Minun tarinani.
Kesällä sairastuin vaikeaan masennukseen johon liittyä kuoleman toiveita ja oli lähellä itsemurha. Sen jälkeen jouduin osastolle kuukaudeksi jossa lääkitys vaihdettiin. Diagnoosi oli vaikea-asteinen psykoottinen masennus.
Nyt on alkanut ilmenemään itsetuhoisia ajatuksia ensi kertaa sitten tuon syksyn. Mitä tehdä asialle, kannattaako jollekkin kertoa?
Mielessä on itsemurha ja haluaisin luovuttaa elämän. Minulla ei ole kaverin kaveria, ei mitään.
Kesällä sairastuin vaikeaan masennukseen johon liittyä kuoleman toiveita ja oli lähellä itsemurha. Sen jälkeen jouduin osastolle kuukaudeksi jossa lääkitys vaihdettiin. Diagnoosi oli vaikea-asteinen psykoottinen masennus.
Nyt on alkanut ilmenemään itsetuhoisia ajatuksia ensi kertaa sitten tuon syksyn. Mitä tehdä asialle, kannattaako jollekkin kertoa?
Mielessä on itsemurha ja haluaisin luovuttaa elämän. Minulla ei ole kaverin kaveria, ei mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä tuo masennus johtuu?
Yksinäisyydestä?
Johtuu osittain yksinäisyydestä, on monia muitakin syitä, mm. faijan kanssa välit täysin poikki. Yksinäisyys painaa mieltäni. Lisäksi on sosiaalisten tilanteiden pelko
Milloinkaan ei kuitenkaan pidä luovuttaa
Kannattaa aloittaa siitä että yrität parantaa välisi isääsi ja sen jälkeen yksi ongelma kerrallaa hoitaa kuntoon
Ehdottomasti hakeudut hoidonpiiriin. Tuonne polille, missä olet tuolloin ollut tai sitten normaaliin terveyskeskukseen!
Psykoterapiasta voisit saada varmasti apua!:) Suosittelen sinua siis jatkamaan elämääsi. Olet vielä nuori ja voit todellakin parantua masennuksestasi.
On ihan turhaa tehdä itsemurhaa vielä noin nuorena, et voi tietää, vaikka 2 vuoden päästä olisin löytänyt ihanan puolison ja olisit perustamassa perhettä. Tai päässyt unelma kouluun/ammattiin.
Minäkin olen käynyt läpi itsemurha-ajatukset ja aina lopulta ne hellittää.. Niiden kanssa pitää vain oppia elämään (tähän saa juuri apua terapiasta!). Ei haittaa vaikka nyt haluaisit kuolla päivittäin. Yritä nauttia elämän pienistä iloista. Tee kaikkea hauskaa! Mene ulos kävelylle ihailemaan luontoa, syö suklaata, katsele hyviä tv-sarjoja, juttele vaikka kivojen ihmisten kanssa chatissa, jos ei ystäviä ole.
aloita neulomaan!
Sos-kriisikeskuksella on helsingissä tukiryhmiä (niitä on myös varmasti muillakin kunnilla), joissa tapaa samoista ongelmista kärsiviä nuoria. Itse olen juuri sellaisessa ryhmässä ja siellä on hirmu paljon yksinäisiä. Sieltä saa varmasti kaltaistansa seuraa :)
Paljon voimia !