Arvostan todella paljon sinua, joka oikeasti luet tämän kokonaan.
Eli, olin 13 vuotias tyttö. Ihan suht. iloinen ja menin seiskaluokkaa. En tuntenut itseäni mitenkään erityisen lihavaksi, ihan normaali ja hoikka olin 150cm/50kg.
En luokassa tuntenut itseäni lihavampana kuin muita kavereitani. Aina kuitenkin kun menin tanssiharkkoihin, ja katsoin niitä ihania tyttöjä ryhmässäni, tunsin itseni isommaksi kuin muut.
Ensin ajattelin, että skippaan kouluruoan ja välipalan. En halunnut saada anoreksiaa, halusin vain olla laiha. Normaalin laiha. Join melkein 2 litraa vettä päivittäin, skippasin aterioita ja pyöräilin kuntopyörällä 30min/päivä.
Päivin kuluttua aloin pitämään ruokaa "rikkeenä" ja halusin rangaista itseäni syötyäni. Päätin oksentaa vain kerran päivässä, jottei kurkku ja ääni menisi ihan pilalle. En aluksi kuitenkaan osannut oksentaa, joten minun oli skipattava enemmän aterioita. Silloin söin päivässä vain yhden lämpimän ruoan ja kevyen iltapalan. Ajan myötä oksennus alkoi kuitenkin sujua.
Seuraavaksi, skippasin siis aamupalan ja välipalan. Lämpimän ruoan syötyäni join paljon vettä jotta se tulisi paremmin ulos ja oksensin sen sitten. Iltapalaksi söin omenan.
Viikon aikana laihduin kolme kiloa, jolloin painoin 47kg. Hiukseni oli todella nopeasti ohentuneet tosi paksuista ihan ohkasiin. Kynsiini oli ilmestynyt jotain valkoisia pilkkuja ja ääni oli heikko. Olin myös jatkuvasti väsynyt ja huonovointinen. Oli kevät, joten koulu-uinnit lähestyivät. Ajattelin panostaa täysillä ja syödä mahdollisimman vähän ja oksentaa hieman useammin, jotta olisin tarpeeksi laiha uinnissa.
Koulu-uinnin aikana painoin 45kg. Jalkojen väliin oli ilmestynyt suuri rako, lantioluuni näkyi ja solisluut olivat tulleet enemmän näkyviin. Koulu-uinnin jälkeen ystäväni tulivat kertomaan, että minusta juoruttiin painonpudotukseni takia. Ihmiset olivat siis huomanneet. Menetin paljon kavereita ja olin todella yksinäinen koulussa viikkojen ajan.
Sama paasto ja oksentelu jatkui monta viikkoa, kunnes äitini ei enää kestänyt katsoa luitani ja vei minut lääkäriin. Minulle todettiin anoreksia. Jouduin joka viikko punnitsemaan itseni terveydenhoitajalla. Ensimmäisellä punnituskerralla painoin kai jotain 43kg. En halunnut sairaalaan tai terapiaan tai mitään joten painoni pysyi 42-43kg pitkän aikaa.
Aloitin käymään sivustolla jonka nimi on Tumblr. Siellä tapasin monia kaltaisiani ihmisiä, jotka kannustivat minua parantumiseen. Kesti kauan, että aloin nähdä itseni kauniina ihmisenä, mutta se kuitenkin tapahtui. Noin kolme kuukautta kesti ja sen jälkeen painoin taas 46kg.
Ensikuussa tästä koko jutusta on kulunut vuosi. Painan edelleen 46-47kg, mutta en näytä enää yhtään samalta. Ääneni on muuttunut, kurkku on usein kipeä. Myös lantioluut ovat jääneet näkyviin, mutta ei niin voimakkaasti. Olen nyt saavuttanut sen ulkonäön, mitä varmaan ihannoin silloin vuosi sitten. Vuoden siis kesti tulla tähän, mitä en olisi alunperinkään tarvinnut,
Nyt olen tyytyväinen itseeni ja olen saanut uusia kavereita. Tarinani ei ollut todellakaan pahimmasta päästä, mutta silti kärsin todella paljon vuoden aikana. Te tytöt siis jotka haluatte anoreksian, ajatelkaa uudestaan!
Eden
Eli, olin 13 vuotias tyttö. Ihan suht. iloinen ja menin seiskaluokkaa. En tuntenut itseäni mitenkään erityisen lihavaksi, ihan normaali ja hoikka olin 150cm/50kg.
En luokassa tuntenut itseäni lihavampana kuin muita kavereitani. Aina kuitenkin kun menin tanssiharkkoihin, ja katsoin niitä ihania tyttöjä ryhmässäni, tunsin itseni isommaksi kuin muut.
Ensin ajattelin, että skippaan kouluruoan ja välipalan. En halunnut saada anoreksiaa, halusin vain olla laiha. Normaalin laiha. Join melkein 2 litraa vettä päivittäin, skippasin aterioita ja pyöräilin kuntopyörällä 30min/päivä.
Päivin kuluttua aloin pitämään ruokaa "rikkeenä" ja halusin rangaista itseäni syötyäni. Päätin oksentaa vain kerran päivässä, jottei kurkku ja ääni menisi ihan pilalle. En aluksi kuitenkaan osannut oksentaa, joten minun oli skipattava enemmän aterioita. Silloin söin päivässä vain yhden lämpimän ruoan ja kevyen iltapalan. Ajan myötä oksennus alkoi kuitenkin sujua.
Seuraavaksi, skippasin siis aamupalan ja välipalan. Lämpimän ruoan syötyäni join paljon vettä jotta se tulisi paremmin ulos ja oksensin sen sitten. Iltapalaksi söin omenan.
Viikon aikana laihduin kolme kiloa, jolloin painoin 47kg. Hiukseni oli todella nopeasti ohentuneet tosi paksuista ihan ohkasiin. Kynsiini oli ilmestynyt jotain valkoisia pilkkuja ja ääni oli heikko. Olin myös jatkuvasti väsynyt ja huonovointinen. Oli kevät, joten koulu-uinnit lähestyivät. Ajattelin panostaa täysillä ja syödä mahdollisimman vähän ja oksentaa hieman useammin, jotta olisin tarpeeksi laiha uinnissa.
Koulu-uinnin aikana painoin 45kg. Jalkojen väliin oli ilmestynyt suuri rako, lantioluuni näkyi ja solisluut olivat tulleet enemmän näkyviin. Koulu-uinnin jälkeen ystäväni tulivat kertomaan, että minusta juoruttiin painonpudotukseni takia. Ihmiset olivat siis huomanneet. Menetin paljon kavereita ja olin todella yksinäinen koulussa viikkojen ajan.
Sama paasto ja oksentelu jatkui monta viikkoa, kunnes äitini ei enää kestänyt katsoa luitani ja vei minut lääkäriin. Minulle todettiin anoreksia. Jouduin joka viikko punnitsemaan itseni terveydenhoitajalla. Ensimmäisellä punnituskerralla painoin kai jotain 43kg. En halunnut sairaalaan tai terapiaan tai mitään joten painoni pysyi 42-43kg pitkän aikaa.
Aloitin käymään sivustolla jonka nimi on Tumblr. Siellä tapasin monia kaltaisiani ihmisiä, jotka kannustivat minua parantumiseen. Kesti kauan, että aloin nähdä itseni kauniina ihmisenä, mutta se kuitenkin tapahtui. Noin kolme kuukautta kesti ja sen jälkeen painoin taas 46kg.
Ensikuussa tästä koko jutusta on kulunut vuosi. Painan edelleen 46-47kg, mutta en näytä enää yhtään samalta. Ääneni on muuttunut, kurkku on usein kipeä. Myös lantioluut ovat jääneet näkyviin, mutta ei niin voimakkaasti. Olen nyt saavuttanut sen ulkonäön, mitä varmaan ihannoin silloin vuosi sitten. Vuoden siis kesti tulla tähän, mitä en olisi alunperinkään tarvinnut,
Nyt olen tyytyväinen itseeni ja olen saanut uusia kavereita. Tarinani ei ollut todellakaan pahimmasta päästä, mutta silti kärsin todella paljon vuoden aikana. Te tytöt siis jotka haluatte anoreksian, ajatelkaa uudestaan!
Eden
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eräs ystäväni on toipumassa anoreksiasta hyvää vauhtia. Voimia sulle ja toivottavasti olet pian täysin terve:-)).