Oon oikeesti niin outo ja erikoinen persoonallisuus, erotun aina massasta omalaatuisuudellani.
Menneisyydessä mua on kiusattu, mutta nykyään mun luokalla (koulussa) on sen verran fiksuja ja koulutöihin keskittyviä, etteivät välitä puuttua erilaisuuteen. Hyvä niin.
Oon aina ollut tosi herkkä ja tunteellinen, purskahdan itkuun helposti lukiessani/katsoessani kauheita ja surullisia asioita. Olen todella epävarma itsestäni ja myös varma, että näin tulee aina jatkumaan.
Viime vuosina olen ollut tosi alakuloinen ja maassa. Tuntuu että elämässä ja maailmassa ei loppujen lopuksi ole mitään. Itsetuhoiset ajatukset kiusaa mua, mutta vielä en uskalla mennä tekoihin asti.
Oon kans tosi neuroottinen ja pelkään aina et ihmiset puhuu musta pahaa ja/tai naureskelee, katsoo toisiaan huvittuneena yms. Kun esim. täytyy pitää esitelmää luokan edessä mä meen ihan paniikkiin ja oon varma, että jokainen "yleisöstä" kuuluva pienikin ääni on mun haukkumista..
Mikä mua vaivaa..?! Oon varma et mulla on ns. lievä masennus. Pääsääntösesti kaikki on v'itun paskaa, mut välil oon iha ilone jos esim on jotain tosi hauskaa ohjelmaa tai pääsen ulkomaille lomalle.
Oon kans näinä viikkoina alkanu ihannoimaan itsemurhaa vaikka ei pitäis.. :(
Enää en nää sitä itsekkäänä ja julmana tekona, vaan lähinnä nopeana ja hyvänä päätöksenä tähän turhaan olemassaoloon ja suorittamiseen nimeltä elämä.
Googlettelen päivittäin erilaisia itsemurhatapoja ja etsin tietoa itsarin tehneistä julkkiksista. Tää mun itsemurha 'into' on tosi erikoista, koska en ole koskaan esim viillellyt itseäni yms. itsetuhoista käytöstä mulla ei ole ollut.
Minkäänlaiseksi "kostoksi" en itsemurhaa kyllä omalla kohdallani näkisi.
:(( en tiedä mitä teen..
Menneisyydessä mua on kiusattu, mutta nykyään mun luokalla (koulussa) on sen verran fiksuja ja koulutöihin keskittyviä, etteivät välitä puuttua erilaisuuteen. Hyvä niin.
Oon aina ollut tosi herkkä ja tunteellinen, purskahdan itkuun helposti lukiessani/katsoessani kauheita ja surullisia asioita. Olen todella epävarma itsestäni ja myös varma, että näin tulee aina jatkumaan.
Viime vuosina olen ollut tosi alakuloinen ja maassa. Tuntuu että elämässä ja maailmassa ei loppujen lopuksi ole mitään. Itsetuhoiset ajatukset kiusaa mua, mutta vielä en uskalla mennä tekoihin asti.
Oon kans tosi neuroottinen ja pelkään aina et ihmiset puhuu musta pahaa ja/tai naureskelee, katsoo toisiaan huvittuneena yms. Kun esim. täytyy pitää esitelmää luokan edessä mä meen ihan paniikkiin ja oon varma, että jokainen "yleisöstä" kuuluva pienikin ääni on mun haukkumista..
Mikä mua vaivaa..?! Oon varma et mulla on ns. lievä masennus. Pääsääntösesti kaikki on v'itun paskaa, mut välil oon iha ilone jos esim on jotain tosi hauskaa ohjelmaa tai pääsen ulkomaille lomalle.
Oon kans näinä viikkoina alkanu ihannoimaan itsemurhaa vaikka ei pitäis.. :(
Enää en nää sitä itsekkäänä ja julmana tekona, vaan lähinnä nopeana ja hyvänä päätöksenä tähän turhaan olemassaoloon ja suorittamiseen nimeltä elämä.
Googlettelen päivittäin erilaisia itsemurhatapoja ja etsin tietoa itsarin tehneistä julkkiksista. Tää mun itsemurha 'into' on tosi erikoista, koska en ole koskaan esim viillellyt itseäni yms. itsetuhoista käytöstä mulla ei ole ollut.
Minkäänlaiseksi "kostoksi" en itsemurhaa kyllä omalla kohdallani näkisi.
:(( en tiedä mitä teen..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minua miehenä kiehtoo erikoisuus. Monet naiset yrittää olla jotain muutakuin ovat, hollywood-bimboja. Se omalaatuisuus erikoisuus on se joka sinussa on vielä silloinkin kun olet iäkkäämpi. Olet silti kiehtova. Kun vain löydät sen joka sinua oikeasti rakastaa se kestää koko elämän. Et vain ole huomannut mikä kauneus sinussa on.
Itelläkin oli toi ongelma ton mitä muut ajattelee tai puhuu minusta selän takana onneksinykyään se ei ole enään niin pahanlainen sen takia olin koulussa aina hiljaa ja yritin lintsata silloin kun oli esityspäiviä
Ei tuossa tunteellisuudessa ole mielestäni mitään väärää jotkut meistä vaan on tehty olemaan muita varten, jotkut tulevat iloisiksi jo siitä että toinen on iloinen ja surulliseksi siitä kun toiselle on käynyt jotain ikävää .et vaan ole löytänyt viellä niitä samanlaisia kavereita
Älä mieti tuollaisia itsemurha juttuja meitä on muita jotka ovat taistelleet samanlaisten ongelmien kanssa ja ovat vielläkin hengissä ja paremmassa kunnossa henkiseti kuin silloin joskus itsekin olen 22
kuulostaa aikas tutulle jutulle,mulla oli nuorempana hyvin samanlaista.käyppä rohkeasti lääkärissä ja kerro että on siipi maassa.alat voimaan paremmin,itsetuntosi nousee kun sua aletaan auttamaan ja huomaat ettet ole sen kummempi kuin muutkaan.kyllä sulla on masennuksen oireet hyvin vahvasti.nyt sun ajatukset kiertää negatiivista kehää ja se pitää saada poikki.soita lääkäriaika heti aamulla.ilmoittele!
Kiitos teille kaikille vastaajille! :) Tosi outoa, tuntemattomat ihmiset netin keskustelupalstalla voi helpottaa oloa näinkin paljon! :) Kiva, jos jaksoitte lukea mun tarinan :D
Kyllä mä nyt yritän jaksaa.. Joskus se vaan on nii vaikeeta. Nii helppoa ois nukahtaa illalla tyytyväiseen uneen ja jatkaa ikuisuuteen heräämättä enää. :/
Niin se avautuminen yleensä auttaa vaikkei kuulijoita tuntisikaan.
Hyvä että sai auttaa:)
sä et ole yksin.me tiedetään mistä sä puhut.nyt vaan toimimaan.me tsempataan sua : ).
heippa.mitä kuuluu?
On olemassa paljon ihmisiä jotka toivoo toisille pelkkää pahaa eikä soisi toisille aitoa onnea! Ne ihmiset on yleensä niitä "hollywood-tähtösten" jäljittelijöitä jotka on vieraantuneita todellisuudesta. Jos joku soittaa suuta, on parasta napauttaa jotain ironista takaisin!
Ihmisiä voi vaikka shokeerata vetämällä tukan siiliksi. Eniten ärsyttää ne äälilöt, jotka alkaa kyselemään toisten ruokavaliosta jos on esm. kasvissyöjä! Viiiitun ärsyttäviä! Voi napauttaa, että olihan Hitlerkin aikoinaan. Siinä syövät sitten hyvällä omallatunnolla lautasensa loppuun.
Ei täällä olla ainutlaatuisia lumihiutaleita kultaseni.
http://www.youtube.com/watch?v=ptzzU7jFQwo