeessä (näitä ainakin joskus on kaupoissa ollut). Vähän sama asia on tämän sekoiluni kanssa...nyt pystyn pitämään itseni joten kuten aisoissa, mutta tiedän ja tunnen sisimmässäni olevan kuuman hehkun polttelevan ja vain odottavan tilaisuutta saada minut taas sekoamaan niin, että kaikki se mitä Häntä kohtaa tunnen musertaa alleen kaiken muun. Miten siis käsitellä tätä sekoilua?
Yksin tarinassa...tuo tekstisi pysäytti. Voi olla, että jonkinlainen samankaltaisuus itseeni löytyy. Ehkä olen ollut "hivenen vaikea ihminen, ei helposti lähestyttävä, paikoitellen töykeä, ilkeä ja vittumainen"...jos otan etäisyyttä ja katselen matkan päästä voi se pitääkin paikkansakin (pisteet kotiin, nyt se on kai sitten loukannut toista...loistavaa). Toivon tosiaankin, että se ei pidä paikkaansa. Pelailua? Tarkoitukseni ei ainakaan ole. Selittelyä, selittelyä...(seuraava etappini on kai hourula)
Miksi näin? Ehkä toistoa, mutta tunnen, että Hän näkee suoraan lävitseni, näkee millainen todellisuudessa olen... hauras, osittain jo rikki, täynnä pelkoja ja hyvin synkkä. Leikin kovaa, mutta Hän pystyy hyvin helposti rikkomaan tuon illuusioni...eikä tarvita muuta kuin että Hän on läsnä. Toisaalta en halua sitä, toisaalta se tuntuu niin hyvältä...jotenkin tuntuu, että Hänen edessään ei tarvitsisi olla muuta kuin oma itsensä. Pelkästään se, että Hän on osoittanut edelleen ainakin pitävänsä minusta (nyt se luulee turhia, mutta kaikki saa uskoa mitä haluaa) saa minut lämpimän hyvänolon tunteen valtaan (olen siis kuin pöhkö toljottaen tyhjyyteen ääliömäisine ilmeineni). Hassua...jos keskustelen Hänen kanssaan, en kuule, enkä näe mitään tai ketään muuta kuin Hänet.
Olen yrittänyt kyllä pitää huolen, että näitä tilaisuuksia ei tulisi ja pyrin muutenkin pysymään poissa...tulevaisuus olisi vain täynnä surua, enkä halua Hänelle surua, vaan kaikkea oikeaa onnea. Mitä voin sanoa? Tottakai haluan Hänet! Sydän sanoo toista, mutta järki estää. Kyllä minä olen miettinyt pääni puhki olisiko mitään, mitään mahdollisuutta...edes pientä...edes jotain...mietin, pohdin, ajattelen, puntaroin, laskeskelen, unelmoin, piehtaroin, synkistelen...aina sama lopputulos. Miksi ihmeessä näin piti käydä? En ollut varautunut, en ollenkaan.
Taas tämä lähti menemään omaa polkuaan...Parempi lopettaa tähän.
No ainakin minun kohdallani ja näkökulmasta juuri sellainen käytös on äärimmäisen satuttavaa mutta nöyryyttävää. Sille ketä retuutetaan edes takas. Juuri sellaisella etäisyyden ottamisella. Eihän se toinen osapuoli VOI tietää miksi ellet kerro? Minä ajattelen että ottaa etäisyyttä etten kuvittele liikoja suhteesta ja mies duunaa toista mimmiä. Siitä syystä en anna miehelle sellaista kuvaa että haluaisin enemmän. Myös puhun hänelle suoraan ja rehellisesti miksi. Näen hänen läpi ihan totaalisesti. Myös sen ettei kyseessä ole uskollisin mies maailmassa. Nyt varmasti moni ihmettelee miksi olen tässä. Mutta se on ihana mies ja rakastan häntä.
Niin ja vielä. Itse ajattelen miehen etäisyyden ottamisella etten kelpaa hänelle. Ajattelen etten ole kylliksi hyvä, kiltti, tuhma tai kaunis. Ihan vain näkökulmaa naiselta jota pidetään etäällä ja lähellä. Tällä hetkellä siinä välissä.
Korteissa on sellainen hyvä puoli, että ne eivät ole sähköposteja, word-dokumentteja tai muunlaisia, sähköisiä viestimiä, joihin voi periaatteessa kirjoittaa sanakaupalla tekstiä. Kortin kirjoitustilan pienuus pakottaa kirjoittajan tiivistämään oman tekstinsä joskus hyvinkin lyhyiksi toteamuksiksi: "Hyvää syntymäpäivää", "Onnea valmistumisen johdosta" tai voimkkain kaikista "Rakastan sinua". Itse olen liian monimutkainen pystyäkseni tuohon. Sen vuoksi vienkin osani netin rajattomasta tilasta, koska muuhun en pysty.
Tulin vastaamaan "yksin tarinassa". Olen hyvin pahoillani, jos sinulla on tuollainen tilanne. Itse ajattelen vain, että parempi yrittää pitää välimatkaa, jotta en vahingossakaan satuttaisi ketään...en nöyryyttää. Siinä kaikki. En halua rohkaista, en edes vahingossa (ja täällä mahdollisuus löytää minut on onneksi häviävän pieni). Myönnän, etteikö mieli olisi tehnyt aivan toisin. Myönnän olevani täynnä virheitä. Olen valitettavasti tarinan roisto.
http://www.youtube.com/watch?v=Qg_TRaiWj4o
Minusta tekstien takaa loistaa pelko. Särjetty herkkä sielu. Täällä vihjaillaan että kirjoitat tänne tarinoita ja huijaat. Mutta aivan sama sinänsä. Ap, tekstiesi takaa loistaa enemmänkin pelko siitä, että tämä nainen ei pidäkään sinusta. Tai että hän hylkäisi sinut. Ota riski.
Mikä tää linkki on? mikä kappale -mulla näkyy vaan karkkitanko
Kuulin tämän eräältä viisaalta tyypiltä: Ihminen ei kadu elämässään mitään niin kuin elämätöntä elämää. Unohda se puntarointi hetkeksi äläkä mieti liikaa. Heittäydy tunteeseen ja nauti sen verran kuin miten pitkälle se kantaa.
Nyt varovasti ja kieli keskellä suuta... Toivottavasti en loukkaa ap sinua, kun kerron teksteistäsi nousevia ajatuksia. Ulkopuolisena ei tiedä tilannetta tarkasti eikä haluaisi vaikuttaa tunkeilevalta.
Noista viesteistä tulee sellainen vaikutelma, että sinä, ap, olet todella väsynyt ja yrität ratkaista Rubikin kuutiota, jonka palaset eivät suostu asettumaan. Että jokin ratkaisematon mysteeri on tullut lähes pakkomielteeksi, josta et osaa tai uskalla päästää irti, koska pelkäät päätöksen lopullisuutta.
Silti vastoin muiden antamia ohjeita minä kehottaisin luopumaan ajatuksesta, että on olemassa jokin yhtälö, joka on selvitettävä väkisin, ja toistaiseksi myös siitä unelmasta, että ylipäätään olisitte joskus yhdessä. Rivien välistä on luettavissa ahdistusta ja monelaista pelkoa, ja siksi uskon, ettei roikkuminen ole pitemmän päälle hyväksi sinulle eikä ajattelemallesi ihmiselle, kun tunne ilmeisesti on molemminpuolinen. Jos te yhtälönä olette kerta kaikkiaan mahdottomuus, kuten kirjoitat, sinun on luovuttava ajatuksesta ja nähtävä se ihminen toisella tavalla. Kirjoitat, että tiedät hänen pitävän sinusta. Voisitko itsekin suhtautua häneen niin, että pidät hänestä? Pidät ilman tavoitteita. Jos te jatkossakin olette tekemisissä ja tutustut häneen paremmin, luomous varmaan särkyy ja jännite purkautuu itsestään. Se taas säästäisi henkisiä voimiasi. Jos ette ole enää tekemisissä etkä tule tuntemaan häntä enempää, sitä suuremmalla syyllä yritä korvata hänen ajattelemisensa muulla - sellaisella, mikä ei ahdista ja uuvuta.
Anteeksi. Tämä kuulostaa julmalta, mutta olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa ja melkein pilannut terveyteni ja elämäni, että pelkään sinun puolestasi, ap. Vaikutat ajattelevalta ja joka suhteessa tuntevalta ihmiseltä. Minun tilanteessani yhtälöön liittyi x:n ja y:n lisäksi myös muita kirjaimia, ja sen vuoksi päätin ajatella ainoastaan, että "pidän, siinä kaikki". Sillä jos oikeasti pitää jostakusta ihmisestä ja näkee ja tietää, että hänen elämässään on hyviä asioita ja kaikkien vaikeuksien jälkeen hänellä on ollut onnea, ei ikinä halua olla se sekoittaja, joka särkee rakennetun hyvän. Näin minä sen koin. Sitähän sinäkin, ap, ajattelet selvästi, ettet halua olla rikkomassa mitään. Minua ajattelutavan muutos helpotti kovasti, ja olo on ollut sen jälkeen paljon tasapainoisempi ja onnellisempi.
Elämä paiskoo yllättäviä tilanteita, eikä tulevaisuudestakaan tiedä mitään. Tilanteet saattavat joskus muuttua, kohtalo kun on arvaamaton. Mutta nyt, kun ne selkeästi eivät ole puolellasi, niin anna itsellesi armoa asian pyörittelyltä ja yritä elää hetkessä.
Varsinkin kun tunne on molemminpuolinen on voitettava omat pelot. Unohdettava jos joskus on satutettu tai pettynyt. koska se mitä voi oikean ihmisen löytäessä saadakseen yhdessä aikaan on jotain suurempaa. On niin harvinaista, että jokin ihminen kolahtaa. Siksi olen erimieltä kanssasi, että pitäisi jättää välistä ja unohtaa. Mutta emme voi tässä tapauksessa tietää kaikkea. puhun omasta kokemuksesta myös. Rakkaus voittaa aina.
Onhan se noinkin, mutta ap kertoi hänen tilanteensa olevan aivan mahdoton syistä, joita me muut emme voi tietää. Jos niin on, miksi väkisin kiduttaa itseään kuvitelmilla elämää suuremmasta rakkaudesta?
Onhan se kieltämättä koukuttava ja harvinainenkin (kai?) yhdistelmä, jos kahden ihmisen välillä on sekä fyysinen veto että henkinen yhteys, mutta jos toteuttaminen ei ole mahdollista, luovuttaminen on nähdäkseni vähiten satuttava vaihtoehto. Minulle se ainakin oli, sinä ja ap tietenkin toimitte omista lähtökohdistanne.
ja taas on ap kirjoittelemassa omiaan tälläkin sivuilla. ettekö ihmiset mitään tajua vedätystä koko juttu. toisella sivulla on ap mies ja toisella nainen. huh kun ihmiset ovat uskomattoman hölmöjä. katselkaa muitakin näitä sivuja niin huomaatte huijauksen.
Laita linkki toiseen samanlaiseen! Todiste!
kuinka monta kirjainta sinun etunimi sukunimessä on, Elämän väripaletti? pakko antaa joku vihje, saat karsittua muutaman epätoivoisen naisen, turhaan kyykkimästä
Elämän väripaletti: kuolinvuoteella ihmiset katuvat yleensä enemmän sitä, mitä ovat jättäneet tekemättä kuin tehneet. Ota riski ja katso, mitä tapahtuu. Lukemamme perusteella sitä se nainenkin haluaa
Haluat sen naisen muttet aijo lähestyä häntä millään lailla.
Lopeta ruikuttaminen elämän väripaletti ja jatka elämääsi.
Miksi heität hukkaan tunteesi? Harva kokee noin vahvoja tunteita ikinä. Järjellä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kun tiedät yrittäneesi, voit siirtyä eteenpäin ja unohtaa. Mutta ennen sitä... Ei
Voiko kortti kulua loppuun katselemisesta? Uskoakseni ei voi. Katseleminen on upea taiteen laji: sitä voi harrastaa milloin vain, katsottavasta voi joka kertaa löytää jotain uutta (suurin osa näkemisestähän tapahtuu aivoissa) ja monesti siitä saa mielyhyvääkin (ja nyt ei ajatella kaksimielisesti). Miksi siis edelleen pelkään edes vilkaista Sinua?
Olin aloittanut matkan takaisin turruttavaan, harmaaseen elämääni...sehän voisi olla ihan ok, jos onnistuisin kylmettämään itseni kaikesta mitä ympärilläni tapahtuu. Emmehän mekään oikeastaan ole olleet juurikaan tekemisissä.
Kunnes
(tämä nyt on vähän mahtipontista taas) yhteydenottosi tuli läpi toiselta puolen universumia omaan pikku maailmaani niin helposti murtaen kaikki muurit ja mitä minä tein? Hymyilin kuin idiootti ja kipinä sisälläni roihahti taas(se niistä terveen papereista). Teit sen hyvin hellävaroen ja hienotunteisesti...kiitos siitä. Miten osaatkaan käsitellä minua näin helposti? Tuntui kuin aurinko olisi alkanut sateen jälkeen paistamaan jälleen... Kaikki suuret lupaukseni tuntuvat turhilta, tyhjänpäiväisiltä. Sait minut jälleen kaipaamaan...kirkkaat, lempeät silmäsi (nauraessasi Sinulle tulee suloiset "naururypyt" silmäkulmiin)...inhoan itseäni. Helvetti, voitan nämä tunteet vielä varsinkin, kun arvaan Sinulla olevan muitakin huolia elämässäsi (ja silti huomioit minut, vaikka olen ollut täysin poissa kuvioista? Tai sitten sankarimme mielikuvitus on taas vauhdissa). Voin ehkä aavistaa mitä ne ovat, mutta en voi/uskalla sekaantua... se ei olisi sopivaa. Toivon, toivon sydämeni pohjasta, että kaikki kääntyy Sinulle vielä hyvin...olet sen ansainnut.
Luin äsken tuota viestiketjua: no, vastaus kaikille on sama - huutelen tänne tyhjyyteen, kun tiedän elämän realiteetit. Tämä on minun tapani koittaa käsitellä asioita. Joku kyseli etu- ja sukunimiä, mutta luettuani omat kirjoitukseni on parempi, että jään arvoitukseksi...sen verran mielenvikaista tekstiä. Oletetaan, että on olemassa kohtalo. Jos kohtalo todella haluaa meistä nyt jotain, niin en enää taistele näitä tunteita vastaan. Annetaan siis kohtalon päättää (kun ei tällä luuserilla kantti kestä ottaa vastuuta omista tunteistaan).
Jälleen sekavaa, anteeksi kaikille, jos nämä minun mielenliikkeet saavat voimaan pahoin.
...voih..voisitko vastata sille, keneltä sait yhteydenoton toisesta galaksista...olisi varmaan onnellinen ja saisi naururypyt näkyviin ;)
Kohtalo toivottavasti puuttuu peliin...
Joskus se tarvii mahdollisuuden -aina ei mene kaikki putkeen -pitää joskus vähän auttaa ;)
Etkai vain jättänyt vastaamatta mitään naiselle? Olettaen että otti yhteyttä jollain viestillä tai vastaavaa? Oletko naimisissa vai miksi et pysty hänen kanssaan mitään rakentaa?
Varatun kanssa tässä nyt jotain rakennellaan?
Alkaako etu ja sukunimi samalla kirjaimella?
Galaksiin välitän tiedon: Tarvitsin sinua silloin. Tarvitsen edelleen. Jos jätät minut yksin, jos et välitä, elän tyhjää elämääni eteenpäin niin kuin tähänkin asti. Kadotan värit, muodot, maisemat ja maailmani harmaantuu entisiin mittoihinsa. Unohda vain minut,et uskaltanut elää minussa, mutta muista, että samalla unohdat myös osan itseäsi. Olemmehan luodut toisillemme.
Unohtaminen ei onnistu. Välitän.
hyvä on. Jos tarvitset aikaa, haluan odottaa. Halusin vain saada varmuuden, että välität. Haluan myös päästä pois täältä, tiedäthän. Kunnioitan sinua ja haluan antaa sinulle tilaa. Epätietoisuus on ollut pahinta. Ei enää palata siihen.
Elämän väripaletti on naimisissa oleva mies, mutta naisesta josta kirjoittelee ja haaveilee on sinkku. Nainen oli aiemmin kovasti kiinnostunut väripaletista, mutta paletti löi jarrut päälle. Paletti oli sitä mieltä, että ei riko avioliittoaan eikä jaa omaisuuttaan. Nainen antoi ehdon: henkinen suhde loppuu, jos et tule paikan päälle ja puhu kasvotusten. Paletti halusi vain leikkiä. Nainen oli tosissaan. Eipä paletista ollut mieheksi tulemaan naisen luo. Sen vuoksi nainen katkaisi suhteen.
Paletti on nyt vasta huomannut mitä hän menetti ja haaveilee täällä asioista, joita hänen olisi pitänyt uskaltaa tehdä. Ei kannattaisi menettää rakkauttaan, joka oli aito ja vilpitön. Sen vuoksi paletti kirjoittaa galaksin yhteydestä tämän naisen kanssa. Moni teistä ei voi tätä ymmärtää mitä tarkoitan, mutta paletti ymmärtää varmasti. Nainen, josta paletti kirjoittaa on: kaunis, älykäs, omillaan toimeentuleva, jne . uskollinen ja odotti monen monta vuotta paletin ratkaisua. Paletti jätti asian ikuiseksi salaisuuudeksi, kuten montako kirjainta nimessään on. Paletti pelkää paljastumista, vaikka joskus sanoi naiselle: pitäisi elää, kuin viimeistä päivää. Tämä tarina on tosi. Kerron ehkä joskus enempikin.
Huh! Aivan kuin itse oisin kirjoittanut. Ja minun versioissa olen se sinkku nainen.
Ootkos varma et on juuri näin? Ei täällä kirjoittajista tiedä... voi olla kuka vaan -no ei ehkä ihan kuka vaan.
merkitseekö tuo vene sinulle jotain muutakin, kuin vain tuon kortin maisemaa? onko se vihje?
Ei taida paletti enään tulla kirjoittelemaan, kun nyt on paljastunut. Uskalsi kirjoittaa tänne silloin, kun vaimo oli kotoa poissa. Vaimo seuraa palettia kuin haukkaa. On äärimäisen mustasukkainen. Mutta ei hätää, kun paletti on niin kunnollinen että... paletti pitää vain kulissiliittoa yllä.
Erehdyt.
Kas paletti tuli heti antamaan tilannetiedotuksen. Et hämää minua. Paletti seuraa jatkuvasti tätä sivua.
Ne huijaa ja yrittää johdattaa sinua. Minäkin kaipaan erästä -> Elämän väripalettia,mutta kun hän ei enää vastaa mitään mihinkään.. kuinka jatkaisin, kadottamatta itseäni? Kohtele häntä hyvin.. pyydän.
Kortin merkitys se, että kiteyttää sielunmaisemaani. Kortilla, niin kuin minulla, on kaksi puolta..mukava, julkinen ja sitten ahdistunut toteamus (jaa, taisinkin tästä jo mainita). Kortin maisema on ollut vahvasti mukanani menneisyydessäni, niin myös vene (ei toki tämän kortin). Olen kirjoittanut kortista paljon, koska olen halunnut sen kulkevan tässä omassa saagassani mukana (se löysi sivistyssanan). Löysin kortin vähän aika sitten sattumalta laatikon pohjalta, jolloin sen merkitys aukesi minulle...viimeinen pisara ja jatkumo niille tunteille, mitkä Hän onnistui minussa herättämään. Tiedän kuitenkin elämän realiteetit, joten yritän tässä pikkuhiljaa vain selvitä eteenpäin (no, menestys on ollut vähän nin ja näin). Nyt olen alkanut ajattelemaan, että toisaalta...no, antaa sen kohtalon nyt sitten päättää.
Olen pahoillani, jo kirjoitukseni ovat loukanneet ketään ja herättäneet ikäviä muistoja. Näitähän ei tarvitse lukea...haluan vain päästää höyryjä ulos silloin, kun ajatukset alkavat mennä liian sekaisin.
Niille, joita on loukattu ja ovat mielipahaa kärsineet ;)
http://www.youtube.com/watch?v=MEhIahdj1VU
hei paletti kirjoita joskus päiväaikaan etkä silloin kun vaimosi on nukkumassa tai jossain poissa aina kirjoitat öisin. ota vähempi viskiä tai konjaa, että uskallat kirjoittaa päivälläkin. olet tosi lapsellinen ihminen, etkö ymmärrä kuinka helppoa on selvittää tämänkin palstan kirjoittajien tiedot. et varmaankaan ole koskaan kuulluut nörteistä. kaikki on mahdollista tämän aikakauden aikana. tiedoksi kaikille älkää kirjoittako sitä mitä ette halua kenenkään tulevan tietämään. kaikki jää konelle mitä kirjoitat ja sitten itketään jälkeen päin en ymmärtänyt. mutta kaikille tiedoksi pitää olla älliä että osaa käyttää konetta muuhunkin tarkoitukseen kuin vaan kirjoittamiseen. kun olet konella jälki jää aina ja on todella helppo selvittää mitä vain ihmisestä sen mukaan. ÄLY HOI KAIKILLE.
No kerroppa kuule miten itse lähtisit selvittämään ihmisten tietoja :-D
Kyllä aika tyhmä sinäkin olet!
Kyllä palstoille kuules anonyyminä pystyy kirjoittamaan. Joku vielä ottaa tuollaiset provot tosissaan ja pelästyy. Älkää nyt uskoko moista. Ei paljon poliisin työtä ole selvittää tunteita purkavaa porukkaa suomi24:ssä.
On ollut ilo seurata sinun juttuja täällä. On antanut itselleni suunnattomasti voimia kun olen saanut lukea tätä. Itse kidutan haaveilemalla naimisissa olevasta entisestä työkaverista. Ehkä kohtalo. ..ehkä se kohtalo
meitä täällä riittää... :)
Lohdullista huomata, et muitakin on samassa tilanteessa.
Väripaletti on aika harvinainen mies...jos siis oikeesti on. Täällä voi ajatukset heittää häränpyllyä ja uskoo lukemaansa. Uskon itse et olis ja liian moni asia kolahtaa kohdilleen, sydän sykkyrällä odottaa, jos kuitenkin...
Kyllä elämä on kuitenkin niin kaunista, jos ei ota turhia paineita. Kevät on ja kesä tekee tuloaan. Ajattelen aina kesää niin haikein mielin, kun katson kortin kuvaa, venettä. Tulee niin moni asia mieleeni. En uskaltanut silloin mitä olisi pitänyt. Toivon hartaasti, että sinulla on kaikki hyvin ja kohtalo puuttuu peliin.
Jos vähän avittaisit... laita sille kaverilles edes viesti...ei pian kohtalokaan enää auta. Jos jäät haikailemaan, voit vanhana katua, et olis pitänyt edes ottaa selvää...mitä elämällä on tarjottavana
Aurinkoisia kevät, kesäpäiviä sinullekin. Toivotaan että kohtalo järjestelee sinunkin asiasi ..hyvin. Saisit elämääsi..mitä hartaimmin toivot.
Taas tulin haikailemaan. Voi minua. Antakaa anteeksi, jos taasen haaveilen. En halua ketään satuttaa enkä kenenkään mieltä pahoittaa. Minä itse vaan päästelen suurempia höyryjä näin kirjoittaen. Näin, kun aikaa on päivisinkin niin kirjoittelen tänne ( voi minua hömöä ). Joskus elämä kuljettaa väärään suuntaan eikä ihminen aina osaa valita oikeata tienhaaraa. Näin minullekin kävi, valitettavasti. Valinnoistaan joskus joutuu maksamaan kovan hinnan. Huh huh mitä ruikutusta taasen pidän, mutta en voi unohtaa häntä. Ikävä on kova. Ei voi muuta kuin yrittää mennä eteenpäin. Aurinkoista päivää kaikille.
Kerro nyt mikä on se syy miksi et ota yhteyttä? Ehkä se helpottaa meitä naisia jotka täällä miettii. Siis meitä jotka ovat sinun kanssasi samassa asemassa/tilanteessa.
Kerro naisesta lisää?
Olisit tehnyt jotain haikailemisen sijaan...no turha toivo...ei mitään viestiä koskaan tule =(
Hän taitaa olla se runoilija. kyllä koira koiran tuntee
oletko myös Se mies?
Uskon, että et ole valinnut väärin. Tälläkin tapahtuneella lienee oma tarkoituksensa, mikä selvinnee tavalla tai toisella. Jokaisen olisi hyvä luottaa siipiinsä, vaikka ne eivät aina tuntuisikaan kantavan.
Ymmärrän avautumisesi oikein hyvin, sillä olen itse hieman samanlainen. Mielummin sitä purkaa turhautumistaan tms. esim. täällä, kuin että siirtäisi nuo kytevät ajatukset jonkun muun pohdittavaksi. Tähän olisi myös oivallinen apu, nimittäin ihan perinteisen päiväkirjan ylläpitäminen. Jäsentää ja selkeyttää ristiriitaisia ajatuksia. Jälkeenpäin voi sitten tehdä yleiskatsausta esim. kuluneesta vuodesta tai hankalan elämänkriisin käsittelystä. Kun asiaa on jäsennellyt tarpeikseen, voi sivut hävittää vaikkapa polttamalla, antaa itselleen lopullinen mielenrauha.
Tee siten, mikä tuntuu oikealta. Anna itsellesi lupa katsella "muitakin" ihan avoimin silmin. Älä anna elämän valua ohitsesi..
..kaunis kevät, vieläkin kauniimpi kesä tulossa.
Millainen kesä?
Ehkäpä :)