Olen 21 vuotias nuori ja koko menneisyyteni on masennuksen ja ahdistuksen sävyttämä. Asun yhä kotona ja olen syrjäytynyt. Kuitenkin minä aloin parantumaan joku aika sitten kun annoin itselleni aikaa ja valehtelin koulunkäynnistäni äidilleni(otin rennommin enkä usko vieväni opintoja päätökseen). Parantuessani minä lopulta huomaisin että huonon oloni takana on sairas perhedynamiikka. Vaikka minä ymmärsin tämän se ei poistanut sitä faktaa että olin yhä sairas. Halusin siis päästä mahdollisimman nopeasti pois.
Mutta vaikka minua on luvattu auttaa sosiaalipuolelta vuokran maksussa niin ongelma on se että en millään löydä sopivaa asuntoa. Olen lähettänyt hakemuksia, mutta en tiedä milloin minulle voidaan tarjota asuntoa(vaikka mukana on lääkärintodistus). Yksityisissä vuokra on liian korkea tai omistaja haluaa työssäkäyvän tai alue on tunnetusti levoton, vaikka vuokrasumma olisi kohtuullinen.
Odottaminen ei välttämättä olisi ongelma ellei se rasittaisi minun psyykettäni huomattavasti(en koe voivani parantua ympäristössä minkä toimintamallit ovat epänormaaleja ja tukahduttavia). Vielä muutama kuukausi sitten olin voimissani ja motivoitunut , mutta nyt olen vajonnut tuttuun masennukseen. On kuin olisin hetken aikaa nähnyt valoa tunnelin päässä ja sitten törmännyt seinään. Miten selviän? Odotanko kärsivällisesti ja yritän parannella nykyisessä ympäristössä? Haenko asuntoa kauempaa? Vaikka löytäisin asunnon niin miten selviän tulevan kuukauden? Olen ollut jatkuvassa stressitilassa jo useita kuukausia pitääkseni itseäni valmiina lähtemään(tämä on vaikeaa). Voiko tämä vahingoittaa psyykettäni pysyvästi?
Mutta vaikka minua on luvattu auttaa sosiaalipuolelta vuokran maksussa niin ongelma on se että en millään löydä sopivaa asuntoa. Olen lähettänyt hakemuksia, mutta en tiedä milloin minulle voidaan tarjota asuntoa(vaikka mukana on lääkärintodistus). Yksityisissä vuokra on liian korkea tai omistaja haluaa työssäkäyvän tai alue on tunnetusti levoton, vaikka vuokrasumma olisi kohtuullinen.
Odottaminen ei välttämättä olisi ongelma ellei se rasittaisi minun psyykettäni huomattavasti(en koe voivani parantua ympäristössä minkä toimintamallit ovat epänormaaleja ja tukahduttavia). Vielä muutama kuukausi sitten olin voimissani ja motivoitunut , mutta nyt olen vajonnut tuttuun masennukseen. On kuin olisin hetken aikaa nähnyt valoa tunnelin päässä ja sitten törmännyt seinään. Miten selviän? Odotanko kärsivällisesti ja yritän parannella nykyisessä ympäristössä? Haenko asuntoa kauempaa? Vaikka löytäisin asunnon niin miten selviän tulevan kuukauden? Olen ollut jatkuvassa stressitilassa jo useita kuukausia pitääkseni itseäni valmiina lähtemään(tämä on vaikeaa). Voiko tämä vahingoittaa psyykettäni pysyvästi?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.