Pidämme toisistamme..
Koska meillä on samanlaisia vaivoja…
http://www.youtube.com/watch?v=rxumzh4igKk&feature=endscreen&NR=1
Nyt kerron salaisuuteni…
Se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä…
Jos istuttaisin kukan joka kerta kun ajattelen sinua istuisin puutarhassa...
Koska meillä on samanlaisia vaivoja…
http://www.youtube.com/watch?v=rxumzh4igKk&feature=endscreen&NR=1
Nyt kerron salaisuuteni…
Se on hyvin yksinkertainen. Ainoastaan sydämellä näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä…
Jos istuttaisin kukan joka kerta kun ajattelen sinua istuisin puutarhassa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=zIFSwbOuXGA
♥
;-) kiitos
it´s only with the heart that one can see clearly
what´s essential is invisible to the eye
http://youtu.be/CU3mc0yvRNk
Ihanaa jos sanoisit sen minulle. Olet mielessäni vaan. Miten saan sinut pois, jos et halua enää, että meitä tulee.
Istutteletko muuten kukkia kotiisi`? Hennoista varsista voi tulla äärettämän vahvoja, jos antaa riittävästi rakautta ja s.
Mietin jo mikä natsaa niin hyvin.
Niin se taisi olla.
Näytit ulospäin niin kovaa kuorta. Näin ja kuulin, että olet paljon muutakin.
Uskalsin olla seurassasi sellainen kuin olen. Ja yritin kannustaa sinua olemaan vahvasti ja rohkeasti sinä. Kaikesta huolimatta näin siinä aineksia paljoon hyvään. Mutta jotain jäi puuttumaan.
Mua ei pelottanut edes ne lommot ja reiät. Odotin sellaista yhdessä kasvamista ja tästä eteenpäin menemistä. Olin niin kauan etsinyt ajattelevaa miestä. Ja kun sellaisen vihdoin löysin. Se ja siihen liittyvät unelmat olivat kuin ilmapallo sisälläni. Kun se puhkesi jäi sisälleni valtava tyhjiö. Kuin tyhjä huone joka piti sisustaa uudelleen. Sammunut kaldera jonne jostain syystä tänä keväänä itää narsisseja (saattavat olla Narcissus jonquilla ).
Olet usein mielessäni (Hän oikeassa elämässä)
Lukuohje: Tää oli justis sellainen vuodatus, että joku nainen tai ap tulee huutamaan "mene muualle mun ketjusta". Ja ei- en kuvittele kirjoittavani hänelle....vaan bittiavaruuteen. Joten rauha maassa.
Elämä olisi huomattavasti onnellisempaa, jos syntyisimme kahdeksankymmenen vuoden ikäisinä ja sitten nuortuisimme kohti kahdeksaatoista ikävuotta… M. Twain
http://www.youtube.com/watch?v=i2xZBKjvx14
Viivymme täällä kuitenkin vain lyhyen hetken; joten nauttikaamme jokaisesta hyvästä naurusta…
Huomisesta emme tiedä – tänään on aika riemuita täysin rinnoin…
Vitsi kun en ois löytänyt sun presenssiä elämääni :(
Tiedä pidentääkö nauru ikää, mutta hauskemmalta se saa sen tuntumaan.
tuosta sydämellä näkemisestä-
Olen kuullut tuon Mark Twainin lauseen ennenkin ja jäin silloinkin miettimään sitä. A. Kivikö sanoi, että suomalaiset syntyvät vanhoina ukkoina. Olen ehkä vanhus, vaan en riittävän viisas enkä ukko .
Jokatapauksessa: onko elämän suola se, että harjoittelee, yrittää ja erehtyy?
Kun voisikin syntyä vanhuksen tietotaidoilla ja edetä nuoremmaksi?
Tai jos se nuoruuden tietämättömyys on sittenkin se autuaampi ja tavoiteltavuus (joka muuten saattaa kohdata myös dementoituvaa vanhusta)? Harjoitteluun meni kuitenkin aika paljon aikaa.
Jos suhteeseen vielä lähtee/ hankkiutuu sen pitäisi olla jotain mitä tarvitsee, täyttää elämää juuri sopivasti. Kunnioittavalta etäisyydeltä.
Rakkaus ja kunnioitus suhteessa ovat kasvattavia tekijöitä. Tutkailun arvoisia asioita. Mutta siihen asti totta ap. ....iloitkaamme tästä hetkestä.
Olet ehdottomasti oikeassa.
http://www.youtube.com/watch?v=asDvLON9PUU
Twainia hieman muunnellen lisään yhden suosikkimietteeni.
Hyviä ystäviä, hyviä kirjoja, (hyvää viiniä) ja unelias omatunto - se on ihanteellista elämää se.
Jokainen ikä on omanlaisensa virstanpylväs omine juttuineen. Mulla paras ikä on ollut tähän asti se mitä elän. Toivottavasti pystyn näin sanomaan kahdeksankymppisenäkin.
Lokki Joonatan on yksi suosikeistani. Kirja elämisen riemusta.
Muistelisin että muinaiset kreikkalaiset mietiskelijät (filosofit) olivat samoilla linjoilla. Onnen avaimia olisivat muutamat hyvät ystävät, viini, mietiskely jne. Loppujen lopuksi pienistä asioista. Siellä ne pohti toogat päällä mistä onni koostuu.
Buddhalaiset neuvovat joka asiaan: hengitä ja rentoudu. Se on mun lemppari.
Jokaisella on oikeus valita ne itselleen tärkeät. Ja aikansa kutakin
Täytyy myöntää, että tämä ikä on tähän asti paras. En kaipaa nuoruusvuosia ja eläkkeeseen on vielä matkaa. Jos tämä on puoliväli, niin olkoon niin. Onhan täällä vielä tekemistä. Jos Korea posauttaa meidät huomenna ja sitten mennään.
Lokki Joonatanin voisi hakea kirjastosta, kiitos vinkistä.
Ja sen kaiken ikuisuuden sinua ajattelen.
lässyn lässyn
http://www.soft-multimedia-ware.com/
Epäilen tuota ajatusta, että syntyisin kokeneena ja nuortuisin nuoremmaksi vuosien kuluessa. Kokemukset mahtaisivatko kaikessa kuitenkaan auttaa. Luulen että juuri tunneasioissa tekisin samat asiat. Eihän ikä ratkaise mitä tuntee. Ja olisi ikävä tietää etukäteen mitä elämä tuo tullessaan.
Sulkasadosta kun selviää on vain kasvatettava uudet siivet… Niin se on mennyt.. eikä kaikki vastoinkäymiset ole pienen ihmisen ratkaistavissa. Valintoja on aina tehtävä elämässä.. toiset on hyviä ja jotkut osoittautuvat huonoiksi…
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&v=fZEuYHRyLGE&NR=1
Jos vaeltaa vain aurinkoisina päivinä, ei koskaan pääse perille..
Näin se mene. Katse tuulilasissa ja vain vilkuilua peräpeiliin. Kokemukset opettavat.
Tämän hetkisessä muutoksessa on kokemus ollut apuna. On asioita joille en mahda mitään. Valinnat ovat aina vaikeita, mutta jos tietää jo mitä ei tahdo ja mitä tahtoo. Ja mikä voisi auttaa kasvussa. Muutokset ovat hitaita. Lainaan Bonoa kasvukivuista
"You have to reject one expression of the band, first, before you get to the next expression," says Bono, "and in between you have nothing, you have to risk it all"
Ns edellisen elämäni tuloksista päätellen reputin ja pahasti. Huomasin eläneeni toisten toiveiden mukaan. Mitä jää...tässä iässä? Sulkasato, sinä sen sanoit :) Nimitin sitä poisoppimiseksi ja tällä kertaa oman tien valinnaksi. Yllättävän moni on viimeaikoina päätynyt samanlaiseen risteykseen. Toivottavasti loppupätkä on huomattavasti onnellisempi.
Tulevaisuudesta en tiedä, on vain tämä hetki.
Hamstraamisen kokemus on opettanut. Liika on liika. Esim. liika ruoka joutuu roskikseen.
Mahtaakohan käydä samoin liika tunteilun kanssa? Tottuuko ihminen varomaan kaikkia kokemuksia? Onko se kokemuksen opetus? Toivottavasti ei...
En ole suhteiden suurkuluttaja. Silti ihmeissäni olen nykyisestä tunnemyllyn aikaansaamasta haikailustani. Miksi istuttelen sipuleita tänne, järjen vastaisesti.. eihän täällä mikään idä.. Miksi kirjoittelen ??? Miksi ovi ponnahtaa uudestaan auki, vaikka olen yrittänyt se avaimella sulkea?
Kokemus on opettanut luopumaan ja kynttilöiden sytyttelyä menneen muistoksi. Toiseksi jäämisen tuskan olen kokenut ja sen varjo on aina jossain korvien välissä. Siivet on puhdistettu/valkaistu, uudella toiveella unelmalla.
Eikä nykyisessä elämässä ole suuria puutteita…??
http://www.youtube.com/watch?v=h6cPXvTqasg
Silti vaikeata on rakkauden ovi avata ja vielä vaikeampaa on se sulkea…
Sama juttu. En haluaisi enää tulla tänne, mutta silti tulen. Tai jos tulen en haluaisi tulla muistot taskussa. Joissain viesteissä näkyvät oudot yhteensattumat häiritsee pikkasen.
Koen päättäväni täällä jotain tai ennemminkin, tulin koska halusin kurkata ovesta ulos.
Tunteilu? Olen ihminen, siis tunnen. Mutta en odota rakkausosastolla enää....mitään. Niinku....huone on jos sisutettu uudelleen ja on asioita jotka eivät enää mahdu sinne. Laulan jo iloisempia lauluja ja huomasin viimeviikolla muistavani sanan, jota en ollut ajatellut kahteen vuoteen.
Voisin haluta (sellaanen ajatus taas herännyt ) miehestä ystävän, mutta siihen se sais jäädä. Enkä tee mitää löytääkeseni. Ja jos tapaan toisen hylätyn, osaan ehkä ottaa sen huomioon. Meissä kaikissa on lommoja.
Muista elää ja tehdä uusia muistoja. Sydän ei kestä enää samoin kuin kokemattomana. Eikä tarvitsekkaa. Pidä itseäs hyvänä
http://www.youtube.com/watch?v=JbjzPKTfjlc
Kahdeksankymmenvuotiailla on se etu, että hän on ehtinyt rakastaa useita ihmisiä…
http://www.youtube.com/watch?v=m5jhbuIZ59k
Älä emmi hämmentää lämmintä lientä... Keitoksessa on oltava sopivasti suolaa..
Naah..no way. Mutta kiitos kauniista sanoista.
Olen juuri ja juuri pääsemässä vaiheeseen jossa ei ole mitään.
Tai ahdistukset tulevat töistä, sen vaiheista, aikatauluista, väreistä ...
Ystävät ovat ok, mutta ihmisillä on niin kovat vaatimukset "rakkaaltaan" ja "rakkaan" lyöminen tuntuu olevan kansanhuvia. Ja se -jos mikä sattuu.
Ja koska en löytänyt itsestäni riittävää SM puolta, niin luovun siitä leikistä suosiolla. Se aiheutti vain tuskaa. Olen oppiva ihminen. Ei ollut mun juttu. En häpeä tunnustaa sitä. Pidän tätä makuasiana.
Olisin voinut laittaa tähän mitä tahansa taiteellista ja älyllistä musiikkia, mutta päädyin tähän. Elvismies pohtii toiminnan ja puheen määrää? Minä myös ja sen laatua.
http://www.youtube.com/watch?v=CkCWVNaX6-k
Mene ihmeessä ja elä. Nauti elämästä.
Niinpä! El Bimbo on vain miäs!..hihhih! ; )