Yleensä valitetaan että nainen ei halua? Mutta mitä sitten kun mies ei halua? Missä vika? Minussako? Olen pyöritellyt moninaisia kysymyksiä päässäni sen jälkeen kun aloin seurustella uudelleen... Tuntuu että olemme samalla aaltopituudella, ei valittamista, mukavaa on makkarin ulkopuolella ja molemmat olemme jo aikuisia. Kahdessa kuukaudessa olettaisi jotain tapahtuvan, mutta ei. Olen yrittänyt puhua ja kysellä, ei kuulemma minun syyni?
Tilanne on minulle täysin uusi, enkä ole koskaan eläissäni ollut ns "haluton", oikeastaan päin vastoin: ei ole "päänsärkyä" eikä muitakaan vaivoja. Olen yrittänyt olla vähemmän innokas ja antaa toiselle myös omaa tilaa. Mies on kuitenkin ollut aikaisemmin parisuhteessa ja onnistunut myös lapsia tekemään, joten fysiikka ainakin toimii? Ainakin joskus?
Tilanne on minulle täysin uusi, enkä ole koskaan eläissäni ollut ns "haluton", oikeastaan päin vastoin: ei ole "päänsärkyä" eikä muitakaan vaivoja. Olen yrittänyt olla vähemmän innokas ja antaa toiselle myös omaa tilaa. Mies on kuitenkin ollut aikaisemmin parisuhteessa ja onnistunut myös lapsia tekemään, joten fysiikka ainakin toimii? Ainakin joskus?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Urbaani legenda, että mies haluaa ja nainen pihtaa on yleensä juurikin toisin päin. Tasa-arvon aikaan nainen saa haluta.
Uutta poikakamuasi vain vähän jännittää. Kovat suorituspaineet, kun ihanan naisen saanut;)
Joo, legendaa on toi, mut eiköhän niit haluttomia oo aika tasapuolisesti nykyään molemmis sukupuolis. Pitäis vain saada haluttomat pariutumaan keskenään ja himoköyrijät keskenään. Kannattas puhua asiasta jo ennen kuin lakanoita on heiluteltu ensimmäistäkään kerta....
No sitäpä juuri yritin välttää, ettei tilanteesta tulisi suoritus. Tai minä en ainakaan osaa mieltää sitä sillä tavalla, koska yhteisen hetken pitäisi olla molemminpuolisesti miellyttävä. Enkä osaa ajatella että se imartelisi, pitääkö muuttaa ajattelutapa?
Jos mentäisiin miehen mielen mukaan, katsottaisiin Taru Sormusten Herrasta tai jokin vastaava koko ilta läpeensä :) Ei ollut tarkoitus valittaa, tilanne vain on uusi myös minulle. Ehkä odotin liikaa? En ymmärtänyt ottaa asiaa puheeksi etukäteen ja jotenkin se olisi tuntunut kovin pinnalliseltakin.
Kehäraakki, tai kaapista pompsahtanut hookkani.. veikkaan jälkimmäistä. Teidän suhteenne on edennyt jo niin pitkälle, ilman seksiä, että asiasta on kasvanut muuri väliinne, eikä sen kaataminen onnistu.
Jos haluat, voin autella sua silloin tällöin, rahaa sillä vissiin on, kun tuollaisessa suhteessa roikut?!
En roiku missään, vaan ajattelen myös toisen ihmisen tunteita ja haluan löytää ratkaisun mikäli sellainen on olemassa. Aikuisen ihmiset toimivat sillä tavoin. Pitää antaa toiselle myös mahdollisuus, maailma ei ole aina mustavalkoinen. En arvosta mammonaa, mies on aivan tavallinen duunari, hoitaa asiansa. En oikein usko, että nelikymppinen mies olisi vielä "kehäraakki". Kiitos kuitenkin huomionosoituksesta.
Kyl nelikymppisel on jo halut paljon vähempänä kuin 20v aiemmin. Tosin kohta moni kirjoittaa, että ei ainakaan mulla, vaik oon jo 50v, mut se johtuu siitä, että näitä palstoja seuraa keskimääräistä seksuaalisempi väestönosa....
Onhan mahdollista että mies on edellisessä suhteessaan tullut kunnolla petetyksi, eikä luota naisiin, eikä näinollen tunne vetoa sillä saralla.
Vaikka niccini on mitä on, olen todella kokenut, ja useitä liittoja rämpinyt, ja myönnän, ettei heti eron jälkeen, ainakaan jos se on ollut kipeä ero, ole välttämättä kauheesti panettanut, toisaalta viimesimpään eroon liittyi myös viidenkympin villitys, siten, että se alkoi siitä, ja sitä sitten kesti toista vuotta, ja naisia piti olla monta yhtäaikaa kierroksessa.. eikä aina edes tehnyt mieli, mutta homma silti hoidettiin. Olen ollut siis naimisissa useita vuosia, avoliittoa parikymmenta vuotta, ei tosin saman kanssa.
Ja kun sanon, että tuo muuri mikä väliinne on päässyt kehittymään, on vaikea murtaa, tiedän sen kokemuksesta.
Kiitos asiallisista vastauksista. Kyllä tämä "toivottomuus" tässä on tietysti jo suhteellisen selväksi tullut. Seksuaalisuus on kuitenkin tärkeä osa elämää ja nähdäkseni kuuluu parisuhteeseen, toki parisuhteita on monenlaisia, toiset tulevat toimeen vähemmällä... toiset taas... niin no...
Kun puhut "muurista" niin siltä se juuri tuntuu... läpi ei tunnu pääsevän millään enkä tiedä mitä muurin toisella puolen on. Olen yrittänyt kuunnella, herkällä korvalla. Olin tästä hämmentynyt, koska törmään tällaiseen tilanteeseen ensimmäistä kertaa eläissäni! Täytyy tuumata. En halua satuttaa ketään, mutta toisaalta en aio elää siten että hyvin oleellinen osa suhteesta jää puuttumaan.