Nykyään iahnnoidaan nuoruutta, mutta onhan se jo luonnonlakikin että 60-vuotiaana on korkeintaan enää kolmas osa vuosista jäljellä, vaikka iäkkääksi eläsikin?
Oletteko mielestänne jo iäkkäitä, te 60-kymppiset?
reppuriika
7169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllähän tässä ikä muistuttaa itsestään päivittäin.Vieläkö jaksas töitä paisikia jonku vuoden että pääsis vain itteensä hoiteleen.Sen verran nuoria ollan että töissä häätyy vielä jaksaa olla,ja sen verran vanhoja ettäettei vapaa ajalla jaksa muuta maata.Tiiäppä sitt tuosta nuoruudesta.Mieli ehkä muttei kroppa.
Noo, teillä naisilla ehkä jopa tuo kolmasosa, meillä miehillä saa itse kukin olla iloinen jokaisesta aamusta jonka vielä näkee.
Joskus on vanhempi olo ja joskus itseään nuorempi, mutta realiteetit on mitä on, eli aikaa on enää korkeintaa parikymmentä vuotta..sekin oisi jo saavutus näillä geeneillä..
Katoavaisuus tulee kyllä usein mieleen. Sille asialle ei voi mitään. Päivä kerrallaan......
Mä en kyllä tajua, että miten niin ihannoidaan "nykyään", kaikki me vanhetaan, jopa sinäkin.
Ihannoitko sinä itseäsi viellä?
Työelämässä aikoinaan on sitoutunut
semmoseen hommaan kuin jatkuva uuden oppiminen ja opiskelu,
siitäkään ei eroon pääse kuin elämän päättyessä kehossa.
Nuoremmat kyllä on aina vääntäneet anarkista huumoria viidenkympin villityksistä ja kuudenkympin kultauksista, naurulla on kyllä parantavaa vaikutusta kaikenikäisille.
On positiivisia ja kielteisiä tunteita ja erilaisia mieliä kaikkine kääntöpuolineen,
antaa vaan ajatusten virrata vapaasti...
Ihannoidaan ja ihannoidaan, kuka mitenkin. Poikani tuossa totesi; että olevansa kade siitä,että olen jo vanha. Elämän taistelut eivät ole helppoja missään iässä. Olen vanha, iäkäskin. Vanhuksiksi sanon yli 70-vuotiaita ja sitä vanhempia. En ole muiden avun varassa tai tarpeessa, joten vanhus en ole iänkään puolesta.
Olen tyytyväinen siihen,että olen vanha. Kukaan ei odota minulta enää muuta kuin, etten ole muille vaivaksi, joten kaikki tekemäni on pelkkää plussaa. Hesarissa oli eilen tätä ikäjauhamista myös. Jälleen kerran kuulemma me yli kuusikymppiset ollaankin keski-iässä. Että vielä pitäisi revetä kuin nelikymppisenä ja aina vaan jaksaa kuin Duracell-pupu. Luulkoot mitä luulkoot, aion silti olla sitkeästi tyytyväinen VANHA.
Miten tämän itsensä vanhaksi tuntemisen kanssa on tässä ajassa niin vaikeaa? Että se koetaan suurimmaksi osaksi negatiivisena, vaikka se ainakin naiselle on todella antoisaa aikaa edellyttäen, ettei ole pahoja sairauksia ja kremppoja? Minulla ei ole tarkoituskaan hankkia kolmatta tai neljättä elämää tai jotakin miehenreppanaa kärsimään rinnalleni, elämässä on nyt niin paljon kaikkea kivaa, jota voi toteuttaa, kun ei tarvitse jakaa itseään joka suuntaan.
En ollenkaan ajattele, paljonko aikaa minulla on jäljellä. Miksi ihmeessä? Ja varsinkaan, kun lähtö voi olla jo tänään. Nyt on menollaan ikä,jossa kannattaa tarttua hetkeen. Tuleeko mieleenkään kysyä vaikkapa maahanmuutajanaisilta (sielläkin on runsaasti yli 60-vuotisia), että oletteko mielestänne jo iäkkäitä? Ikä toisissa kulttuureissa on kunnioitettavaa, ei suinkaan Duracell-pupuksi patistelua.